Pihi ja varoissaan oleva mies vie ilon elämästä
Mieheni pitää raha-asiansa omana tietonaan. Elää kuin rahat loppuisivat hetkellä millä hyvänsä ja mitään ei voi tehdä kun kaikki on niin kallista (ja turhaa). Oikeasti laittaa ne osakkeisiin ja salkku taitaa olla jo aika mahtava. Olen tullut siihen tulokseen, että haluaa kuolla yllätysvarakkaana.
Minua on alkanut ärsyttämään tämä. Elämä tuntuu kuoleman odottamiselta. Minusta varojaan voisi käyttää eläessään, kun sen jälkeen se on vähän myöhäistä. Jos minä maksan, hänelle minun varojen käyttäminen ei ole ongelma. Hän ei juuri koskaan tarjoa mitään. Minä pienempituloisena pystyn tarjoamaan hyvin harvoin, mutta kun pystyn teen sen. Haluan että elämässä on hauskaakin ja hassuja juttuja. En tarkoita, että mitään törsäämään tarvitsee alkaa, mutta jotenkin tuntuu ettei hän välitä minun hyvinvoinnista tai onnesta, kun kotona vaan katsotaan telkkaria tai käydään lenkillä, eikä mihinkään eli minuun kannata "sijoittaa". Tilanne on ollut sama yli 10 vuotta, mutta nyt huomaan alkaneeni miettimään eroakin.
Jos joku saa tästä kiinni ja on hyviä neuvoja, olen kiitollinen! Nämä eroajatukset pelottaa..
Kommentit (295)
Eroa, harva asia on yhtä etovaa kuin piheys ja saituus. Ihmisen oikea elämön rikkaus tulee muiden palvelemisesta, ei oman navan ympärille rahavuoren keräämisestä.
t.Mies37
Vierailija kirjoitti:
Missä vastavuoroisuutta opitaan suomessa?
Ihan normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä?
Miksi moni, etenkin mies, ei juuri itse toteuta vastavuoroisuutta? Ainoa lapsi? Äiti hyysännyt koko elämän? Ei aikuista antamassa esimerkkiä omalla toiminnallaan?
Siitähän on tutkimuksiakin, että jo lapsena tytöt jakavat omista, pojat ei. Miksei? Eikä meno muutu aikuisenakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vastavuoroisuutta opitaan suomessa?
Ihan normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä?
Miksi moni, etenkin mies, ei juuri itse toteuta vastavuoroisuutta? Ainoa lapsi? Äiti hyysännyt koko elämän? Ei aikuista antamassa esimerkkiä omalla toiminnallaan?
Siitähän on tutkimuksiakin, että jo lapsena tytöt jakavat omista, pojat ei. Miksei? Eikä meno muutu aikuisenakaan.
Mun exukon vanhemmat olivat molemmat ainoita lapsia lapsuudenperheissään.
Minä, minä , minä....
Kierooon kasvattivat.
Miksi se on huono asia, kun mies säästää/sijoittaa?
Ap:n mielestä kaikki rahat pitäsi laittaa heti sileäksi ja tuhlata.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on huono asia, kun mies säästää/sijoittaa?
Ap:n mielestä kaikki rahat pitäsi laittaa heti sileäksi ja tuhlata.
Säästäminen on hyvä asia, mutta kun se menee överiksi eli pihuudeksi, niin se menee sairauden puolelle
Putkiaivo miehillä on vain yksi näkökanta, joko on säästäväinen tai sitten "nainen" laittaa sileäksi menemään kaikki.
Ehkä olisi hyvä oppia tajuamaan, että suurin osa ihmiskunnasta säästää kohtuudella silloin kun se on mahdollista, eivätkä laita joka penniä menemään minkä näppäihinsä saavat, eivät varsinkaan useimmat naiset koska naiset ovat yleensä niitä ,jotka viime kädessä huolehtivat lapsistaan, useimmat tinkivät omista syömisistäänkin, jotta lapsille riittää, silloin kun tekee oikein tiukkaa.Toisaalta naiset yrittävät huolehtia myös siitä että perheen elämä on joskus ihan mukavaakin, lapsetkin tarvitsevat joskus jotain muutakin kuin kaurapuuroa ja sijoituksiin säästämistä. Ihan sellaista normaalia hyvää elämää, ei pelkkää ankeaa joka päiväistä pihtaamista.
Harva isä toimii näin epäitsekkäästi , suurin osa yksinhuoltajistakin on edelleen naispuolisia, kun miehet katsovat yksinoikeudekseen huolehtia lähinnä omasta hyvinvoinnistaan, toki näistäkin kuten muistakin elämän ilmiöistä löytyy aina poikkeuksia. Löytyy ihan varmasti tuhlailevia naisia, kuten myös miehiä. Olen ymmärtänyt että peliongelmaisista suurin osa on miespuolisia, samoin myös niitä pikavippejä/velkaantumista on edelleen miespuolisilla yksilöillä.
Suomessa naiset ovat yhtälailla työelämässä kuin miehetkin eli suurin osa meistä rahoittaa sen oman elämänsä ihan itse, niin nautinnot kuin arkikulutkin. Pihiyden/sairaalloisen saituuden merkki on yleensä sellainen ihminen, joka ei suo edes itselleen kään mitään nautinnollsita, koska kokee ettei ansaitse sitä. Saatikka sitten, että tarjoaisi joskus jotain jollekin toiselle. Astetta pahempi versio on pihi plus lokki eli syö/juo vain silloin kun joku tarjoaa ja kylmä rinki nousee sinne pelkästä ajatuksestakin siitä että pitäisi omistaan jollekin joskus jotakin antaa. Sanoisin, hyvät ihmiset, välttäkää tällaisia tapauksia viimeiseen asti.
