Miten te muut kuusikymppiset jaksatte motivoitua elämään?

Niinpä, elämä tuli valmiiksi kun työpaikalla ei enää tarvittu. Piti suhteuttaa menot tulojen mukaan. Myin autoni, niin se auttoi ihmeesti. Kyllähän tuo 1580e/kk jotenkuten riittää. Velkaa ei enää ole kuin 20 000e. Eläke jäi pieneksi, kun uralle osui 900pv työttömyyttä. Jos  jotain hyvää, niin työurallani onnistuin, olin Suomen parhainpia. Omassa elämässäni en onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa aloituksessa on ihan hyvä pointti. Kun katselee vielä omaa, elossaolevaa vamhempaa joka lähenee 90-V ikää, niin väkisin miettii, minkälaisia nuo vuodet 80-V rajapyykin jälkeen ovat olleet. Sairastamista, rapistumista, sairastumista, hoitojaksoja jne.

Oma äitini on liki 80 ja viljelee omaa palstaa kesäisin. Reippaasti ajaa pyörällä sinne ja kasvattaa juurekset ja sipulit itselleen. Siinä vierähtää aikaa keväästä syksyyn. 

Toki se ikä alkaa tuntumaan, mutta voi siihen rapistumiseen itsekin vaikuttaa. Terveet ja kohtuulliset elämäntavat, liikuntaa, jotain mikä pitää aktiivisena. Tekee mielekkäitä asioita, aivojumppaa jne. Sairastumiselle ei mitään voi, mutta kyllä sellaiseen perusterveyteen voi itsekin vaikuttaa. 

Nuoret nykyään miettivät kannattaako lapsia hankkia. Heille voisi vinkata myös tästä elämänvaiheesta 50 => .

Meillä on hyvät välit lapsiin ja heidän puolisoihinsa, lapsen lapsia on kaksi. Jotenkin pysyy paremmin kiinni elämänmenossa, heidän seurassaan ja elämää seuratessaan. 

Mieheni sisko on lapseton ja voin läheltä seurata, miten erilaista hänen elämänsä on. Ei millään pahalla ja kaikella kunnioituksella elämän valintoihin suhtautuen (joihin ei aina voi vaikuttaa), mutta lapset tuovat elämään sisältöä jokaisena vuosikymmenenä, näin sen näen.

Vierailija kirjoitti:

Oho. Täytän itse kohta 40v ja ajattelen, että laadukasta elämää on jäljellä maksimissaan 10 vuotta. Saman ikäiset kaverit ovat jo suurimmaksi osaksi kuolleet tai vakavasti sairastuneita. En aio elää sitku-elämää vaan nautin kaikesta tässä ja nyt ja koen asioita, kun siihen on vielä mahdollisuus.

 

 

Minkälaisessa deeku/nistiporukassa pyörit jos suurin osa kavereista on jo kuollut?

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Iän myötä näkee sen, kuka on käyttänyt aivojaan ja kuka ei. :)

Vierailija kirjoitti:

Iän myötä näkee sen, kuka on käyttänyt aivojaan ja kuka ei. :)

Jep, jos on elänyt vaan työlle ja jollekin oman kämpän siisteydelle, saattaa tajuta, että ehkä ois kannattanut niitä aivoja käyttää.

Toki siihen ei kaikista valitettavasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on pitkäaikaistyötön jo kauan ennen eläkeikää, niin ei tarvitse käydä läpi sitä eläkkeelle jäämisen muutosta. Itse jos pääsen eläkkeelle, niin käytännössä yhtään mikään ei muutu.

Minua pelottaa se, että eläkkeellä rahaa on käytössä vieläkin vähemmän kuin pitkäaikaistyöttömänä.

