Miksi pikkulapsiaikana erotaan niin usein, kun silloin vanhempien pitäisi nimenomaan olla todella onnellisia?
Mä en ymmärrä tätä: ensin ollaan niin rakastuneita, että hankitaan lapsi, ehkä useampikin, ja sitten erotaan ennen kuin lapsi on edes kouluikäinen? Siis vanhempienhan kuuluisi olla superonnellisia pikkulapsiaikana, siis ekat 3-4 vuotta ainakin. Moni nykypäivänä kärsii tahattomasta lapsettomuudesta, he olisivat superonnellisia jos heillä olisi lapsia.
Kommentit (124)
Alettiin seurustelemaan kun oltiin mä 20v ja hän 22v, molemnilla oli aiempia kumppaneita joten ei ollut mikään ensisuhde kummallekaa. Oltiin oltu yhdessä 16v ennen kun saatiin esikoinen. 16v aikana oltiin koettu valtavasti, asuttu ulkomailla, matkusteltu ympäri maailmaa omatoimimatkoilla myös vaarallisissa paikoissa, molemmilla kuollut todella läheisiä ihmisiä, perustettu yhteinen yritys, rakennettu itse talo, harrastettu todella extreme harrastuksia/elämyksiä ympäri maailman, rakastettiin keskustella koko ajan ja tunsimme toisemme läpikotaisin, rakkaus toisiimme oli vahvaa.
Molemmat oltiin tosi lapsirakkaita, molempien sisaruksilla oli lapsia, meillä oli kummilapsia ja oltiin paljon tekemisissä lasten kanssa.
Mutta kun saatiin omat lapset, 2 lasta reilun vuoden ikäerolla niin kai se oli vaan liikaa. Kaikki aika ja energia meni lapsiin. Molemmat muutuimme äitiyden ja isyyden aikana. Ei nähty muuta vaihtoehtoa kuin erota lasten ollessa 2v ja 3v. Olimme vain äiti ja isä, keskenämme kavereita toisillemme. Ero oli helppo ja kaikki on sujunut eron jälkeen hyvin, kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, olemme edelleen hyviä ystäviä, harrastamme yhdessä muutamaa harrastusta ja meillä on edelleen se yhteinen yritys.
Eron jälkeen aika nopeasti noin puolen vuoden jälkeen molemmat löysivät uudet kumppanit ja molemmat saatiin uusiin suhteisiin lapsia aika vauhdilla. Näissä suhteissa ollaan pysytty jo yli 10v vuotta. Asummekin samalla kadulla ja ollaan tiivisti tekemisissä perheinä toistemme kanssa. Kaikki hyvin ja ihan parasta.
Vierailija kirjoitti:
Nainen sai mieheltä sen mitä halusi eli lapsen ja mies muuttui turhaksi ja nyt miehestä pitää päästä eroon elareiden ja tukien yh korotusten takia. Kyse on vain puhtaasta talousmatematiikasta
Tää on niin kulunu läppä. Yhkorotus ja elarit onkin niin iso kasa rahaa että voi vitsi mikä miljönääri olenkin kun sellasia saan. Mä voin sulle salaisesti kuiskata, että ne menee joka kuukausi lapsiin, kuten koko lapsilisät ja iso osa mun palkasta. Mutta älä välitä niin mun eksäkin luuli että lapset menee nollakuluilla. Ei se eksä yhtään tiennyt paljon lapsiin menee rahaa kun eletään aktiivista ja monipuolista elämää.
No jos multa revittäis p*llu, venytettäis tissit, vietäis yöunet, joutuisin olemaan 24/7 vastuussa jostain huutavasta otuksesta, jonka itkun syytä ei välttämättä saa paraskaan lääkäri selville ja joutuisin miettimään tämän kaiken aloittamista uudelleen vuoden parin kuluttua ihan sen otuksen hyvinvoinnin vuoksi (sisarus pienellä ikäerolla on hyvä) niin miehen pitäisi olla kyllä ihan supermies.
Jos mies tuntuisi kaiken tämän päälle vain yhdeltä lisähoidokilta niin ei kai se ole ihme että tekee mieli heittää se parvekkeen kautta pihalle?
Lapseton ja siihen tyytyväinen nainen.