Lue keskustelun säännöt.
HS: Tein luokkanousun
26.12.2025 |
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011604614.html
Vaikka varallisuuserot ovat kasvaneet, luokkanuosijoiden määrä on pysnynyt vakiintuneena. Luokkanousu edellyttää myös ajattelun ja arvojen muutoksia. Vuotarikin on opetellut mm. käymään museoissa aikuisena ja arvostamaan taidetta. Keskiluokalle nämä tulevat jo syntymäkodissa mukaan elämään. Millaisia muita asioita olette te muut luokkanousijat opetelleet?
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Museossa ja teatterissa, jos on kiva näytelmä, käy kyllä duunareitakin. Varsinkin museokortin ja kisojen erikoismuseoiden, kuten muumimuseo, merimuseot, automuseot yms ansiosta niiden suosio on noussut. Toki museokortti ei kaikkiin käy, mutta silti. Pidän outona ihmisiä joiden mielestä museossa kä vain joku yläluokka. Kun niissä käy koululuokkiakin.
Se voi olla, että nämä ovat maalta kotoisin. Niillä on outo ja erilainen ajatusmaailma. Ehkä jossain maalla todella on harvinaista, että on museossa käynyt. Niillä vaatii enemmän päästä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ties millä muulla maalaiset brassailevat. Yhden mielestä oli hienoa ja eksoottista käydä mäkkärin kaistalla.
Minustakin on outoa, miten jotkut haluavat vartavasten jakaa asiat eri luokkien tekemisiksi. Ihan kuin ne voitaisiin niin tarkkaan määritellä ja kaikki ihmiset ja perheet olisivat samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta tuosta museoasiasta olen samaa mieltä. Omassa lapsuudenperheessäni ei käyty museoissa eivätkä sisaruksenikaan (duunareita, työttömiä) käy. Itse olen edennyt suvun ensimmäiseksi virkamieheksi ja tehnyt jonkinlaisen luokkanousun. Minulla on museokortti ja se symboloi jollakin tavalla tuota luokkanousua. En ottaisi sitä edes puheeksi sisarusteni kanssa, pitäisivät varmaan hienosteluna.
Sulla on vaan juntti perhe, suurin osa museokäviöistä on duunareita.
Luokka on kyllä jännä käsite
Mutta ihmetyttää miksi Suomessa pitäisi olla kaikkien ylempää keskiluokkaa.
Joissain maissa eri sosiaaliluokat ovat ylpeitä omasta kulttuuriperinnöstään.
Miksei Suomessa voitaisi ihailla vaikka työväenluokkaa tai prekariaattia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokka on kyllä jännä käsite
Mutta ihmetyttää miksi Suomessa pitäisi olla kaikkien ylempää keskiluokkaa.
Joissain maissa eri sosiaaliluokat ovat ylpeitä omasta kulttuuriperinnöstään.
Miksei Suomessa voitaisi ihailla vaikka työväenluokkaa tai prekariaattia?
No esim. Suomen kaikkien aikojen kansainvälisesti maineikkaimman elokuvaohjaajan Aki Kaurismäen koko tuotanto on työväenluokan romantisointia.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on outoa, miten jotkut haluavat vartavasten jakaa asiat eri luokkien tekemisiksi. Ihan kuin ne voitaisiin niin tarkkaan määritellä ja kaikki ihmiset ja perheet olisivat samanlaisia.
Ei kyse ole siitä, että jokainen ihminen ja perhe olisi tyypillinen luokkansa edustaja vaan laajemmasta tarkastelusta. Yhteiskuntaluokkien avulla voidaan selittää esim. lasten kaverisuhteiden muodostumista ja nuorten aikuisten sopeutumisvaikeuksia yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli keskiluokkainen lapsuudenkoti. Tutustuin työväenluokkaisiin ihmisiin ensimmäistä kertaa yläasteella. Minusta oli kiehtovaa, kuinka suoria, rehellisiä ja jotenkin konkreettisia he olivat. Asiat sanottiin niin kuin ne on, ilman hienostelua. Ei heistä kukaan tietääkseni jatkanut lukioon, elettiin 2000-luvun alkua. Myöhemmin tapasin sattumalta yhden noista yläasteen kavereista yliopiston kulmilla Aleksanterinkadulla ja tietysti tervehdin ilahtuneena ja kysyin että opiskeletko sinäkin täällä. Vastaukseksi tuli naurahdus, että no en minä, älä luulekaan, ei minusta olisi mihinkään yliopistoon. En ymmärrä miksei olisi ollut, kyseessä oli lahjakas ja hyvä oppilas.
