Oletteko huomanneet, että moni niin sanottu yksinäinen ihminen on usein jollain tapaa erikoinen persoona?

Olen sulkeutunut yksityiseen kammiooni kirjoittelemaan yhteiskunnanvastaista manifestiani ja se on meille OK.

En ole huomannut. 

Kyllä ihmiset on välillä ok mutta kuka esimerkiksi nauttisi toisten kanssa keskustelusta enemmän kuin askartelusta, urheilusta, hyvän ruoan syömisestä, lempisarjoista, kuumasta suihkusta, auringonotosta? Esimerkiksi. Onhan ihmiset ihan ok ajanvietettä/vaihtelua joskus. Useimmiten aiheuttavat haittaa sekä asiakaspalvelusta voisi saada palkkaakin.

Erikoiset persoonat voivat joutua helposti yhteisön silmätikuksi, joko ulkonäön tai muun asian vuoksi. Tätä on voinut kestää ihan lapsuudesta aikuisuuteen asti.  Ei sille mahda mitään. Toiset vaan on erilaisia kun tavalliset suomalaiset.  Antakaa kaikkien kukkien kukkia.

Surullisen pinnallista porukkaa kyllä ihmiset ovat. Eri ryhmät paheksuvat toinen toisiaan. Rahan perässä juostaan. Jos tulee vaikeuksia, syyllistetään ja hylätään uhri. Vaan kun ei tajuta että vaikeudet koettelee millon ketäkin. Ihmisluonne on sellainen, ihmisiä tulee ja menee. Narsisteja palvotaan. Mutta muistan kyllä ajan kun itsekin olin vielä erilainen, enkä edes tiennyt mitä sana narsisti tarkoittaa eikä ehkä sillä tavoin vielä elämän kovuus ilman perhettä ollut lyönyt kasvoille. Olin silloin 13v. Jollain tavalla siis muistoissani osaan samaistua näihin taviksiin. Ei ole monella vanhalla eikä sairaalla ketään, olen tämän työssäni nähnyt.

Viihtyisin todella hyvin monen tähän ketjuun vastanneen kanssa, uskoisin. Myönnän olevani eklektinen seurani suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Ovat usein lapsuuden perheen vuosikymmenten väkivallan kohteita . Ei tarvi ihmetellä jos on vähän erilainen tai outo . Mutta kaikkihan on aina uhrin vika tässä maassa.

Missä maassa se on muiden vika?

Ap vaikuttaa itse niiiin sympsattiselta, kilometrien pituinen vaatimuslista  valmiina🤣

Olen varmaan erikoinen persoona kun en siedä paskanpuhujia, viesti ja puhelupommitusta, komentelua, huomauttelua joka asiaan jne. Olen niin paljon kärsinyt myös siitä että minut kirjaimellisesti ignoorataan seurassa ja olen seinäruusu. 

Se on Ap sun oma ongelma jos et siedä yhtään erilaisuutta vaan toivot että kaikki olisi samanlaisia öykkäreitä kuin itse olet.

Ei erikoisuus haittaa mitään. Se haittaa, jos on raskas ja inhottava ihminen. Ex-kaverini on tällainen. Todella pahansuopa, riitaantuu kaikkien kanssa, eikä osaa lainkaan kontrolloida omaa toimintaansa. Siihen päälle vielä uhriutuu, jos hänen pitäisi ottaa vastuuta omista sanoista tai teoista. Hänen lähellä ei ihmiset pysy kovin kauan ja sitten valittaa yksinäisyyttä. Itse aiheutettu tilanne.

Tää kuulostaa niiiin mun ex kaverilta kans, siihen päälle oli kasvanut helluntai yhteisössä, en tiedä oliko se sit vaikuttanut haukkui kaikki ihmiset varsinkin meitä uskottomia ja että häntä vainotaan niin viranomaiset kuin muut ihmiset,, hänen miehensä oli sanonut että hän tarttis ammattiapua ja siitä kimpaantui, mies eros hänestä ei enää kestänyt sen käytöstä. Itse huomasin olevani jatkuva terapeutti johon kaadettiin sankokaupalla pskaa, jatkuvaa viestittelyä ja puhelin pommitusta vaikka sanoin että olen töissä enkä jaksa joka päivä viestitellä tai soitella, ei kunnioittanut muitten ihmisten rajoja ja kehtas vielä sanoa miestään piilonarsistiks (ja yllätys yllätys kaikki exät muka narsisteja) 

Vierailija kirjoitti:

Se on Ap sun oma ongelma jos et siedä yhtään erilaisuutta vaan toivot että kaikki olisi samanlaisia öykkäreitä kuin itse olet.

