Lue keskustelun säännöt.
Olen jo lapsesta saakka miettinyt mikä järki on vierailla haudalla?
26.12.2025 |
Siinä sitä pönötetään haudan edessä ja katsellaan " tuolla se nyt on".
Mitä teillä liikkuu päässä oikein kun seisotte siinä haudalla ja miksi sinne pitää menmä katselemaan kiveä missä on nimi?
Itse olen monesti joutunut olemaan siellä niin se on ainoa paikka, missä päässäni ei liiku mitään, ei yhtään mitään ajatuksia, paitsi ehkä että pitäisikös lähteä tästä kotiin vaikka kaupan kautta... Kerro!
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootas nyt ap lapsi, että joku läheinen kuolee ensin.
Minä olen 65v joten aika monta sukulaista kuollut jo, vanhemmatkin 31/25v sitten. Koskaan en ole käynyt haudoilla tai uurnalehdossa
Se on sinun tapasi tununtea tämä kuoleman muistelo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä kunnioitetaan ihmisen muistoa. Minulla liikkuu paljonkin ajatuksia päässä, kun seison jonkun haudalla ja muistelen edesmenneen elämää. Päällimmäisenä suru, kun ei enää näe toista.
Mutta on siinä tunteessa jotain juhlallistakin.
Vierailija kirjoitti:
Toisille se on osa suruprosessia ja muistelua. Toisille ei. Sinä ehkä kuulut jälkimmäisiin mutta ei voi tietää ennenkuin menetät jonkun ja se musertaa sinua.
Kun isäni kuoli, en kokenut haudalla vierailua omakseni. En ole kokenut niin myöskään lemmikkieni kohdalla. Luulen, että olen vain sellainen, joka pyrkii pitämään surun loitolla ja haudalla käynti muistuttaa siitä. Samasta syystä en myöskään katsele valokuvia menehtyneistä. Se sattuu.
Suru ei ole prosessi. Suru on surua, ja jokainen menetys jättää meihin jäljen.
Sureminen ei myöskään ole muistelemista. Se on muistamista. Kun sinä et halua muistaa, väistät samalla suruasi.
Jouluna käytiin koko perhe aina haudoilla. Sytytettiin kynttilät kaikille. Kaikki otettiin mukaan joulun viettoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut tapana käydä jouluna, kun oikeastaan kukaan ei ollut kuollut, no äidin isä oli ainut mutta ei sielläkään käyty, isänisä kuoli jo -48, joten ei hänenkään haudalla enää 70- luvulla käyty. Itse kävin jonkun vuoden isän haudalla, mutta nyt en käynyt, miksi sinne lähteä jouluna ruuhkaan kun parkkipaikka on täynnä ja ihmiset juoksee
Mä en edes usko että on mitään muuta elämää kuin tämä nykyinen. Sitten kun kuolet niin se oli siinä. Ihan turha muistella mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä kunnioitetaan ihmisen muistoa. Minulla liikkuu paljonkin ajatuksia päässä, kun seison jonkun haudalla ja muistelen edesmenneen elämää. Päällimmäisenä suru, kun ei enää näe toista.
Eikö muulloin ajatuksia kuolleesta liiku päässä?
Mulla liikkuu ja haudalla ei. Parikymmentä kynttilää silti vein haudoille.
Vierailija kirjoitti:
Jouluna käytiin koko perhe aina haudoilla. Sytytettiin kynttilät kaikille. Kaikki otettiin mukaan joulun viettoon.
Minä olen täällä isossa kaupungissa käynyt kerran. Oli hirveä ruuhka ja yksi ihminen siinä lähellä selosti jollekin pikkujoulujen kännäilyään, toinen suunnitteli jouluostoksia. Huutavia lapsia ja haudoille jäi hirveästi muovia. Ei mitään rauhoittumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama kuin ostaa mätänevän jauhelihamöykyn piirongin päälle ja polttelee sille kynttilöitä ja uhraa kukkia. Ei mitään järkeä. Kuollut ei siitä tiedä yhtään mitään.
