Mies ja ex sopivat lapsiviikonloppujen muutoksista keskenään

Ap hyvä. Ymmärrän kyllä,että tilanteesi vaatii sulattelua ja olo saattaa tuntua ristiriitaiselta. Joku aivolohko yrittää aina tiukasti väittää vastaan,että tilanteesi olisi paha. Kivoja asioita nousee muistoista ja epäilet varmaan välillä,että kuvittelet vain kaiken pahan? Joskus aivot eivät vaan halua käsitellä ikäviä asioita,jokin suojamekanismi romahduksia vastaan.

Mä tallensin vähän vastaavassa asemassa katkelmia "riidoista" Eli siitä,kuinka mies haukkuu mua käsittämättömin tavoin,jos olen erehtynyt puolustamaan inhimillistä oikeuttani olla ja elää. En pysty kuuntelemaan niitä kokonaan vieläkään. Ehkä joskus pitäisi.

Mä jouduin jo ajat sitten sammuttamaan muun tunne-elämäni,mutta kärsivää ihmistä ja eläintä yritän auttaa ja heikointa puolustaa.

Mun tuli vain mieleen,et oireileeko oletettu suhdestressi sun kropassa jo? Niska-hartiseutu jumissa,päänsärkyä,verenpaineen nousua,sydänoireita. Kipuja,hampaiden narskuttelua yöllä. Nukutko hyvin? Entä ruokahalu/ paino,onko muutoksia lähiaikoina?

"Olen itse asiassa ainakin pari kertaa jäänyt miehen lasten kanssa keskenään kotiin, kun miehellä on ollut jokin meno mitä ei ole halunnut perua."

eihän sun olisitarvinnut jäädä kotiin, kun teini-ikäiset lapset pärjäävät kotona itsekseenkin. Onhan niitä vuortyölöisiökin, jotk atekeväöt iltavuoroja klo 13-21, ja silloinkin heidän alakouluikäisetkin lapset ovat itsekseen kotona. Tai sitten lasten äiti, ukki tai eno tms olisi voinut ottaa lapset luokseen siksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

"Olen itse asiassa ainakin pari kertaa jäänyt miehen lasten kanssa keskenään kotiin, kun miehellä on ollut jokin meno mitä ei ole halunnut perua."

eihän sun olisitarvinnut jäädä kotiin, kun teini-ikäiset lapset pärjäävät kotona itsekseenkin. Onhan niitä vuortyölöisiökin, jotk atekeväöt iltavuoroja klo 13-21, ja silloinkin heidän alakouluikäisetkin lapset ovat itsekseen kotona. Tai sitten lasten äiti, ukki tai eno tms olisi voinut ottaa lapset luokseen siksi aikaa.

Luultavasti ap on manipuloitu ja painostettu jäämään lasten kanssa kotiin sillä surullisen kuuluisalla verukkeella, että se on teinien parhaaksi ja ap on itsekäs ja vihaa lapsia ellei ole kotona.

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä. Ymmärrän kyllä,että tilanteesi vaatii sulattelua ja olo saattaa tuntua ristiriitaiselta. Joku aivolohko yrittää aina tiukasti väittää vastaan,että tilanteesi olisi paha. Kivoja asioita nousee muistoista ja epäilet varmaan välillä,että kuvittelet vain kaiken pahan? Joskus aivot eivät vaan halua käsitellä ikäviä asioita,jokin suojamekanismi romahduksia vastaan.

Mä tallensin vähän vastaavassa asemassa katkelmia "riidoista" Eli siitä,kuinka mies haukkuu mua käsittämättömin tavoin,jos olen erehtynyt puolustamaan inhimillistä oikeuttani olla ja elää. En pysty kuuntelemaan niitä kokonaan vieläkään. Ehkä joskus pitäisi.

Mä jouduin jo ajat sitten sammuttamaan muun tunne-elämäni,mutta kärsivää ihmistä ja eläintä yritän auttaa ja heikointa puolustaa.

