Lue keskustelun säännöt.
Miksi 40-50-luvulla syntyneet naiset katsoivat läpi sormien miesten ahdistelua?
18.12.2025 |
Jopa alaikäisiin lapsiin kohdistuva seksuaalinen puhe sallittiin tai sille vain hymisteltiin. "Hehheh, Raimo nyt on vähän sellainen, ota huumorilla"
Kommentit (161)
21/161
|
18.12.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
No silloin oli vajaaälyinen jos mongersi "hei mää tykkään susta" sen sijaan, että olisi mongertanut ettöä "sulla on sukkanauhan solmu kiarosss..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa varsin eläväistä, eikä suinkaan kaikkia kähmitty, siinä oli tietty sopivaisuus milloin saattoi lähestyä, ja paremmin miespuoliset tiesivät rajansa kuin nykyään koska pääsivät koettamaan lähituntumaa.
Ei kähmintä tosiaan ollut kovin yleistä, paitsi jos meni jonnekin missä on humalaisia. Mutta näin naisena ahdistavinta olikin se kaikenlainen puheessa naisten seksualisointi ja älynlahjojen vähättely. Kuva naisista oli, että nättejä ja kuumia, mutta avuttomia ja tyhmiä, joten heidän pitää pysyä lestissään.
Itse kun halusin isäni tavoin diplomi-insinööriksi naisena, niin kyllä oli kova vastustus, jopa oma isä varoitti, ettei ikinä palkkaisi naista, koska naisista vaan ei ole niihin hommiin
Mulla jopa yläasteen (mies)opo oli sitä mieltä ettei tyttöjen pidä ottaa pitkää matikkaa, kieliopintoja suositteli, vaikka olin luokan paras matikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oli vaan sellainen näkemys että miehet nyt on miehiä, ja puhe on vain puhetta, ei siitä loukkaantua pidä eikä pelästyä.
Itse olen 1970-luvulla syntynyt, ja kyllähän sitä joutui, varsinkin miesvaltaisella alalla olevana, sietämään vaan kaikenlaista setämiesjuttua, kaksimielisyyksiä yms. Sen verran kapinoin sitä vastaan, etten noudattanut äitini neuvoa kevyen flirttaavasti reagoida sellaiseen, hänen mielestä pääsee helpoimmalla kun on viehättävä ja antaa miehen ymmärtää, että hän on kiinnostava silloinkin kun sanoo ei. Itse kyllä reagoin avoimesti vähän tympeällä ilmeellä, tai huokailulla tms. Kyllä minua sitten tiukkapipoksi ja ikivanhaksipiiaksi naurettiin. Kun suuri osa muista naisista harjoitti sitä viehättävävyyttä eli teeskentelyä, että kaksimielisyydet on hauskoja.
Juuri tällaista se oli! Opetettiin siihen että miehiä p
Tämä. Meillä 1948 syntynyt äiti opetti, että tämä on miesten maailma, ja naisen täytyy aina muistaa että on heikoilla, vähän kuin saaliseläimen asemassa, varsinkin nainen jolla ei ole miestä suojelijana. Kaikin tavoin kuulemma pitäisi välttää mielipahan aiheuttamista miehille, koska siitä voi olla itselle huonoja seuraamuksia. Joten parempi vaan niellä typerätkin jutut, eikä lähentelyäkään saanut torjua tylysti, vaan ujosti tai viehättävästi tai vähän vihjaten vaikka että jos olisin vapaa, niin kyllä kiinnostaisi mutta kun on tuo oma poikakaveri joka ei tykkäisi (vaikka ei olisikaan ketään).
Koska eivät muusta mahdollisuudesta tienneet. Kysymys on yhtä hölmö kuin se, että miksi naiset synnyttivät niin paljon lapsia ennen kunnon ehkäisyn keksimistä...
Vierailija kirjoitti:
Ne osasivat omaksua sen,mikä on naisen tehtävä..nykyään on mennyt aivan mahdottomaksi kun on MEETOO-vouhotukset yms tasa-arvolässytykset kaikkine lieveilmiöineen..eivätkä osaa pitää mölinöitä mahassaan vaan tuovat mielipiteitään julki,vaikka niitä ei kysytä..
Itse siis hyväksyisit sen, että miespuoliset pomosi kävisivät sukuelimiisi kiinni työpaikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten asema yhteiskunnassa oli silloin paljon huonompi ja miehistä riippuvaisempi. Tähän pätee tavallaan sanonta "älä pure ruokkivaa kättä".
Palkkaero oli tosiaan iso. Ehkä se teki alisteiseksi.
Palkka meni isännän tilille. Nainen teki navettatyöt ja hoiteli karjan, maitotili, joka monesti ole se ainoa tili, meni miehen tilille. Ei naisilla välttämättä ollut edes omaa tiliä. Nainen teki työt, rahat meni miehelle .
No ei nyt 40-50-luvulla syntyneillä naisilla sentään enää. Ihan omat tilit oli naisilla, 70-luvulla naiset kävivät jo yleisesti kodin ulkopuolella töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerä kysymys. Mitä vaihtoehtoja naisilla silloin muka oli?
No kyllä jotkut naiset suuttuivat mutta heille naurettiin ja heitä pilkattiin armottomasti. Tai lyötiin jos huonosti kävi.
Vierailija kirjoitti:
Opetettu vähättelemään omaa sukupuoltaan, liekö sota-ajan traumat vaikuttaneet siihenkin? Pojista kasvaa sotilaita, nainen on toisarvoinen.
Toisarvoinen? Enpä muista missään tälläistä ajattelua nähneeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmenen pisteen kysymys. Kaipa sitä tottuu ja ehdollistuu seks.ahdisteluun, hyväksikäyttöön ja r aiskauksiin, kun ei paremmasta tiedä.
heille on vielä opetettu lapsesta asti, että naisen osa on kärsiä .
