Oletteko huomanneet, että moni niin sanottu yksinäinen ihminen on usein jollain tapaa erikoinen persoona?

Moni yksinäinen/yksin elävä on poikkeuksellisen älykäs, ja hakeutuu omiin oloihinsa siksi että keskinkertaisten ihmisten typeryys ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat usein lapsuuden perheen vuosikymmenten väkivallan kohteita . Ei tarvi ihmetellä jos on vähän erilainen tai outo . Mutta kaikkihan on aina uhrin vika tässä maassa.

Ongelmat siirtyvät sukupolvelta toiselle, ei ole kenenkään vika. 

Vaikka olisi kiusattu, ei tarvi kiusata muita. Toki vain fiksut ymmärtää tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän hyvin mitä tarkoitat. Meillä oli kerran töissä varsin erikoinen nainen. Siis sen perse oli ehkä paras mitä ikinä olen nähnyt ja tissit myös todella hyvät. Ihan nätti muutoinkin. Ajattelin jo, että tuota on pakko päästä nusaseen, että muutoin kadun koko ikäni jos en yritä. Mutta se oli niin erikoinen jutuiltaan, että en loppujaan edes yrittänyt. Ikään kuin jollain tapaa lievästi jälkeenjäänyt, vaikka oli ulospäin todella fiksun oloinen. Töissä ei osannut ratkaista mitään yksinkertaistakaan asiaa omatoimisesti ja kaikki opetetut asiat oppi monen läpikäymisen jälkeen, mutta jos mitään pieniäkään muuttujia tuli, niin heti oli sormi suussa. Facebookissa hänellä oli vain noin 30 kaveria ja mitä jutuistä ymmärsin, niin sosiaalinen elämä aika vähissä ylipäätään.

Vaikutat aika ERIKOISELTA ihmiseltä. Seuraat jonkun seuraajien lukumäärää facessa, ja mää

Tai sosiaalisen elämän facebookin perusteella ylipäätään

Noin yleisesti, rupattelu jossa udellaan toisen henkilöasioita, on huonolaatuista. Mutta jos on hyvä yleissivistys ja tahdikkuus voi jutella kenen kanssa tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sosiaalinen ihminen sitä vasta erikoinen persoona onkin. 

 

 

 

Narsistisesti häiriintyneet tunkee vaikka vieraan suvun sukujuhliin. Tekosyitä jotta saa sekaantua, sotkea, häiritä. Mitä ontompi sisältä, sitä enemmän tarvii muilta jotain. Huomiota, ihmisyyttä mikä niiltä itseltään puuttuu.

Hyvin sanottu. Usein seuraa kipeästi tarvitsevat elävät sen ryhmän kautta. Eivät itse ole oikein mitään itsenään. Ja teot näillä tuppaavat olemaan latteita mieluisuuksia enemmän kuin omaperäisiä tai provosoivia. Myös ajattelu on melko yksinkertaista.

Mä tunnen paljon ihmisiä, joilla on paljon kavereita, mutta koko kaveripiiri on aika ärsyttävä. Sellainen pinnallinen juorukerho.  Sitten kun joku vaikka sairastuu vakavasti, kaveripiiri katoaa ympäriltä just eikä kohta. 

Usein yksinäiset ovat enemmänkin rauhallisia ja hiljaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Moni yksinäinen/yksin elävä on poikkeuksellisen älykäs, ja hakeutuu omiin oloihinsa siksi että keskinkertaisten ihmisten typeryys ahdistaa.

No keskinkertaisten kanssa löytää vielä jonkun jutun aiheen. Kehitysvammaisten kanssakin on ihan kiva jutustella, kun se on oma haasteensa löytää se sopiva jutustelun taso, vaatii oikeasti älyä. 

Mutta sellaiset keskinkertaiset, jotka LUULEVAT olevansa jotenkin fiksuja, ovat rasittavia.  Lukevat kirjasta jotain ja sitten yrittävät päteä sillä kirjatiedolla, ilman mitään taitoa analyysiin tai syvällisempään pohdiskeluun tai poikkeamiin aiheesta.  

Tavalliset ihmiset harvoin tekevät elämässään mitään erityisen suurta. Heidän maailmansa on usein rajattu arkeen ja siihen mitä ympärillä tapahtuu. Mutta sitten on niitä harvinaisia, erikoisia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat normeja, rikkovat rajoja ja tekevät asioita, joita muut eivät edes uskalla kuvitella. Nämä ihmiset eivät pelkää erottua joukosta, vaikka se tarkoittaa yksinäisyyttä ja epävarmuutta.

Minä ainakin olen. Siksi en enää etsikään seuraa, vaan erakoiduin, koska niin pieni todennäköisyys, että löytyisi ketään samanhenkistä. Onneksi viihdyn itseksenikin, vaikka välillä yksinäisyys vaivaa.

