HS: Tein luokkanousun
https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011604614.html
Vaikka varallisuuserot ovat kasvaneet, luokkanuosijoiden määrä on pysnynyt vakiintuneena. Luokkanousu edellyttää myös ajattelun ja arvojen muutoksia. Vuotarikin on opetellut mm. käymään museoissa aikuisena ja arvostamaan taidetta. Keskiluokalle nämä tulevat jo syntymäkodissa mukaan elämään. Millaisia muita asioita olette te muut luokkanousijat opetelleet?
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen kuvitelma, että lapset eivät osaisi nauttia kulttuurista siinä missä aikuisetkin. Ei meitäkään koskaan raahattu väkisin lapsena museoihin, vaan oikein mielellämme menimme, koska museoissa käyminen oli kivaa ja mielenkiintoista. Myös omat lapset lähtevät aina mielellään museoihin, samoin kuin klassisen musiikin konsertteihin, balettiin, oopperaan, teatteriin, kirjamessuille ja syömään parempiin ravintoloihin. Ei nuori ikä mitenkään estä kulttuurin harrastamista, ja lapsilta tulee aina hyviä huomioita, kun jälkikäteen keskustelemme vaikka konsertin tai taidenäyttelyn teoksista. Mutta jos vanhemmat itsekin pitävät kulttuuria jonain tylsänä pakkopullana, niin aivan varmasti sama asenne tarttuu lapsiin, ikävä kyllä.
Kyse on juuri siitä, että museo valitaan vesipuiston sijaan siksi, että se koetaan hauskemmaksi ja kiinnostavammaksi tavaksi viettää aikaa. Valinnalla ei ole mitään tekemistä statuksen tai luokan esilletuomisen kanssa, vaan se on aidosti mieluisimpi vaihtoehto. Juuri tämä yhtenä esimerkkinä konkretisoi eron maussa ja arvostuksissa.
Ihanko oikeasti haluat arvottaa alaikäisen lapsen valinnan vesipuistosta museon sijaan joksikin luokkakysymykseksi? En nyt oikein näe, miksi vesipuiston valitseminen mieluisampana sulkisi pois museot. Kun eihän se sulje, useimmissa perheissä käydään ihan molemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kakarana kaverit lähinnä samaa tukevaa keskiluokkaa mitä itsekin olin, koska olen kasvanut paikassa jonka väestö on tosi homogeenistä. Yksi parhaista ystävistäni oli kuitenkin työväenluokkaisesta perheestä, ja hänen kanssaan käytiin aina taidemuseossa. Häntä ei ole koskaan kiinnostanut amisautot tai urheilu vaan kulttuuri, taide ja käsityöt. Joillekin luokkanousu on helppoa, kun tavat on jo valmiiksi "oikeat".
Silläkö luokkanousu tapahtuu, että on kiinnostunut kulttuurista ja taiteesta?
Kyllä kai se luokkanousu tapahtuu vaurauden kasvun myötä eikä harrastuksien ja kiinnostuksen kautta. Suurin osa Suomen kulttuuriväestä on pienipalkkaisia vasemmistolaisia, jotka tuskin kokevat kuuluvansa keskiluokkaan, vaikka taatusti ovat sivistyneempiä, kuin äkkirikastuneet luokkanousijat. Itse en todellakaan koe kuuluvani keskiluokkaan, vaikka olen aina ollut kulttuuriorientoit
Kyllä keskiluokkaiseen elämään kuuluu tietty elintaso. Pelkällä yliopistokoulutuksella ei nousta automaattisesti keskiluokkaan. Jos tulot eivät riitä, kuuluu prekariaattiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen kuvitelma, että lapset eivät osaisi nauttia kulttuurista siinä missä aikuisetkin. Ei meitäkään koskaan raahattu väkisin lapsena museoihin, vaan oikein mielellämme menimme, koska museoissa käyminen oli kivaa ja mielenkiintoista. Myös omat lapset lähtevät aina mielellään museoihin, samoin kuin klassisen musiikin konsertteihin, balettiin, oopperaan, teatteriin, kirjamessuille ja syömään parempiin ravintoloihin. Ei nuori ikä mitenkään estä kulttuurin harrastamista, ja lapsilta tulee aina hyviä huomioita, kun jälkikäteen keskustelemme vaikka konsertin tai taidenäyttelyn teoksista. Mutta jos vanhemmat itsekin pitävät kulttuuria jonain tylsänä pakkopullana, niin aivan varmasti sama asenne tarttuu lapsiin, ikävä kyllä.
