HS: Tein luokkanousun

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi olla vaikka miljonääri, mutta silti aivan juntti ja vailla sivistystä. Ei se varallisuus mitään yhteiskuntaluokkaa vielä tee. Eikä ainakaan vielä se, että saa kovapalkkaisen duunin. 

 

Ne puurot ja vellit, katsokaas.

Nyt ei puhutakaan sivistystasosta vaan yhteiskuntaluokasta. Sen määrittelee pääsääntöisesti varallisuus ja (lähinnä mahdollistavana tekijänä) koulutustaso. 

Puurot ja vellit, kuten itse totesit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo on teeskentelyä, jos joutuu opettelemaan museoissa käymisen jne. jos ne asiat eivät aidosti kiinnosta. Omituista.

Kuulostaa oudolta ettei olisi kiinnostunut mistään museoista. Vähän samaa sarjaa kuin oli yksi lapsuuden kaveri, joka ei pitänyt mistään musiikista eikä kuunnellut mitään musaa. Tuntui silloin jo tosi kummalliselta. Toisaalta vaatii muistaakseni kymmeniä tunteja ennen kuin ihminen voi sanoa pitääkö vai eikö pidä jostain aktiviteetista.

"Tuntui jo silloin?? Eli et vieläkään ole tajunnut että on ihmisiä joilla on erilaisia tapoja ja tottumuksia? Tiedän paljon ihmisiä joita ei musiikin kuuntelu kiinnosta pätkääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo on teeskentelyä, jos joutuu opettelemaan museoissa käymisen jne. jos ne asiat eivät aidosti kiinnosta. Omituista.

Kuulostaa oudolta ettei olisi kiinnostunut mistään museoista. Vähän samaa sarjaa kuin oli yksi lapsuuden kaveri, joka ei pitänyt mistään musiikista eikä kuunnellut mitään musaa. Tuntui silloin jo tosi kummalliselta. Toisaalta vaatii muistaakseni kymmeniä tunteja ennen kuin ihminen voi sanoa pitääkö vai eikö pidä jostain aktiviteetista.

 

"Tuntui jo silloin?? Eli et vieläkään ole tajunnut että on ihmisiä joilla on erilaisia tapoja ja tottumuksia? Tiedän paljon ihmisiä joita ei musiikin kuuntelu kiinnosta pätkääkään. 

Minusta vain on todella outoa ettei kuuleva henkilö ei halua kuunnella mitään musiikkia. Samalla tavalla ajattelen museoista. Ymmärrän erinomaisesti ettei jotakuta kiinnosta esim. nykytaide tai surrealismi, mutta ettei ole kiinnostunut mistään museoista. Se on outoa ja myös surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo on teeskentelyä, jos joutuu opettelemaan museoissa käymisen jne. jos ne asiat eivät aidosti kiinnosta. Omituista.

Kuulostaa oudolta ettei olisi kiinnostunut mistään museoista. Vähän samaa sarjaa kuin oli yksi lapsuuden kaveri, joka ei pitänyt mistään musiikista eikä kuunnellut mitään musaa. Tuntui silloin jo tosi kummalliselta. Toisaalta vaatii muistaakseni kymmeniä tunteja ennen kuin ihminen voi sanoa pitääkö vai eikö pidä jostain aktiviteetista.

 

"Tuntui jo silloin?? Eli et vieläkään ole tajunnut että on ihmisiä joilla on erilaisia tapoja ja tottumuksia? Tiedän paljon ihmisiä joita ei musiikin kuuntelu kiinnosta pätkääkään. 

Minusta vain on todella outoa ettei kuuleva henkilö ei halua kuunne

Tällainen henkilö voi olla hyvin kiinnostunut jostakin mistä sinä et ole lainkaan kiinnostunut. Ei pitäisi olla vaikeaa käsittää jos mieltää itsensä sivistyneeksi.

