Miksi pikkulapsiaikana erotaan niin usein, kun silloin vanhempien pitäisi nimenomaan olla todella onnellisia?

Vierailija kirjoitti:

Siinä nähdään nopeasti, mikä on kumppanin todellinen luonne ja resilienssi, kun kaikki ongelmat levähtää kerralla päin naamaa. Yleensähän se on mies, joka karkaa, koska hän ei enää olekaan huomion keskipiste ja muutenkaan perhe-elämä ei yhtäkkiä enää kiinnosta.

Ja tämä yleensä ollut tiedossa jo vuosikymmeniä ja silti naiset perustaa sen miehen kanssa sen perheen. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset maanitellaan alatiesynnytykseen valehtelemalla ko. toimenpiteestä ja väheksymällä sen aiheuttamia haittoja. Kun totuus paljastuu, tulee epätoivo, pettymys, masennus ja voimakas viha. Tulee  huijattu olo. Lisänä runneltu alapää ja pissa lirahtelee housuun tämän tästä,

P.s. Itselle tehty kolme suunniteltua sektiota ja edelleen naimisissa.

Kolme alatiesynytystä eikä mitään haittoja, synnytyksestä toipuu nopeasti, ois voinut synnyttää vaikka kotona, koska ei se niin paha kokemus ole mitä jotkut pelottelevat. Ikänä en ole naimisissa ollut, enkä mene. Mä haluan kasvattaa ja hoitaa lapseni itse. En halua olla tuollainen kynnysmatto niinkun sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Saimme haastavan erityislapsen. Erittäin vaikeasti nepsy, haastavaa käytöstä paljon ja nukahtaminen sekä nukkuminen oli hänelle 4 ekaa vuotta (!) äärivaikeaa. 

 

Apua ei epäenpaattisilta suvuiltamme juuri herunut ja ystävillä myös omat pienet. Korvatulpat eivät auttaneet mitään, ei rahaa jatkuvasti mennä hotelliin nukkumaan kun isommin tienaava eli minä, äiti, olin kotona. Mökkiä ei ollut.

 

Miehestäni kuoriutui kroonisen univajeen myötä ihan hirveä kivireki, vihainen, huutava ja itsekäs m.lkku. Hän jätti aivan kaiken minulle. 

 

Jätin lopulta hänet, jotta itse jaksoin meidän kahden arkea paremmin. Ja ettei meidän tarvinnut enää kuunnella sitä huutamista.

 

En antanut enkä vieläkään anna viikkoa pitää eikä hän ole halunnutkaan. EI hänestä edes olisi siihen. Joten en saanut levätä kuin 1 vrk/vko, jonka nukuin lähes kokonaan. Vähintään 16h. 

 

Tosiaan kannattaa etukäteen tarkistaa että mies kykenee selibaattiin eikä ole huomionkipeä, sillä sitä ei isälle valitettavasti ole tarjolla kuin lapselta pikkulapsiaikana. Kun äiti lepää. 

Miehillä on aivan delusionaalinen kuvitelma siitä mitä lisääntyminen on: lapsi kirjaimellisesti syö naisen elävältä ja päälle vaatii tämän kaiken huomion. Joka on sinänsä ihan oikein, mutta hyvä mies ruokkii ja ravitsee, huolehtii naisesta tuolloin, eikä heittäydy itse vänisemään eikä varsinkaan vikise mulkkunsa puolesta. Jos mies ei ole tällä tavoin kypsä aviomieheksi niin sitten ei ansaitse lisääntyäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset maanitellaan alatiesynnytykseen valehtelemalla ko. toimenpiteestä ja väheksymällä sen aiheuttamia haittoja. Kun totuus paljastuu, tulee epätoivo, pettymys, masennus ja voimakas viha. Tulee  huijattu olo. Lisänä runneltu alapää ja pissa lirahtelee housuun tämän tästä,

P.s. Itselle tehty kolme suunniteltua sektiota ja edelleen naimisissa.

Kyllä minä mieluummin luonnollisesti synnytän kuin kohtuani silpomalla. Jos mies ei kestä sen seurauksia niin ei ole kypsä isäksi.

Ei sektiota miehen takia haluta, vaan em. asioiden. Lisäksi lapsen takia, koska ei haluta sikiölle hapen puutetta.

Sinut on aivopesty pharman toimesta. Naisen keho on rakennettu synnyttämään, ei silvottavaksi.

Meidän parisuhde olisi ainakin loppunut jo ennen pikkulapsiaikaa, jos väkisin olisi alakautta yrittänyt synnyttää. Mä ainakin olisin kuollut ilman kiireellistä sektiota, lapsesta en tiedä. Ois voinut jäädä syvästi kehitysvammaisena eloon isänsä hoidettavaksi tai sitten kuollut. Sektion ansiosta meillä on terve lapsi. Yhdessä vielä ollaan, vaikka rankkaahan tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset maanitellaan alatiesynnytykseen valehtelemalla ko. toimenpiteestä ja väheksymällä sen aiheuttamia haittoja. Kun totuus paljastuu, tulee epätoivo, pettymys, masennus ja voimakas viha. Tulee  huijattu olo. Lisänä runneltu alapää ja pissa lirahtelee housuun tämän tästä,

P.s. Itselle tehty kolme suunniteltua sektiota ja edelleen naimisissa.

