Pihi ja varoissaan oleva mies vie ilon elämästä
Mieheni pitää raha-asiansa omana tietonaan. Elää kuin rahat loppuisivat hetkellä millä hyvänsä ja mitään ei voi tehdä kun kaikki on niin kallista (ja turhaa). Oikeasti laittaa ne osakkeisiin ja salkku taitaa olla jo aika mahtava. Olen tullut siihen tulokseen, että haluaa kuolla yllätysvarakkaana.
Minua on alkanut ärsyttämään tämä. Elämä tuntuu kuoleman odottamiselta. Minusta varojaan voisi käyttää eläessään, kun sen jälkeen se on vähän myöhäistä. Jos minä maksan, hänelle minun varojen käyttäminen ei ole ongelma. Hän ei juuri koskaan tarjoa mitään. Minä pienempituloisena pystyn tarjoamaan hyvin harvoin, mutta kun pystyn teen sen. Haluan että elämässä on hauskaakin ja hassuja juttuja. En tarkoita, että mitään törsäämään tarvitsee alkaa, mutta jotenkin tuntuu ettei hän välitä minun hyvinvoinnista tai onnesta, kun kotona vaan katsotaan telkkaria tai käydään lenkillä, eikä mihinkään eli minuun kannata "sijoittaa". Tilanne on ollut sama yli 10 vuotta, mutta nyt huomaan alkaneeni miettimään eroakin.
Jos joku saa tästä kiinni ja on hyviä neuvoja, olen kiitollinen! Nämä eroajatukset pelottaa..
Kommentit (248)
kommentti nr 147, niin symppaan sinua. On kuten minun elämäni oli kauan sitten. Seurustelin aikani myös tällaisen sairaalloisen pihin miehen kanssa. Olimme molemmat hyvätuloisia ja asunnot yms asiat kunnossa, eli rahallisesti en todellakaan tarvinnut yhtään mitään hänen puoleltaan.
Mutta ihan seurustelun alusta asti kyllä kävi selväksi että mitään "turhaa" ei todellakaan tehdä, ainakaan yhdessä. Ulkona syöminen ei tullut kysymykseenkään, puhumattakaan jostain teatterista tai museosista, hänen mielestään kaikki kulttuurin harrastelu on hienostelua . Jonkun kerran kävimme ulkomaan matkoilla kylläkin, ja nekin liikuntaharrstukseen liittyen, ja jos en olisi todella laittanut hanttiin , hotelli olisi ollut korkeintaan 1+ tasoa. Häntä eivät esim luteet kuulemma haitanneet, koska olihan niitä Suomenkin torpissa ollut vuosikymmenet. No minua haittasi ja tarjouduin maksamaan oman puolikkaani lisäksi erotuksen sen vähän tasokkaamman hotellin välillä, no sillä kertaa suostui kyllä puolittamaan.
Asumuksensa oli tosiaan tuollaista kaatopaikka tasoa enkä siellä juuri koskaan halunnut ollakaan vaan mieluummin minun luonani, jolla on siisti kaunis asunto. Silloin kun ei ollut minun luonani syömässä, osteli punalaputettuja maksalaatikoita, vanhoja leipiä yms. Minun luonani söi halukkaasti kaikkea ja kehui kyllä ruokiani. Kerran tultiin jostakin ja pysähdyttiin jollekin huoltikselle koska minulla oli tarve vessaan, jonne oli pakko sännätä jalat ristissä. Sanoin siinä ohimennen että otatko meille vaikka höyrymakkarat , koska oltiin ajettu useampi tunti ja nälkäkin jo oli . Kun sitten tulin vessasta, hän sanoi että se on sitten 2,50 mk (elettiin vielä markka-aikaa). Ja toki maksoin , itse en ole koskaan niin rahan perään ollut että se olisi sydämestä ottanut.