Mutta kun lapsuudessa olisi ollut vaihtoehtona museo tai vesipuisto, niin kyllä se vesipuisto oli varsinkin lasten valinta.

Sivistyneessä ylemmän keskiluokan perheessä museossa käynti ei ole valittavissa oleva asia, vaan sinne mennään, koska lomakohteen kulttuuria halutaan ymmärtää paremmin. Näin lapset oppivat pienestä pitäen käyttäytymään museossa ja saavat matkasta irti jotain hyödyllistä. Sen lisäksi saatetaan mennä vesipuistoon remuamaan, mutta ei mitenkään välttämättä. Alkujaankin matkakohteeksi on luultavasti valikoitunut jokin kaupunki- tai kulttuurikohde, sillä perinteisiä turistirysiä vältetään kuin ruttoa.

Lapsia siis ohjataan aika vahvasti kehittävien aktiviteettien pariin. Sama juttu näkyy harrastuksissa, suhtautumisessa opiskeluun jne. Siinä missä duunarin tai luokkanousun tehneen lapsi harrastaa usein pelaamista ja kavereiden kanssa notkumista, keskiluokan lapset käyvät ohjatuissa harrastuksissa. Ylemmässä keskiluokassa painotus on aika vahvasti kulttuurin puolella, alemmassa keskiluokassa urheilussa, mutta joka tapauksessa vapaa-aika käytetään oletusarvoisesti jonkin kehittävän tekemisen parissa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Brunssilla viikonloppuna käyminen on keskiluokkaista. 

Autottomuus on keskiluokkaista. Vaihtoehtoisesti sähköauto.

Maksimissaan yksi lapsi on keskiluokkaista.

Hillitty ulkonäkö on keskiluokkaista.

Lihaton tai ainakin vähänlihainen ruokavalio on keskiluokkaista.

Lihaton ruokavalio on kyllä paljon enemmän vihervasemmistolaista. Porvarillis-keskiluokkaisissa piireissäni kaikki syvät lihaa.

 

 

Vihervasemmistolaisuus se vasta keskiluokkaista on.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo on teeskentelyä, jos joutuu opettelemaan museoissa käymisen jne. jos ne asiat eivät aidosti kiinnosta. Omituista.

Kuulostaa oudolta ettei olisi kiinnostunut mistään museoista. Vähän samaa sarjaa kuin oli yksi lapsuuden kaveri, joka ei pitänyt mistään musiikista eikä kuunnellut mitään musaa. Tuntui silloin jo tosi kummalliselta. Toisaalta vaatii muistaakseni kymmeniä tunteja ennen kuin ihminen voi sanoa pitääkö vai eikö pidä jostain aktiviteetista.

 

"Tuntui jo silloin?? Eli et vieläkään ole tajunnut että on ihmisiä joilla on erilaisia tapoja ja tottumuksia? Tiedän paljon ihmisiä joita ei musiikin kuuntelu kiinnosta pätkääkään. 

Minusta vain on todella outoa ettei kuuleva henkilö ei halua kuunne

Itse en pidä siitä, että hiljaisuutta yritetään täyttää jollain. Musiikki on häiritsevää, kaikki musiikki.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä että museot olisi "vaikeita", vaan siitä että saa oman innostuksensa välitettyä lapseen myös. Jos näkee jonkun esineen, se ei itsessään aina 'riitä' lapselle, infolaputkaan eivät aina ole kielellä mitä lapsi osaa/englanniksi voivat olla typistetymmät versiot mitä ko. maan kielellä.

En ehkä osaa pukea sanoiksi, mutta jos jossain museossa on keritsimet vitriinissä, saattaa lapsi nähdä vain 'hassut sakset'. Jos kertoo asiasta enemmän (-mikään pakko toki ei ole jos ei halua) lapsi saa asiasta enemmän irti. Voi vaikka kotona/hotelilla näyttää videon miten nopsaan lampaasta voidaan irrottaa villat, jutella millaisia erilaisia villoja on olemassa, tai kuinka saksia pystyy teroittamaan jne.