Ei kukaan sanonut ettei lapsi voisi iästä riippumatta nauttia kulttuurista. Mutta kyllähän se, miten lapsi vähän vaikuttaa onko lapsi 3v vai 13v.
Tein luokkanousun opiskelemalla DI ksi
Käy siellä museossa jos jaksat. Minä olen niin väsynyt työpäivien jälkeen että kävelen ovelta suoraan sänkyyn.
Nyt oli kyse lapsista, lasten valinnasta. Se että 7v lapsi toisinaan valitsee vesipuiston mieluisempana kuin museon, ei varmaan ole sellainen asia mistä voisi tehdä kovin pitkiä päätelmiä luokista tai arvostuksista.
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti on erilaisia tapoja elää keskiluokkaista elämää, mutta minä en noilla elämäntavoilla määrittelisi teitä ylempään keskiluokkaan vaan keskimmäiseen. Oletan, että luokkanousu on tapahtunut sukupolvi tai kaksi sitten ja tulotaso on ylemmän keskituloisen verran, mutta sosiaalista ja kulttuurista pääomaa ei ole vielä ehtinyt kertymään. Siinä ei ole mitään väärää tai huonompaa, mutta maku on erilainen kuin pidemmät keskiluokkaiset juuret omaavilla.
Mutta sinä et määrittelekään sitä, että mihin luokkaan joku kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Nyt oli kyse lapsista, lasten valinnasta. Se että 7v lapsi toisinaan valitsee vesipuiston mieluisempana kuin museon, ei varmaan ole sellainen asia mistä voisi tehdä kovin pitkiä päätelmiä luokista tai arvostuksista.
Ylemmän keskiluokan lapsetko valitsee aina museon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt oli kyse lapsista, lasten valinnasta. Se että 7v lapsi toisinaan valitsee vesipuiston mieluisempana kuin museon, ei varmaan ole sellainen asia mistä voisi tehdä kovin pitkiä päätelmiä luokista tai arvostuksista.
Ylemmän keskiluokan lapsetko valitsee aina museon?
En usko
Vierailija kirjoitti:
Mäkin yritin, ihan oikeasti yritin, mutta eipä tullut lasta eikä paskaa. Nyt taskussa järkeviä tutkintoja hyvillä arvosanoilla ja silti kortistissa.
Ei tää menny niinku piti.
Useampi tutkinto alkaa jo olla miinusta, jos ei työllistävälle käytännön alalle uudellee kouluttaudu. Ei kukaan luota ikuiseen opiskelijaan.
Luulen ettei moni ymmärrä yhtä asiaa: kaikilla ei ole henkisiä resursseja kasvattaa lapsiaan 'keskiluokkaisesti'. En tarkoita rahaa/varallisuutta, vaan nk. sivistystä mitä joko on tai ei ole.
Moni 'luokkahypyn' tehnyt puhuu juuri tuosta kokemuksissaan, opiskelukavereilla on vanhempien/suvun kautta monet sellaiset asiat hallussa, jotka toisenlaisen taustan omaava joutuu opettelemaan itse alusta lähtien.
Asiaa voisi ehkämverrata siihen, jos muuttaisi johonkin toiseen maahan/kulttuuriin asumaan, osa asioista voisi olla tuttuja, mutta moni arkinenkin asia (vaikka laskujen maksaminen pankissa netin sijasta) voi olla tai toimia eri tavalla mihin on tottunut, ja vaatii 'opettelua' sen sijaan että menisi luonnostaan.
On kaunis ajatus että kaikki ovat 'samanarvoisia' jos ajatellaan 'sivistystä', mutta ei se mene niin. Ajatellaan vaikka kolmannenpolven päihdeongelmaisten lasta, jolla koko lähipiirille ainoa asia millä on merkitystä on olla 'pää sekaisin'. Peruskoulut rämmitty läpi, töissä ei ole käyty, lapsi onnellisessa asemassa jos on puhtaat vaatteet ja saa mikropitsan syötäväkseen. Tuolta on vaikea ponnistaa akateemiselle uralle, ei ole taidemuseoissa tai konsereissa käyty, ei ole tietämystä erilaisista ruokakulttuureista, ei ole Roomassa käyty, ei tunneta alan parhaita harjoittelupaikkoja etc.
On aika monia akateemisia, joiden lapsuudessa matkustelu on ollut risteilyt Ruotsissa ja Tallinnassa ja konserteissa tai taideyttelyssä on käyty korkeintaan koululuokan kanssa.
Mitä tämä akateeminen kasvatus oikeastaan on?