Siitä sitten ajeltiin mun luokse, laittelin sitten vielä illalla hyvät pihvit ja salaattia, kuten niin monet kerran ennenkin koska kuten hän sanoi, laadukas ravinto on urheilija miehelle tärkeää. jne jne. Ja kuten 147, kestin tuota oman aikani , koska olin rakastunut. Mutta nyt pari vuosikymmentä myöhemmin . vähän naurattaakin ne monet jutut, joista olin joskus ihan äimänkäkenä kun en ymmärtänyt tällaisen umpi-pihin ihmisen aivoituksia. Ehkä olisi pitänyt niistä lukemattomista aterioista joita syötiin minun luonani , laittaa lasku sitten kun suhde päättyi, mutta minulla on sentään ylpeyteni, ja minulla oli ja on varaa myös syödä niin kuin haluan.
Yksin tuo näyttää elelevän edelleen, satunnaisia tyttyöystäviä lie ollut joitakin, mutta aika äkkiä ovat ymmärtäneet lähteä , koska vanhemmiten nuo ominaisuudet yleensä vaan pahenee. Veikkaan että sitten kun aika on, pakkaa varmaan osakekirjat salkkuunsa ja pyytää hautaamaan kanssaan, ettei joku muu vaan pääse hyötymään "hänen " rahoistaan. Ja piheille miehille tiedoksi että minullakin on ihan kunnon salkku, rahaa tileillä niin että vanhuuskin taitaa hoitua ja arkkurahatkin on . Vaikka ihan kivaakin elämää olen siltikin ehtinyt elämään. Osa miehistä vissiin lempii niitten osakkeittensa kanssa, onhan sekin sitten kai jonkinlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa ero ja löytää joku toinen "hyvän elämän rahoittaja". Kaltaisiasi on markkinoilla pilivin pimein.
Olet näköjään lukutaidoton.
Ap on kertonut, että arjen kulut jaetaan puoliksi sentin tarkkuudella. Sen lisäksi ap kustantaa miehelle ylimääräisiä herkkuruokia ja kivaa vapaa-ajan tekemistä. Ap elättää osittain miestä siis.
Naisviha sumentaa joillain miehillä järjen. Heidän mielestään mies elättää silloinkin, kun nainen maksaa paljon enemmän ja aina tarjoaa miehelle, mutta ei koskaan mies tarjoa naiselle. Naisvihaajan mielestä myös se, että nainen toivoo tasapuolista kustannustenjakoa tarkoittaa, että mies elättää naisen.
Ei kannata olla parisuhteessa naisvihaajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa ero ja löytää joku toinen "hyvän elämän rahoittaja". Kaltaisiasi on markkinoilla pilivin pimein.
Olet näköjään lukutaidoton.
Ap on kertonut, että arjen kulut jaetaan puoliksi sentin tarkkuudella. Sen lisäksi ap kustantaa miehelle ylimääräisiä herkkuruokia ja kivaa vapaa-ajan tekemistä. Ap elättää osittain miestä siis.
Naisviha sumentaa joillain miehillä järjen. Heidän mielestään mies elättää silloinkin, kun nainen maksaa paljon enemmän ja aina tarjoaa miehelle, mutta ei koskaan mies tarjoa naiselle. Naisvihaajan mielestä myös se, että nainen toivoo tasapuolista kustannustenjakoa tarkoittaa, että mies elättää naisen.
Ei kannata olla parisuhteessa naisvihaajan kanssa.
Pakottaako joku sen kustantamaan niitä?
Ei pakota , mutta jos joskus haluaa syödä jotain muutakin kuin kaurapuuroa tai punalaputettua maksalaatikkoa, niin en ainakaan itse kykenisi sellaiseen itsekkyyteen, että vedän jotain herkkuja toisen kuolatessa vieressä. Minusta ei yksinkertaisesti ole sellaiseen toimintaan. Tosin veikkaan että joistakin tällä palstalla olijoista kyllä on.
Ja aika monelle euroistaan kynsin hampain kiinnipitäjille taitaa olla vierasta sellainen ajattelu, että kun toisesta pitää paljon/rakastaa, hänelle haluaa tuottaa hyvää oloa ja vaalia ja helliä kaikin tavoin.
