Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?

Ihanaa, nautin joka hetkestä.

Miksi elämää pitäisi elää vain lasten kautta?

N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia. 

Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?

Tällä palstalla?

Kertoo varmasti enemmän sinun tuttavapiiristäsi kuin yleisesti lapsettomista.

Verraten laaja on kyllä tuttavapiiri.  Että  en osaa sen enemmän sanoa. Olen ollut useissa työpaikoissa,  naapurusto tuttua,  suku on suhteellisen suuri. 

Lapsettomat ovat järjestään poikkeavia eikä hyvässä mielessä. 

Niistä lapsettomuudesta nauttivia olen nähnyt vain tällä palstalla.

Eiköhän moni reissaa kumppaninsa kanssa. ainakin isäni ja hänen vaimonsa teki noin päälle nelikympisinä. Ja sitten käyvät töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja elämämme on todella helppoa ja mukavaa. Rahaa, energiaa ja innostusta on kaikkeen. Harrastamme korkeakulttuuria, matkailemme, käymme ravintoloissa ja vietämme aikaa akateemisten ystäviemme kanssa. Kaikki tylsät arjen asiat kuten siivous ja ruuanlaitto pääosin on ulkoistettu ja voimme keskittyä vain nauttimaan.

Sano, että et ole älykäs kertomatta, että et ole älykäs (Vinkki, tykkäävät käyttää a-sanaa)

Eri: mikä tuossa oli niin ei-älykästä? Voin hyvin kuvitella tällaisen pariskunnan. A-sana? Akateeminen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en näe ympärilläni kuin katkeroituneita , monella tapaa epämiellyttäviä lapsettomia. 

Miehet lähinnä alkoholisoituneita luusereita, naiset omituisia koiranomistajia. Missä nämä reippaat, vapaat ja ovat?

Tällä palstalla?

Kertoo varmasti enemmän sinun tuttavapiiristäsi kuin yleisesti lapsettomista.

Verraten laaja on kyllä tuttavapiiri.  Että  en osaa sen enemmän sanoa. Olen ollut useissa työpaikoissa,  naapurusto tuttua,  suku on suhteellisen suuri. 

Lapsettomat ovat järjestään poikkeavia eikä hyvässä mielessä. 

Niistä lapsettomuudesta nauttivia olen nähnyt vain tällä palstalla.

Mistä sinä tiedät, kuka mistäkin nauttii?

Näissä keskusteluissa olisi hyvä erottaa vapaaehtoisesti lapsettomat tahattomasti lapsettomista. 

Olen itse vela nainen 44 vuotta, ollut naimisissa saman miehen kanssa 16 vuotta. Lapset jätimme tekemättä yhteisestä päätöksestä, kumpikaan ei ollut niitä koskaan halunnut. Elämä on juuri sellaista kuin olemme aina halunneet. Joku tuolla jo aiemmin kuvaili hyvätuloisen vela-pariskunnan elämää, voin täysin allekirjoittaa kuvauksen.

Tuttavapiirissäni on tahattomasti lapsettomaksi jäänyt nainen ja miehen tuttavapiiristä löytyy vastaava mies. Molemmat ovat katkeria, masentuneita ja onnettomia. Kumpikaan ei ole löytänyt kumppania ja siksi jääneet myös lapset tekemättä. 

Eli summa summarum, yhden taivas on toisen helvetti. Ihmiset on erilaisia ja niin ovat myös toiveemme ja tarpeemme.

teen omia hommia ja harrastan kotona. On myös lemmikki. Ei ole tosin koira tai kissa. Illat menee tuttujen kanssa keskustellessa tai viestitellessä sukulaisten kanssa. Joskus käyn ulkona syömässä jossain buffetissa tai ystävän kanssa lounaalla. Kylpylöissä ja museoissa käyn aika usein.  Matkustan kerran tai pari vuodessa. Asunto on ihan kivasti sisustettu. En usko, että lapsen hankkiminen olisi tehnyt elämästäni ainakaan helpompaa tai mukavampaa. Onhan ne varmaan aikuisina ihan kivoja, mutta ei ole koskaan ollut sellaista halua hankkia niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja elämämme on todella helppoa ja mukavaa. Rahaa, energiaa ja innostusta on kaikkeen. Harrastamme korkeakulttuuria, matkailemme, käymme ravintoloissa ja vietämme aikaa akateemisten ystäviemme kanssa. Kaikki tylsät arjen asiat kuten siivous ja ruuanlaitto pääosin on ulkoistettu ja voimme keskittyä vain nauttimaan.

Oikein malliesimerkki säälittävästä pätemisestä. 