Outoa. Olen itse kirjoittanut 1983 maaseutulukiosta. Lähes kaikki keskitasoiset ja sitä paremmat lähtivät lukioon taustasta riippumatta. Jotkut harva eivät halunneet kun tiesivät jo yläasteella (olen paikkakuntani ensimmäistä peruskouluikäpolvea) haluavansa esim. sairaanhoitajaksi. Itse olen siivojan ja varastomiehen lapsi. Koulussa keskitasoa. Minusta tuli insinööri. Veli on päälikkötason tehtävissä. Veli kävi oppikoulun, taisi saada vapaaoppilaspaikan. Hämärä mielikuva että vanhemmat olivat mielissään siitä, tarkoittaa siis että oli maksuton paikka. Ä
Minun siivoojaäitini lähti jo 70-80-luvulla mielellään jonnekin teatterireissulle, mitä paikkakunnan naiskerhot silloin tekivät. Niissä kerhoissa oli naisia kaikista ammateista, pieni paikkakunta kun oli niin muodostui näin. Saattoi olla joku seurakunnan kerho tai työpaikan naisten reissu, en muista tarkkaan.
En minä jaksa oikein pitää korkeakulttuurina kun kävin tuossa kävelymatkan päässä olevassa taidemuseossa, aika vaisu näyttely oli tai kun kävin suht. lähellä olevassa teatterissa katsomassa komediaesityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syö ja paskoo on vaan ihiminen, ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli keskiluokkainen lapsuudenkoti. Tutustuin työväenluokkaisiin ihmisiin ensimmäistä kertaa yläasteella. Minusta oli kiehtovaa, kuinka suoria, rehellisiä ja jotenkin konkreettisia he olivat. Asiat sanottiin niin kuin ne on, ilman hienostelua. Ei heistä kukaan tietääkseni jatkanut lukioon, elettiin 2000-luvun alkua. Myöhemmin tapasin sattumalta yhden noista yläasteen kavereista yliopiston kulmilla Aleksanterinkadulla ja tietysti tervehdin ilahtuneena ja kysyin että opiskeletko sinäkin täällä. Vastaukseksi tuli naurahdus, että no en minä, älä luulekaan, ei minusta olisi mihinkään yliopistoon. En ymmärrä miksei olisi ollut, kyseessä oli lahjakas ja hyvä oppilas.
Outoa. Olen itse kirjoittanut 1983 maaseutulukiosta. Lähes kaikki keskitasoiset ja sitä paremmat lähtivät lukioon taustasta riippumatta. Jotkut harva eivät halunneet kun
Eihän sillä ole ollut vuosikymmeniin merkitystä käytkö lukion vai ammattikoulun, ihmiset päätyy eri ammatteihin eri reittejä. Esimerkiksi itse menin lukioon ja lukion jälkeen opiskelin sairaanhoitajaksi. Sen jälkeen menin yliopistoon, joten nykyään on kaksikin korkeakoulututkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein luokkalaskun. Huomaa mm siitä, että naiset ei enää kiinnostu. Onneksi nuoria 6u0 ria kuitenkin riittää.
Oliko Suomessa juuri tehty jokin tutkimuskin, että suurimmalle osalle luokka-asemalla ei ole mitään merkitystä oman identiteetin kannalta, mutta ylemmälle keskiluokalle oli keskeinen osa omaa identiteettiä?
Sen kyllä huomaa, ja sosiaaliluokista näkyvin on juuri ylempi keskiluokka. Itse kutsun sitä myös suoritusluokaksi, koska elämäntapaa määrittää niin vahvasti suorittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko Suomessa juuri tehty jokin tutkimuskin, että suurimmalle osalle luokka-asemalla ei ole mitään merkitystä oman identiteetin kannalta, mutta ylemmälle keskiluokalle oli keskeinen osa omaa identiteettiä?
Sen kyllä huomaa, ja sosiaaliluokista näkyvin on juuri ylempi keskiluokka. Itse kutsun sitä myös suoritusluokaksi, koska elämäntapaa määrittää niin vahvasti suorittaminen.
Millä tavalla ymeåi keskiluokka suorittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko Suomessa juuri tehty jokin tutkimuskin, että suurimmalle osalle luokka-asemalla ei ole mitään merkitystä oman identiteetin kannalta, mutta ylemmälle keskiluokalle oli keskeinen osa omaa identiteettiä?
Sen kyllä huomaa, ja sosiaaliluokista näkyvin on juuri ylempi keskiluokka. Itse kutsun sitä myös suoritusluokaksi, koska elämäntapaa määrittää niin vahvasti suorittaminen.
Millä tavalla ymeåi keskiluokka suorittaa?
Siis sillä tavalla, että koko ajan pitää olla jokin oma projekti tai harrastus päällä. Ei voi sillä tavalla lösöttää kotona sohvalla toosaa vahtaamassa kuten työväki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli keskiluokkainen lapsuudenkoti. Tutustuin työväenluokkaisiin ihmisiin ensimmäistä kertaa yläasteella. Minusta oli kiehtovaa, kuinka suoria, rehellisiä ja jotenkin konkreettisia he olivat. Asiat sanottiin niin kuin ne on, ilman hienostelua. Ei heistä kukaan tietääkseni jatkanut lukioon, elettiin 2000-luvun alkua.