Materialismi.
Kellä eniten valoa haudalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin, silti käyn haudoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mielestä haudalla käymisessä ei ole mitään järkeä, mutta palataanko asiaan sitten kun häneltä kuolee oma lapsi. Minä käyn lapseni haudalla joka päivä, eikä minun tarvitse selittää kenellekään MIKSI se on minulle tärkeää.
Otan osaa, mutta eiköhän tuo ole jokaisen oma yksityinen asia. Minun sisarukseni on kuollut, eikä äidilläni ole tapana käydä tämän haudalla. Eikä hänen tarvitse selittää kenellekään, miksi. Jokaisen täysin oma adia, miten asian kokee.
Ystäväni lapsi kuoli 43v sitten ja yhä käy joka viikko. En oikeasti ymmärrä, se lapsihan on sydämessä eikä siellä montussa?
Minun lapseni on urnaholvissa tuhkana eikä missään montussa. Et tietenkään osaa kuvitella miltä ystävästäsi tuntuu, koska sinulta itseltäsi ei ole kuollut lasta, mutta ymmärrätkö tai voitko edes hyväksyä että ystäväsi käy myös varmistamassa että haudalla on kaikki hyvin? Ehkä hautapaikkaoikeus on hänen nimissään. Hautausmaat ovat vanhaa kulttuuria ja osa inhimillistä sivistystämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haudoillakäynti on yksi tapaa kiilloitaa sädekehäänsä ja näyttää, että " kyllä meillä suretaha viäläki !"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän siinä mitään järkeä olekaan. Mummojen juttuja.
Joo vanhemmat montuun ja se on siinä, samoin lähisukulaiset, minä poika en haudalla käy niin kova olen, näinkö se menee.Sinut nakataan aikoinaan monttuun , ihmettelen miksi vaivautua hautaamaan sinua kun metsän pedot saisivat sinusta ruokaa.
Öö niin? Ihan hyvin mut voi nakata vaikka katuojaan sen jälkeen kun en oo enää elossa. Mitä väliä sillä silloin enää on? Ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen, että jotenki se on välittämistä. Mennä käymään siellä haudalla koska henkilö oli/on tärkeä. Voun kyllä muistaa kyseisiä ihmisiä muutenkin mutta mielestäni haudoilla käyminen osoittaa ettei ole unohdettu. Vaikkakin uskon ettei nämä kuolleet välitä enää käykö vai ei. Mutta kuitenkin, eihän sitäkään loppujenlopuksi kukaan varmasti tiedä.
Osoittaa kenelle?
No, en osoittaakseni kenellekkään. Vaan tän ihmisen takia. Itselleni, muistaakseni häntä.
Vierailija kirjoitti:
Kosketan isän hautakiveä ja tervehdin häntä.
Ei siihen kiveen saa koskea, sivistymätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes usko että on mitään muuta elämää kuin tämä nykyinen. Sitten kun kuolet niin se oli siinä. Ihan turha muistella mitään.
Ai edes sitä yhdessä elettyä elämää? Kun joku kuolee niin pyyhitkö hänet kokonaan pois kaikesta? Ei ollut edes olemassa.
Minuakaan ei kiinnosta käydä kökkimässä muistolehdolla miettimässä vanhempiani mutta tykkään katsella valokuvia heistä aina jouluna.
Pidän hautausmaista. Ihanan rauhallisia paikkoja, ja kiva lukea vanhoista hautakivistä kirjoituksia. Sitten olen käynyt etsimässä minulle tärkeiden julkkisten hautoja. En nyt siinä varsinaisesti mitään ajattele, on vain kiinnostavaa nähdä minne ja miten on haudattu joku, jonka elämästä tietää yhtä ja toista. Ehkä jotain epämääräisen nostalgista elämän lyhyydestä ja menneistä polvista. Lähiomaisten haudoilla ei tarvitse alinomaa käydä, sukulaistenkin suhteen etsin mieluummin ammoin kuolleita.