Kyllä on yksinäistä, ei viitsi teeskennellä. Kaupunki on täynnä yksinäisiä nk virkanaisia ja vanhoja poikia. Ja aina kun puhutaan täälläkin lapsettomista, niin löytyy muka niitä, jotka ovat onnellisia. Enpä ole tavannut ja mitä vanhemmaksi tullaan, yhä useampi uskaltaa myöntää sen. Voi kun olisi perustanut perheen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on yksinäistä, ei viitsi teeskennellä. Kaupunki on täynnä yksinäisiä nk virkanaisia ja vanhoja poikia. Ja aina kun puhutaan täälläkin lapsettomista, niin löytyy muka niitä, jotka ovat onnellisia. Enpä ole tavannut ja mitä vanhemmaksi tullaan, yhä useampi uskaltaa myöntää sen. Voi kun olisi perustanut perheen.

Monella lapsettomalla on kummpani

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän moni reissaa kumppaninsa kanssa. ainakin isäni ja hänen vaimonsa teki noin päälle nelikympisinä. Ja sitten käyvät töissä. 

Isäsi lapseton elämä?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän moni reissaa kumppaninsa kanssa. ainakin isäni ja hänen vaimonsa teki noin päälle nelikympisinä. Ja sitten käyvät töissä. 

Isäsi on siis lapseton? Erikoinen kuvio.

Vierailija kirjoitti:

Ai minkälaista? Vielä kymmenen vuotta sitten oli aika kivaa, nyt yli 40v tuntuu kuin olisi jäänyt junasta. Muut menee eteenpäin, minä taannun. 

100% tämä! Juuri tuo tunne, että minä jäin junasta, samalla kun muut ympärilläni siirtyvät elämässä eteenpäin uusiin vaiheisiin. Vietin joulun valtaosin yksin (joulupäivänä onneksi tapasin hetken sukulaisia), ja oli todella raastavaa katsoa somesta, kuinka kaverit viettivät joulua perheidensä kanssa. 

Ihan kuin perheelliset eivät harrastaisi, matkustaisi, kävisi ravintoloissa.

Käsittämätön vastakkainasettelu.

Osittain tätä on tehty lasten kanssa ja osittain kaksin. Ihan tarpeeksi kaikkea. 

En kyllä huomaa mitään eroa ystäviin, joiden lapset ovat jo vanhempia ja muuttaneet pois kotoa. Enemmän eroa kyllä  tekee tulotaso. 

Olen 50+. Tiedän nyt että oli itselleni oikea päätös olla tekemättä lapsia. Olen hyvin työorientoinut ja saavuttanut paljon. Olen myös opiskellut useamman tutkinnon. Harrastan paria urheilulajia aktiivisesti. Teen vapaaehtoistyötä apua tarvitsevien parissa. Olen vähän erakkoluonne ja tiedän että jatkuva hälinä ja riehuminen ja ohjelma ympärillä olisi ollut todella raskasta. Lisäksi rakkaus toisen aikuisen ihmisen kanssa on syvää ja vahvaa. Suhteemme on vuosikymmenten jälkeen myös intohimoinen. En vaihtaisi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän moni reissaa kumppaninsa kanssa. ainakin isäni ja hänen vaimonsa teki noin päälle nelikympisinä. Ja sitten käyvät töissä. 

Isäsi lapseton elämä?

Ei ole, mutta vanhempani erosivat jo kun olin 8v ja nähtiin aina jotain kerran vuodessa joten ei koko elämää voi lapsen varaan laittaa. Vaimonsa kanssa ovat reisanneet paljon nelikymmpisestä eteenpäin.

Lapsetonta.

ps Mene töihin ja ota Ukko Ylijumala sydämeesi. Muuta neuvoa ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on yksinäistä, ei viitsi teeskennellä. Kaupunki on täynnä yksinäisiä nk virkanaisia ja vanhoja poikia. Ja aina kun puhutaan täälläkin lapsettomista, niin löytyy muka niitä, jotka ovat onnellisia. Enpä ole tavannut ja mitä vanhemmaksi tullaan, yhä useampi uskaltaa myöntää sen. Voi kun olisi perustanut perheen.

Onhan monella perhe, vaikkei ole hankkinut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Positiivisen puolella mennään. Saan opiskella unelma-alalleni, mikä tuskin onnistuisi jos minulla olisi lapsia.

Miksi ei onnistuisi? Tasan 40-vuotiaana mun lapset oli 10,13 ja 15-vuotiaat. En tiedä miten olisivat estäneet opiskeluni? Ja nyt kun olen 47, on viimeinenkin viittä vaille aikuinen.