Ihminen oppii koko elämänsä ajan uusia asioita, loppujen lopuksi se mitä vaikka peruskoulussa opetetaan on hyvin minimaalinen, toki tärkeä(!), määrä useimpien aikuisten tiedoista. Ja myös peleistä ym. voi oppia paljon, ei ole kyse &nbsp

Siis eikö tuo nyt ole ihan itsestäänselvyys, että siellä museossa lapsen kanssa kiertäessä jutellaan lapsen kanssa niistä nähdyistä asioista? Ihan samalla tavalla kuin vaikka kaupungilla tai metsäretkellä.

Siitä huolimatta, vaikka lapselle museokäyntikin olisi ihan kiva, se lapsi saattaa valita vesipuiston museon sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun lapsuudessa olisi ollut vaihtoehtona museo tai vesipuisto, niin kyllä se vesipuisto oli varsinkin lasten valinta.

Sivistyneessä ylemmän keskiluokan perheessä museossa käynti ei ole valittavissa oleva asia, vaan sinne mennään, koska lomakohteen kulttuuria halutaan ymmärtää paremmin. Näin lapset oppivat pienestä pitäen käyttäytymään museossa ja saavat matkasta irti jotain hyödyllistä. Sen lisäksi saatetaan mennä vesipuistoon remuamaan, mutta ei mitenkään välttämättä. Alkujaankin matkakohteeksi on luultavasti valikoitunut jokin kaupunki- tai kulttuurikohde, sillä perinteisiä turistirysiä vältetään kuin ruttoa.

Lapsia siis ohjataan aika vahvasti kehittävien aktiviteettien pariin. Sama juttu näkyy harrastuksissa, suhtautumisessa opiskeluun jne. Siinä missä duunarin tai luokkanousun tehneen lapsi harrastaa usein pelaamista ja kavereiden kanssa notkumista, keskiluokan lapset käyvät ohjatuissa harrastuksissa. Ylemmässä keski

 

Ai, ei meitä ainakaan koskaan raahattu väkisin minnekään museoon, jos vesipuisto oli se lasten ensisijainen valinta. Toki museoissa käytiin, mutta ei niihin vastahakoisten lasten kanssa lähdetty ihan vaan siksi, että tässä nyt ollaan sivistynyt ylemmän keskiluokan perhe, joka käy museossa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun lapsuudessa olisi ollut vaihtoehtona museo tai vesipuisto, niin kyllä se vesipuisto oli varsinkin lasten valinta.

Sivistyneessä ylemmän keskiluokan perheessä museossa käynti ei ole valittavissa oleva asia, vaan sinne mennään, koska lomakohteen kulttuuria halutaan ymmärtää paremmin. Näin lapset oppivat pienestä pitäen käyttäytymään museossa ja saavat matkasta irti jotain hyödyllistä. Sen lisäksi saatetaan mennä vesipuistoon remuamaan, mutta ei mitenkään välttämättä. Alkujaankin matkakohteeksi on luultavasti valikoitunut jokin kaupunki- tai kulttuurikohde, sillä perinteisiä turistirysiä vältetään kuin ruttoa.

Lapsia siis ohjataan aika vahvasti kehittävien aktiviteettien pariin. Sama juttu näkyy harrastuksissa, suhtautumisessa opiskeluun jne. Siinä missä duunarin tai luokkanousun tehneen lapsi harrastaa usein pelaamista ja kavereiden kanssa notkumista, keskiluokan lapset käyvät ohjatuissa harrastuksissa. Ylemmässä keski

Muistan lapsuudesta kun ulkomaanmatkoilla käytiin katsomassa hienoja ja vanhoja yliopistoja. En usko, että työväenluokkaisissa kodeissa toimittiin näin. Yhdessä tutustuttiin ketkä kuuluisat tieteilijät olivat opiskelleet/opettaneet kyseisissä yliopistoissa ja mitä hienoja asioita olivat saaneet aikaiseksi. Käytiin me myös joskus puuhamaassa, kun serkut sinne tahtoivat, mutta varsinkin näin aikuisena osaan arvostaa vanhempieni panostusta akateemiseen kasvatukseen.

