Olen jo lapsesta saakka miettinyt mikä järki on vierailla haudalla?
Siinä sitä pönötetään haudan edessä ja katsellaan " tuolla se nyt on".
Mitä teillä liikkuu päässä oikein kun seisotte siinä haudalla ja miksi sinne pitää menmä katselemaan kiveä missä on nimi?
Itse olen monesti joutunut olemaan siellä niin se on ainoa paikka, missä päässäni ei liiku mitään, ei yhtään mitään ajatuksia, paitsi ehkä että pitäisikös lähteä tästä kotiin vaikka kaupan kautta... Kerro!
Kommentit (75)
Minä taas en tarvitse sitä hautausmaata/ hautaa/ hautakiveä ajatellakseni, muistaakseni tai kunnioittaakseni. Jokainen kokee tavallaan, mutta haudalla käymättömiäkään ei pitäisi moittia tunteettomiksi.
Muistaminen ei vaadi haudalla käyntiä. Haudoilla käydään elävien takia, se on esitys muille.
Haudalla käydessä voi myös muistella yhteisiä hetkiä. Mutta muutama vuosi sitten tajusin, että kun minä kuolen, kukaan ei tuo kukkia eikä kynttilöitä minun haudalleni.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että jotenki se on välittämistä. Mennä käymään siellä haudalla koska henkilö oli/on tärkeä. Voun kyllä muistaa kyseisiä ihmisiä muutenkin mutta mielestäni haudoilla käyminen osoittaa ettei ole unohdettu. Vaikkakin uskon ettei nämä kuolleet välitä enää käykö vai ei. Mutta kuitenkin, eihän sitäkään loppujenlopuksi kukaan varmasti tiedä.
Osoittaa kenelle?
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mielestä haudalla käymisessä ei ole mitään järkeä, mutta palataanko asiaan sitten kun häneltä kuolee oma lapsi. Minä käyn lapseni haudalla joka päivä, eikä minun tarvitse selittää kenellekään MIKSI se on minulle tärkeää.
Otan osaa, mutta eiköhän tuo ole jokaisen oma yksityinen asia. Minun sisarukseni on kuollut, eikä äidilläni ole tapana käydä tämän haudalla. Eikä hänen tarvitse selittää kenellekään, miksi. Jokaisen täysin oma adia, miten asian kokee.
Joo olet miettinyt no mikä on johtopäätös .saako sinun haudalla sitten joskus käydä kusella kun sillä ei ole mitään väliä?
Vierailija kirjoitti:
Joo olet miettinyt no mikä on johtopäätös .saako sinun haudalla sitten joskus käydä kusella kun sillä ei ole mitään väliä?
Laki määrää, että noin ei saa tehdä.
Minulle haudalla käynti on ollut aina mieluista. Tein sitä rakkaan isoäitini kanssa, samalla haudalla jossa hän on nyt levännyt jo kohta 40 vuotta. Harvoin pääsen siellä käymään, mutta pidän huolta mieheni kanssa hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa haudoista, samoin kuinka pitäisin huolta omien isovanhempieni ja isäni haudasta jos asuisin lähempänä.
Minulle on tärkeää muistaa sukulaisia haudalla(kin) niitäkin joita en ehtinyt koskaan tapaamaan. Kun matkustelemme perheen kanssa, tutustumme usein kirkkoihin eri paikoissa ja käymme myös hautausmailla joskus katselemassa, ne on kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja.
Minä laitan kukat ja kynttilät, ja sitten hiljennyn hetkeksi muistamaan edesmenneitä, mielessäni tervehdin ja toivotan hyvää jatkoa siellä jossain. Minä mielessäni joskus muutenkin puhun edesmenneille, pyydän ohjausta ja suojelusta, koska uskon, että isoäitini ainakin on läsnä elämässäni, kuten hän oli eläissäänkin. Pyydän, että jos hänellä on pääsy isompien pomojen juttusille, niin puhuisi puolestani. Uskon että hän suojelee myös minun lapsiani, vaikka ei ehtinyt heitä nähdä. Ja uskon, että kun minä siirryn verhon toiselle puolelle, myös minä pysyn lasteni mukana ja jos suinkin mahdollista, yritän varjella heitä kaikelta pahalta.