Kyllä minä mieluummin luonnollisesti synnytän kuin kohtuani silpomalla. Jos mies ei kestä sen seurauksia niin ei ole kypsä isäksi.

Ei sektiota miehen takia haluta, vaan em. asioiden. Lisäksi lapsen takia, koska ei haluta sikiölle hapen puutetta.

Sinut on aivopesty pharman toimesta. Naisen keho on rakennettu synnyttämään, ei silvottavaksi.

Minkä pharman? Olen kokenut yhden alatiesynnytyksen ja sen jälkeen en aivopesua tarvinnut. Kokemus puhui puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset maanitellaan alatiesynnytykseen valehtelemalla ko. toimenpiteestä ja väheksymällä sen aiheuttamia haittoja. Kun totuus paljastuu, tulee epätoivo, pettymys, masennus ja voimakas viha. Tulee  huijattu olo. Lisänä runneltu alapää ja pissa lirahtelee housuun tämän tästä,

P.s. Itselle tehty kolme suunniteltua sektiota ja edelleen naimisissa.

Kyllä minä mieluummin luonnollisesti synnytän kuin kohtuani silpomalla. Jos mies ei kestä sen seurauksia niin ei ole kypsä isäksi.

Ei sektiota miehen takia haluta, vaan em. asioiden. Lisäksi lapsen takia, koska ei haluta sikiölle hapen puutetta.

Suurempi riski siihen sektiossa on. 

Vierailija kirjoitti:

Ai miehet eivät suostu siihen rooliin, mihin ovat alistaneet naiset vuosituhansia? No sitten ei myöskään tarvitse haaveilla lapsista ja vaimoista.
//

Syntyvyys onkin romahtanut, eikä parisuhde ole enää mikään ihanne ja normi.

En ole koskaan saanut sitä johon olen ihastunut. Enkä ole yrittänyt "väkisinkin" seurustella, jonkun ihan vaan kivan kanssa. Tästä syystä luonnollisestikaan ei ole lapsia siunaantunut.

Uskon vahvasti, että parisuhteet päättyvät niin usein ja herkästi erityisesti siksi, että ne on alunperinkin aloitettu väärän ihmisen kanssa. En usko, että pelkkä halu saada lapsia ei riittää toimivan parisuhteen perustaksi. Muutakin yhteensopivuutta vaaditaan.

Parisuhde nyt on ihan psykoottinen meemi muutenkin. Pannaan ja pannaan ilman lapsia, useimmiten naisen kehoa mutiloimalla. 

Kun mies ja nainen parittelevat, syntyy lapsi. Mies huolehtii naisesta, nainen lapsista. Ei tarvita tämän kummempia järjestelyjä ja miestä ei kannata myöskään totuttaa muuhun. Jos mädättä itsensä pornolla ja romcomeilla niin oma häpeä ja menetys, tällaista ei kannata osallistaa perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset maanitellaan alatiesynnytykseen valehtelemalla ko. toimenpiteestä ja väheksymällä sen aiheuttamia haittoja. Kun totuus paljastuu, tulee epätoivo, pettymys, masennus ja voimakas viha. Tulee  huijattu olo. Lisänä runneltu alapää ja pissa lirahtelee housuun tämän tästä,

P.s. Itselle tehty kolme suunniteltua sektiota ja edelleen naimisissa.

 

Kolme alatiesynytystä eikä mitään haittoja, synnytyksestä toipuu nopeasti, ois voinut synnyttää vaikka kotona, koska ei se niin paha kokemus ole mitä jotkut pelottelevat. Ikänä en ole naimisissa ollut, enkä mene. Mä haluan kasvattaa ja hoitaa lapseni itse. En halua olla tuollainen kynnysmatto niinkun sinä. 

Hähä, suunnitellusta sektiosta vasta nopeasti taipuukin. Jalkeilla samana päivänä, kipua kaksi päivää, johon riitti muutama Burana 400mg. En ikinä alistuisi tuollaiseen eläimen asemaan, johon sinä olet alistunut.

Miehenä vastaan että lapsen hoitaminen on helppoa, mutta naisvauva tekee elämästä helvettiä, kun kaiken muun ohella pitäisi panostaa "parisuhteeseen" ja jaksaa naisen sairaalloinen huomionhakuisuus ja vaatimus mennä lapsen edelle.

"Minkä pharman? Olen kokenut yhden alatiesynnytyksen ja sen jälkeen en aivopesua tarvinnut. Kokemus puhui puolestaan."

Lääketieteen. Tuskin olet kokenut synnytystä, jok ei olisi lääketieteellisesti ohjailtu. 

naisille ei mikään riitä.

paitsi siitä miehestä riittää, että se maksaa elatusmaksuja naiselle, koska naiset ottavat miehen sen rahojen takia.

