Olen jo lapsesta saakka miettinyt mikä järki on vierailla haudalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä naapurihaudan omaiset ajattelisivatkaan, jos meidän isomummon haudalla ei olisi pakollisia kynttilöitä ja kanervia? Luulisivat vielä, että olemme huonoja ja piittaamattomia ihmisiä, jotka eivät välitä isomummostaan. Naapurihaudalla ei muuten viime kesänä ollut kuin pari orvokkia ja nekin kastelematta, häpeällistä miten omaisen hauta voidaan tuolla tavoin laiminlyödä!

Miten voit tietää että edes on niitä omaisia enää jotka hoitaisi.

Siitä, että kyseessä on keksitty esimerkki.

No oisko vaikka kuolleen ihmisen muistelu

Sinä sitä et tajua. koska sinulla ei järkeä ole. 

En ole uskovainen, mutta eihän se ihminen siellä haudassa ole, joten ajanhukkaa.

Voin viedä kynttilän siinä samalla missä muutkin vievät, mutta muistelun suoritan muualla.

Silloin, kun ihminen menettää oikeasti rakkaan ihmisen se suru on pohjaton ja kaikki tuntuu tyhjältä ennenkuin aika armahtaa. Silloin siellä haudalla käynti tuo sen poistuneen ikäänkuin lähemmäksi.

Vainajien kunnioitus on pakana-ajoilta periytynyt, kekriin liittyvä tapa. Se on kristillisyyden myötä muuntunut nykyiseen haudoilla käymiseen.

En ole käynyt kertaakaan edesmenneiden vanhempieni haudoilla. Kuolemista on jo yli 10 vuotta. Eivät he siellä hautausmaalla ole. Jos ihmisessä on jotakin ikuista, ei sekään siellä hautamontussa asusta. Muistaa voi myös muuten. Kuvia katsomalla, tarinoita heistä kertomalla, sytyttämällä kotona kynttilän. 

Ei minua tosin haittaa muiden ihmisten haudoilla käymiset. Se tosin ärsyttää, jos arvostellaan muiden ihmisten hautapaikkojen hoitamattomuutta. Sen muistokynttilän tai kukan voi laittaa kotonakin rakkaan ihmisen valokuvan eteen. 

Minä olen lapsuudesta asti ollut kiinnostunut hautakivistä ja ollaan kierrelty hautausmaita. Minusta haudalla käynti on sen kuolleen läheisen muistamista ja yleensäkin esimerkiksi talvinen hautausmaa kynttilöineen on minusta kaunis näky ja tavallaan tuo sen ajatuksen, että läheiset halutaan pitää elämässä ja ajatuksissa mukana vielä heidän kuolemansa jälkeen. Ja tämä ei tarkoita etteikö heitä voisi muuten muistaa. 

Meilläkin on pitkä matka haudoille ja vaan pari kertaa vuodessa käydään. Samoin hautaa emme laita toisten takia kuntoon vaan vain sen vuoksi, että haluamme sen verran kunnioittaa edesmenneitä läheisiä, ettei heidän hautansa ole epäsiisti. Näin kanervien sekä kukkien laitto pari kertaa vuodessa on tavallaan sen haudan siistinä pitämistä läheistemme muiston myötä. Minulla tuskin tulee olemaan kerään joka minulle kynttilöitä sytyttää tai hautaa hoitaa. Näin, kun minä vielä siihen pystyn niin teen sen läheisteni vuoksi. 

Samoin ymmärrän hyvin sen, kun esim eräs ihminen menetti lapsensa, kun tämä oli nuori niin vaan haudalla käyminen ja muistelu yms oli hänellä tärkeää. Jokainen purkaa näin suruaan omalla tavallaan. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä ja monissa maissa kuolleiden läheisten muistaminen yms on vielä suurempaa kuin Suomessa ja sillä on erilainen rooli. Täällä tämä on vielä melko pientä kuitenkin. Emme tavallaan elä yleensä niin, että uskoisimme johonkin isovanhempien henkiin yms niin kuin joissakin maissa. Näin kai se on vielä ok jos hautausmailla käy ja omaisia muistaa. 

Toki eivät he siellä haudassa ole, mutta silti hautausmaakin voi olla paikka jossa muistella läheisiä ja muistaa ehkä sen, että joskus itsekin voi päätyä samaan jollakin tapaa. Hautaustavasta riippuen. Itse mietin paljon elämääni yleensäkin, kun haudoilla käyn. 

Joskus mietin olenko typerä ihminen jos joskus ajattelen käyväni ulkomailla erään ihmisen haudalla jota en tuntenut sen enempää. Siinäkin ajatuksena olisi se, että jos sinne maahan matkan tekisin niin samalla tahtoisin käydä hänen haudallaan ja ehkä kunnioittaa hänen muistoaan kertoen, että en unohda häntä ja että hänen elämänsä ja tarinansa kosketti minua aikoinaan. Tekisin tuon sen vuoksi, että se olisi minulle tärkeää ja toisi ehkä minulle sen muiston, että kävin siellä kunniottamassa hänen elämäänsä ja muistoaan. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka tuolla teolla ei ole mitään merkitystä kenellekään muulle. 

Samoin voin sytyttää toisen haudalla sammuneen kynttilän hyvänä tekona, vaikka en tunnekaan ihmistä joka sinne on haudattu, koska toivoisin jonkun tekevän samoin läheiseni haudalla. 

Meidän suvussa kuulustellaan, onko käynyt sukuhaudalla. Jos ajaa siellä päinkin, on käytävä haudalla. Kesäreissulla on käytävä haudalla. Aina se kysely "kävitkö haudalla?".