Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut kuusikymppiset jaksatte motivoitua elämään?
26.12.2025 |
Itse olen 62, ja kyllä tuntuu turhalta! Käytännössä jäljellä on 10-15 vuotta järjellisesti laadukasta elämää. Ollaan puolison kanssa ostamassa ns loppuelämän asuntoa kivalla järvinäköalalla, mutta silti on tyhjänpäiväinen fiilis. Ja turha tulla selittämään, että minun vanhempani ysilymppisinä sitä ja tätä! Minulla on myös äiti elossa, ja hänen 85-vuotinen elämänsä on kyllä sen näköistä, että itse en tuollaisia vuosia enää haluaisi kokea. Ollaan siis elämänpolun loppusuoralla ja peräseinä paistaa. Motivaatio alkaa olla kadoksissa.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Olen kärsinyt kroonisesta kivusta ja masennuksesta koko elämäni, mutta ne alkavat iän myötä helpottaa. Elämänilo pilkahtelee vihdoikin. Toivon, että helpottavat lisää, ja että saan vihdoin nauttia elämästä. Ehkä vielä 30-40vuotta.
Sitä toivon minäkin sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin reumaan 28-vuotiaana, ärhäkkä muoto joka tuhoaa nivelet eri lääkekokeiluista huolimatta ja aiheuttaa voimakkaita kipuja päivittäin. Nyt olen 42, ja kauhulla odotan vanhuusvuosia peilaten sitä tähän kuinka huonoon kuntoon liikunnallisella elämäntavalla ja normaalipainollakin olen joutunut.
Toisille ei ole tiedossa niitä 'parhaimpia ja toiminnallisia eläkevuosia', vaan jotain ihan muuta. En ole masentunut mutta olen realisti - sinnittelen päivä kerrallaan. En toivo, että elämäni jatkuu ysikymppiseksi asti tällä taustalla. On siis aika kukkua lukea osan kommentteja täältä kuinka 'kqikki valaistuu ja paranee kuusikymppisenä kun vain harrastaa ja pitää itsensä kunnossa', kun ei se ole realistista kaikille.
Voimia sinulle
Minä 65 v. nautin nyt eläkkeestä. On ihanaa vihdoin vain olla ja nauttia kun ei ole mihinkään pakko mennä. Tehdä mitä haluaa. Toivottavasti terveyttä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Minä 65 v. nautin nyt eläkkeestä. On ihanaa vihdoin vain olla ja nauttia kun ei ole mihinkään pakko mennä. Tehdä mitä haluaa. Toivottavasti terveyttä riittää.
Mulla ei edes terveyttä riitä, mutta siitä huolimatta tai ehkä just sen vuoksi on ihanaa, kun ei tarvitse tehdä enää yhtään mitään, mitä ei halua tehdä, eikä ole enää kenellekään tilivelvollinen sen paremmin tekemisistään kuin tekemättä jättämisistäänkään.
Aloin opetella kitaransoittoa.
Menin syksyllä alkeiabalettiin.
Jouluna kokosin tuhannen palan palapeliä. Jatkuu.
Olutta on tullut juotua kiitettävästi. Nyt alkaa tulla reunan yli.
Aattelin aloittaa kuntosalin.
Töissä tympii. Lomalla on ihan kivaa.
Yritän töisssä löytää morivaation, kyn saan tämän oman kunnon paremmaksi. Kyllähän tää tämmöistä harmaata on, kun ei jaksa. Jospa osaisi pikkuhiljaa löysätä oikeassa kohtaa.
Voimia toivon kaikille kuudenkympin hujakoilke ja muillekin. Se on varmaan semmosta omien sisäisten juttujen koputtelua., josko sieltä jotain löytyisi.
Ja uupumus tulee yllättäen ja se tekee ne mustat ajatukset, joista aapee puhuu.
Se teidän asuntohaave ja tavoite on hieno. Voihan se pelottaakin- ja tulee siitä se apaattinen olo.
Itsellä samanlaisia haaveita, ja huomaan muutoksen olevan tosi pelottavaa. Tämä tuttu turvallinen on kummiskin ihan hyvä, mutta silti tämä tuntuu semmoiselta harmaan kuluttavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 62 v ja yhä kaunis. Töitä lopettelen sairauden vuoksi. Yritän laihduttaa, jotta joku parisuhde vielä toteutuisi. Ylipainoa on noin 5 kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näköjään te tyytymättömät roikutte parisuhteessa. Mulla on asiat hyvin ja elämä oikein mukavaa. Vapautin miehen luontaiseen ympäristöönsä muiden turhajuoppojen sekaan vuosi sitten, voin hyvin ja rahat riittää.
En ole parisuhteessa. Tuppaan vaan tarkastelemaan asioita vähän isommalla skaalalla ja asiat tuntuu turhilta kun elämän loppu häämöttää. En ymmärrä ihmisiä jotka voi vaan olla ajattelematta asiaa ja olla kuin musti joka tyytyväisenä vaan syö murkinaa.