Kun anoppi kuoli, löytyi perheraamattu johon anopin äiti oli kirjoittanut elämänohjeen 18-vuotiaalle tyttärelleen joka oli menossa naimisiin. (anopille siis) ja se ole tyyliin: Kärsimystä on naisen elämä , mutta kärsi tyynesti niin sen kirkkaamman kruunun sitten taivaassa saat. Tai jotain vastaavaa ja ihan selkäpiitä karmi, kun ajattelin, että nuorelle tytölle on tuollainen värssy elämänohjeeksi kirjoitettu.
Anoppikin sai kyllä kärsiä ja kaiken otti tyynesti mieheltään vastaan. Sen verran kyllä sanoi, ettei soisi miniän paikkaa maatalossa pahimmalle vihamiehelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetettu vähättelemään omaa sukupuoltaan, liekö sota-ajan traumat vaikuttaneet siihenkin? Pojista kasvaa sotilaita, nainen on toisarvoinen.
Toisarvoinen? Enpä muista missään tälläistä ajattelua nähneeni.
Me puhutaan kulttuurista, jossa naiset eivät istuneet välttämättä edes samassa ruokapöydässä vaan jossain keittiöjakkaralla tiskipöydän ääressä yrittivät jotain kauhoa suuhunsa pomppien samalla tarjoilemaan miesväelle. Vaikka juuri nainen oli sen ruuan laittanut.
Vierailija kirjoitti:
heille on vielä opetettu lapsesta asti, että naisen osa on kärsiä .
Kun anoppi kuoli, löytyi perheraamattu johon anopin äiti oli kirjoittanut elämänohjeen 18-vuotiaalle tyttärelleen joka oli menossa naimisiin. (anopille siis) ja se ole tyyliin: Kärsimystä on naisen elämä , mutta kärsi tyynesti niin sen kirkkaamman kruunun sitten taivaassa saat. Tai jotain vastaavaa ja ihan selkäpiitä karmi, kun ajattelin, että nuorelle tytölle on tuollainen värssy elämänohjeeksi kirjoitettu.
Anoppikin sai kyllä kärsiä ja kaiken otti tyynesti mieheltään vastaan. Sen verran kyllä sanoi, ettei soisi miniän paikkaa maatalossa pahimmalle vihamiehelleenkään.
Kärsimyksensä voi onneksi valita. Ei tarvitse antaa persettä miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse hoitanut tilanteen välittömästi, eikä yksikään näistä henkilöistä yrittänyt uudestaan. Yhtä lukuunottamatta olivat minua korkeammassa asemassa.
Pitää tehdä selväksi, ettei ole asiallista koskea toiseen epäasiallisesti.
Tätä samaa riippuvuutta oikeistohallitus on nyt tuomassa takaisin. Naiset hellan ja nyrkin väliin. Totuus ei pala tulessakaan, vaikka viestit poistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetettu vähättelemään omaa sukupuoltaan, liekö sota-ajan traumat vaikuttaneet siihenkin? Pojista kasvaa sotilaita, nainen on toisarvoinen.
Toisarvoinen? Enpä muista missään tälläistä ajattelua nähneeni.
Äitini on syntynyt 1940-luvulla. Hän sanoi, että aina kun heille syntyi tyttö, isä sanoi saman lauseen: tyttö tuli, tyhjä tuli. Muutenkin asenne oli hyvin vahvasti naisia alistava ja heidän tekemäänsä työtä vähättelevä. Eipä se nainen siitä voinut mihinkään lähteäkään, kun oli monipäinen lapsilauma siinä, maalla ei edes työpaikkoja naisille, ei sosiaaliturvaa. Isoäitini aina sanoi, että oli "vatsastaan kiinni" juopossa kelvottomassa miehessään - mies vaati avioseksinsä, mistä seurasi yhteensä 12 raskauta ja synnytystä, joten eipä siitä itsellistä elämää pystynyt lähtemään viettämään. Tilakin oli miehen perimä sukutila.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa riippuvuutta oikeistohallitus on nyt tuomassa takaisin. Naiset hellan ja nyrkin väliin. Totuus ei pala tulessakaan, vaikka viestit poistuu.
Hallitus haluaa lisätä työllisyyttä pöljä. Ei naisia kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa riippuvuutta oikeistohallitus on nyt tuomassa takaisin. Naiset hellan ja nyrkin väliin. Totuus ei pala tulessakaan, vaikka viestit poistuu.
Siksipä näin 1970-luvulla syntyneenä ja myös paljon 1940-lukulaisen äitini kokemuksia kuulleena, nämä kaikki tradwife, konservatiivisen sukupuolinäkemyksen yms ihanteet vaikutaa ihan järkyttävältä vanhoihin huonoihin aikoihin palaamiselta. Ei se ollut mitään ihanaa harmonista idylliä todellakaan, ei varsinkaan naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Opetettu vähättelemään omaa sukupuoltaan, liekö sota-ajan traumat vaikuttaneet siihenkin? Pojista kasvaa sotilaita, nainen on toisarvoinen.
Plus että vahvat äidit kasvattivat heikkoja tyttäriä. Sota -ja pula-aikoina oli pakko olla vahva. Oli elintason merkki, että saattoi heittäytyä vapaalle "naiselliseksi naiseksi. " Sodan ja muitten miesten alistaman miehen piti antaa tuntea itsensä vahvaksi. Oma tahto ujutettiin läpi vaivihkaa.
Duunariperheissä saattoikin olla tasa-arvoisempi meno tai emäntävalta. Se oli myös maaseudun tyyli. Oli hienompaa olla kaupunkilainen.