Mun tuli vain mieleen,et oireileeko oletettu suhdestressi sun kropassa jo? Niska-hartiseutu jumissa,päänsärkyä,verenpaineen nousua,sydänoireita. Kipuja,hamp

Kyllä juuri tuolta minusta tuntuu. Aina hetken miettii ettei tämä ole oikein ja sitten seuraavana päivänä saattaakin jo olla sitä mieltä, että olin ehkä vain väsynyt ja ärsyyntynyt ja ei tässä mitään. Oikeastaan melkein jokaisen riidan aikana kuulen mieheltä, että luulen olevani täydellinen ja odotan jotain prinsessakohtelua. Minä en todellakaan luule olevani täydellinen ja on kiva kuulla teiltä, ettei toiveeni ja vaatimukseni suhteelle ole mitenkään epärealistisia. Olen itse asiassa tässä parin viime viikon aikana alkanut tajuamaan ettei tämä ole ihan oikein minua kohtaan ja varmaan siksi myös tein tämän aloituksen. 

Voisi olla hyvä idea tallentaa keskusteluja. Olen joskus yrittänytkin ottaa samalla videota puhelimella (siis ihan vain että saan sen keskustelun äänen talteen), mutta aika usein jälkikäteen se on ollut tosi epäselvää tai huonosti kuuluvaa. 

Ja vielä stressistä. On vaikea sanoa mistä mikäkin johtuu, kun minulla on tällä hetkellä kyllä suhteen takia todella stressaava elämäntilanne mutta myös töissä on ollut todella vaativa syksy ja itse asiassa sain juuri viime viikolla ylennyksen, joten ehkä sekin rohkaisi minua eteenpäin kaikessa :) 

Ette oikeasti uskokaan miten kiitollinen ja onnellinen olen, kun olen saanut näin paljon mukavia viestejä ihan tuntemattomilta! :) En ole tosiaan uskaltanut kertoa ystävilleni totuutta meidän tilanteestamme, koska se on hävettänyt minua... Jotenkin olen vaan vuosien saatossa ajautunut tähän ja alkanut itsekin uskoa, että näin sen kuuluu olla tai että pyydän mahdottomia.

-AP

jos se yhteiselo on miehen mielestä niin hankalaa, niin siitä vaan voi muuttaa lastensa kanssa pois. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät toimi, mutta samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ilmeisesti jotkut synnyttävät aivonsa ulos samalla kun lapsi puskee maailmaan ja miesoletetut viskaavat omansa synnärin ikkunasta alas. En tiedä miten tuo käytännössä tapahtuu, koska synnytyksestä huolimatta omani ovat vielä tallella. Vaikka olen uusperheen lapsi, joka oman äitipuolensa ja isänsä osalta on kokenut vakavaa kaltoinkohtelua ja väkivaltaa, voisin niin helposti projisoida kaikki traumani tällaisiin ketjuihin. Mutta hei, se päättelykyky on ihan tosissaan syytä pitää tallella ja jos kärsii traumoista, niin niitä hoidetaan terapiassa, ei käyttämällä muita loskaämpäreinä.

 

Täytyy olla kertakaikkisen vajaaälyinen, jos saa ap:n tilanteesta väännettyä asetelmaa paha äitipuoli ja kärsivät lapset. Tai, lapset kärsivät kyllä varmasti omalla tavallaan, sillä luonnehäiriöisen isän toiminta vahingoittaa aina myös niitä lapsia. Mutta ap:st

No olihan ketjussa täysin älytöntä lasten äidin syyttelyä, vaikka lasten äiti hoitaa lapset lähes yksin ja mitään takeita ei ole, että lasten äiti on näitä isäviikonloppujen vaihtoja pyytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät toimi, mutta samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ilmeisesti jotkut synnyttävät aivonsa ulos samalla kun lapsi puskee maailmaan ja miesoletetut viskaavat omansa synnärin ikkunasta alas. En tiedä miten tuo käytännössä tapahtuu, koska synnytyksestä huolimatta omani ovat vielä tallella. Vaikka olen uusperheen lapsi, joka oman äitipuolensa ja isänsä osalta on kokenut vakavaa kaltoinkohtelua ja väkivaltaa, voisin niin helposti projisoida kaikki traumani tällaisiin ketjuihin. Mutta hei, se päättelykyky on ihan tosissaan syytä pitää tallella ja jos kärsii traumoista, niin niitä hoidetaan terapiassa, ei käyttämällä muita loskaämpäreinä.