Just kattoin tubesta videon tästä että kun tätä asiaa havahtuu todella miettimään niin ei sitä enää piiloon saa. Kuin heräisi jostain horroksesta täyteen kirkkauteen ja elämästä häviää sellainen into ja ilo mikä aiemmin vielä oli. Valtaosa ihmisistä vaan menee ja toistaa päivien rutiinejaan juuri miettim
Itse haluan nauttia jokaisesta päivästä ja haluan löytää ilon aiheet myös arjen rutiineista, koska ne vievät joka tapauksessa valtaosan ajasta. En siten voi olla ollenkaan samaa mieltä siitä, että elämän rajallisuuden tunnustaminen veisi elämästä innon ja ilon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 62 v ja yhä kaunis. Töitä lopettelen sairauden vuoksi. Yritän laihduttaa, jotta joku parisuhde vielä toteutuisi. Ylipainoa on noin 5 kiloa.
Äläpä suotta laihduttele noin vähiä kiloja. Eläkeikäisen BMI:n normaaliraja on 29. Jos laihduttaa, on aina suurempi vaara osteoporoosiin, mikä tuo omat hankaluutensa murtumien takia ja niiden paraneminen on hitaampaa kuin näillä, joilla ei ole osteoporoosia.
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin reumaan 28-vuotiaana, ärhäkkä muoto joka tuhoaa nivelet eri lääkekokeiluista huolimatta ja aiheuttaa voimakkaita kipuja päivittäin. Nyt olen 42, ja kauhulla odotan vanhuusvuosia peilaten sitä tähän kuinka huonoon kuntoon liikunnallisella elämäntavalla ja normaalipainollakin olen joutunut.
Toisille ei ole tiedossa niitä 'parhaimpia ja toiminnallisia eläkevuosia', vaan jotain ihan muuta. En ole masentunut mutta olen realisti - sinnittelen päivä kerrallaan. En toivo, että elämäni jatkuu ysikymppiseksi asti tällä taustalla. On siis aika kukkua lukea osan kommentteja täältä kuinka 'kqikki valaistuu ja paranee kuusikymppisenä kun vain harrastaa ja pitää itsensä kunnossa', kun ei se ole realistista kaikille.
Ystävälläni on sama tausta kuin sinulla, ja nyt seitsemänkymppisenä on valoisa, positiivinen, aktiivisesti harrastava ihminen, joka antaa voimaa kaikille läheisilleen. Todellakin valaistunut ihminen! Eli kyllä tuollakin taustalla voi vaikuttaa tulevaisuuteensa omalla asenteellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 62 v ja yhä kaunis. Töitä lopettelen sairauden vuoksi. Yritän laihduttaa, jotta joku parisuhde vielä toteutuisi. Ylipainoa on noin 5 kiloa.
Äläpä suotta laihduttele noin vähiä kiloja. Eläkeikäisen BMI:n normaaliraja on 29. Jos laihduttaa, on aina suurempi vaara osteoporoosiin, mikä tuo omat hankaluutensa murtumien takia ja niiden paraneminen on hitaampaa kuin näillä, joilla ei ole osteoporoosia.
Jessus, tuo tarkoittaisi itsellä 15 ylikiloa!?
En missään tapauksessa kestäisi tuollaista kun näillä 3 ylikilollakin nivelet kipuilee, ahdistaa, turvottaa ja on huono olo!? Todellakin aion nyt 65v:nä palata normaalipainoon jotta jaksan liikkua ja nauttia elämästä.
Moniko hyväkuntoinen 90-100v on lihava?? Tai montako lihavaa tuonikäistä edes löytyy??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 62 v ja yhä kaunis. Töitä lopettelen sairauden vuoksi. Yritän laihduttaa, jotta joku parisuhde vielä toteutuisi. Ylipainoa on noin 5 kiloa.
Äläpä suotta laihduttele noin vähiä kiloja. Eläkeikäisen BMI:n normaaliraja on 29. Jos laihduttaa, on aina suurempi vaara osteoporoosiin, mikä tuo omat hankaluutensa murtumien takia ja niiden paraneminen on hitaampaa kuin näillä, joilla ei ole osteoporoosia.
Jessus, tuo tarkoittaisi itsellä 15 ylikiloa!?
En missään tapauksessa kestäisi tuollaista kun näillä 3 ylikilollakin nivelet kipuilee, ahdistaa, turvottaa ja on huono olo!? Todellakin aion nyt 65v:nä palata normaalipainoon jotta jaksan liikkua ja nauttia elämästä.
Moniko hyväkuntoinen 90-100v on lihava?? Tai montako lihavaa tuonikäistä edes löytyy??
Äidilläni oli BMI lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä ja eli ysikymppiseksi. Ihan viimiesinä vuosinaan kulkemisen tahti hidastui eikä ruoka niinkään maistunut eikä silti laihtunut, paino johtui ruumiinrakenteesta. Päinvastoin terkkareissa sanoivat muutaman nurinmenon jälkeen, että oli hyvä asia, että oli fylliä eli luut eivät kärsineet. Ylipäätään on parempi tasainen painokäyrä, jojoilu on entistäkin fataalimpaa iäkkäillä ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän nukkua hyvin. Teen kotityöt viikoittain ettei kaamos masennus pääse iskemään. Poltan aamukahville kynttilää ja mietin päivän rytmin mitä teen. Illalla en yleensä katso telkkaria, teen jotain muuta.
