Millaiseksi teidän mielestänne Mr.Darcyn ja Elizabet Bennettin avioliitto kehittyi? Ylpeys ja ennakkoluulo siis.

Vierailija kirjoitti:

Vai onko sun mielestä älykäs aina ruma?

No nyt oli mutkat vedetty niin suoraksi, etten viitsi tämän enempää vastata. Turha arvostella muita siitä, etteivät nämä ole muka lukeneet aiempia kommentteja, kun itse vetelet hatusta väitteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kirjassa kuvattu Mr. Collinsin suhdetta Lady Catherineen tarkemmin kuin sarjassa? Collinsin mielestä hän on arvoisan rouvan suosiossa, mutta ei häntä kohdella yhtään sen ystävällisemmin kuin muitakaan ja Lady C näyttää aina nyrpeältä kun Collins höpöttää jotain. Minusta vaikuttaa, että Lady sietää kyseistä miestä ainoastaan koska tämä on oman seurakuntansa pappi. 

Lady Catherinen asema oli sellainen, että jo pelkästään se, että kutsu uusitaan oli jo tarpeeksi. Ystävällisyydeksihän voidaan jo lukea se, että Collinsit kävivät säännöllisesti syömässä ja saivat vielä aina kyydinkin kotiin Lady Catherinen vaunuilla.   

Lady Catherine oli aikakautensa kasvatti ja aatelisena hän varmaan koki, että hänen kuului ylempänä auktoriteettina antavan neuvoja (pyytämättä), puuttumaan toisten asioihin ja ohjailemalla mm. kasvatus- ja elämäntapaa. Se oli ikään kuin velvollisuus, ei töykeyttä. 

"Se oli ikään kuin velvollisuus, ei töykeyttä. "

Lady Catherine nyt kuitenkin oli töykeä nyrpistelijä tässä sarjassa.  

Testaan 

Serkusavioliitto

Vierailija kirjoitti:

Testaan 

Serkusavioliitto

Hyvähenkinen serkusavioliittokeskustelu!

Vierailija kirjoitti:

Googlettamalla löytyi tämä: She is introduced as: "a sensible, intelligent young woman, about twenty-seven." eli meillä ei ole pelkästään rouva Bennetin mielipide asiaan. 

Lizzy oli alle 21, joten aika iso ikäero kuitenkin Charlotten kanssa. Minusta he vaikuttavat niin erilaisilta, että hieman ihme, että olivat ystäviä, mutta Austen tietysti tarvitsi tarinaan Charlotten kaltaisen ihmisen, jonka avioliittoa Lizzy voisi kauhistella. Eihän hän varmaan olisi kauhistunut, jos kyseessä ei olisi ollut ystävä

jos luet tarkemmin vastauksen, jota kommentoit, siinä sanotaan, että Charlotte oli kyllä vanha, mutta että hänen RUMIUDESTAAN ei ole muuta kuin rouva Bennetin epäluotettava sana. Eikä mikään yllä lainaamassasi kyllä mitään muutakaan todista, googlekin puhuu vain iästä ja älystä. Vai onko sun mielestä älykäs aina ruma?

Mulla on kirja itselläni, ja se löytyy myös Project Gutenbergistä. Siellä Austenin kaikkitietävä kertoja sanoo hyvin selkeästi tuon mainitsemasi kuvauksen lisäksi, että Charlotte Lucas has never been handsome. Samoin hänen omakin äitinsä luonnehtii hänen ulkonäköään sanalla plain. Eli suinkaan rouva Bennet ei ole ainoa Charlotten ulkonäköä väheksyvä.

Oma lukunsa on se, miten hirvittävä on yhteiskunta, joka arvottaa Charlotten ulkonäön hänen hienon luonteensa ohi, ja vielä toistaa samaa sekä kertojan että hänen oman äitinsä suulla. 

Vierailija kirjoitti:

"Se oli ikään kuin velvollisuus, ei töykeyttä. "

 

 

Lady Catherine nyt kuitenkin oli töykeä nyrpistelijä tässä sarjassa.  

Nykymittapuun mukaan juu, mutta luulenpa, että Lady Catherinen käytös oli hyvin tavanomaista tuossa asemassa olevilla vanhemmilla naisilla, eikä sitä pidetty samanlailla töykeytenä mitä me miellämme tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin kaikki jaksot putkeen Areenalta nyt jouluna. Toki olen aikaisemminkin sarjan katsonut. Vaikka sarja on ihana ja hyvin tehty, niin yksi asia minua vieläkin jaksaa hämmästyttää. Miksi kukaan ei puutu Lydian ja Kittyn käytökseen? Bennetithan ovat yläluokkaa, maa-aatelistoa. Sinä aikakautena olisi ollut todella noloa, jos perheen nuorimmat tyttäret olisivat käyttäytyneet tällä tavalla ja joku olisi kyllä ojentanut heitä. Ei isä, äiti eivätkä vanhemmat siskot sanoneet mitään, vaikka Kitty ja Lydia eivät tehneet muuta kuin kikattivat ja juoksivat upseereiden perässä. Myöskin äiti Bennetin huonoja tapoja oli liioiteltu. Vaikka hän olikin alemmasta yhteiskuntaluokasta kuin miehensä eli keskiluokasta, niin olisi voinut kuvitella hänellä kuitenkin olevan tietoja tapakulttuurista.