Kävitte katsomassa kouluja? Ok. Mitähän näistä jää esimerkiksi 4-vuotiaille mieleen.

Onpa ihmisillä suppeita käsityksiä siitä mitä keskiluokan tai ylemmän keskiluokan elämä on.

Tuoko sitten on akateemista kasvatusta, että käydään katsomassa hienoja yliopistoja ulkomailla ja tutustutaan keitä niissä on opiskellut ja opettanut ja mitä hienoa he on saaneet aikaan? Kuulostaa enemmän fanitukselta.

Ihmeellinen kuvitelma, että lapset eivät osaisi nauttia kulttuurista siinä missä aikuisetkin.  Ei meitäkään koskaan raahattu väkisin lapsena museoihin, vaan oikein mielellämme menimme, koska museoissa käyminen oli kivaa ja mielenkiintoista. Myös omat lapset lähtevät aina mielellään museoihin, samoin kuin klassisen musiikin konsertteihin, balettiin, oopperaan, teatteriin, kirjamessuille ja syömään parempiin ravintoloihin. Ei nuori ikä mitenkään estä kulttuurin harrastamista, ja lapsilta tulee aina hyviä huomioita, kun jälkikäteen keskustelemme vaikka konsertin tai taidenäyttelyn teoksista. Mutta jos vanhemmat itsekin pitävät kulttuuria jonain tylsänä pakkopullana, niin aivan varmasti sama asenne tarttuu lapsiin, ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kuvitelma, että lapset eivät osaisi nauttia kulttuurista siinä missä aikuisetkin.  Ei meitäkään koskaan raahattu väkisin lapsena museoihin, vaan oikein mielellämme menimme, koska museoissa käyminen oli kivaa ja mielenkiintoista. Myös omat lapset lähtevät aina mielellään museoihin, samoin kuin klassisen musiikin konsertteihin, balettiin, oopperaan, teatteriin, kirjamessuille ja syömään parempiin ravintoloihin. Ei nuori ikä mitenkään estä kulttuurin harrastamista, ja lapsilta tulee aina hyviä huomioita, kun jälkikäteen keskustelemme vaikka konsertin tai taidenäyttelyn teoksista. Mutta jos vanhemmat itsekin pitävät kulttuuria jonain tylsänä pakkopullana, niin aivan varmasti sama asenne tarttuu lapsiin, ikävä kyllä.

 

Eihän tässä ollut kyse siitä. Vaan siitä, että ne muuten museoissakin käyvän perheen lapset saattavat valita vesipuiston museon sijaan, eikä perheessä museoissa käymistä nähdä luokka- tai statuskysymyksenä vaan tavallisena tekemisenä siinä missä vesipuisto tai vaikka laskettelukin.

Vierailija kirjoitti:

Tuoko sitten on akateemista kasvatusta, että käydään katsomassa hienoja yliopistoja ulkomailla ja tutustutaan keitä niissä on opiskellut ja opettanut ja mitä hienoa he on saaneet aikaan? Kuulostaa enemmän fanitukselta.

Koen sen osana akateemista kasvatusta. Alakouluikäisenä oli hienoa nähdä vanhoja upeita rakennuksia ja massiivisia luentosaleja. Haaveilin myös omista yliopisto-opinnoistani näiden mielikuvien pohjalta. 