Muistakaa hiihtäessä laturaivo.
Paloheinässä näitä naurettavia keski-ikäisiä miehiä, tullaan pihisevällä sähköautolla mahdollisemman lähelle latua, esitellään reteesti sähkövispilää, ja kallista suksipakettia, ja ihonmytäistä pukua, josta pallisuonet paistaa läpi suurinpiirtein.
Sitten lähdetään sivakoimaan raivon raivon partaalla, koska aina on joku hitaampi edessä.
Todella virkistävää tälläinen kuntoilu, vai mitä sanovat hiihto niilot tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämähän on mahtavaa! Just keitin aamukahvit, ihailen talvimaisemaa. Lähden pian aamulenkille ja kauppaan.
Kohta on loma, etelä kutsuu.
Elämää on toivottavasti vielä jäljellä useampi vuosikymmen. Lastenlapsia ei ole enkä niitä erityisesti odotakaan tällaiseen maailmaan kun tulevaisuus on kovin epävarma, päivähoito ja koulutus ajettu alas, sotia, rikollisuutta, väkivaltaa..
Mutta elämä on silti arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
,noh, 81 vee Risto bailaa pattayalla kuten nuoremmatkin:
Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin. Olen 66 ja odotan jokaista uutta päivää innolla. Saa käydä kaupassa, voi syödä mitä haluaa, kuunnella musiikkia ja lukea kirjoja loputtomasti. Kaikki on hyvin niin kauan kun jalat ja järki pelaa suunnilleen normaalisti.
Tämä. Mulla sama asenne.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä täytin lokakuussa 64v. Jättäydyin pois työelämästä syyskuun alussa eli 11 kk ennen alinta eläkeikää. Minusta elämä on tällä hetkellä ihan kaikista parasta. Kaikki velvollisuuteni ovat takanapäin. Voin tehdä mitä haluan ja milloin haluan. Tai olla vain tekemättä yhtään mitään. Ehkä kaikista nautinnollisinta on se, että en tarvitse enää kelloa. Onko yö vai päivä....katson vain ikkunasta ulos. Jos on valoisaa, voisi vaikka nousta keittämään aamukahvit. Jos taas on vielä pimeää, käännän vaan kylkeäni, jos en halua vielä nousta ylös.
Nyt on aikaa tehdä kaikkia niitä asioita, joita ei työelämässä ollessa joko ehtinyt tai jaksanut. Koska äitikin on jo mullan alla ja sain huolehdittua siitä, että muistisairas äitini sai toiveidensa mukaisesti nukkua ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään, olen oikeastaan aika kiitollinen siitä, että jaksoin. Vaikka kieltämättä raskasta se oli. Isäni nakitin siskolleni eli
Mahtavaa! Mulla kans menossa syvänmerenhaudat. Kurkkaa youtubesta videoita. Ainakin englanniksi löytyy jotain.
Ihan hyvin, olen jo vuosia käynyt 2 kertaa vuodessa kuukauden Thaimaassa. Eläkkeellä aion viettää täällä enemmänkin aikaa. Kyllä elämä maittaa kun tapailee nuoria naisia täällä.
Lopputilin otan töistä 62 vuotiaana heti kun alan saada OVEa. Se ja onat säästöt kyllä riittää mulle, eli aloitan eläkeputken siitä.
Minä taas olen nähnyt niin, että minulla alkoi eläköityessäni 65-vuotiaana uusi kolmas vaihe elämää joka saattaa hyvällä tuurilla jatkua 30 vuotta tai enemmänkin ja aion elää tämän ajan niin täysillä kuin pystyn. Ensimmäiseksi aloin pikkuhiljaa palauttaa kroppaani 30 vuoden takaiseen kuosiin pudottamalla painoa ja nostamalla kuntoani ja olenkin näiden suhteen saavuttanut tavoitteeni ja pystynyt myös pysymään saavutetussa tavoitteessa jo kotvan aikaa. Kehon muuttuessa olen muutenkin piristänyt ulkoista olemustani mm. uusilla vaatteilla ja uudella kampauksella. Nyt uudistan kotiani sitä mukaa, kun rahavarat antavat myöden (en ole varakas enkä edes ole ollut säästeliäs), luovun vanhasta ja hankin uutta tilalle. Seuraava tavoite on säästää rahaa ja tehdä muutama reissu joihinkin mielenkiintoisiin kohteisiin . Elämä on yli 60-vuotiaanakin elämistä eikä kuoleman odottamista varten.
Alue: Aihe vapaa
Just kattoin tubesta videon tästä että kun tätä asiaa havahtuu todella miettimään niin ei sitä enää piiloon saa. Kuin heräisi jostain horroksesta täyteen kirkkauteen ja elämästä häviää sellainen into ja ilo mikä aiemmin vielä oli. Valtaosa ihmisistä vaan menee ja toistaa päivien rutiinejaan juuri miettimättä asiaa.