HS: Tein luokkanousun

Hs on eripuraa lietsova, kirjoittaa joistakin asuinalueista arvoalueena ja jakaa kansaa eri luokkiin. Pitäisi jo päästää irti tällaisesta ajattelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Hs on eripuraa lietsova, kirjoittaa joistakin asuinalueista arvoalueena ja jakaa kansaa eri luokkiin. Pitäisi jo päästää irti tällaisesta ajattelusta. 

Ihmiset arvostavat tosiasioiden tunnustamista. Siksi näitä juttuja luetaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun siivoojaäitini lähti jo 70-80-luvulla mielellään jonnekin teatterireissulle, mitä paikkakunnan naiskerhot silloin tekivät. Niissä kerhoissa oli naisia kaikista ammateista, pieni paikkakunta kun oli niin muodostui näin. Saattoi olla joku seurakunnan kerho tai työpaikan naisten reissu, en muista tarkkaan.  

 

En minä jaksa oikein pitää korkeakulttuurina kun kävin tuossa kävelymatkan päässä olevassa taidemuseossa, aika vaisu näyttely oli tai kun kävin suht. lähellä olevassa teatterissa katsomassa komediaesityksen.  

En minäkään oikein tunnista näitä joidenkin tyrkyttämiä luokkastereotypioita. Oma lapsuudenperheeni oli duunareita, myyntityössä, isovanhemmat yrittäjiä ja työläisiä. Molemmat vanhempani lukivat paljon melkein kaikenlaista, paitsi runoja ja Tolstoin tyylistä kirjallisuutta. Äitini kävi mielellään museoissa ja teatterissa, kiersi maakuntia kaikenlaisilla kulttuurikohdereissuilla katsomassa kirkkoja ja muita nähtävyyksiä. Asuimme rivitalossa ja minä harrastin ratsastusta ja korista. Koulunkäyntiin kannustettiin mutta ei saatu slaagia jos toin joskus kotiin seiskan jostain aineesta. 

Vierailija kirjoitti:

Hs on eripuraa lietsova, kirjoittaa joistakin asuinalueista arvoalueena ja jakaa kansaa eri luokkiin. Pitäisi jo päästää irti tällaisesta ajattelusta. 

HS kirjoittaa olemassa olevista ilmiöistä. ''Huonolla'' alueella asuvana tulee kohdattua melkoista ennakkoluuloa ns. paremman väen puolelta kun heille paljastuu missä asun.

Mietin voiko kyse olla enemmänkin ALUEELLISISTA eroista? 

Enkä tarkoita nyt kaupunki ja maaseutu erottelua, vaan siitä että joillain paikkakunnilla on enemmän sivistystä mitä toisilla.

Ehkä tuo ero on aikanaan tullut tai perustunut johonkin, ehkä vain yhteen kahteen puuhaajaan jonka/joiden kautta koko paikkakunta on kulttuurisesti elävöitynyt.

Viittaan nyt vaikka nais- tai työväenkerhoihin ja muihin, joiden kautta kulttuuria on harjoitettu, omalla kylällä ja/tai erilaisten reissujen muodossa.

Sitten meillä on esim. Kuhmon kamarimusiikkijuhlaa ym. ja vastaavasti voi sitten olla jokin paikkakunta, missä ei koskaan ole ns. sivistystä ollut, ja senäkyy edelleen jälkipolvissa. Mutta paikkakunnan sijainti ei ole se juttu, vaan millaisia ihmisiä siellä on aikanaan asunut, ja miten se kantaa edelleen uusiin sukupolviin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin voiko kyse olla enemmänkin ALUEELLISISTA eroista? 

Enkä tarkoita nyt kaupunki ja maaseutu erottelua, vaan siitä että joillain paikkakunnilla on enemmän sivistystä mitä toisilla.

Ehkä tuo ero on aikanaan tullut tai perustunut johonkin, ehkä vain yhteen kahteen puuhaajaan jonka/joiden kautta koko paikkakunta on kulttuurisesti elävöitynyt.

Viittaan nyt vaikka nais- tai työväenkerhoihin ja muihin, joiden kautta kulttuuria on harjoitettu, omalla kylällä ja/tai erilaisten reissujen muodossa.