Suomessa ei ylipäätään siedetä erilaisuutta kaikkien pitäis olla samaa massaa, sitten vainotaan ja solvataan niitä jotka poikkeaa yhteiskunnan normeista

Yliälykkyyteni tekee minusta yksinäisen....en vain jaksa tai anna tyhmien ihmisten rajoittaa tekemisiäni. Teen  mitä tykkään ja myös pärjään siinä hyvin...toisille ihmisille olen jopa roolimalli ja he seuraavat esimerkkiäni....mutta siitä huolimatta minulla ei ole yhtään ystävää. Kokemuksellisesti minulla ei ole mitään yhteistä kenenkään kaa. Minuun ollaan mielellään yhteydessä jos on joku onkelma kun osaan ratkoa ongelmia mutta muuten kukaan ei halua viettää aikaa kanssani...ei edes vaimo. Vaimo haluaa minulta korkean statuksen ja elintason ja hyvää seksiä jonka pystyn tarjoamaan....mutta edes hän ei sen enemmän oke kiinnostunut seurastani. Älykkyyteni takia puhun ja teen kaiken niin eri tavalla että ilmeisesti sen seuraaminen on haastavaa.

Jotkut ovat, toiset eivät. Ylipäätään yksinäiseksi jää helpommin silloin, jos ei sovi kovin hyvin mihinkään tiettyyn muottiin tai viiteryhmään. Aina toisten "outojen" kanssa ystävystyminenkään ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto. On myytti, että vain "tavisten" porukoissa esiintyy kiusaamista, syrjimistä ja tiettyjä rooliodotuksia. Yhtä lailla ns. marginaali-ihmiset voivat olla ajattelemattomia, kapeakatseisia ja ilkeitä. Joskus tuntuu, että niissä piireissä nämä huonot piirteet korostuvat normaalia voimakkaammin. Yhteenkuuluvuuden tunnetta haetaan jostain tietystä ideologiasta, elämäntavasta tai mielenkiinnon kohteesta mutta kaikki eivät ymmärrä sitä, että myös vuorovaikutustaidoilla, tunneälyllä ja kognitiivisilla valmiuksilla on keskeinen rooli siinä, että ihmissuhteista muodostuu toimivia ja tasapainoisia. 

Väsyn ihmisten seurassa todella helposti,siksi lataan akkujani yksinäisyydessä.Silti minulla on puoliso ja luottoystävättäreni.En jaksa erityisherkkänä elämää ympärilläni.Sitä kauheaa vouhkaamista ja hössötystä,rasittavaa!

Ja on se kumma jos ihminen ei täällä saa olla rauhassa omien ajatustensa kanssa!Vetäytyminen yksinäisyyteen on luxusta johon  totuin jo lapsena syntyessäni NS."parempaan perheeseen"!

Oletteko huomanneet että liki 100% ns. sosiaalisista ihmisistä vetää jotain roolia muiden kanssa kanssakäymisissään kun yrittää maksimoida sen oman sosiaalisuutensa ja sen miten kuvittelee olevansa paremmin sellainen joka kelpaa niiden muiden seuraan.

Siinä voi syntyä sellainen harhakäsitys, että yksinäinen joka ei vedä roolia onkin outo kun ei ole rooli päällä jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet että liki 100% ns. sosiaalisista ihmisistä vetää jotain roolia muiden kanssa kanssakäymisissään kun yrittää maksimoida sen oman sosiaalisuutensa ja sen miten kuvittelee olevansa paremmin sellainen joka kelpaa niiden muiden seuraan.

Siinä voi syntyä sellainen harhakäsitys, että yksinäinen joka ei vedä roolia onkin outo kun ei ole rooli päällä jatkuvasti. 

Totta näyttelen koko sosiaalisen tilanteen siksi väsynkin niin helposti!

Olen yksin omasta halustani. Erikoisuudeksi saatetaan laskea se että en siedä toisten hyväksikäyttöä, rajatonta käytöstä, riippuvuuksia, järjenvastaisia draamoja enkä teeskentelyä. Voin oikein hyvin omassa rauhassani ja onneksi työyhteisössäni ei ole edellämainittuja ongelmia.

Sanonta "ylhäisessä yksinäisyydessä"pitää niin hyvin paikkansa.Se on luxusta johon kaikilla ei ole varaa.🤗

Olen ollut koko ikäni rotunainen ja olen kai sitä edelleenkin. En vaan ikinä jaksanut kuunnella naisten nk. lörpöttelyä meikeistä, vaatteista, kokkaamisesta, siivouksesta ja aviomiestensä tekemisistä. Ärsyttäviä puheenaiheita. Totesin tässä iäkkäänä, että mulla on ollutkin aina ystävinä miehiä, joiden kanssa on voinut puhua oikeista asioista. Mieheni oli eläessään hyvä tyyppi, valitettavasti sairastui ja menehtyi. En halunnut uutta parisuhdetta koskaan. En ole läheisriippuvainenkaan. Onhan se nyt paljon mielenkiintoisempaa puhua autoista, työkaluista ja historiallisesta kirjallisuudesta, antiikin ajoista, etruskeista ja kelttien kulttuurista kuin keittiöhommista tai shoppailusta. Yksinkin riittää puuhaa ok-talossa kun iäkkäänä hidastuu kaikki tekemiset, en ole ikinä ollut yksinäinen, en ahdistunut enkä minkäänlaisessa riippuvuussuhteessa johonkin ihmiseen. Naiset tosin vähemmän minusta tykkäävät, se huvittaa. Enkä ole mitekään sukupuolisesti poikkeava ihminen vaan rotunainen.