Kirjassa Mrs Bennet "syyttäen kaikkia muita paitsi sitä henkilöä, jonka harkitsematon tyttärensä hemmottelu oli pääasiallisena syynä koko tapaukseen. Mr Bennet puolestaan ei ollut juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen mitä talossa tapahtuu eikä edes Elisabethin varoitukset ja anelut saaneet häntä kieltämään Lydian Brightonin matkaa. Hän sanoi, ettei nuorin tytär tokene ennen kuin on nolannut itsensä julkisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kirjassa kuvattu Mr. Collinsin suhdetta Lady Catherineen tarkemmin kuin sarjassa? Collinsin mielestä hän on arvoisan rouvan suosiossa, mutta ei häntä kohdella yhtään sen ystävällisemmin kuin muitakaan ja Lady C näyttää aina nyrpeältä kun Collins höpöttää jotain. Minusta vaikuttaa, että Lady sietää kyseistä miestä ainoastaan koska tämä on oman seurakuntansa pappi. 

Kirjassa Lady Catherine näytti nauttivan pappismiehen nöyristelystä. 

Minun mielestäni lady Catherine on kirjoitettu selkeästi koomiseksi hahmoksi. Hän rinnastuu herra Collinsiin ja rouva Bennetiin tilannetajun puutteessaan, eikä jaarlin tyttäreksi syntyminen oikeuta hänen käytöstään yhtään sen enempää. Kirjailija nauraa herra Collinsin, rouva Bennetin ja lady Catherinen kaltaisille ihmisille sekä suoraan kertojana että herra Bennetin ja Elizabethin armottomien silmien kautta.

Vierailija kirjoitti:

"Teilläpä on outo suku ja tavat!"

 

Olen samaa mieltä! Olen siitä koittanut joskus kysellä, mutta näin se vain menee. Siskoilla ja veljillä myös. Ihmettelen kun paljon on niitä kuvauksia, joissa nainen on liki kouluttamaton sihteeri ja mies liikemies tai merkittävä pappi tai vastaava ja ihan hyvin heillä aina tarinoissa sujuu. Ei vain toimi toisin päin. 

 

Austenilta en muista tällaisia räikeitä luokkaeroja, mutta Brontën Kotiopettajattaren romaanissahan oli Jane Eyre, orpo kotiopettaja vaatimattomista oloista ja herra Rochester, ja ohdakkeistahan se oli... Eikä sitä helpottanut se, että Rochesterilla oli se entinen vaimo teljettynä ullakolla!

Mitenkäs lady Chatterleyn rakastaja?

Ylpeys ja ennakkoluulon tapahtumien aikaa Britannian keskiluokka vaurastui kovaa vauhtia ja se murensi perinteistä säätyhierarkiaa, mihin Lady Catherine taas kovasti uskoi ja oli kasvanut, joten seki varmasti otti koville.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni lady Catherine on kirjoitettu selkeästi koomiseksi hahmoksi. Hän rinnastuu herra Collinsiin ja rouva Bennetiin tilannetajun puutteessaan, eikä jaarlin tyttäreksi syntyminen oikeuta hänen käytöstään yhtään sen enempää. Kirjailija nauraa herra Collinsin, rouva Bennetin ja lady Catherinen kaltaisille ihmisille sekä suoraan kertojana että herra Bennetin ja Elizabethin armottomien silmien kautta.

Jossain mainittiin, että Austen käyttää häntä sosiaalisena karikatyyrinä: vallan, etuoikeuden ja itsetietoisen ylimielisyyden ruumiillistumana. Mielestäni tämä on osuva kuvaus

Vierailija kirjoitti:

Ylpeys ja ennakkoluulon tapahtumien aikaa Britannian keskiluokka vaurastui kovaa vauhtia ja se murensi perinteistä säätyhierarkiaa, mihin Lady Catherine taas kovasti uskoi ja oli kasvanut, joten seki varmasti otti koville.

Keskiluokan vaurastuminen taas on aina ollut aina pois yläluokalta. Siinä missä Bennetin perhe syystä tai toisesta ei pystynyt säästämään myötäjäisiä tyttärille ja seurusteli Lucasin perhettä lukuun ottamatta ei-aatelisten kanssa Merytonin pienissä piireissä, Gardinerit paitsi asuivat Lontoossa, myös pystyivät matkustelemaan Pemberleyn kaltaisissa paikoissa. 
Tuntuuko tuo Gardinerien vierailu Pemberleyssä kenenkään mielestä oudolta? Tarkoitan sitä, että heidät otetaan vastaan niin vieraanvaraisesti ja esitellään koko tila, vaikka talon väki ei tiedä heillä olevan mitään yhteyttä isäntään. Luulisi, että tuohon aikaan turismia olisi ollut jo sen verran, että joka töllistelijää ei olisi otettu vastaan noin hyvin. Vai oliko kyseessä ehkä jonkinlainen kunniakysymys, hienoja taloja kuului esitellä aivan kuten nykyäänkin on stately homes, joista tosin peritään pääsymaksua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylpeys ja ennakkoluulon tapahtumien aikaa Britannian keskiluokka vaurastui kovaa vauhtia ja se murensi perinteistä säätyhierarkiaa, mihin Lady Catherine taas kovasti uskoi ja oli kasvanut, joten seki varmasti otti koville.

