Millaiseksi teidän mielestänne Mr.Darcyn ja Elizabet Bennettin avioliitto kehittyi? Ylpeys ja ennakkoluulo siis.

Ei se voi perustaa enempää omia ketjuja kuin jo on, joka on todella paljon. Sama tyyppi huseeraa ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä vieläkään, miksi Elizabeth Bennett olisi muka huonompi tai ns. huonommasta suvusta kuin Darcy. Selittäkää tälle tyhmälle. Hänen isänsähän on herrasmies eli maa-aatelistoa.Elizabeth sanookin Lady Catherinelle, että Mr Darcy on herrasmies ja minä olen herrasmiehen tytär. Hehän olisivat samalla viivalla. Esim. Caroline Bingley, joka halveksuu kaikkea ja varsinkin Elizabethia on alempana arvoasteikossa. Mistä sitten moinen halveksunta?

Raha, ihan kuten nykyäänkin. Ja vielä iso kasa pikkusiskoja sitten elätettäväksi. 

Kyse ei ole vain rahasta vaan sukupuusta. On herrasmiehiä ja on herrasmiehiä. Aatelisarvon itse saanut ei ole mitään verrattuna siihen, jonka sukupuu yltää Wilhelm Valloittajaan. Sen rinnalla raha jää toiseksi. 

Hienoa, jos jollakin teistä on taikanappi, jolla asiattomat viestit saa saman tien poistoon. Minulla ei sellaista ole, vaan tarvitaan kahden tai useamman henkilön ilmoitus ennen kuin asiattomaksi ilmoitettu viesti poistuu. Kannatan lämpimästi kaikkia ilmoittamaan asiattomiksi viestit, joissa hyökätään todellisia tai kuviteltuja henkilöitä vastaan.

Minulle tämä keskustelu oli ihana paluu takavuosiin, jolloin täällä käytiin lähtökohtaisesti asiallista ja ystävällistä keskustelua itse aiheesta eikä haettu tahallaan konfliktia toisten keskustelijoiden kanssa. Siksi haluan omalta osaltani pitää ketjun tällaisena. Yksin en siihen pysty enkä haluakaan.

Viestin ilmoittaminen asiattomaksi on sama asia kuin viestin poistattaminen. Siinä ei ole takana ylläpitoa, ei useampia henkilöitä. Riittää että yksi haluaa sensuroida tai sabotoida keskustelua joko omahyväisyyttään tai ilkeämielisyyttään. 

Ei ole ihanaa lukea keskusteluja joissa todellakin näyttää siltä että yksi henkilö on ottanut asiakseen vahtia mitä muut saavat lukea tai kirjoittaa. Sääli ettei aiheettomia poistatutuksia tekevää saa bännättyä.

Jos et pidä siitä että ketjussa keskustellaan poistatuksista, niitä ei kannata tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Jane ja Bingley ovat varmaan se yhteensopivin pari kirjassa. Rakkautta on höpsöyteen asti. Toinen on rikas ja komea, toinen kaunis ja hyväkäytöksinen. Yhteiskunnallinen asemakin on lähellä toisiaan.

 Herra Bennett tosin epäili että näitä kyllä huijaa kaikki palvelijat. Mikäs siinä, rahaa on. 

 

 

 

 

 

Ei ole itse asiassa yhteiskunnallinen asema lähellä toisiaan, jos ihan tarkkoja ollaan. Vaikka Bingley on rikas, niin Jane on paremmasta suvusta, hänen isänsä on herrasmies ja maa-aatelia. Tämä oli erittäin tärkeää regency-kaudella. Bingleyn isä oli "vaan" joku kauppias, joita melkein halveksuttiin Austenin ajan Englannissa. Eli periaattessa Jane "married down", ei Bingley. 

Joo, tuo on sama kun alkoi väittelemään poistojen säännöistä jossain toisessakin ketjussa. Missään ei ole mainintaa mistään useamman ihmisen ilmoituksesta poiston edellytyksenä. Ihme jankkaaja. Kannattaa vaan häipyä tästä ketjusta ja aloittaa uusi jos haluaa olla rauhassa. Yleensä se vartioi vain omia ketjujaan, jotka on itse perustanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jane ja Bingley ovat varmaan se yhteensopivin pari kirjassa. Rakkautta on höpsöyteen asti. Toinen on rikas ja komea, toinen kaunis ja hyväkäytöksinen. Yhteiskunnallinen asemakin on lähellä toisiaan.

