Oletteko huomanneet, että moni niin sanottu yksinäinen ihminen on usein jollain tapaa erikoinen persoona?

Moni yksinäinen/yksin elävä on poikkeuksellisen älykäs, ja hakeutuu omiin oloihinsa siksi että keskinkertaisten ihmisten typeryys ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat usein lapsuuden perheen vuosikymmenten väkivallan kohteita . Ei tarvi ihmetellä jos on vähän erilainen tai outo . Mutta kaikkihan on aina uhrin vika tässä maassa.

Ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle, ei ole kenenkään vika. 

Vaikka olisi kiusattu, ei tarvi kiusata muita. Toki vain fiksut ymmärtää tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän hyvin mitä tarkoitat. Meillä oli kerran töissä varsin erikoinen nainen. Siis sen perse oli ehkä paras mitä ikinä olen nähnyt ja tissit myös todella hyvät. Ihan nätti muutoinkin. Ajattelin jo, että tuota on pakko päästä nusaseen, että muutoin kadun koko ikäni jos en yritä. Mutta se oli niin erikoinen jutuiltaan, että en loppujaan edes yrittänyt. Ikään kuin jollain tapaa lievästi jälkeenjäänyt, vaikka oli ulospäin todella fiksun oloinen. Töissä ei osannut ratkaista mitään yksinkertaistakaan asiaa omatoimisesti ja kaikki opetetut asiat oppi monen läpikäymisen jälkeen, mutta jos mitään pieniäkään muuttujia tuli, niin heti oli sormi suussa. Facebookissa hänellä oli vain noin 30 kaveria ja mitä jutuistä ymmärsin, niin sosiaalinen elämä aika vähissä ylipäätään.

Vaikutat aika ERIKOISELTA ihmiseltä. Seuraat jonkun seuraajien lukumäärää facessa, ja mää

Tai sosiaalisen elämän facebookin perusteella ylipäätään

Noin yleisesti, rupattelu jossa udellaan toisen henkilöasioita, on huonolaatuista. Mutta jos on hyvä yleissivistys ja tahdikkuus voi jutella kenen kanssa tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sosiaalinen ihminen sitä vasta erikoinen persoona onkin. 

 

 

 

Narsistisesti häiriintyneet tunkee vaikka vieraan suvun sukujuhliin. Tekosyitä jotta saa sekaantua, sotkea, häiritä. Mitä ontompi sisältä, sitä enemmän tarvii muilta jotain. Huomiota, ihmisyyttä mikä niiltä itseltään puuttuu.

Hyvin sanottu. Usein seuraa kipeästi tarvitsevat elävät sen ryhmän kautta. Eivät itse ole oikein mitään itsenään. Ja teot näillä tuppaavat olemaan latteita mieluisuuksia enemmän kuin omaperäisiä tai provosoivia. Myös ajattelu on melko yksinkertaista.

Mä tunnen paljon ihmisiä, joilla on paljon kavereita, mutta koko kaveripiiri on aika ärsyttävä. Sellainen pinnallinen juorukerho.  Sitten kun joku vaikka sairastuu vakavasti, kaveripiiri katoaa ympäriltä just eikä kohta. 

Usein yksinäiset ovat enemmänkin rauhallisia ja hiljaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Moni yksinäinen/yksin elävä on poikkeuksellisen älykäs, ja hakeutuu omiin oloihinsa siksi että keskinkertaisten ihmisten typeryys ahdistaa.

No keskinkertaisten kanssa löytää vielä jonkun jutun aiheen. Kehitysvammaisten kanssakin on ihan kiva jutustella, kun se on oma haasteensa löytää se sopiva jutustelun taso, vaatii oikeasti älyä. 

Mutta sellaiset keskinkertaiset, jotka LUULEVAT olevansa jotenkin fiksuja, ovat rasittavia.  Lukevat kirjasta jotain ja sitten yrittävät päteä sillä kirjatiedolla, ilman mitään taitoa analyysiin tai syvällisempään pohdiskeluun tai poikkeamiin aiheesta.  

Tavalliset ihmiset harvoin tekevät elämässään mitään erityisen suurta. Heidän maailmansa on usein rajattu arkeen ja siihen mitä ympärillä tapahtuu. Mutta sitten on niitä harvinaisia, erikoisia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat normeja, rikkovat rajoja ja tekevät asioita, joita muut eivät edes uskalla kuvitella. Nämä ihmiset eivät pelkää erottua joukosta, vaikka se tarkoittaa yksinäisyyttä ja epävarmuutta.

Minä ainakin olen. Siksi en enää etsikään seuraa, vaan erakoiduin, koska niin pieni todennäköisyys, että löytyisi ketään samanhenkistä. Onneksi viihdyn itseksenikin, vaikka välillä yksinäisyys vaivaa.