Mies ja ex sopivat lapsiviikonloppujen muutoksista keskenään

En. En tunne yhtään työssä käyvää persua.

T: sosiaalityöntekijä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen mieheni itse valinnut, mutta ei tämä aluksi näin mennyt. Toki voisin tehdä erilaisia valintoja nyt, jos olisin aiemmin nähnyt tulevaisuuteen. Jotenkin tämä maksujen jääminen minun vastuulle on tapahtunut myös tässä parin viime vuoden aikana. 

On kuitenkin huojentavaa kuulla, että tämä tilanne ei ole monenkaan mielestä oikeudenmukainen minulle. Myös raha-asioista on keskusteltu useita kertoja. Ne päättyvät lähes aina riitelyyn ja mies on myös saanut minut osittain uskomaan, että tämä ei ole mitenkään epäreilu tilanne. 

-AP

Tiedän niin tuon tunteen. Minuakin on ihmissuhteissa käytetty rahallisesti hyväksi niin 6-0, että nykyään koen yksinäni olon niin nautinnolliseksi tilanteeksi.

Erotessa minä emmin 4e ponnaripaketin ostamista, samalla kun toinen tyynesti osti uuden, useamman satasen harrastevälineen. Kun hänen rahojaan ovat, niin ei kuulunut minulle.

Eron jälkeen piti useamman vuoden tsemppiä itseäni ajatukseen, että en ole itsekäs prinsessa ostaessani itselleni jotain omilla palkkarahoillani. Siis muualtakin, kuin alerekistä melkein oikeankokoista repaleisen tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Näkisin, että meillä ongelma on enemminkin minun yritys ostaa miestä onnelliseksi. Nykyään tosiaan en tee sitä enää lähellekkään samassa määrin ja se on miehelle ok. Itse asiassa minun "harrastukseni" on nykyään siirtää joka kuukausi rahaa rahastotilille. Näin meillä kummallakin on omat "harrastuksemme". :)

Ei. On aivan sama, miten toisen rahoja toistuvasti käyttää, eikä halua panostaa mihinkään yhteiseen, vaan itseensä. Siis aivan sama, tekeekö sen "reilusti" olemalla ok, kun toinen ei käytä vaiko kaasuvalottamalla. Se on yhtä kaikki toisen rahojen käyttämistä itseensä. Joka on hyväksikäyttöä.

Tosin kaasuvalottamisena voisi pitää sitäkin, että tästä on tehty sinun ongelmasi, kun yrität pitää jotain kivaa tai hyvää elintasoa suhteessanne. 

Siis lyhyesti: se, että sinulla on käynyt edes mielessä, että miehen voi/hänet pitää ostaa onnelliseksi, on hyväksikäyttöä. 

En

Aivan totta. Jos aina vain ottaa vastaan, eikä koskaan itse halua antaa, se on ihan sama, mitä sössää niin hyväksikäyttöä se on.

Harmi, kun siut on pakotettu siihen suhteeseen.

Sä et kuulu tähän kuvioon. Tajuu nyt.

Vierailija kirjoitti:

Näkisin, että meillä ongelma on enemminkin minun yritys ostaa miestä onnelliseksi. Nykyään tosiaan en tee sitä enää lähellekkään samassa määrin ja se on miehelle ok. Itse asiassa minun "harrastukseni" on nykyään siirtää joka kuukausi rahaa rahastotilille. Näin meillä kummallakin on omat "harrastuksemme". :)

Ei. On aivan sama, miten toisen rahoja toistuvasti käyttää, eikä halua panostaa mihinkään yhteiseen, vaan itseensä. Siis aivan sama, tekeekö sen "reilusti" olemalla ok, kun toinen ei käytä vaiko kaasuvalottamalla. Se on yhtä kaikki toisen rahojen käyttämistä itseensä. Joka on hyväksikäyttöä.

Tosin kaasuvalottamisena voisi pitää sitäkin, että tästä on tehty sinun ongelmasi, kun yrität pitää jotain kivaa tai hyvää elintasoa suhteessanne. 

Siis lyhyesti: se, että sinulla on käynyt edes mielessä, että miehen voi/hänet pitää ostaa onnelliseksi, on hyväksikäyttöä. 

En

Näin varmasti olisi, mikäli mies ei haluaisi "panostaa mihinkään yhteiseen, vaan itseensä". Tai mikäli hän olisi "antamatta koskaan takaisin". Meillä ei näin ole. Meillä minä vain haluan perheelle korkeampaa elintasoa. Tällöin maksan sen omilla rahoillani. Mutta silloin se on ns. minun näköistä elintasoa, ei miehen. ;)

En kuitenkaan yhtään vähättele taloudellista väkivaltaa. Itse asiassa se, että tajusin yrittäväni ostaa miestä onnelliseksi oli itse asiassa todella tärkeä oivallus. Moni ihminen tekee sitä läheiselleen tajuamattaan. Vanhemmat lapsilleen tai puolisot toisilleen. Tämän toivoisin Ap:n myös oivaltavan, sillä sen jälkeen ei ole enää vaikeaa sanoa ei, en maksa. Tai Ap:n tilanteessa saattaa olla, mikäli siitä tulee riitaa ja manipulointia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ap kysymys? Miksei yläaste ikäidet lapset muka voisi olla kotona krskenään sen leffan ajan? Tuskin tarvitsevat mitään jatkuvaa holhoamista.

Katsotaan osaanko lainata viestiä oikein, mutta toki voivat olla keskenään, jos eivät halua mukaan mutta ei mielestäni ole reilua heitä kohtaan tehdä jotain spesiaalia ja sanoa että etteivät he pääse mukaan.