 

Täytyy olla kertakaikkisen vajaaälyinen, jos saa ap:n tilanteesta väännettyä asetelmaa paha äitipuoli ja kärsivät lapset. Tai, lapset kärsivät kyllä varmasti omalla tavallaan, sillä luonnehäiriöisen isän toimint

 

Ap on itse kertonut, että vaihdot tulevat äidin pyynnöstä. Ja että mies ei suostu vaihtoihin, jos ne haittaavat miehen omia menoja (eli äiti pyytää vaihtoja ja muutoksia). Mutta siinä olet oikeassa, että äidin osuutta emme voi varmuudella tietää, koska mies voi aivan hyvin valehdella, että eksä on pyytänyt muutoksia, vaikka säätäjänä olisi mies itse. Mutta tuskin mies ainoana säätää, kerta osaa kieltäytyä, jos hänen omat menonsa kärsivät. 

 

Ap:ta kohtaab esitetyt syytökset ovat taasen aivan tuulesta temmattuja ja suoraan sanottuna persiistä vedettyjä, siitä ei ole kahta sanaa eikä minkäänlaista tulkintaa. Ja tuota seikkaa on aivan turha hämmentää sillä, että mutkun äitiäkin on syytetty.

Ja se on aivan sama, joutuuko lasten äiti olemaan miten paljon yksin vastuussa lapsista, koska se seikka ei kuulu ap:n harteille. Lapset eivät ole ap:n, hänellä ei ole minkäänlaista velvollisuutta vahtia ilmaiseksi lapsia saati maksaa lasten kuluja. Ihan sama mikä tilanne on lasten äidillä. Lasten äidin hoitovastuun osuus ei edes kuulu koko keskusteluun, koska se ei kuulu ap:n asiaan eikä hänen elämäänsä. Ap:n kohdalla kyse on väkivaltaa ja manipulointia käyttävästä miehestä, joka käyttää omia lapsiaan manipulointivälineenä.

Vierailija kirjoitti:

jos se yhteiselo on miehen mielestä niin hankalaa, niin siitä vaan voi muuttaa lastensa kanssa pois. Yksinkertaista.

Lähdetkö itse kantamaan äijän kakaroineen/tavaroineen ulos apn asunnosta ja jäät varmistamaan,ettei siitä aiheudu aplle hankaluuksia. Jotenkin arvelen,että elättäjän luota ei lähde ihan helposti. Mut jos sulla on kykyjä ja kanttia hoidella näitä loiseläjiä,perusta astetta järeämmän palvelun muuttofirma. Tarvetta on muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Ja se on aivan sama, joutuuko lasten äiti olemaan miten paljon yksin vastuussa lapsista, koska se seikka ei kuulu ap:n harteille. Lapset eivät ole ap:n, hänellä ei ole minkäänlaista velvollisuutta vahtia ilmaiseksi lapsia saati maksaa lasten kuluja. Ihan sama mikä tilanne on lasten äidillä. Lasten äidin hoitovastuun osuus ei edes kuulu koko keskusteluun, koska se ei kuulu ap:n asiaan eikä hänen elämäänsä. Ap:n kohdalla kyse on väkivaltaa ja manipulointia käyttävästä miehestä, joka käyttää omia lapsiaan manipulointivälineenä.

hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos se yhteiselo on miehen mielestä niin hankalaa, niin siitä vaan voi muuttaa lastensa kanssa pois. Yksinkertaista.

Lähdetkö itse kantamaan äijän kakaroineen/tavaroineen ulos apn asunnosta ja jäät varmistamaan,ettei siitä aiheudu aplle hankaluuksia. Jotenkin arvelen,että elättäjän luota ei lähde ihan helposti. Mut jos sulla on kykyjä ja kanttia hoidella näitä loiseläjiä,perusta astetta järeämmän palvelun muuttofirma. Tarvetta on muuallakin.

no miten tässä sitten pitäisi menetellä?