Vai oliko kyseessä ehkä jonkinlainen kunniakysymys, hienoja taloja kuului esitellä aivan kuten nykyäänkin on stately homes, joista tosin peritään pääsymaksua.

Mä olen ymmärtänyt, että oli ihan tavallista esitellä näitä kartanoita silloin kuin herrasväki ei ollut kotona. Ei nyt tietenkään tavalliselle rahvaalle, mutta juurikin vaikka keskiluokalle. En muista oliko Darcylla muita tiloja, mutta monillahan oli ja niitä asutti pääasiassa palvelusväki ja herrasväki kävi sitten aina tiettyinä aikoina.

Lady Chatterleyn rakastaja oli jo eri vuosisadalla. Austen oli 1800-luvun taitteessa ja Brontë siellä loppupäässä. Englannissa oli fin de siecle -meininki muistaakseni kuitenkin sen verran viktoriaanisesta moraalista vapauttavaa, että D H Lawrence taisi tunnustella enemmänkin ajan henkeä kuin kirjoittaa täysin sitä vastaan. Näin mutulla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ns. ylemmässä, taloudellisesti tai kulttuurisesti, luokassa Suomessa valitaan aseman ja rahan mukaan, naisilla ulkonäön myös. Jos ammattiala on rahvaanomainen, on mies sitten johtotehtävissä tai todella hyvillä tuloilla. Jos nainen tienaa merkittävästi vähemmän ja on kotona lasten kanssa, hänellä on silloin vastaavasti korkeakoulutus ja asemaa ylläpitäviä pieniä töitä. 

 

Toki joskus käy niin, että toisen potentiaali ei opiskeluaikojen jälkeen lunastukaan ja tulee avioliiton jälkeen tätä aseman huonontumista suhteessa toiseen. Siitä yleensä seuraakin kriisejä. Joskus tulee yllättäviä menestyksiä alalla ja kumppani jää, kun alkaa tuntua, että vain muut yhtä menestyneet ymmärtävät. Yksi pari tulee mieleen, jossa mies oli paljon naista huonommin koulutettu, mutta hänpä olikin kuulemma suhteen alkaessa valehdellut asiasta naiselle.

 

Austenin Emma on aivan sietämätön, katsoin sen elokuvan, jossa o

Kuuluuko tämä ketjun aiheeseen?

Hieman ohi aiheen mutta... Oletteko lukeneet Bennet-versioita? Kuuntelin The another Bennet sister -kirjan, mikä oli ihan mielenkiintoinen näkemys Collinsin avioliitosta ja Mary Bennetistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä on Suomessa tämä kulttuurinen yläluokka? Lähipiiriin kuuluu useita perheitä, joissa toinen vanhemmista on professori. Yhdessäkään lapset eivät ole valinneet puolisoitaan aseman tai rahan mukaan."

 

Tarkoitatko siis että pariskunnasta toinen on professori, vai että vanhemmista toinen on professori, mutta lapsi ei mennyt naimisiin akateemisen kanssa? Hieman vaikea saada selvää tuosta. Myös hieman erikoista, jos yhden ihmisen tuttavapiirissä ihan vain luonnostaan on lukuisia professoreja. Ajattelisi että olisi lehtoria ja dosenttia myös jos liikutaan akateemisissa piireissa

Tarkoitan, että perheen vanhemmista toinen on professori, mutta lapsi ei ole valinnut puolisoaan aseman tai rahan perusteella. Toki lapsen puoliso voi silti olla akateeminen, mutta syynä valintaan ovat yhteiset kiinnostuksen kohteet eikä puolison asema tai raha.

On aika luonnollista, että ku

Onko sinulta mennyt ohi, että luokkaa ja avioliittoja on Suomessa tutkittu ja todettu että edelleen 2000-luvulla yhteiskuntaluokka vaikuttaa avioitumiseen?

Kun Suomessa yhteiskuntaluokka vaikuttaa avioitumiseen, se tapahtuu makumieltymysten kautta. Minä halusin miehen, joka lukee kirjoja, kuskaa lapsia musiikkiopistoon eikä katso rallia. Samasta varallisuusluokasta olisi löytynyt päinvastaisiakin esimerkkejä.

Pienten tuloerojen ja ilmaisen koulutuksen maassa oikeastaan koulutustasokin on yksi tällainen makukysymys.

Jollakin tavalla Austenin ihanne on toteutunut. Puolisot voivat valita toisensa henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella, koska mies ei ole enää naisen rahapussi. Tärkeintä on olla onnellisia yhdessä.