Sitten meillä on esim. Kuhmon kamarimusiikkijuhlaa ym. ja vastaavasti voi sitten olla jokin paikkakunta, missä ei koskaan ole ns. sivistystä ollut, ja senäkyy edelleen jälkipolvissa. Mutta paikkakunnan sijainti ei ole se juttu, vaan millaisia ihmisiä siellä on aikanaan asunut, ja miten se kantaa edelleen uusiin sukupolviin.

Hyvä esimerkki tuo Kuhmon kamarimusiikki. Lähtenyt kourallisesta aktiiveja, ja nyt tiedetään klasaripiireissä (jollain tasolla) ympäri maailmaa.

Sanon suoraan samanlaisen luokkanousun tehneenä; älykkyys. Minua on siunattu aivan helevinmoisella älykkyydellä, jonka ansiosta asiat ovat h-e-l-p-p-p-o-j-a. Koulut, kaikki. Vaikka koti oli alkkispaskaa.

Olen kohta Vice President. Ja aivan helevetin iloinen, että olen tässä pisteessä - kiitos minun. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt, miten 'luokka-ajattelu' nähdään rikas-köyhä tai 'ammatin' kautta. 

Toki on totta, että monesti nuo voivat kulkea rinnakkain, mutta jos ajatellaan vaikka Lauri Viitaa, Väinö Linnaan ymv. niin Suomessa on jo pidempään ollut ns. 'duunaritaustaisia' ihmisiä, jotka ovat sivistäneet itseään ja olleet monin tavoin valveituneita.

Aikanaan erilasissa työväen porukoissa harrastettiin monenlaista: teatteria, soittokuntia, runon lausuntaa, kirjoituskilpailuja jne. ja myös urheilua ym. Tästä edelleen jäänteenä on erilaisia 'työväenopistoja' ym. missä usein on laidasta laitaan valikoimaa filosofian kursseista keramiikkakursseihin, zumbasta näytelmäkirjiittamiseen jne.

Toki varmaan on jossaon 'pöpelikössä' kasvaneita, joiden suvussa nippa nappa on osattu vasta pari sukupolvea lukea, eikä koskaan kukaan ole käynyt museoissa. Mutta vastaavasti voi olla paljon rahaa perineitä tai tiesä millä "maitojuomilla" rikastu

Minusta jonkinlaisen muutoksen näkee juuri kansalaisopistoissa. Olen viisikymppinen ja olen nuoresta asti harrastanut niissä kieliä, luovaa kirjoittamista, jumppaa ja ties mitä. Jokunen vuosikymmen sitten tarjontaa oli esim. kielissä valtavasti. Nykyisin on luojan lykky, jos jossain ranskan tai saksan kaltaisessa marginaalikielessä saadaan ryhmä kasaan. Ennen opiskelijat olivat eri-ikäisiä, nyt melkeinpä vain eläkeikäisiä naisia.

Mitä tunnen korkeasti koulutettuja ihmisiä, esim. lääkäreitä, jo eläkkeellä olevat ovat aina lukeneet, käyneet teattereissa yms. Nuoremmat harrastavat pelkästään liikuntaa. Näin kärjistetysti. Lukemisen sijaan katsotaan hassunhauskoja youtubevideoita.

Minusta sivistys,  oppiminen silkasta oppimisen ilosta ja kulttuurin harrastaminen ovat hupenevia luonnonvaroja. Tämä koskee kaikkia koulutustasoja ja kaikkia kotitaustoja.

Vierailija kirjoitti:

Sanon suoraan samanlaisen luokkanousun tehneenä; älykkyys. Minua on siunattu aivan helevinmoisella älykkyydellä, jonka ansiosta asiat ovat h-e-l-p-p-p-o-j-a. Koulut, kaikki. Vaikka koti oli alkkispaskaa.

Olen kohta Vice President. Ja aivan helevetin iloinen, että olen tässä pisteessä - kiitos minun. 

Hieno homma. Skarppi kaverihan tuo haastateltukin selvästi on. Kerrataan vielä hänen ydinpointtinsa: pidetään huolta maksuttomasta koulutuksesta, jotta juuri kaikki terävät voi heikommistakin oloista päästä mukaan.

Minä olen aina nähnyt tuon älykkyydenkin niin, että koulutuksesta ja työstä riipumatta fiksu ihminen menestyy muita paremmin. Laitan tähän nyt hyvin kärjistetyn(!) esimerkin, mutta älykäs ihminen pärjää vaikka sossupumminakin paremmin, -jos sen tien valitsee. 