 Herra Bennett tosin epäili että näitä kyllä huijaa kaikki palvelijat. Mikäs siinä, rahaa on. 

 

 

 

 

 

Ei ole itse asiassa yhteiskunnallinen asema lähellä toisiaan, jos ihan tarkkoja ollaan. Vaikka Bingley on rikas, niin Jane on paremmasta suvusta, hänen isänsä on herrasmies ja maa-aatelia. Tämä oli erittäin tärkeää regency-kaudella. Bingleyn isä oli "vaan" joku kauppias, joita melkein halveksuttiin Austenin ajan Englannissa. Eli periaattessa Jane "married down", ei Bingley. 

 

Jos pelkkää aatelisarvoa katsotaan, olisi Janen pitänyt naida ennemmin vaikka mr. Collins. Mutta rikas ja miellyttävä Bingley on kaikkien silmin parempi kumppani kuin törppö Collins, mikä osoittaa, että sääty-yhteiskunta on jollain tavalla jo murtumassa. Ja useinhan se halveksittavalla kaupalla hankittu rikkaus johti lopulta aatelisarvoonkin, kuten vaikka oikeassa elämässä Spencer-Churchillin kauppiassuvulla.

"Ikävää, jos sinulle jäi tällainen käsitys. Itse toivoin, että joku innostuisi pohtimaan sitä, näyttäytyykö Elizabeth suorastaan vastuuntunnottomana, kun hän antaa rukkaset Collinsille. "

Mielestäni ei. Ei kai naisten tuolloin ollut velvollisuus ottaa ketä tahansa miestä, etenkään lähes tuntematonta. Ongelma tarinassa on se, ettei meille kerrota kaikkea. Miksei kylässä ollut muita miehiä, jotka olisivat olleet kiinnostuneita Bennetin sisaruksista? Jane oli kaunis ja kaikkien ihailema, joten olisi luullut, että ainakin hänellä olisi jo ollut kosijoita ennen Bingleytä, ja jos oli ollut, miksei hän ollut suostunut kosintaan? 

Meille tarjotaan tarina, jossa on ikään kuin tyhjiö, ennen kuin Bingley, Darcy ja Collins ilmestyvät. On helppo asettua Elizabethin puolelle, kun ensimmäinen kosija on höpsö Collins, mutta tuskin kaikki muut hänen kohtaamansa miehet ovat olleet typeryksiä. 

Minä olen miettinyt miksi isä Bennet sanoi toivovansa, ettei Collins osoittaudu järkeväksi. Luulisi, että hän päinvastoin toivoisi, että Collins olisi mies, johon joku hänen tyttäristään voisi ihastua, koska talo kuitenkin periytyy hänelle. 

Hyväntahtoinen ja älykäs pari. Aito rakkaus ja tulivat onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä on ihmetellyt, miksi Charlotte Lucas suostui herra Collinsin kosintaan. Sen sijaan yksikään ei ole ihmetellyt, miksi Elizabeth ei siihen suostunut.

Austenin aikaan ja vielä pitkään myöhemminkin avioliitot olivat omaisuudenhoidollisia järjestelyjä. Parhaimmillaan saattoi saada mukavan ja hyvin toimeentulevan puolison, mutta useimmat ovat joutuneet tekemään kompromisseja jommankumman suhteen. Väitän, että minä tahansa aikana ennen nykyaikaisia naisten oikeuksia olisi useimmille naisille tehnyt ainakin jossakin määrin tiukkaa antaa rukkaset hra Collinsille ja täten tuomita oma äitinsä kodittomaan vanhuuteen sekä viedä myös siskoilta mahdollinen turvallinen loppuelämän koti. 

No eikös Elizabethkin ollut tuossa vaiheessa vielä sitä mieltä, että kyllä se Bingley tulee ja kosaisee Janea? Lisäksi hän tiesi, että avioliitto Collinsin kanssa olisi tehnyt molemmat onnettomiksi. Ja vielä senkin lisäksi perheen naisille oli luvassa perintö, joka olisi varmasti turvannut heille asuinpaikan ja toimeentulon loppuelämäksi. Ei varmasti niin mukavaa kuin heidän nykyhetkensä, mutta eivät he katuojaan ja kerjuulle olisi joutuneet.

