Olen jo lapsesta saakka miettinyt mikä järki on vierailla haudalla?
Siinä sitä pönötetään haudan edessä ja katsellaan " tuolla se nyt on".
Mitä teillä liikkuu päässä oikein kun seisotte siinä haudalla ja miksi sinne pitää menmä katselemaan kiveä missä on nimi?
Itse olen monesti joutunut olemaan siellä niin se on ainoa paikka, missä päässäni ei liiku mitään, ei yhtään mitään ajatuksia, paitsi ehkä että pitäisikös lähteä tästä kotiin vaikka kaupan kautta... Kerro!
Kommentit (75)
Meistä oli joskus kiva lasten kanssa pyöriä hautuumaalla kun siellä oli niiin söpöjä orava vauvoja! Niitä ruokittiin. Ne oli tosi kesyjä. Ja on kiva lukea vanhoja nimiä haudoista. Ei me muuta tehty.
Koska minä en tee niin, niin muidenkaan ei pidä."
Vai miten se meni? Elä omaa elämääsi, anna muiden elää omaansa. Vaikka sitten haudalla töröttäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosketan isän hautakiveä ja tervehdin häntä.
Ei siihen kiveen saa koskea, sivistymätöntä.
Tämä saattaa tulla sinulle järkytyksenä, mutta käytöstä poistettuja hautakiviä käytetään katujen reunakiveyksissä. Kierrätystä sekin.
Itse en tiennyt tämmöisestä ( meidän suvussa ei "harrastettu" hautuumaalla käymistä), ennen kuin lähdin ensimmäisen kerran anopin kanssa. Hän kertoi, että tällä muistetaan edesmenneitä. Samalla kertoi tarinoita omasta lapsuudestaan ja miten vainajat oli liittynyt häneen. Nyt käyn joka joulu viemässä kynttilät ja omat teini-ikäiset lapset haluavat tulla mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosketan isän hautakiveä ja tervehdin häntä.
Ei siihen kiveen saa koskea, sivistymätöntä.
Kiveen ei kannata ainakaan nojata, koska ne ovat oikeasti tosi heppoisilla tapeilla kiinni aluskivessä ja voivat kaatua. Painava kivi päälle kaatuessaan on vaarallinen, mutta mitään yliluonnollisia voimia ei kivessä kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Haudalla käydessä voi myös muistella yhteisiä hetkiä. Mutta muutama vuosi sitten tajusin, että kun minä kuolen, kukaan ei tuo kukkia eikä kynttilöitä minun haudalleni.
Sama täällä.
Haudoilla käydään palvomassa esi-isiä ja -äitejä, suuttuvat vielä jos heitä ei kukaan muistele. Vainajainpalvonta on ikiaikainen tapa, jota ei ole mitään syytä lopettaa.
Olen aina kuvitellut, että siellä käydään tyhjentämässä rakko ja ne kynttilät on vain jotain rekvisiittaa.
Se on oma valinta mutta älä tule jauhamaan sontaa että miksei saa käydä jos homma on ihmiselle tärkeä, sinä voi tehdä oman valinnan, älä käy edes omissa monttujuhlissa koska pakanaa ei kannata haudata vaan sen voi syöttää vaikka sijoille.
Ei siinä järkeä olekaan, vain vanha tapa/perinne. Mutta ei sinne ole pakko mennä. Se on typeryyttä aikuiselta ihmiseltä, jos ei osaa sanoa ei, en lähde, vaikka muut "painostaisivat".
Ajatukseni haudalla jotain tämmöistä:
"Terveiset taivaaseen"
"kyllä muistetaan teidät, ei oo keretty unohtamaan"
"Ikävä on, nähdään vielä joskus myöhemmin"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosketan isän hautakiveä ja tervehdin häntä.
Ei siihen kiveen saa koskea, sivistymätöntä.
Kiveen ei kannata ainakaan nojata, koska ne ovat oikeasti tosi heppoisilla tapeilla kiinni aluskivessä ja voivat kaatua. Painava kivi päälle kaatuessaan on vaarallinen, mutta mitään yliluonnollisia voimia ei kivessä kuitenkaan ole.
Valtaosa kivistä ei ole edes tapeilla kiinni, ne on vain nostettu siihen pohjakiven päälle. Maa elää, routii, alla kasvaa/kulkee puiden juuria ja kivet kallistuu eteen- tai taaksepäin, sivuttainkin, että on todella vaarallisia. Omaiset ei silti halua huolehtia eli maksaa oikaisusta kiviliikkeelle tai vaatia alusta asti kunnollisia pohjatöitä ja niitä tappeja.
Oman ikävän manifestoimista. Johonkin sille kuuluvalle paikalle, missä se yhdistyy oikeaan kohteeseen. Kuolleen muiston ylläpitämistä.
Vierailija kirjoitti:
Se on oma valinta mutta älä tule jauhamaan sontaa että miksei saa käydä jos homma on ihmiselle tärkeä, sinä voi tehdä oman valinnan, älä käy edes omissa monttujuhlissa koska pakanaa ei kannata haudata vaan sen voi syöttää vaikka sijoille.
Sioille syöttö olisi hautarauhan rikkomista pakanankin kohdalla ja mitä muuta vielä. Pakanat polttihaudataan.
Voi kuule, kyllä se kivi pitää aika ajoin pestä, ehkä suoristaakin. Jotkut rohkenevat jopa kullata uudelleen kirjaimet. Ei hautakivi ole mikään taikakalu. Se on ihan tavallista kiveä, joka on tuotu haudalle vainajan muistoksi.