Joo vatsan ja kohdun auki leikkaaminen paranee 2 päivässä... Jep jep. Olet oksettava.

Lapsia syntyy myös ilman tunteiden paloa. Meillä kävi niin, että oltiin erottu ja vietetty kuukausia jo erillään, mutta asunto edelleen oli olemassa. Sovittiin, että käydään siellä yhtenä päivänä jakamassa tärkeimmät tavarat.

Petihommiksihan se meni. Minä, joka olin 15 vuotta syönyt pillereitä, en tajunnut olevani tauolla niistä. Kerta riitti ja tulin raskaaksi. Päätettiin sitten yrittää yhdessä ja vuoden jälkeen todettiin, että olisi todellakin pitänyt erota jo silloin aiemmin.

Nainen sai mieheltä sen mitä halusi eli lapsen ja mies muuttui turhaksi ja nyt miehestä pitää päästä eroon elareiden ja tukien yh korotusten takia. Kyse on vain puhtaasta talousmatematiikasta

Vierailija kirjoitti:

naisille ei mikään riitä.

paitsi siitä miehestä riittää, että se maksaa elatusmaksuja naiselle, koska naiset ottavat miehen sen rahojen takia.

Se on vähän niinkun se diili, että jos nainen kantaa miehen lapsen niin mies elättää NAISEN ja lapset. Tämä myönnytys että elättäisi vain lapsensa on aivan naurettava ja absurdi, naisvihamielinen. 

Apinoillakin koiras hallitsee reviiriä ja reviirin antimista nauttivat naaras ja poikaset. Ei vain poikaset. Ja te saastat yritätte ajaa ne poikasetkin pois. Erittäin alhaista laatua ovat suomalaiset miehet, apinaakin alempia.

Vierailija kirjoitti:

Eivät jaksa olla superonnellisia, koska eivät ole osanneet etukäteen varautua siihen miten raskasta ja vaikeaakin pienten lasten hoitaminen voi olla. Lapset itkevät ja valvottavat, eivätkä vastuu jakaudu tasapuolisesti. Imetys ei aina suju. Lapsi voi sairastua ja kuolla. Vanhempikin voi sairastua ja kuolla.

Lapsen kuolema onkin ihan helvetin yleistä. Onks sulla kaikki somalit steissillä?

Ei, vaan se pikkulapsivaihe on parisuhteen tulikoe. Kaikki eivät sitä läpäise.

Toinen tulikoe on, jos aletaan rakentamaan tai peruskorjaamaan omakotitaloa. 

Näissä molemmissa on samoja sudenkuoppia: Oliko päätös todella yhteinen? Tiedettiinkö, mihin ryhdyttiin? Ollaanko (kumpikin erikseen) valmiita hyväksymään se, että kaikki ei mene niin kuin kuviteltiin? Eriävät mielipiteet siitä, miten mikäkin asia pitäisi hoitaa, ja mikä on tärkeää. Sekä ns. parisuhdeaika että oma aika vähenee. Stressi lisääntyy. Vastuu kasvaa.

Jos toinen haluaa ja toinen suostuu, ja homma ei mene niin kuin kuviteltiin, se suostunut osapuoli voi kokea tulleensa huijatuksi.

Eiköhän suurin osa perheistä pysy yhdessä kuitenkin. Eroavat taitaa olla enimmäkseen niitä jotka näkevät aina lasin puolityhjänä. Aloittaja samaa porukkaa.

Jos näkee lasin puolitäytenä niin kaikki on kevyempää. Lapset ja perhe on parasta mitä elämässä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä nähdään nopeasti, mikä on kumppanin todellinen luonne ja resilienssi, kun kaikki ongelmat levähtää kerralla päin naamaa. Yleensähän se on mies, joka karkaa, koska hän ei enää olekaan huomion keskipiste ja muutenkaan perhe-elämä ei yhtäkkiä enää kiinnosta.

Ja tämä yleensä ollut tiedossa jo vuosikymmeniä ja silti naiset perustaa sen miehen kanssa sen perheen. 

Otetaan se aikuisvauva lemmikkimarsuksi ja hellitään ja paapotaan sitä toisena päivätyönään ja kuvitellaan, että yhdessä yössä se herää äidin pikkuapulaisena. 
Isyys saadaan äidin armosta. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset maanitellaan alatiesynnytykseen valehtelemalla ko. toimenpiteestä ja väheksymällä sen aiheuttamia haittoja. Kun totuus paljastuu, tulee epätoivo, pettymys, masennus ja voimakas viha. Tulee  huijattu olo. Lisänä runneltu alapää ja pissa lirahtelee housuun tämän tästä,

P.s. Itselle tehty kolme suunniteltua sektiota ja edelleen naimisissa.

Minulla on takana 7 alatiesynnytystä, ja vaikka ne eivät ole aina ihan suunnitellusti menneet, olen edelleen naimisissa lasteni isän kanssa, ja meillä on jopa hyvää seksiäkin vielä.