Vierailija kirjoitti:

"Ikävää, jos sinulle jäi tällainen käsitys. Itse toivoin, että joku innostuisi pohtimaan sitä, näyttäytyykö Elizabeth suorastaan vastuuntunnottomana, kun hän antaa rukkaset Collinsille. "

 

Mielestäni ei. Ei kai naisten tuolloin ollut velvollisuus ottaa ketä tahansa miestä, etenkään lähes tuntematonta. Ongelma tarinassa on se, ettei meille kerrota kaikkea. Miksei kylässä ollut muita miehiä, jotka olisivat olleet kiinnostuneita Bennetin sisaruksista? Jane oli kaunis ja kaikkien ihailema, joten olisi luullut, että ainakin hänellä olisi jo ollut kosijoita ennen Bingleytä, ja jos oli ollut, miksei hän ollut suostunut kosintaan? 

Meille tarjotaan tarina, jossa on ikään kuin tyhjiö, ennen kuin Bingley, Darcy ja Collins ilmestyvät. On helppo asettua Elizabethin puolelle, kun ensimmäinen kosija on höpsö Collins, mutta tuskin kaikki muut hänen kohtaamansa miehet ovat olleet typeryksiä. 

Minä olen miettinyt miksi isä

Oletettavasti kaikki seudun sinkkumiehet olivat liian köyhiä ja/tai aatelittomia Bennetteille. 

Ongelmahan oli selvästi myös se, että perhe oli jäänyt jumiin kylään, jossa ei ollut sopivan säätyistä seuraa. Ei heillä ollut Lontoon kotia, jossa asua samalla kun pyöri kaupungin seurapiireissä sulhoja metsästämässä. Puhumattakaan siitä, että heidät olisi naurettu ulos noista seurapiireistä rouvan ja pikkusiskojen törkeiden käytöstapojen vuoksi.

Oikeastaanhan koko tilanne johtui herra Bennettin saamattomuudesta: ei ollut säästöjä, ei kaupunkikotia, ei kiinnostusta kasvattaa salonkikelpoisia tyttäriä, ei mitään intoa etsiä heille sopivia sulhasia.

Kirjoissa nimenomaan sanottiin, että sekä Elizabethin että Janen avioliitot olivat onnellisia. Kittykin järkiintyi, kun sai etäisyyttä Lydiaan. 

Mutta sitä mä vaan tulin sanomaan että kiitos ketjusta, sen innoittamana katsoin nyt sarjan läpi Areenasta ja se oli IHANA! Rakastuin Lizzyyn ja Darcyyn uudelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen, aivan mieletöntä näyttelijäntyötä ja kemiaa. 

Noilla Bennetien ikäeroilla tytöt ovat todennäköisesti asuneet varhaislapsuutensa imettäjien luona. Fanifiktiossa esiintyy sellainen teoria, että Elizabeth ja Jane olisivat olleet yhdellä imettäjällä ja Mary toisella, mikä selittäisi etäisyyden heidän välillään. 
Imeväisiän jälkeen heillä olisi pitänyt olla lastenhoitaja, joka olisi opettanut peruskäytöstavat, mutta eipä sellaisestakaan ole mainintaa. Ehkä rouva Bennetin persoona takasi hoitajien suuren vaihtuvuuden, eikä tytöille jäänyt ketään äitihahmoa.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä on ihmetellyt, miksi Charlotte Lucas suostui herra Collinsin kosintaan. Sen sijaan yksikään ei ole ihmetellyt, miksi Elizabeth ei siihen suostunut.

Austenin aikaan ja vielä pitkään myöhemminkin avioliitot olivat omaisuudenhoidollisia järjestelyjä. Parhaimmillaan saattoi saada mukavan ja hyvin toimeentulevan puolison, mutta useimmat ovat joutuneet tekemään kompromisseja jommankumman suhteen. Väitän, että minä tahansa aikana ennen nykyaikaisia naisten oikeuksia olisi useimmille naisille tehnyt ainakin jossakin määrin tiukkaa antaa rukkaset hra Collinsille ja täten tuomita oma äitinsä kodittomaan vanhuuteen sekä viedä myös siskoilta mahdollinen turvallinen loppuelämän koti. 