Vierailija kirjoitti:

Ja se on aivan sama, joutuuko lasten äiti olemaan miten paljon yksin vastuussa lapsista, koska se seikka ei kuulu ap:n harteille. Lapset eivät ole ap:n, hänellä ei ole minkäänlaista velvollisuutta vahtia ilmaiseksi lapsia saati maksaa lasten kuluja. Ihan sama mikä tilanne on lasten äidillä. Lasten äidin hoitovastuun osuus ei edes kuulu koko keskusteluun, koska se ei kuulu ap:n asiaan eikä hänen elämäänsä. Ap:n kohdalla kyse on väkivaltaa ja manipulointia käyttävästä miehestä, joka käyttää omia lapsiaan manipulointivälineenä.

Erittäin hyvin sanottu. Varmasti lain tulkintakin olisi tämä.

minulle tulee tästä mieleen eräs Tinder-match. Tutustuin siis Tinderissä n. 45-vuotiaaseen ihan kunnollisen oloiseen mieheen. Hän kertoi, että hänellä on vuoroviikoin 15-vuotias tyttö ja 12-vuotias poika. Hän kertoi, että esikoinen on ikäistään lapsellisempi ja tarvitsee vielä paljon isäänsä , kun taas kuopus on ikäistään itsenäisempi ja kypsempi. Mies kutsui minut treffeille ja vastasin myöntävästi, mutta halusin kuitenkin ensialkuun kertoa, että minä etsin parisuhdetta, jossa voidaan viettää aikaa kahden kesken ilman kummankaan lapsia. Tähän mies vastasi, että sitten ei kannata tavata ollenkaan. Hän nimittäin haluaa, että hänen naisystävänsä viettää aikaa hänen lastensa kanssa ja luo heihin suhteen. Mietin vaan, että miksi se on miehelle niin mielettömän tärkeää, että uusi naisystävä hengaa hänen lastensa kanssa? Sitö paitsi, noin isoilla, teini-ikäisillä lapsilla on jo oma tahto. Ei niihin noin vaan "tutustuta". Liekö niitä lapsia edes kiinnostaa joku faijan uusi tyttis? Jotenkin tulee mieleen, että se mies kuitenkin, vaikkei sitä itselleen myönnä, haikailee jotain ydinperhemeininkiä, että porukalla voitaisiin leikkiä perhettä.

Nyt rahaa kunnolla säästöön, että saat halutessasi nopean eron ja vaikka miehen maksettua ulos talosta (eikö se omistanut jonkun osuuden?). Nyt ainakin lopetan miehen lasten kulujen maksamisen ja maksat korkeintaan pakolliset asumiskulut ja omat ruokasi. Toki jos teet kattilan keittoa siitä voi muutkin syödä, mutta mitään miehen ruokia et maksa. Ja ota omaa aikaa. Lähde vaikka kavereiden kanssa viikonloppureissuun tms. 

Vierailija kirjoitti:

Isänä linjaan, että lapseni ovat aina tervetulleita kotiini.

 

Jos tämä ei naisystävälleni sovi, hän on vapaa lähtemään.





Äitinä linjaisin ihan samalla tavalla, tosin mun lapset on jo niin isoja, ettei tämä ole enää ajankohtainen asia. Mutta se on ollut aina itsestäänselvää, että lapset eivät jää vanhemman uusien suhteiden jalkoihin, vaan heillä on samat oikeude kuin heillä on ollut syntymästään asti.



jos sitten joku tahtoo jonkun valtataistelun tehdä, niin hän poistukoon paikalta. Ja ihan samalla tavalla olisin valmis joustamaan jos miehellä olisi vastaava tilanne. Samoin toki harkitsisin tarkasti minkälaiseen suhteeseen lähtisin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on vielä pienempiä lapsia. Miksi on aina pakko alkaa leikkiä kotia heti, ja sitten olla naama nutturalla kun ne miehen ENTISET lapset on niin kamalasti häiriöksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänä linjaan, että lapseni ovat aina tervetulleita kotiini.