On sitten yritysjohataja tai kampaaja, älykäs ihminen keksii keinon millä siinä asemassa pärjää paremmin mitä hölmömpi kollega.

Eihän kansalaisopistoille ole samanlaista tarvetta kuin aiemmin. Olen käynyt peruskoulun ja lukion 15-20 vuotta sitten ja silloin oli jo koulussa tosi hyvä kielivalikoima, itsellänikin englannin ja ruotsin lisäksi ranskaa ja vaihtoehtona oli myös saksaa, venäjää ja espanjaa. Nykyisin kieliä voi myös opiskella myöhemminkin aikuislukioissa, joten kansalaisopistoille on vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kansalaisopistoille ole samanlaista tarvetta kuin aiemmin. Olen käynyt peruskoulun ja lukion 15-20 vuotta sitten ja silloin oli jo koulussa tosi hyvä kielivalikoima, itsellänikin englannin ja ruotsin lisäksi ranskaa ja vaihtoehtona oli myös saksaa, venäjää ja espanjaa. Nykyisin kieliä voi myös opiskella myöhemminkin aikuislukioissa, joten kansalaisopistoille on vaihtoehtoja.

 

Työväenopiston tarjonnassa suosittuja ovat esim. pianonsoitto, savityöt ja aina suosittu kangaspuilla kutominen. Kieliä harratetaan innokkaasti ja moni käy mm. runonlausunnassa tai erilaisilla aikuinen-lapsi kursseilla esim. leipomassa. Kyllä nämä erittäin suosittuja ovat nykyisinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän kansalaisopistoille ole samanlaista tarvetta kuin aiemmin. Olen käynyt peruskoulun ja lukion 15-20 vuotta sitten ja silloin oli jo koulussa tosi hyvä kielivalikoima, itsellänikin englannin ja ruotsin lisäksi ranskaa ja vaihtoehtona oli myös saksaa, venäjää ja espanjaa. Nykyisin kieliä voi myös opiskella myöhemminkin aikuislukioissa, joten kansalaisopistoille on vaihtoehtoja.

Olen se viisikymppinen kansalaisopistossa harrastaja. Omina kouluaikoinani yläasteella oli ranskaa, saksaa ja venäjää valittavana. Kun esikoiseni meni yläkouluun kymmenisen vuotta sitten, siellä oli turistiranska. Kieltenopettajat ovat viime aikoina rummuttaneet, että suomalaisten kielitaito kaventuu huolestuttavasti. Toki vaihtoehtoja kielten opiskeluun tarjoaa vaikkapa Duolingo, jota käytän itsekin. Ja täällä kielistä espanja on kansalaisopistossa suosittu. Mutta ei se isoa kuvaa muuta: kielten opiskelu ei kiinnosta siinä määrin kuin ennen. 

Täällä ehdottomasti suosituimmat kurssit ovat liikuntaa. Tärkeää toki sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vassarit eivät ole maailman ainoita koulutettuja, vaikka kovasti haluaisivat olla ja omivat sitä statusta itselleen. Kuvittelevat, että koulutetut = heidänlaiset. 

 

Kyllä! Kehtaan näin anonyyminä korkeakoulutettuna vassarina myöntää, että minun on todella vaikeaa mieltää kauppatieteilijää akateemiseksi 😁

Joo, on korkeakoulutetut vassarit ja sitten on.. kauppatieteilijät. Thats it. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastateltu vaikuttaa fiksulta ja pärjäävältä, mutta vähän häiritsee, että jutussa keskitytään enimmäkseen rahaan ja koulutukseen. Luokkien erilaiset maut ja kulttuurit kuitataan melkeinpä sivulauseessa, vaikka aika harva varmaan kipuilisi luokkanousunsa kanssa ilman niitä. Esimerkiksi Vuotarin sinänsä erittäin fiksu tapa suhtautua kuluttamiseen ja ruokailutottumukset eivät vielä ole kovin keskiluokkaisia. Lopullinen kiinnittyminen keskiluokkaan tapahtuu helpommin keskiluokasta lähtöisin olevan puolison kanssa. Mikäli puoliso on samanlainen luokkaretkeilijä, tietyt keskiluokan tavat ja arvomaailma jäävät helposti vieraiksi.