Minua ei ehkä niinkään ihmetytä 20v Elizabethin torjuva asenne, vaan isän asenne. Kosijan mukana olisi tullut tuttu kotitalo ja kosijan hylkääminen oli melkoinen riskinotto, kun myötäjäisiä ei juuri ollut eikä tuhannen euron perinnöllä kaiketi oikein voinut elää. Vaikka nuori ei itse olisi tästä huolissaan, luulisi vanhemman ajattelevan asiaa hiukan pidemmälle.  Meille nykyihmisille on tietysti aivan luontevaa, että epäeroottista kosijaa ei edes harkita, mutta siihen aikaan suostumisessa ei olisi ollut mitään kummallista.

Oletettavasti kaikki seudun sinkkumiehet olivat liian köyhiä ja/tai aatelittomia Bennetteille. ... Oikeastaanhan koko tilanne johtui herra Bennettin saamattomuudesta: ei ollut säästöjä, ei kaupunkikotia, ei kiinnostusta kasvattaa salonkikelpoisia tyttäriä, ei mitään intoa etsiä heille sopivia sulhasia.

Niin, onhan tuo kiinnostava ristiriita, jos isä ajattelee, etteivät muut ole tarpeeksi hyviä hänen tyttärilleen (lähinnä Janelle ja Elizabethille), vaikka hän itse ei ole tehnyt heidän hyväkseen kaikkea minkä olisi voinut, tai ainakaan meille ei kerrota miksi näin. Kaiken lisäksi isästä on kirjoitettu positiivinen hahmo. Häntä ei tehdä naurunalaiseksi eikä kritisoida kuten äitiä, joka sentään ajattelee tyttäriensä etua. 

Vierailija kirjoitti:

"Ikävää, jos sinulle jäi tällainen käsitys. Itse toivoin, että joku innostuisi pohtimaan sitä, näyttäytyykö Elizabeth suorastaan vastuuntunnottomana, kun hän antaa rukkaset Collinsille. "

 

Mielestäni ei. Ei kai naisten tuolloin ollut velvollisuus ottaa ketä tahansa miestä, etenkään lähes tuntematonta. Ongelma tarinassa on se, ettei meille kerrota kaikkea. Miksei kylässä ollut muita miehiä, jotka olisivat olleet kiinnostuneita Bennetin sisaruksista? Jane oli kaunis ja kaikkien ihailema, joten olisi luullut, että ainakin hänellä olisi jo ollut kosijoita ennen Bingleytä, ja jos oli ollut, miksei hän ollut suostunut kosintaan? 

Meille tarjotaan tarina, jossa on ikään kuin tyhjiö, ennen kuin Bingley, Darcy ja Collins ilmestyvät. On helppo asettua Elizabethin puolelle, kun ensimmäinen kosija on höpsö Collins, mutta tuskin kaikki muut hänen kohtaamansa miehet ovat olleet typeryksiä. 

Minä olen miettinyt miksi isä

Eihän se isä oikeasti toivo, ettei Collins ole järkevä. Se on sarkastinen keino kertoa Lizzylle, että jo käydyn kirjeenvaihdon perusteella tyyppi on ihan hyypiö.

Ja tuosta muiden kosijoiden puutteesta, tuossahan haetaan upporikasta sulhasta tytöille. Silloin, kuten nykyäänkin, upporikkaat naimattomat ihmiset ovat olleet harvassa. Lontoossa talvisin heitä olisi ollut enemmän, mutta perheellä ei ollut varaa Lontoon asumukseen ja huveihin. Nuorempien tyttöjen intoilua upseerien perään katsotaan tarinassa hymähdelleen juuri siksi, että vaikka upseereilla on kaiketi yleensä hyvä sukutausta, he ovat rutiköyhiä nuorempia poikia eivätkä siten ole oikeasti mitenkään houkuttelevia sulhasia.

Vierailija kirjoitti:

Austen antoi kirjan päätössanoissa ymmärtää, että Darcyn ja Elizabethin liitto muodostui onnelliseksi, samoin Janen ja Bingleyn, jotka muuttivat lähiseudulle. Sehän kirjan pointti juuri olikin, kuinka ensivaikutelma voi johtaa harhaan, ja kuinka miellyttävän tuntuinen ihminen ei välttämättä ole se, joka täydentää ja kehittää omia piirteitä parhaiten.