 

Jos tämä ei naisystävälleni sovi, hän on vapaa lähtemään.





Äitinä linjaisin ihan samalla tavalla, tosin mun lapset on jo niin isoja, ettei tämä ole enää ajankohtainen asia. Mutta se on ollut aina itsestäänselvää, että lapset eivät jää vanhemman uusien suhteiden jalkoihin, vaan heillä on samat oikeude kuin heillä on ollut syntymästään asti.



jos sitten joku tahtoo jonkun valtataistelun tehdä, niin hän poistukoon paikalta. Ja ihan samalla tavalla olisin valmis joustamaan jos miehellä olisi vastaava tilanne. Samoin toki harkitsisin tarkasti minkälaiseen suhteeseen lähtisin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on vielä pienempiä lapsia. Miksi on aina pakko alkaa leikkiä kotia heti, ja sitten olla naama nutturalla kun ne miehen ENTISET lapset on niin kamalasti häiriöksi?

Oletko sinäkään yhtään perillä,mistä asiasta keskustellaan. Vähän astetta vakavampi paikka. Ehdota ratkaisua,kerro läheltä piti- kokemuksesi,mutta älä tule moralisoimaan "lapset etusijalle"- kliseinesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Tilanteesi on aika sietämätön ja miehesi vaikuttaa luonnevikaiselta. Periytyyhän nekin. Eli sua piinaa pahimmillaan useita luonnevikaisia sun omassa kodissa,missä tulis saada e

Kyllä, mies on suomalainen eikä ole fyysisen vahingoittamisen uhkaa.  



Meillä on siis täysin omat tilit. Aluksi oli yhteinen tili lisäksi, josta oli tarkoitus maksaa ruoat ja muut yhteiset asiat mutta sen käyttö jäi aika nopeasti pois eikä kumpikaan laittanut sinne rahaa.

Mies vaan jotenkin totaalisesti ignooraa yhteiset laskut. Yhteenmuuton aikaan lisäsin hänen nimensä esimerkiksi vesilaskuun ja muihin, jotta en olisi yksin vastuussa (tämä oli siis vain oma ajatukseni vastuun jakamisesta) mutta laskujen tullessa hän vain sanoo ettei voi maksaa (jos siis kysyn hänen maksuhalukkuuttaan) ja pakkohan minun on ne maksaa, koska en halua menettää luottotietojani. Olen sanonut hänelle, etten voi maksaa yksin yhdessä jaettavaksi sovittuja asioita, koska ei palkkani riitä mutta hän vaan sanoo ettei pysty maksamaan ja sitten pitää alkaa säästää kaikessa. 



Olen yrittänyt selittää miehelle, että jos hän maksaisi osuutensa niin minun ei pitäisi välttämättä kituuttaa ja voisin ehkä joskus ostaa jotain kivaa itsellenikin. Hän ei vaan ymmärrä tätä yhtään. Hän aina sanoo, että kyllä maksaisi minunkin osuuteni jos tilanne olisi toisinpäin. Ja varmaan minäkin voisin maksaa, jos ihan oikeasti pystyisin mutta ei palkkani riitä. Ja mies kyllä tietää sen, mutta ei se tunnu vaikuttavan asioihin. 



Olen tosiaan sillä yrittänyt saada miestä maksamaan lastensa kuluja, etten lähde mukaan kauppaan ollenkaan kun he ovat täällä. Mutta en tiedä olisiko minusta siihen, että hankkisin vaikka vain itselleni ruokaa :( 

-AP

 

Nämä esimerkkisi kuvaavat hyvin suhteen dynamiikkaa. Selittelet miksi et halua käyttää niin paljoa rahaa miehen ja hänen lastensa elämiseen. Kerrot että haluaisit joskus jotain kivaa itsellesikin ja sanot jopa että voisit kyllä maksaa miehen elämistä (kuten hänkin omien sanojensa mukaan tekisi sinulle) jos vain pystyisit.