Outoa. Olen itse kirjoittanut 1983 maaseutulukiosta. Lähes kaikki keskitasoiset ja sitä paremmat lähtivät lukioon taustasta riippumatta. Jotkut harva eivät halunneet kun tiesivät jo yläasteella (olen paikkakuntani ensimmäistä peruskouluikäpolvea) haluavansa esim. sairaanhoitajaksi. Itse olen siivojan ja varastomiehen lapsi. Koulussa keskitasoa. Minusta tuli insinööri. Veli on päälikkötason tehtävissä. Veli kävi oppikoulun, taisi saada vapaaoppilaspaikan. Hämärä mielikuva että vanhemmat olivat mielissään siitä, tarkoittaa siis että oli maksuton paikka.
Voi olla että 80-luvulla se meni noin, koska oli opistot. Ehkä tekniseen opistoon ja sairaanhoitajaopistoon pääsi silloin ilman lukiotakin, en tiedä? Mutta nykyään ainakin ne, jotka tietävät haluavansa insinööriksi tai sairaanhoitajiksi, yleensä käyvät lukion ja hakevat sitten AMK:hon. Vaikka ammattikoulustakin voi jatkaa AMK:hon, niin ammattikoulusta vain parhaat pääsevät jatkamaan, moni on ainakin kertonut että käytännössä pitää olla liki 5 keskiarvo, jotta pääsee. Mutta lukiosta keskitason opiskelijakin pääsee AMK:hon. Sitä paitsi keskiluokkaisesta kodista tulevalle ajatus ammattikouluun menemisestä varmaan olisi aika vieras, varsinkin jos tietää jo etukäteen, että ei tähtää duunaritason ammattiin, esim. lähihoitajaksi tai sähköasentajaksi.
En ole koskaan ymmärtänyt, miten 'luokka-ajattelu' nähdään rikas-köyhä tai 'ammatin' kautta.
Toki on totta, että monesti nuo voivat kulkea rinnakkain, mutta jos ajatellaan vaikka Lauri Viitaa, Väinö Linnaan ymv. niin Suomessa on jo pidempään ollut ns. 'duunaritaustaisia' ihmisiä, jotka ovat sivistäneet itseään ja olleet monin tavoin valveituneita.
Aikanaan erilasissa työväen porukoissa harrastettiin monenlaista: teatteria, soittokuntia, runon lausuntaa, kirjoituskilpailuja jne. ja myös urheilua ym. Tästä edelleen jäänteenä on erilaisia 'työväenopistoja' ym. missä usein on laidasta laitaan valikoimaa filosofian kursseista keramiikkakursseihin, zumbasta näytelmäkirjiittamiseen jne.
Toki varmaan on jossaon 'pöpelikössä' kasvaneita, joiden suvussa nippa nappa on osattu vasta pari sukupolvea lukea, eikä koskaan kukaan ole käynyt museoissa. Mutta vastaavasti voi olla paljon rahaa perineitä tai tiesä millä "maitojuomilla" rikastuneta, joilta puuttuu sivistys liki kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun siivoojaäitini lähti jo 70-80-luvulla mielellään jonnekin teatterireissulle, mitä paikkakunnan naiskerhot silloin tekivät. Niissä kerhoissa oli naisia kaikista ammateista, pieni paikkakunta kun oli niin muodostui näin. Saattoi olla joku seurakunnan kerho tai työpaikan naisten reissu, en muista tarkkaan.
En minä jaksa oikein pitää korkeakulttuurina kun kävin tuossa kävelymatkan päässä olevassa taidemuseossa, aika vaisu näyttely oli tai kun kävin suht. lähellä olevassa teatterissa katsomassa komediaesityksen.
Sama homma, minulle teatterit, baletti ja muut esitykset tai näyttelyt ja museot ei ole mitään luokkakysymyksiä, vaan tapahtumia muiden joukossa.
Mietin myös missä määrin tämä johtuu esim. siitä, että etelä-suomessa kaupungeissa asutaan pienissä asunossa ja pienillä tonteilla, jos okt:n omistaa eli voi olla kiinnostusta tehdä asioita enemmän kodin ulkopuolella. Myös perheet pienempiä, joten kaikki extra on edullisempaa kuin isolle perheelle. Eli onko se mitä nimitämme luokkanousuksi olosuhteiden luoma illuusio.
Kommentistasi tulee lähinnä mieleen kaupunkielämän halveksiminen. "Ei kaupungeissa ole mitään luokkanousua, on vain illuusio. Raukat siellä asuu pienissä kopeissa. Meillä täällä maalla on niin paljon parempaa kun voidaan ok-talojen kokoa mittailemalla ja automerkkejä vertailemalla määritellä kuka on oikealla tavalla keskiluokkaa ja kuka vähän parempaa sorttia."
Museossa ja teatterissa, jos on kiva näytelmä, käy kyllä duunareitakin. Varsinkin museokortin ja kisojen erikoismuseoiden, kuten muumimuseo, merimuseot, automuseot yms ansiosta niiden suosio on noussut. Toki museokortti ei kaikkiin käy, mutta silti. Pidän outona ihmisiä joiden mielestä museossa kä vain joku yläluokka. Kun niissä käy koululuokkiakin.