Ei tuossa auta kuin ero. Jos mieheni olisi ollut maksamatta vaikka pari kertaa niin olisin jo siinä vaiheessa nostanut kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Jessus sentäs eroa NYT! Samanlainen mies takana ja lopputulos se, että miehen sijoitukset mennyt täysin perseelleen ja erossa ei paljon mitään jaettavaa. Kaikki piti kustantaa itse. Elintaso, elämönlaatu ja oma taloustilanne parani, kun pääsi miesloisesta eroon.
;D
Ettei sua vaan olis ihan pikkasen höpläytetty.
Ootko naimisissa sen K-ryhmän mainoksen miehen kanssa?
Raha ei tuo onnea, mutta sitä pitää olla ensin niin paljon ettei loppuelämänsä aikana mukaanlukien julkisen eläkejärjestelmän romahtaminen sellaisena kuin sen tunnemme sekä myöhemmät sairaanhoidot ja mahdolliset hoitokodit enää tarvitse tehdä töitä elämänsä rakentamiseen sellaiseksi kuin sen haluaa. Sitä odotellessa keskity elämän perusasioihin, parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia.
Tekstiä lukiessa tulee kuva siittä että ap taitaa tarkoittaa yhdessä tekemistä miehensä kanssa, eikä sitä että haluaa törsätä miehensä rahoja. Ainainen TV:n kattominen tai kävelyllä käynti pidempi aikaisesti rupee varmaankin käymään tylsäksi. Se yhdessä tekeminen on mieltä piristävää ja tulee muutenkin hyvä fiilis. Vielä jos ap aina omista pienistä tuloistaan maksaa ja mies ei ollenkaan niin onhan se väärin
Sinun ei ole pakko elää tuollaisen miehen kanssa. Omat rahat, oma päätös mitenniitä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljolti ap:n kaltainen tilanne. Asumme erillään yhä noin vuosikymmenen kestäneen parisuhteenkin jälkeen ja se on varmaan viisainta.
Moni asia miehessä on hyvää ja häntä sydämestäni rakastan. En kuitenkaan oikein usko, että kestäisimme yhteenmuuttoa, vaikka osa minusta haluaisikin.
Rahasta riitelyä eikä muutakaan riitelyä ole nyt kun meidän elämät ovat yhä näin eriytyneet. Mutta rahasta tulisi riitaa, varmasti. Näemme nykyään niin harvoin että se on ihan vain olemista.
Syömään, teatteriin, matkoille, konserttiin, elokuviin on häntä vaikea saada ellei syöminen ole grilli tai pizzeria/kebabbila. Mutta ei tietenkään tarjoa minulle edes tuollaista.
Ja kodin yhteinen siisteystaso saati yhteinen ruokatalous olisi vaikeaa. Minä en suostu elämään kaatopaikalla ja syömään halvinta, jolla hengissä pysyy.
Lisäksi käytän tietoisesti rahaa ravinteikkaaseen ja terveelliseen ruokaan, vai
Miksi tämä nyt vaan kuulostaa ihan kauhean surulliselta...
N53
Jep. Noin se menee, mitä enemmän rahaa, sitä hankalampi siitä on luopua.
Minun veli on samanlainen, sijoitti koko oman osansa isosta perinnöstä ja nyt vaan seuraa osakkeita. Todella nihkeä ihminen nykyään, pihistelee kaikesta. Viime jouluna toi oman osuutensa ruoasta hirveän jankkaamisen jälkeen, kaikkea oli ihan minimi määrä, suurin osa oli coopia ja muita halpismerkkejä ja lasten lahjat "unohti" kotiin. Silti jaksoi pöydässä syödä varmaan kilon mätiä ja joi kalleimpia viinejä ja olutta eniten koko porukasta.
Me muut sisarukset laitoimme osan säästöön ja käytimme osan ihan huvitteluun, veli ei voinut tätä ymmärtää. Toki jokainen tekee rahoillaan mitä haluaa mutta enpä tiedä vielä ketään joka olisi saanut osakesalkkunsa mukaan haudan taakse.