Sinun ei pitäisi joutua selittelemään millään tavalla miksi et halua rahoittaa heidän elämäänsä. Tuossa on dynamiikka ihan nurin perin. Miksi mies ei joudu selittämään, mihin hänen omat rahansa menevät? Miksi hänellä kuitenkin on halutessaan varaa ostaa merkkivaatteita? Kun mies sanoo, että hän maksaisi kyllä jos tilanne olisi toisinpäin, niin eihän se pidä paikkaansa. Hänellähän on rahaa, mutta suuri epäselvyys on se, miksi hän esittää sinulle rahatonta.

Kuulostaa että olet hyvin mukautuvainen ja kiltti, ja oma näkökulmasi alkaa helposti horjua jos sinua painostetaan tai syyllistetään. Mies käyttää tätä hyväkseen suuttumalla tai alkamalla marttyyriksi. Jos haluat vielä yrittää selvittää tilannetta, sinun on ensimmäiseksi päästävä eroon tuosta mukautuvaisuudesta. Jos alat keskusteluun, kirjoita itsellesi ylös se mitä haluat sanoa ja kysyä, ja palaa vaikka välillä siihen mitä olet kirjoittanut, näin saat oman näkökulmasi palautettua. Keskustelu voi myös ottaa aikaa. Jos mies alkaa sumuttaa ja näkökulmasi häviää, voit ottaa taukoa ja palata asiaan kun näet taas selkeämmin. Niin monta kertaa kuin on tarve. Jos mies suuttuu, muista että se ei ole sinun syysi vaan kertoo vain siitä että aihe on miehelle epämiellyttävä, koska hän tietää itsekin olevansa heikoilla jos kyseessä olisi asiallinen, tasavertainen keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä. Ymmärrän kyllä,että tilanteesi vaatii sulattelua ja olo saattaa tuntua ristiriitaiselta. Joku aivolohko yrittää aina tiukasti väittää vastaan,että tilanteesi olisi paha. Kivoja asioita nousee muistoista ja epäilet varmaan välillä,että kuvittelet vain kaiken pahan? Joskus aivot eivät vaan halua käsitellä ikäviä asioita,jokin suojamekanismi romahduksia vastaan.

Mä tallensin vähän vastaavassa asemassa katkelmia "riidoista" Eli siitä,kuinka mies haukkuu mua käsittämättömin tavoin,jos olen erehtynyt puolustamaan inhimillistä oikeuttani olla ja elää. En pysty kuuntelemaan niitä kokonaan vieläkään. Ehkä joskus pitäisi.

Mä jouduin jo ajat sitten sammuttamaan muun tunne-elämäni,mutta kärsivää ihmistä ja eläintä yritän auttaa ja heikointa puolustaa.

Mun tuli vain mieleen,et oireileeko oletettu suhdestressi sun kropassa jo? Niska-hartiseutu jumissa,päänsä

Kyllä juuri tuolta minusta tuntuu. Aina hetken miettii ettei tämä ole oikein ja sitten seuraavana päivänä saattaakin jo olla sitä mieltä, että olin ehkä vain väsynyt ja ärsyyntynyt ja ei tässä mitään. Oikeastaan melkein jokaisen riidan aikana kuulen mieheltä, että luulen olevani täydellinen ja odotan jotain prinsessakohtelua. Minä en todellakaan luule olevani täydellinen ja on kiva kuulla teiltä, ettei toiveeni ja vaatimukseni suhteelle ole mitenkään epärealistisia. Olen itse asiassa tässä parin viime viikon aikana alkanut tajuamaan ettei tämä ole ihan oikein minua kohtaan ja varmaan siksi myös tein tämän aloituksen. 

 

Se ei ole prinsessakohtelun vaatimista, ettei halua tulla taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Miksi sinä joudut pyytämään mieheltä lupaa käyttää omia rahojasi kuten haluat? Normaali mies tekisi sinulle selvityksen tuloistaan ja menoistaan, ja jos kävisi ilmi että hänen rahansa eivät oikeasti riitä, hän pyytäisi sinulta apua, johon voit suostua siinä määrin mikä sinulle tuntuu kohtuulliselta. Mitään tällaista ei ole kuitenkaan ilmeisesti tehty vaan te molemmat tiedätte että miehellä on ihan normi tulot, ei juurikaan menoja, ja silti annat hänen uskotella itsellesi että hän tarvitsee sinun rahojasi ja olet prinsessa jos et niitä anna. Kuuletko itsekin, miten kieroutunutta tuo on?

