Oletteko huomanneet, että moni niin sanottu yksinäinen ihminen on usein jollain tapaa erikoinen persoona?
Tiedän kyllä, että tähän tulee jeesusteluja, että ei se yksinäisyys aina siitä ole kiinni. Elämässä voi tapahtua blaablaablaa... Mutta jos ihan oikeasti ilman jeesusteluja puhutaan, niin sen olen huomannut, että hyvin usein nuo yksinäiset on omalla tavallaan erikoisia persoonia. Nämä persoonat taas ovat rasittavaa seuraa sellaiselle ns tavalliselle ihmiselle ja heidän seurassaan oleminen on enemmän tai vähemmän tietyllä tapaa väkinäistä.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko ikäni rotunainen ja olen kai sitä edelleenkin. En vaan ikinä jaksanut kuunnella naisten nk. lörpöttelyä meikeistä, vaatteista, kokkaamisesta, siivouksesta ja aviomiestensä tekemisistä. Ärsyttäviä puheenaiheita. Totesin tässä iäkkäänä, että mulla on ollutkin aina ystävinä miehiä, joiden kanssa on voinut puhua oikeista asioista. Mieheni oli eläessään hyvä tyyppi, valitettavasti sairastui ja menehtyi. En halunnut uutta parisuhdetta koskaan. En ole läheisriippuvainenkaan. Onhan se nyt paljon mielenkiintoisempaa puhua autoista, työkaluista ja historiallisesta kirjallisuudesta, antiikin ajoista, etruskeista ja kelttien kulttuurista kuin keittiöhommista tai shoppailusta. Yksinkin riittää puuhaa ok-talossa kun iäkkäänä hidastuu kaikki tekemiset, en ole ikinä ollut yksinäinen, en ahdistunut enkä minkäänlaisessa riippuvuussuhteessa johonkin ihmiseen. Naiset tosin vähemmän minusta tykkäävät, se huvittaa. Enkä ole mitekään sukupuol
Minä puolestani olen aina tullut toimeen naisten kanssa enemmän kuin miesten,joille minulla ei ole mitään sanottavaa paitsi humalassa Mieheni on silti paras kaverini.🤗
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisillä kehareilla meni tunteisiin 😄 On se jännä, että nykyään pitäisi joissain asioissa olla niin yltiöpäisen yliammutun avaramielinen, mutta taas jostain ei saisi puhua ääneen suurin surminkaan, vaikka se olisi totuus, jos se loukkaa jotakuta.
Sun totuus ei ole muuta kuin epäsosiaalisuutta.
Minä ainakin olen ruvennut juttelemaan itsekseen, etten tuntisi olevani niin yksinäinen.
Meikki-jutut on ihania!Olen yltiö-naisellinen.🤗
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko ikäni rotunainen ja olen kai sitä edelleenkin. En vaan ikinä jaksanut kuunnella naisten nk. lörpöttelyä meikeistä, vaatteista, kokkaamisesta, siivouksesta ja aviomiestensä tekemisistä. Ärsyttäviä puheenaiheita. Totesin tässä iäkkäänä, että mulla on ollutkin aina ystävinä miehiä, joiden kanssa on voinut puhua oikeista asioista. Mieheni oli eläessään hyvä tyyppi, valitettavasti sairastui ja menehtyi. En halunnut uutta parisuhdetta koskaan. En ole läheisriippuvainenkaan. Onhan se nyt paljon mielenkiintoisempaa puhua autoista, työkaluista ja historiallisesta kirjallisuudesta, antiikin ajoista, etruskeista ja kelttien kulttuurista kuin keittiöhommista tai shoppailusta. Yksinkin riittää puuhaa ok-talossa kun iäkkäänä hidastuu kaikki tekemiset, en ole ikinä ollut yksinäinen, en ahdistunut enkä minkäänlaisessa riippuvuussuhteessa johonkin ihmiseen. Naiset tosin vähemmän minusta tykkäävät, se huvittaa. Enkä ole mitekään sukupuol
Jotenkin tässä niputat "naiset" kaikki samanlaisiksi ja naureskelet päälle. Toisaalta niputat myös miehet.