Entä se pastori kiiltävänaama ja Elizabethin kaverin liitto? 

Vierailija kirjoitti:

Oletettavasti kaikki seudun sinkkumiehet olivat liian köyhiä ja/tai aatelittomia Bennetteille. ... Oikeastaanhan koko tilanne johtui herra Bennettin saamattomuudesta: ei ollut säästöjä, ei kaupunkikotia, ei kiinnostusta kasvattaa salonkikelpoisia tyttäriä, ei mitään intoa etsiä heille sopivia sulhasia.

 

 

Niin, onhan tuo kiinnostava ristiriita, jos isä ajattelee, etteivät muut ole tarpeeksi hyviä hänen tyttärilleen (lähinnä Janelle ja Elizabethille), vaikka hän itse ei ole tehnyt heidän hyväkseen kaikkea minkä olisi voinut, tai ainakaan meille ei kerrota miksi näin. Kaiken lisäksi isästä on kirjoitettu positiivinen hahmo. Häntä ei tehdä naurunalaiseksi eikä kritisoida kuten äitiä, joka sentään ajattelee tyttäriensä etua. 

Onko niin, ettei isää kirjassa kritisoida tai häntä tehdä naurunalaiseksi, vai onkohan niin, että me emme tunnista yhtä hyvin isän vikoja kuin äidin viat? Täysin mahdollista kyllä, että jo tuohon aikaan isä on päässyt hyväksi isäksi jo sillä, ettei suorastaan hakkaa tyttäriään, kun taas puutteellinen kotikasvatus esimerkiksi on heti äidin vika vaikka se oikeasti johtuisi isän haluttomuudesta panostaa rahallisesti kotiopettajaan ja muihin sen ajan hyvän kasvatuksen kulmakiviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä on ihmetellyt, miksi Charlotte Lucas suostui herra Collinsin kosintaan. Sen sijaan yksikään ei ole ihmetellyt, miksi Elizabeth ei siihen suostunut.

Austenin aikaan ja vielä pitkään myöhemminkin avioliitot olivat omaisuudenhoidollisia järjestelyjä. Parhaimmillaan saattoi saada mukavan ja hyvin toimeentulevan puolison, mutta useimmat ovat joutuneet tekemään kompromisseja jommankumman suhteen. Väitän, että minä tahansa aikana ennen nykyaikaisia naisten oikeuksia olisi useimmille naisille tehnyt ainakin jossakin määrin tiukkaa antaa rukkaset hra Collinsille ja täten tuomita oma äitinsä kodittomaan vanhuuteen sekä viedä myös siskoilta mahdollinen turvallinen loppuelämän koti. 

Minua ei ehkä niinkään ihmetytä 20v Elizabethin torjuva asenne, vaan isän asenne. Kosijan mukana olisi tullut tuttu kotitalo ja kosijan hylkääminen oli melkoinen riskinotto, kun m

Herra Bennet oli mitä ilmeisimmin masentunut, sen huomaa esimerkiksi siitä että hän vain luki ja ivaili eikä edes yrittänyt järjestää perheensä asioita. Kirjasta käy varsin selvästi ilmi, että hän piti onnettomuutensa syynä epäonnistunutta avioliittoaan. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta hän sanoi Elizabethille jotenkin niin, että hän jos joku tietää, millainen kohtalo epäsuhtainen liitto on, eikä voi hyväksyä Elizabethille sellaista. Siksi hän ilmoitti katkaisevansa välit Elizabethiin, jos tämä nai Collinsin. Toki hän samalla teki pilkkaa rouva Bennetin dramaattisuudesta.

"Onko niin, ettei isää kirjassa kritisoida tai häntä tehdä naurunalaiseksi, vai onkohan niin, että me emme tunnista yhtä hyvin isän vikoja kuin äidin viat?"

Kyseessä on kirja, jossa meille annetaan tietty asetelma. Toisia moititaan armotta, tehdään heistä karikatyyrejä ja pilkkaamisen arvoisia, ja sittenkö pitäisi vain ajatella, että "no, me emme vain tunnista hra Bennetin vikoja, kun hänestä on tehty yksi sarjan kilteimpiä ja järkevimpiä hahmoja, eikä kirjailija itsekään häntä moiti".