Toisille se on osa suruprosessia ja muistelua. Toisille ei. Sinä ehkä kuulut jälkimmäisiin mutta ei voi tietää ennenkuin menetät jonkun ja se musertaa sinua.
Kun isäni kuoli, en kokenut haudalla vierailua omakseni. En ole kokenut niin myöskään lemmikkieni kohdalla. Luulen, että olen vain sellainen, joka pyrkii pitämään surun loitolla ja haudalla käynti muistuttaa siitä. Samasta syystä en myöskään katsele valokuvia menehtyneistä. Se sattuu.
Hautausmaalla käyskentely on välillä ihan paikallaan, rauhallinen ja kaunis puisto, jossa muistaa oman kuolevaisuutensa. Hautojen katselu on mielenkiintoista, laskeskella minkä ikäisinä kukin on kuollut, millainen hauta ja arvuutella samaan hautaan haudattujen sukulaisuussuhteita ja elämän kohtaloita. Oman läheisen muisteluun en kuitenkaan tarvitse hänen hautaansa, muistan hänet muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ootas nyt ap lapsi, että joku läheinen kuolee ensin.
Minä olen 65v joten aika monta sukulaista kuollut jo, vanhemmatkin 31/25v sitten. Koskaan en ole käynyt haudoilla tai uurnalehdossa
Vierailija kirjoitti:
No eihän siinä mitään järkeä olekaan. Mummojen juttuja.
Jos sinun mielestä ei ole järkeä niin jätä toisin tuntevat rauhaan ja ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo olet miettinyt no mikä on johtopäätös .saako sinun haudalla sitten joskus käydä kusella kun sillä ei ole mitään väliä?
Laki määrää, että noin ei saa tehdä.
Kukkia vaan kastelen niitä luonnonkukkia sano.
Vierailija kirjoitti:
Hauta on vain hauta minullekin. Ihminen on poissa eikä haudalla seososkelu siihen mitään auta. Minulta kuoli juuri 2 läheistä ja edelleenkään en seisoskele haudoilla. Eivät nämä läheisetkään niin tehneet.
Mitä siitä tuntematon tänne toitotat . Ketää ei kiinosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mielestä haudalla käymisessä ei ole mitään järkeä, mutta palataanko asiaan sitten kun häneltä kuolee oma lapsi. Minä käyn lapseni haudalla joka päivä, eikä minun tarvitse selittää kenellekään MIKSI se on minulle tärkeää.
Otan osaa, mutta eiköhän tuo ole jokaisen oma yksityinen asia. Minun sisarukseni on kuollut, eikä äidilläni ole tapana käydä tämän haudalla. Eikä hänen tarvitse selittää kenellekään, miksi. Jokaisen täysin oma adia, miten asian kokee.
Ystäväni lapsi kuoli 43v sitten ja yhä käy joka viikko. En oikeasti ymmärrä, se lapsihan on sydämessä eikä siellä montussa?
Vierailija kirjoitti:
Muistaminen ei vaadi haudalla käyntiä. Haudoilla käydään elävien takia, se on esitys muille.
Sinä et ole mikään määrittelemään muiden tunteita ja tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
No eihän siinä mitään järkeä olekaan. Mummojen juttuja.
Olen käynyt haudalla siitä lähtien kun äiti kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Ootas nyt ap lapsi, että joku läheinen kuolee ensin.
En ole ap, olen 54v. ja en todellakaan ymmärrä miksi pitää mennä hautausmaalle. Minä haluan itselleni polttohautauksen ja mitään muistotilaisuutta ei tarvitse pitää. Jos joku haluaa niin saa muistella minua mutta ei todellakaan tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Muistaminen ei vaadi haudalla käyntiä. Haudoilla käydään elävien takia, se on esitys muille.
Miten se voitolla esitys, kun siellä käydessä ei näy ristin sielua?
Hauta on vain hauta minullekin. Ihminen on poissa eikä haudalla seososkelu siihen mitään auta. Minulta kuoli juuri 2 läheistä ja edelleenkään en seisoskele haudoilla. Eivät nämä läheisetkään niin tehneet.