Olen näyttävä nainen asiantuntijatehtävissä. Pidän historiasta, kirjallisuudesta ja kulttuurista. Haluan oppia uusia asioita, olen utelias asioista. Shoppailusta, auton rassaamisesta ja urheilusta en välitä puhua kun ei kiinnosta. Vapaa-ajallani lenkkeilen ja olen yksikseni iha vapaaehtoisesti, kun en jaksa suurinta osaa ihmisistä. Monet ovat pahansuopia, yleissivistykseltään onnettomia ihan sukupuolesta riippumatta. Lähentelen iältäni kuuttakymppiä.
Itselläni myös akateemisia opintoja takana,kirjallisuustieteen parissa,että kyllä minäkin muista asioista puhun mieheni kanssa kuin vain meikistä.Matkustelu,kirjallisuus musiikki elokuvat ovat puheenaiheitamme.Autojen rassaaminen ei kiinnosta yhtään.Siksi kutsun aivojani kanamaisiksi itseironisesti.🤗
Jotkut ihmiset yksinkertaisesti ovat sosiaalisesti kömpelöitä, mistä johtuen uusien ihmissuhteiden hankkiminen ei onnistu. Mutta jos heihin tutustuu niin saattaa yllättyä miten mukavaa seuraa jotkut ovat.
Oon ujo ja arka, hiljainen uusien ihmisten kanssa. En osaa kommunikoida. Mut sit jos tapaa jonkun, joka on samoilla aaltopituuksilla niin mähän pärpätän ja kyselen. Oon 37 ja mulla on ollut elämässäni 2-3 ihmistä kenen kanssa juttu lentää. Kai mä sit oon erikoinen. Kaikki me kaivataan ympärille semmoista omaa heimoa. Ei se yksinäisyys johdu ihmisten puutteesta vaan omanlaisten ihmisten puutteesta.
Ne hiljaiset ja ujotkin on puheliaita oikeassa seurassa.
Mitä vtun vikaa on siinä, jos joku on itsekseen? Aina tarvii alkaa haukkua.
Tulkinta yksonäisyydestä sinun!
Jotkut ihmiset pärjäävät ilman sosiaalista seuruetta. Eivät tunne ikävää yksonäisyyttä. Tulevat kyllä toimeen muidenkin kanssa jos tarvitsee.
Yksinäisyys, sen näet sinä.
Mitäs aloittaja sanoo niistä, jotka eivät kestä yksin oloa hetkeäkään. Koko ajan pakko olla joku messissä. Pelkääkö jotain, eikö koe olevansa mitään ilman tukikaveria?
En ole huomannut. En tarkkaile ja mieti muita ilman syytä. Sinä aloittaha taidat olla sellainen, joka ei paljonkaan elämästä tiedä. Sulla jokin tarve vahtia ja miettiä muita.
Joo. Se on paha juttu, että joku on erikoinen eikä tavallinen. Tavallinen pitää ihmisen olla, sellainen niinku normaali ja samanlainen. Joku oersoonallinen on aina ihan kauheen vaikee, kun se ei oo sillaittis tavallinen. Ei sen kans voi oikeen olla ja puhua tavallisesti ja normaalisti tavallisia juttuja. Ne on vaan niiiiiiiin outoja, ei tajuu! Kaameen tylsää seuraa meille normaaleille ja tavallisille. Varmaan ne nyt tästäkin jutusta vetää herneet nenään, on ne niin erikoisia.
Vierailija kirjoitti:
Yliälykkyyteni tekee minusta yksinäisen....en vain jaksa tai anna tyhmien ihmisten rajoittaa tekemisiäni. Teen mitä tykkään ja myös pärjään siinä hyvin...toisille ihmisille olen jopa roolimalli ja he seuraavat esimerkkiäni....mutta siitä huolimatta minulla ei ole yhtään ystävää. Kokemuksellisesti minulla ei ole mitään yhteistä kenenkään kaa. Minuun ollaan mielellään yhteydessä jos on joku onkelma kun osaan ratkoa ongelmia mutta muuten kukaan ei halua viettää aikaa kanssani...ei edes vaimo. Vaimo haluaa minulta korkean statuksen ja elintason ja hyvää seksiä jonka pystyn tarjoamaan....mutta edes hän ei sen enemmän oke kiinnostunut seurastani. Älykkyyteni takia puhun ja teen kaiken niin eri tavalla että ilmeisesti sen seuraaminen on haastavaa.
Olet yliälykäs, mutta et osaa kirjoittaa?
Jos uskoo olevansa muita älykkäämpi, mutta ei ole yhtään ystävää, kertoo hyvin vahvasti narsismista
En.
t. yksinoloa arvostava