Oletteko huomanneet, että moni niin sanottu yksinäinen ihminen on usein jollain tapaa erikoinen persoona?

Olen. 

Työssäni kuuntelen, kun hullut huutavat minulle taloudellisista ongelmistaan ja olen empaattinen heitä kohtaan. Siitä huolimatta, että täysin vieraat ihmiset syyllistävät minua omista ongelmistaan, mikä on pelottavaa.

Vapaa-aikani vietän yksin, koska työhullut riittävät, en halua vapaalla keskittyä sekopäihin.

t. yksin elävä, ei psykiatrista koulutusta

Vierailija kirjoitti:

Ei erikoisuus haittaa mitään. Se haittaa, jos on raskas ja inhottava ihminen. Ex-kaverini on tällainen. Todella pahansuopa, riitaantuu kaikkien kanssa, eikä osaa lainkaan kontrolloida omaa toimintaansa. Siihen päälle vielä uhriutuu, jos hänen pitäisi ottaa vastuuta omista sanoista tai teoista. Hänen lähellä ei ihmiset pysy kovin kauan ja sitten valittaa yksinäisyyttä. Itse aiheutettu tilanne.

En minä ainakaan jaksa erikoisen ihmisen seurassa aikaa viettää, koska se on väkinäistä, ainakin minulle. Töissä ne ehkä menee työkaverina, mutta en minä vapaa-ajalla heihin aikaa käyttäisi ja vaikka kuinka jeesustellaan, niin väitän, että ei käyttäisi moni muukaan.

Ap

Jos yhtään lohduttaa, niin se ns. erikoinenyksinäinen tuskin välittää sinunkaan seurastasi. Voi olla ylipäätään aika riippumaton muista ainakin henkisellä tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa, niin se ns. erikoinenyksinäinen tuskin välittää sinunkaan seurastasi. Voi olla ylipäätään aika riippumaton muista ainakin henkisellä tasolla. 

Tämä. Minä itse olisin varmaan apn mielestä oudokki ja kyllä se asenne näkyy ja en viihdy ihmisten seurassa jotka selvästi vaikuttavat vaivautuneilta seurassani. Pidän enemmän muista oudoista.  Ap on varmaan aika tylsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei erikoisuus haittaa mitään. Se haittaa, jos on raskas ja inhottava ihminen. Ex-kaverini on tällainen. Todella pahansuopa, riitaantuu kaikkien kanssa, eikä osaa lainkaan kontrolloida omaa toimintaansa. Siihen päälle vielä uhriutuu, jos hänen pitäisi ottaa vastuuta omista sanoista tai teoista. Hänen lähellä ei ihmiset pysy kovin kauan ja sitten valittaa yksinäisyyttä. Itse aiheutettu tilanne.

 

En minä ainakaan jaksa erikoisen ihmisen seurassa aikaa viettää, koska se on väkinäistä, ainakin minulle. Töissä ne ehkä menee työkaverina, mutta en minä vapaa-ajalla heihin aikaa käyttäisi ja vaikka kuinka jeesustellaan, niin väitän, että ei käyttäisi moni muukaan.

Ap

Mua taas ei yhtään haittaa, jos toinen on erikoinen. Päinvastoin, henkilöhän voi olla hyvinkin mielenkiintoinen. Mutta samaa mieltä tuon aiemman kirjoittajan kanssa, että en kovin pitkään jaksa raskaan ja varsinkaan itsesäälissä kieriskelevän ihmisen seurassa. En ole koulutukseltani terapeutti ja vaikka olisinkin, en haluaisi käyttää vapaa-aikaani työasioihin. 

Minä olen liian vakavamielinen että ihmiset viihtyisivät seurassani, heillä kun pitäisi olla aina hauskaa.  uutiset ja eduskunnan kyselytunti ovat minun lempiohjelmiani. Mutta etsikööt pellensä muualta en kaipaa typerysten seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen liian vakavamielinen että ihmiset viihtyisivät seurassani, heillä kun pitäisi olla aina hauskaa.  uutiset ja eduskunnan kyselytunti ovat minun lempiohjelmiani. Mutta etsikööt pellensä muualta en kaipaa typerysten seuraa.

Mielenkiintoinen tapa analysoida muita ihmisiä kyselytunnin perusteella.

En. Minun luullaan olevan yksinäinen, mutta en itse koe olevani. Olen introvertti ja asperger.  En jaksa ihmisiä, enkä varsinkaan tyhmiä sellaisia.

Tietämäni yksinäisyyttään valittavat ovat juoppoja, jotka eivät itse näe alkoholismissaan mitään vikaa

Kaikki mikä ei ole sen hetken puheenaiheena, tai päivän puheenaiheena nähdään usein erikoisena juttuna ns. Niin, millähän termillä nyt kuvastaisi arjen porukkalässyttäjääsillä sillä sillä hetkellä silmien edessä olevasta asiasta? 

Vain ilkeys. Ei erikoisuus. 

Tunnen etäisemmin muutaman parisuhteessa elävän tällaisen kus'pään. Ovat koulukavereitani, joita en kaipaa. 

On heissä paljon korkealle koulutettuja, monet yksinäiset ovat ihan tohtoriksi asti väitelleitä.

Varmaan se on niin että jos olet sosiaalisesti kömpelö, on vaikea solmia ihmissuhteita ja se kömpelyys aiheuttaa sen että herkästi luokitellaan "omituiseksi". Ja jos niitä ihmissuhteita ei synny, niin on vaikea myös harjoitella niitä sosiaalisia taitoja. 

Minua joskus karsastetaan persoonani vuoksi. Heitän usein esim jonkun kaksimielisen jutun tilaisuuden tullen. Joidenkin naamasta oikein näkee vaivautuneisuuden. Ovat just niitä helvetin "minä olen hyvä ihminen tyyppejä". Minulla on vain siveät jutut, sniff sniff..

Itse olen vähän tällainen outo josta tässä puhutaan. Päällisin puolin saatan hetken vaikuttaa normaalilta koska olen ulkonäöltäni ja älykkyydeltäni keskivertoa tai sen paremmalla puolella ja osaan käyttäytyä, mutta enimmäkseen jään yksin, koska en ole kiinnostunut ihmisen jokapäiväisistä jutuista. Keskustelen mielelläni lähinnä filosofiasta, psykologiasta, tieteestä, uskonnoista jne. Nämä taas eivät aiheina kiinnosta niinsanottua normiväkeä. En ole yksinäinen sinänsä että minulla on yhtä outo mies, enkä haluaisikaan viettää aikaa normojen kanssa, mutta olisi se mukavaa jos löytäisin tällaisia muita outoja kavereiksi mutta en löydä. 

Erikoisuus ei välttämättä ole paha asia. Monet karismaattiset ihmiset ovat varsin erikoisia ja eksentrisiä, kuten esim. Salvador Dalí, Lady Gaga ja David Bowie. 

Pitää paikkansa. Tiedän olevani erikoinen ja jo nuorena erilainen kuin muut. Ei mitään kiinnostusta seksiin. Olen yksinäinen mutta se ei häiritse minua. Viihdyn omissa oloissani. Yhteiskunnassamme on sosiaalinen normi että pitää olla valtavasti ystäviä ja suuri paine pariutua. 

Misfits

Puoliso kuollut !  Älkää nyt jumalauta taas näyttämö tyhmyyttänne .  

En pidä itseäni millään muotoa erikoisena. Mutta mieluummin olen yksin kuin huonossa seurassa.

Teidän aloittajan tyhmyys tässä näkyy .