Ei pidä paikkaansa. Takuueläkekin on suurempi kuin kelan peruspäiväraha, ja eläkkeensaajan asumistuki on suurempi kuin yleinen asumistuki. Sen takiahan ne eivät halua päästää ketään työkyvyttömyyseläkkeelle koska työttömänä roikuttaminen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä et halunnut kuulla mut mulla on pirteä yli 90v. vanhempi, joka asuu vielä omassa talossa. Jos hän olisi heittänyt saappaat naulaan 60veenä, niin ei olisi varmaan tässä kunnossa. Ihmisen täytyy pitää itsestään huolta mitä vanhemmaksi tulee. Kaikilla sairauksille ei voi mitään, mutta monen kanssa voi elää. 

 

Pirteä ysikymppinen saa paljosta kiittää hyviä geenejään. 

Ei Ap varmaan tarkoittanut olevansa heittämässä saappaita naulaan. 

Kuusissakymmenissä vain pohtii valintojaan ja loppuelämää moni meistä. 

Vuonna 1935 syntyneistä, nyt 90-vuotiaista enää reilusti alle 30 % on hengissä. 70 % heistä on kuolleita, myös monet eläessään pirteät ja aikaansaavat tekevät ihmiset. 

 

 

Ja noista hengissä olevista ysikymppisistä valtaosalla on jo toinen jalka haudassa. Moni on muistisairaana jossain hoivakodissa.  Elämän laatu pohjamudissa. Saahan sitä ihminen harrastaa itsepetosta ja kuvitella kuuluvansa itse siihen minimaaliseen joukkoon ihmisiä jotka ovat vielä ysikymppisinä liki tolkullisessa kunnossa. Paljon paljon todennäköisempää on, että on tuolloin jo kuollut ja kuopattu. AP on täysin oikeassa siinä, että kuuskakkosella on yleensä juuri se 10-15 vuotta elämisen arvoista elämää jäljellä.

Kaikista naurettavimpia on viiskymppiset akat, jotka huutavat elävänäsä satavuotiaksi. 1) ketään ei kiinnosta 2) et sä sitä juntti päätä 3) oksettaa jo valmiiksi teidän kiukuttelut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa aloituksessa on ihan hyvä pointti. Kun katselee vielä omaa, elossaolevaa vamhempaa joka lähenee 90-V ikää, niin väkisin miettii, minkälaisia nuo vuodet 80-V rajapyykin jälkeen ovat olleet. Sairastamista, rapistumista, sairastumista, hoitojaksoja jne.

 

Oma äitini on liki 80 ja viljelee omaa palstaa kesäisin. Reippaasti ajaa pyörällä sinne ja kasvattaa juurekset ja sipulit itselleen. Siinä vierähtää aikaa keväästä syksyyn. 

Toki se ikä alkaa tuntumaan, mutta voi siihen rapistumiseen itsekin vaikuttaa. Terveet ja kohtuulliset elämäntavat, liikuntaa, jotain mikä pitää aktiivisena. Tekee mielekkäitä asioita, aivojumppaa jne. Sairastumiselle ei mitään voi, mutta kyllä sellaiseen perusterveyteen voi itsekin vaikuttaa. 

 

Entä isäsi ? Tai isovanhempasi ? Kuinka vanhoiksi he elivät ? Ja olivatko kuinka voimissaan kasikymppisinä?

Vierailija kirjoitti:

Kaikista naurettavimpia on viiskymppiset akat, jotka huutavat elävänäsä satavuotiaksi. 1) ketään ei kiinnosta 2) et sä sitä juntti päätä 3) oksettaa jo valmiiksi teidän kiukuttelut

 

Joo, oikeesti se on game over tuossa iässä. Mäki on jo laskettu ja edessä pelkkä loppuluisu

Vierailija kirjoitti:

Ei täällä ole pakko elää, jos alamäki ahdistaa ja peräseinä pelottaa. Vapaaehtoinen kuolema on aina varteenotettava vaihtoehto. Miettikää sitä. Miettikää uudestaan.

 

Olisiko sulla neuvoja hyvään ja rauhalliseen kuolemaan? Olen tosissani. Tai mistä saisi erilaisia lääkkeitä, joilla voisi vain nukahtaa, eikä enää herätä..