Sinulla on oikeus saada selvitys miksi mies tarvitsee sinulta noin paljon apua. Nyt kuulostaa ettet tarkkaan edes tiedä paljonko mies tienaa ja mihin käyttää rahaa.

Sinulla taas ei ole mitään velvollisuutta antaa selvitystä, miksi et pysty tai halua antaa niin paljoa kuin hän olisi valmis ottamaan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänä linjaan, että lapseni ovat aina tervetulleita kotiini.

 

Jos tämä ei naisystävälleni sovi, hän on vapaa lähtemään.





Äitinä linjaisin ihan samalla tavalla, tosin mun lapset on jo niin isoja, ettei tämä ole enää ajankohtainen asia. Mutta se on ollut aina itsestäänselvää, että lapset eivät jää vanhemman uusien suhteiden jalkoihin, vaan heillä on samat oikeude kuin heillä on ollut syntymästään asti.



jos sitten joku tahtoo jonkun valtataistelun tehdä, niin hän poistukoon paikalta. Ja ihan samalla tavalla olisin valmis joustamaan jos miehellä olisi vastaava tilanne. Samoin toki harkitsisin tarkasti minkälaiseen suhteeseen lähtisin sellaisen ihmisen kanssa, jolla on vielä pienempiä lapsia. Miksi on aina pakko alkaa leikkiä kotia heti, ja sitten olla naama nutturalla kun ne miehen ENTISET lapset on niin kamalasti häiriöksi?

Pitäisikö mielestäsi ap:n poistua kodistaan, jonka itse pääosin omistaa? Minun nähdäkseni tässä tilanteessa mies on se joka poistuu.

Luulen, että kaikki neuvot, joita voisi APlle antaa, menevät hukkaan niin kauan, ennen kuin hän on valmis myöntämään tilanteensa. Se alkaisi sillä, että avautuu edes yhdelle hyvälle ystävälle, sukulaiselle tms. joka on luotettava. Sitä paitsi uskon, että APn tilanne on jo läheisten tiedossa, mutta kun AP ei ota puheeksi, eivät hekään. Harva on niin rohkea, että alkaa kyseenalaistamaan toisen elämää ilman minkäänlaista aloitetta sen toisen puolelta. 

APn tilanne on vakava. Olen samaa mieltä tuosta, että mies täysin ongelmitta ymmärtää, mistä on kyse, mutta hänelle tämä elämä on nyt niin kätevää ja mukavaa näin, että piut piittaa.

Ihan näppivinkkinä vaan, että siinä tilanteessa, kun alkaa tuntemaan syyllisyyttä asioista, joista ei todellakaan pidä, kuten AP nyt siitä, että hänellä yksinkertaisesti ei ole varaa rahoittaa lasten huveja, ollaan tilanteessa, jossa pitää pysähtyä ja miettiä MIKSI.

Silloin asiat eivät ole koskaan kunnossa, ihan sama, onko itse syyttelemässä itseään vaiko toiset. Se on aina se red flag, minkä pitäisi pysäyttää. Miksi haluan kantaa syyllisyyttä, joka ei minulle kuulu.

En osaa sanoa APsta, onko kyse kasvatuksesta tms. mutta aina pitää muistaa sekin, että ensin tehdään se työ itsen kanssa, eli miksi minusta on aivan ok, että mies toimii noin. Mikä kohta minussa siis oikeasti hyväksyy tämän?

Sanoisin, että ensimmäisenä vaadi nyt takaisin se yhteinen tili. Ja laita sinne rahaa ja vaadi sama toiselta. Sano, että niillä rahoilla rahoitetaan sitten ne lasten kivatkin, joskin on reilua, jos sinne jotain laitan.

Mies kieltäytyy, joten se on yksi merkki taas.