Millaista se keskiluokkaisuus sitten näiden suhteen on?

Tässä ketjussa onkin jo tullut monta hyvää esimerkkiä. Moni tuntemani luokkanousija ei tunnu esimerkiksi ymmärtävän, että korkeakulttuurista nautitaan aidosti, vaan kuvitellaan sen olevan hienostelua tai oikeassa paikassa näyttäytymistä. Lapsia ei matkoilla viedä museoon vaan mieluummin vesipuistoon, koska ajatellaan, että lapset tylsistyvät. Kaikkea arvotetaan pohjimmiltaan rahan kautta, ja ulkoiset puitteet nousevat keskiluokan tunnusmerkkeinä tärkeämmiksi kuin sisältö. 

Itse pidän ylemmän keskiluokkaisuuden ytimenä tieteen, taiteen ja sivistyksen arvostamista ja arvottamista taloudellista menestystä tärkeämmäksi.  Suvun perinteet ovat läsnä arjessa ja juhlissa, hyviä käytöstapoja opetellaan pienestä saakka ja perheen sunnuntaipäivälliset etiketteineen ja kolmen ruokalajin aterioineen ovat mukavaa yhdessäoloa, ei pönöttämistä. Elämänasenne on tietyllä tavalla luottavainen ja tulevaisuuden nähdään olevan mahdollisuuksia täynnä. Rahaa on tai ei, mutta se on joka tapauksessa pelkkä väline mukavaan elämään ja sivistyksen lisäämiseen. Kaiken kaikkiaan tietynlainen huoleton varmuus omasta itsestä ja elämäntavasta leimaa kaikkea olemista ja tekemistä. 

Elämänasenne on tietyllä tavalla luottavainen ja tulevaisuuden nähdään olevan mahdollisuuksia täynnä. Rahaa on tai ei, mutta se on joka tapauksessa pelkkä väline mukavaan elämään ja sivistyksen lisäämiseen. Kaiken kaikkiaan tietynlainen huoleton varmuus omasta itsestä ja elämäntavasta leimaa kaikkea olemista ja tekemistä. 

Meidän yhteiskuntamme on tehty keskiluokkaisten viranomaisten toimesta keskiluokkaisille ihmisille. Se toimii keskiluokkaisin arvoin. Luottavaisuus siihhen, että systeemi toimii on juuri kuvaavaa. Työväenluokassa luottamus usein puuttuu täysin. Hyvä esimerkki on koulun toiminta. Sanotaan, että lasta kiusataan koulussa. Keskiluokkainen vanhempi olettaa luottavaisesti koulun hoitavan asian kunhan asia tulee esim. opettajalle tietoon. Työväenluokassa sen sijaan voidaan ajatella hyvinkin, että lapsen itsensä tulee ratkaista tilanne ja vetää kiusaajaa kunnolla turpiin, niin oppii olemaan kiusaamatta. Vanhempi sitten käy tätä lapsen kanssa läpi ajatellen, että ei ne opettajat kumminkaan juuri duunarin lasta puolusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastateltu vaikuttaa fiksulta ja pärjäävältä, mutta vähän häiritsee, että jutussa keskitytään enimmäkseen rahaan ja koulutukseen. Luokkien erilaiset maut ja kulttuurit kuitataan melkeinpä sivulauseessa, vaikka aika harva varmaan kipuilisi luokkanousunsa kanssa ilman niitä. Esimerkiksi Vuotarin sinänsä erittäin fiksu tapa suhtautua kuluttamiseen ja ruokailutottumukset eivät vielä ole kovin keskiluokkaisia. Lopullinen kiinnittyminen keskiluokkaan tapahtuu helpommin keskiluokasta lähtöisin olevan puolison kanssa. Mikäli puoliso on samanlainen luokkaretkeilijä, tietyt keskiluokan tavat ja arvomaailma jäävät helposti vieraiksi.

Millaista se keskiluokkaisuus sitten näiden suhteen on?