 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoja fiiliksiä. En tosin viitsi jakaa niitä puolisolla, koska hän ei ole ns herännyt todellisuuteen. Toistelee, kuinka vielä työvuosiakin jäljellä. Kerran sitten täräytin, että meillä taitaa olla elinvuodet vähissä työvuosien loputtua, ja purskahti itkuun. Jokainen eläköön kuplassaan. Itse en juuri mistään jaksa innostua enää, koska se on käytännössä turhaa. Talous on kunnossa, siitä olen kiitollinen.

Aina voi tehdä itsarin jos tosiaan noin pahalta tuntuu. Ihan uskomatonta paskaa kirjoitat.

Itsesuojeluvaisto ja defenssit ohjaavat yksilöä näkemään vain ne tosi pärjäävät yksilöt, ja samaistumaan heihin. Todellisuudessa meillä on epidemian kaltainen ongelma jo työikäisten muistisairauksista, aivoverenvuodoista ja sydäninfarkteista. Ylipainoinen ja elitasosairauksinen ikäluokka keski-ikäisiä. Masennusta, työstressiä ja loputon määrä lisääntyviä syöpiä. Suurimmalla osalla seitsemänkympin jälkeen on jäätävä luisu sairauden ja kärsimyksen aallokkoon ja siitä hautaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista naurettavimpia on viiskymppiset akat, jotka huutavat elävänäsä satavuotiaksi. 1) ketään ei kiinnosta 2) et sä sitä juntti päätä 3) oksettaa jo valmiiksi teidän kiukuttelut

 

Joo, oikeesti se on game over tuossa iässä. Mäki on jo laskettu ja edessä pelkkä loppuluisu

 

no älä nyt, näillä viiskymmpisillä ja kuuskymppisillä on romanttisia suhteita 20-v poikien kanssa, käyneet mm. Linnanmäellä!

 

ja aina saa nauraa!!

Vierailija kirjoitti:

Iän myötä näkee sen, kuka on käyttänyt aivojaan ja kuka ei. :)

Tämä muuten on niin totta! Tyhmemmät ahdistuu eläkkeellä, ku eivät ymmärrä mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Itsesuojeluvaisto ja defenssit ohjaavat yksilöä näkemään vain ne tosi pärjäävät yksilöt, ja samaistumaan heihin. Todellisuudessa meillä on epidemian kaltainen ongelma jo työikäisten muistisairauksista, aivoverenvuodoista ja sydäninfarkteista. Ylipainoinen ja elitasosairauksinen ikäluokka keski-ikäisiä. Masennusta, työstressiä ja loputon määrä lisääntyviä syöpiä. Suurimmalla osalla seitsemänkympin jälkeen on jäätävä luisu sairauden ja kärsimyksen aallokkoon ja siitä hautaan. 

Miksi ihmeessä ihmiset ei halua huolehtia omasta terveydestä ja ulkonäöstä? Jopa nuoret on sikalihavia.

Vierailija kirjoitti:

Iän myötä näkee sen, kuka on käyttänyt aivojaan ja kuka ei. :)

Hallituksessa niitä ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsesuojeluvaisto ja defenssit ohjaavat yksilöä näkemään vain ne tosi pärjäävät yksilöt, ja samaistumaan heihin. Todellisuudessa meillä on epidemian kaltainen ongelma jo työikäisten muistisairauksista, aivoverenvuodoista ja sydäninfarkteista. Ylipainoinen ja elitasosairauksinen ikäluokka keski-ikäisiä. Masennusta, työstressiä ja loputon määrä lisääntyviä syöpiä. Suurimmalla osalla seitsemänkympin jälkeen on jäätävä luisu sairauden ja kärsimyksen aallokkoon ja siitä hautaan. 

Miksi ihmeessä ihmiset ei halua huolehtia omasta terveydestä ja ulkonäöstä? Jopa nuoret on sikalihavia.

Todella moni huolehtiikin, mutta ei se paskoihin geeneihin ja yhteiskunnan lampaana itsensä tuhoamiseen auta. Myös suurin osa nykypäivän tyyleistä huolehtia itsestään on jo itsessään stressi ja tuhoavaa.