Suosittelen että säästät ja sijoitat itsekin rahaa ja samalla taloudellisesti irtisanoudut miehestä. Käytät haluamasi rahan itseesi, yhteiset kulut puolitat ja pistät loput säästöön. On todella inhottavaa jos suhteessa toinen on valmis huvittelemaan vain puolison rahoilla, mutta ei tule itse yhtään vastaan
Vierailija kirjoitti:
Minulla samanlaisia ongelmia. Mies lähtee kyllä mielellään konsertteihin, teatteriin, elokuviin, syömään, mutta minun maksamana. Mainitsin tässä hiljattain eräästä konsertista, mies innostui heti ja sanoi että "sinä varmaan ostat liput". Tuumin että taidan mennä ystävän kanssa.. jätin sanomatta, että ystävä maksaa minulle kyllä lippunsa, mies ei ikinä, eikä mies myöskään juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Ei tehdä yhdessä tosiaan muuta kuin lenkkeillä, se kun ei maksa mitään.
Minulla täysin sama tilanne. Jos jonnekin mennään ,niin se on minä joka järjestää ja maksaa -nyt se on loppu. Viimeksi tänään ostin konserttilipun itselleni, sanoin kyllä meneväni, mutta miestä en halua mukaani. Menen ensin syömään ja sitten konserttiin. Elokuvissa olen jo pitkään käynyt yksin. Kaikki lomamatkat olen suunnitellut,maksanut ja järjestellyt.
Vielä sellainen pointti, että ukko vaikuttaa sina siltä kuin hänet olisi väkisin raahattu mukaan - narisee kuitenkin jos ei missään käydä
Etsi itsellesi sopivampi mies ap. Haluatte selvästi eri asioita elämältä, vaikka ero pelottaa sinua, uskon että tulet olemaan onnellisempi ja toivon että löydät itsellesi sopivamman miehen.
Kaikki jotka täällä nimittelevät ap:n miestä pihiksi voisivat vain keskittyä siihen omaan elämäänsä, olkoot pihi ei sitä silti tarvitse toisia painaa alas, heikot niin tekee.
M33
Vierailija kirjoitti:
Mun vinkki on, että käytä omat rahasi itseesi ja mene jonkun muun (joka maksaa omat kulunsa) kanssa niihin kivoihin juttuihin. Saat kivoja juttuja tuplasti enemmän kun et joudu tarjoamaan.
Ideoikaa miehesi kanssa ilmaisia juttuja, niitäkin on paljon enemmän kuin nuo mainitsemasi. Esimerkiksi taidegalleriat ovat ilmaisia.
Mun vinkki on, että menet kivoihin juttuihin uuden kumppanin kanssa. Ja mies saa ideoida niitä ilmaisia juttuja yksinään eron jälkeen.
Appiukko on tuollainen. Pahemmaksi vaan menee, kun vanhenee. On varakas, mutta talonsa kohta homehtuu pystyyn ja mistään ei elämässä saisi nauttia. Ostaa tarjouksista kaikkea p*skaa, mutta mihinkään järkevään tai mukavaan ei käytä rahaa. Myös raivoaa kokoajan rahasta ja polttoaineen hinnasta. Anopilla on onneksi hyvin omaakin rahaa, niin sentään hän voi elää. Mutta siitäkin appi toki raivoaa. Ja toki esim. taloa ei saa anoppikaan remontoida. Järjetöntä touhua.
"Miksi tämä nyt vaan kuulostaa ihan kauhean surulliselta...
N53"
Koska se on surullista minunkin, kirjoittajan 147, mielestäni. Ei tämä ole minun toiveideni mukainen parisuhde.
Enhän minä edes pyrkinyt antamaan sellaista kuvaa. Kerroin omalta osaltani millaista tämä kaikin puolin pihin miehen rakastaminen on.
Ei ole kyse rahasta vaan se on oire. Kaiken pohjalla on itsekkyys.
Jokainen raha-asioita ymmärtävä (eikä meitä suomessa paljoa ole) tietää sen että nainen on kaikkein huonoin sijoitus mitä on olemassa. Ei ole olemassa mitään ylärajaa sille omaisuudelle mitä muijat pystyvät tuhoamaan jos antaa pirulle pikkusormen niin kaikki menee. Tähän on tultu viimeisten vuosikymmenten aikana -joskus ennen tilanne oli toisin.