Lähtökohtaisesti jos ei olla naimisissa ja/tai ei ole lapsia, niin kummankin rahat ja varallisuus on erillisiä. Ap taisikin vastata että pakolliset kulut jaetaan kyllä, enempään ei mielestäni ole mitään velvollisuutta jos suhde ei ole vakavampi. Jos taas ollaan naimisissa niin kokisin niin että kumppanilla olisi vähintäänkin oikeus suunnilleen tietää toisenkin varallisuus.
10 vuotta on jo kiva alku sijoittamisessa jos on yhtään hyvin valinnut, mutta hiukan erikoista ettei kumppanille kerro tarkkaan tilannetta. Itse olen naimisissa ja vaimo tietää tarkalleen missä mennään, välillä on ollut sijoituksiakin ja varmaan on tulevaisuudessakin, mutta käytetään rahaa myös ns. turhaankin.
Vierailija kirjoitti:
En rehellisesti kestäisi elää pihin miehen kanssa. Normaalisti meillä on miehen kanssa aika samat tulot, minä tienaan vähän enemmän, mutta nyt äitiyslomalla rahaa jää vähemmän käteen. Tästä osasta mies mukisematta hoitaa osansa ja aion itse tehdä samoin kun hänen isyysvapaa koittaa...
Meillä on aina ollut molemmilla omat rahat tehty niin että esim. Kauppareissun jälkeen toinen sanoo paljonko maksoi ja ostiko jotain "omaa" esim erikoisoluita tai jotain muuta kalliimpaa vain itselleen ja jäljelle jäävä summa sitten karkeasti arvioituna puolitetaan. En vain kestäisi sellaisra että kauppakuitti syynätään ostos kerrallaan ja vängätään että en maksa tosta, koska en juo tota mehua yms. Kyllä parisuhteessa saa mielestäni omia säästöjä olla mutta tuollainen sairaalloinen syynäys että jokainen suklaapatukka ja 20e tankkauskerta täytyy erikseen jakaa puoliksi olisi minulle suhteen loppu.
Samoin. Me ollaan miehen kanssa molemmat työelämässä, palkkaeroa on jonkun verran mutta varallisuutta on molemmilla. Miehellä vähän nopeammin realisoitavissa olevaa.
Mies sanoi mulle yksi ilta tulevaisuudesta murehtiessani että meillä ei ole mitään hätää koska hänellä on sijoituksia niin ja niin paljon tarvittaessa meidän turvana. Sinä hetkenä rakastin miestä ehkä enemmän kuin koskaan. Että näkee jopa omat sijoituksensa meidän molempien ja meidän perheen turvana. Ei pelkkänä omana pesämunana vaan meidän perheen hyvinvointiin eteen. Samoin kuten minäkin näen omani.
Se mikä on sinun on meidän ja se mikä on minun on minun. Suomi nainen vuonna 2025
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on huono asia, kun mies säästää/sijoittaa?
Ap:n mielestä kaikki rahat pitäsi laittaa heti sileäksi ja tuhlata.
Ilmeisesti he ovat luonteeltaan erilaisia. Ehdotan pientä koetta.
Jos olisin aloittaja, kokeilisin vetää jonkin aikaa yhtä tiukkaa linjaa kuin miehensä ja laittamaan säästöön vaikka puolitoistatonnia kuussa.
Tämän jälkeen mies voisi alkaa tajuta, että ilo katoaa elämästä, kun syödään kaurapuuroa ja käydään vain lenkillä ja istutaan kynttilänvalossa tekemässä sudokuja.
Aloittajalla olisi jo vuoden kuluttua 18 000 euroa pätäkkää tai jos on hyvin sijoittanut rahansa vähän enemmänkin.
Kyllä ihan arkisissa asioissa voi mukavasti säästää, kun vähän käyttelee järkeä, esim. sähkölaskun saa helposti alemmas, ruokaostokset voi melkein puolittaa ja silti syödä terveellisesti, auton käyttöä voi järkeistää ja miettiä tarvitaanko perheessä esim kahta autoa ihan välttämättä, kaapit on monesti täynnä vaatteita, jotka voisi ottaa käyttöön eikä ostaa uusia aina kun mieli tekee, heräteostokset pois, on harrastuksia, jotka ei juuri käy kukkarolle, lomamatkojen sijaan voi lähteä patikoimaan luonnon helmaan, jne ei maksa paljon. Ei välttämättä ole turhaa nuukuutta vaan järjen käyttöä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan arkisissa asioissa voi mukavasti säästää, kun vähän käyttelee järkeä, esim. sähkölaskun saa helposti alemmas, ruokaostokset voi melkein puolittaa ja silti syödä terveellisesti, auton käyttöä voi järkeistää ja miettiä tarvitaanko perheessä esim kahta autoa ihan välttämättä, kaapit on monesti täynnä vaatteita, jotka voisi ottaa käyttöön eikä ostaa uusia aina kun mieli tekee, heräteostokset pois, on harrastuksia, jotka ei juuri käy kukkarolle, lomamatkojen sijaan voi lähteä patikoimaan luonnon helmaan, jne ei maksa paljon. Ei välttämättä ole turhaa nuukuutta vaan järjen käyttöä!
Retkeilyä rakastavana on kyllä pakko sanoa ettei ole mikään halpa harrastus. Pelkästään hyvät vaelluskengät maksaa toista sataa ja mukavat, kevyet varusteet maksaa myös useita satasia alkuun. Puhumattakaan siitä että sinne ympyräreitin alkuun on jotenkin päästävä eikä ne yleensä ole joukkoliikenteen tavoitettavissa.
Aloittajan ei auta kuin alkaa pihtaamaan itsekin.
Mistä sinä pystyt päättelemään jokaisen näkemäsi ihmisen varallisuuden?