Minulla oli kakarana kaverit lähinnä samaa tukevaa keskiluokkaa mitä itsekin olin, koska olen kasvanut paikassa jonka väestö on tosi homogeenistä. Yksi parhaista ystävistäni oli kuitenkin työväenluokkaisesta perheestä, ja hänen kanssaan käytiin aina taidemuseossa. Häntä ei ole koskaan kiinnostanut amisautot tai urheilu vaan kulttuuri, taide ja käsityöt. Joillekin luokkanousu on helppoa, kun tavat on jo valmiiksi "oikeat".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuoko sitten on akateemista kasvatusta, että käydään katsomassa hienoja yliopistoja ulkomailla ja tutustutaan keitä niissä on opiskellut ja opettanut ja mitä hienoa he on saaneet aikaan? Kuulostaa enemmän fanitukselta.

Koen sen osana akateemista kasvatusta. Alakouluikäisenä oli hienoa nähdä vanhoja upeita rakennuksia ja massiivisia luentosaleja. Haaveilin myös omista yliopisto-opinnoistani näiden mielikuvien pohjalta. 

Toki mielenkiinnonkohteensa kullakin. Itselleni tosin yliopistot on aina olleet vain kouluja siinä missä muutkin oppilaitokset.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kakarana kaverit lähinnä samaa tukevaa keskiluokkaa mitä itsekin olin, koska olen kasvanut paikassa jonka väestö on tosi homogeenistä. Yksi parhaista ystävistäni oli kuitenkin työväenluokkaisesta perheestä, ja hänen kanssaan käytiin aina taidemuseossa. Häntä ei ole koskaan kiinnostanut amisautot tai urheilu vaan kulttuuri, taide ja käsityöt. Joillekin luokkanousu on helppoa, kun tavat on jo valmiiksi "oikeat".

Silläkö luokkanousu tapahtuu, että on kiinnostunut kulttuurista ja taiteesta?

Kyllä kai se luokkanousu tapahtuu vaurauden kasvun myötä eikä harrastuksien ja kiinnostuksen kautta. Suurin osa Suomen kulttuuriväestä on pienipalkkaisia vasemmistolaisia, jotka tuskin kokevat kuuluvansa keskiluokkaan, vaikka taatusti ovat sivistyneempiä, kuin äkkirikastuneet luokkanousijat. Itse en todellakaan koe kuuluvani keskiluokkaan, vaikka olen aina ollut kulttuuriorientoitunut, koska olen köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kuvitelma, että lapset eivät osaisi nauttia kulttuurista siinä missä aikuisetkin.  Ei meitäkään koskaan raahattu väkisin lapsena museoihin, vaan oikein mielellämme menimme, koska museoissa käyminen oli kivaa ja mielenkiintoista. Myös omat lapset lähtevät aina mielellään museoihin, samoin kuin klassisen musiikin konsertteihin, balettiin, oopperaan, teatteriin, kirjamessuille ja syömään parempiin ravintoloihin. Ei nuori ikä mitenkään estä kulttuurin harrastamista, ja lapsilta tulee aina hyviä huomioita, kun jälkikäteen keskustelemme vaikka konsertin tai taidenäyttelyn teoksista. Mutta jos vanhemmat itsekin pitävät kulttuuria jonain tylsänä pakkopullana, niin aivan varmasti sama asenne tarttuu lapsiin, ikävä kyllä.

 

Eihän tässä ollut kyse siitä. Vaan siitä, että ne muuten museoissakin käyvän perheen lapset saattavat valita vesipuiston museon sijaan, eikä perheessä museoissa käymistä nähdä luokka- tai statuskysymyksenä vaan tavallisena tekemisenä siinä missä vesipuisto tai vaikka laskettelukin.

Kyse on juuri siitä, että museo valitaan vesipuiston sijaan siksi, että se koetaan hauskemmaksi ja kiinnostavammaksi tavaksi viettää aikaa. Valinnalla ei ole mitään tekemistä statuksen tai luokan esilletuomisen kanssa, vaan se on aidosti mieluisimpi vaihtoehto. Juuri tämä yhtenä esimerkkinä konkretisoi eron maussa ja arvostuksissa.