Ei välttämättä. On ihmisiin kyllästynyt, pettynyt tai molempia. Erakkoja on ollut aina. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä erokoituneempi olen. On ihania ihmisiä. On myös perseestä olevia ihmisiä. 

Niinpä. Jos sinkkunainen ei hypi suhteesta toiseen on outo tyyppi. Samoin miehet.

Holtittomat on "normaaleja." 

Olen.

Niin?

En ole. Olin itse hyvin pidetty ennen. Kavereita riitti joka paikassa. Aloin vain viihtyä yksin. Luulen että se liittyy ikään. En pidä enää ihmisistä kuten ennen. Puolivillaiset tuttavuudet ei kiinnosta. Aika on rajallista enkä tuhlaa aikaa huonossa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän hyvin mitä tarkoitat. Meillä oli kerran töissä varsin erikoinen nainen. Siis sen perse oli ehkä paras mitä ikinä olen nähnyt ja tissit myös todella hyvät. Ihan nätti muutoinkin. Ajattelin jo, että tuota on pakko päästä nusaseen, että muutoin kadun koko ikäni jos en yritä. Mutta se oli niin erikoinen jutuiltaan, että en loppujaan edes yrittänyt. Ikään kuin jollain tapaa lievästi jälkeenjäänyt, vaikka oli ulospäin todella fiksun oloinen. Töissä ei osannut ratkaista mitään yksinkertaistakaan asiaa omatoimisesti ja kaikki opetetut asiat oppi monen läpikäymisen jälkeen, mutta jos mitään pieniäkään muuttujia tuli, niin heti oli sormi suussa. Facebookissa hänellä oli vain noin 30 kaveria ja mitä jutuistä ymmärsin, niin sosiaalinen elämä aika vähissä ylipäätään.

Vaikutat aika ERIKOISELTA ihmiseltä. Seuraat jonkun seuraajien lukumäärää facessa, ja mää

 

Ja pitää itseään ilmeisesti normaalina ihmisenä vaikka puhuu noin halveksivasti työkaveristaan. Tuo on se syy miksi minä olen mieluummin yksin kuin seurassa, ihmiset on niin järkyttävän halveksivia ja pilkallisia. Etenkin naisia kohtaan. Sekä miehet että naiset. Mieluummin olen outo ja yksin kuin kusipäiden seurassa, sillä seuralla on tapana tehdä kaltaisekseen.

Vaikutat itse rasittavalta ja ärsyttävältä, itseriittoiselta

Moni yksinäinen ei jaksa kuunnella ilkeilyä ja jankutusta.

Myös pidempiaikainen yksinäisyys voi tehdä vähän erikoiseksi, kun sosiaaliset taidot heikkenee eikä osaa enää oikein olla ihmisten kanssa, kun on ollut niin pitkään yksin.

Kun esim. yksin asumiseen tottuu niin ei siihen halua enää ketään muuta.  Tuskin edes vieraitakaan koska eivät osaa lähteä ajoissa pois.  Ei ole sopivaa istua tuntikausia kylässä. Jouduin soittamaan viimeksi 112 koska miestuttava oli jo 8 tuntia ollut eikä lähtenyt pois vaikka olin jo tunnin verran sanonut että lähtee kotiin jo.  Sitten lähti ettei joutunut putkaan. Enää ei mun luokse tule.

Ero ap:n kaltaisissa on se että hakevat hyväksynnän muiden kautta sekä sosiaalisenpaineen kautta.

Kun taas "yksinäiset" eli ne jotka oikeasti haluavat ja nauttivan siitä saavat hyväksynnän sisäisesti, eivät tarvitse siihen muita eivätkä välitä muiden mielipiteistä.

Ap, olet harvinaisesti rajoittunut ihminen.

Jos on omalaatuinen niin ei niitä samalla aaltopituudella olevia paljoa ole. Itsellä omalaatuisuus tulee jo erilaisesta elämästä minkä olen elänyt verrattuna ikätovereihini. Varmaan omalaatuinen persoonakin. Viihdyn myös yksin, luultavasti koska samankaltaisia ihmisiä ei oikein ole kuin minä. Jos on kovin erilaisia ihmisiä, kyllä heidän kanssaan voi tulla toimeen, mutta ei ehkä tule sitten sillä tavalla hyväksytyksi..? Kaikki mielipiteet ei esimerkiksi ole aina sallittuja(=trendikkäitä). Ja nämä trendit vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti, pukeutuminen, kaikki. Ei enää jaksa miten pinnallista ja työlästä kaikki loppujenlopuksi on ja kissaristiäiset lähinnä pakollinen paha.