Tässä ketjussa onkin jo tullut monta hyvää esimerkkiä. Moni tuntemani luokkanousija ei tunnu esimerkiksi ymmärtävän, että korkeakulttuurista nautitaan aidosti, vaan kuvitellaan sen olevan hienostelua tai oikeassa paikassa näyttäytymistä. Lapsia ei matkoilla viedä museoon vaan mieluummin vesipuistoon, koska ajatellaan, että lapset tylsistyvät. Kaikkea arvotetaan pohjimmiltaan rahan kautta, ja ulkoiset puitteet nousevat keskiluokan tunnusmerkkeinä tärkeämmiksi kuin sisältö. 

Itse pidän ylemmän keskiluokkaisuuden ytimenä tieteen, taiteen ja sivistyksen arvostamista ja arvottamista taloudellista menestystä tärkeämmäksi.  Suvun perinteet ovat läsnä arjessa ja juhlissa, hyviä käytöstapoja opetellaan pienestä saakka ja perheen sunnuntaipäivälliset etiketteineen ja kolmen ruokalajin aterioineen ovat mukavaa yhdessäoloa, ei pönöttämistä. Elämänasenne on tietyllä tavalla luottavainen ja tulevaisuuden nähdään olevan mahdollisuuksia täynnä. Rahaa on tai ei, mutta se on joka tapauksessa pelkkä väline mukavaan elämään ja sivistyksen lisäämiseen. Kaiken kaikkiaan tietynlainen huoleton varmuus omasta itsestä ja elämäntavasta leimaa kaikkea olemista ja tekemistä. 

Taas sellaisia asioita, mitä en tunnista ainakaan omassa tai elämässäni tai ympäristössäni, lapsuudenperheestä alkaen ylempää keskiluokkaa. Todellakin mentiin lomalla mieluummin vesipuistoon kuin museoon, ja varmasti viihdyttiin siellä vesipuistossa paremmin. Museossa käyminen vertautui luokkaretkiin tai johonkin kaupunkikierrokseen missä katseltiin ne perinteiset nähtävyydet ja turistirysät. Eikä meillä puhuttu korkeakulttuurista, siis käytetty sanaa korkeakulttuuri. Konserteissa, oopperassa, baletissa tai teatterissa käytiin aika harvoin. Ei ollut myöskään sunnuntaisin perhepäivällisiä etiketteineen.

Voisiko siis mitenkään olla mahdollista, että myös keskiluokkaan ja ylempään keskiluokkaan kuuluvat elävät ihan sitä omaa elämäänsä eivätkä toimi vain stereotypioiden mukaan?

Aivan varmasti on erilaisia tapoja elää keskiluokkaista elämää, mutta minä en noilla elämäntavoilla määrittelisi teitä ylempään keskiluokkaan vaan keskimmäiseen. Oletan, että luokkanousu on tapahtunut sukupolvi tai kaksi sitten ja tulotaso on ylemmän keskituloisen verran, mutta sosiaalista ja kulttuurista pääomaa ei ole vielä ehtinyt kertymään. Siinä ei ole mitään väärää tai huonompaa, mutta maku on erilainen kuin pidemmät keskiluokkaiset juuret omaavilla. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti on erilaisia tapoja elää keskiluokkaista elämää, mutta minä en noilla elämäntavoilla määrittelisi teitä ylempään keskiluokkaan vaan keskimmäiseen. Oletan, että luokkanousu on tapahtunut sukupolvi tai kaksi sitten ja tulotaso on ylemmän keskituloisen verran, mutta sosiaalista ja kulttuurista pääomaa ei ole vielä ehtinyt kertymään. Siinä ei ole mitään väärää tai huonompaa, mutta maku on erilainen kuin pidemmät keskiluokkaiset juuret omaavilla. 

Mihin sitten perustelet tämän luokittelusi? Eihän tuossa edes kerrottu luin muutamia yksittäisiä asioita. Niistä ei edes voi paljoa päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti on erilaisia tapoja elää keskiluokkaista elämää, mutta minä en noilla elämäntavoilla määrittelisi teitä ylempään keskiluokkaan vaan keskimmäiseen. Oletan, että luokkanousu on tapahtunut sukupolvi tai kaksi sitten ja tulotaso on ylemmän keskituloisen verran, mutta sosiaalista ja kulttuurista pääomaa ei ole vielä ehtinyt kertymään. Siinä ei ole mitään väärää tai huonompaa, mutta maku on erilainen kuin pidemmät keskiluokkaiset juuret omaavilla. 

Minkälainen maku sitten pidemmät keskiluokkaiset juuret omaavilla on?