-AP

Tiedoksi Ap:lle, että ydinperheissä on täysin tavallista, että vanhemmat tekevät asioita myös keskenään tai että välillä vain yksi lapsista pääsee mukaan. Ei ydinperheissäkään aina käydä joka paikassa yhdessä!

Ymmärrän kyllä tämän ja näin olen ajatellutkin asian olevan, mutta meillä viikonloput mennään aina täysin miehen lasten toiveiden mukaisesti. Tuntuu siltä, että mies yrittää hyvittää sitä heille että näkee heitä suhteellisen vähän, minkä kyllä toisaalta ymmärrän, mutta ei joka viikonloppu voi olla kylpylää, huvipuistoa, shoppailua yms kuten se yleensä tuntuu meillä olevan. 

-AP

Jos ainakin nyt alkuun (ennen eroanne) alat tyynesti ilmoittaa, ettei sinulla ole nyt rahaa kenenkään kylpylöihin tai shoppailuihin.

Sitten vaan lähdet viettämään mukavaa aikaa yksinään / ystävän kanssa. Ei se miehelle kuulu mihin menet, niin ei voi alkaa sinua äänekkäästi syyllistämään.

Ja joo, sanon että ennen eroa, koska en näe mitä oikeasti saat tuosta suhteesta ja koko tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkisin, että meillä ongelma on enemminkin minun yritys ostaa miestä onnelliseksi. Nykyään tosiaan en tee sitä enää lähellekkään samassa määrin ja se on miehelle ok. Itse asiassa minun "harrastukseni" on nykyään siirtää joka kuukausi rahaa rahastotilille. Näin meillä kummallakin on omat "harrastuksemme". :)

Ei. On aivan sama, miten toisen rahoja toistuvasti käyttää, eikä halua panostaa mihinkään yhteiseen, vaan itseensä. Siis aivan sama, tekeekö sen "reilusti" olemalla ok, kun toinen ei käytä vaiko kaasuvalottamalla. Se on yhtä kaikki toisen rahojen käyttämistä itseensä. Joka on hyväksikäyttöä.

Tosin kaasuvalottamisena voisi pitää sitäkin, että tästä on tehty sinun ongelmasi, kun yrität pitää jotain kivaa tai hyvää elintasoa suhteessanne. 

Siis lyhyesti: se, että sinulla on käynyt edes mielessä, että miehen voi/hänet pitää ostaa onn

Näin varmasti olisi, mikäli mies ei haluaisi "panostaa mihinkään yhteiseen, vaan itseensä". Tai mikäli hän olisi "antamatta koskaan takaisin". Meillä ei näin ole. Meillä minä vain haluan perheelle korkeampaa elintasoa. Tällöin maksan sen omilla rahoillani. Mutta silloin se on ns. minun näköistä elintasoa, ei miehen. ;)

Juu. Minäkin voisin sanoa haaveilevani elämästä asuen metsässä sammaleesta rakennetussa majassa käpyjä syöden, niin että maksan kuluista vain tuon mitoituksen mukaan. Että jos toinen haluaa leveämpää elintasoa, niin maksaa sen yksinään.

Kaikkeen sitä ihmiset suostuukin.

Vierailija kirjoitti:

Sä et kuulu tähän kuvioon. Tajuu nyt.

Näin varmasti olisi, mikäli mies ei haluaisi "panostaa mihinkään yhteiseen, vaan itseensä". Tai mikäli hän olisi "antamatta koskaan takaisin". Meillä ei näin ole. Meillä minä vain haluan perheelle korkeampaa elintasoa. Tällöin maksan sen omilla rahoillani. Mutta silloin se on ns. minun näköistä elintasoa, ei miehen. ;)

Tämä on kyllä maailman vanhin kaasuvalotus "itsehän sitä halusit". En itse kehtaisi ikipäivänä istua syömään joka kerta toisen maksamaa sisäfilettä sillä perusteella, että mulle olisi kelvannut makkarakin. 

Ymmärrän tämän tilanteessa, jossa toinen tienaa huomattavasti enemmän, mutta en tilanteessa, jossa molemmilla periaatteessa on varaa samaan - mutta toinen ei vaan halua osallistua.

Vähintään kokeilisin sitten sitä, että eletään kuten se toinen tahtoo. Tosiaankin pöydässä on kaurapuuroa ja makkaraa. 

Ja oikeasti, ei toi teidän homma kuitenkaan terveeltä vaikuta, koska kyllähän tilanne sinuakin harmittaa. Jostain syystä et vain halua sitä myöntää, vaan puolustelet miestä.

Ap:n mies vaikuttaa olevan hyväksikäyttäjä ja kaasuvalottaja. Tästä huolimatta Apn olisi hyvä tehdä myös hieman itsetutkiskelua, että miksi on alunperin alkanut maksamaan miehen ja hänen lastensa kuluja niin avokätisesti? Onko kyse tosiaan pelkästään kiltteydestä, vaan voisiko kyse olla myös ketjussa mainitusta yrityksestä ostaa toinen onnelliseksi? 

Ap itse tuntee miehen parhaiten. Kyse voi olla persoonallisuushäiriöstä, kuten joku on maininnut. Tai itsekkyydestä / piittaamattomuudesta . Tai sitten kyse voi olla siitä, ettei yksinkertaisesti halua luopua saavutetuista eduista. Kaiken kaikkiaan ei mitenkään kiva tilanne, mutta ensimmäinen askel on yksinkertaisesti lopettaa maksaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Hei AP! Kuinka kauan ehditte seurustella, ennen kuin mies muutti asuntoosi? Millaista miehen rahankäyttö oli seurusteluaikana? Onko hänen työpaikka pysynyt samana koko ajan vai onko vaihtunut pienempi palkkaiseen työhön?

Seurustelimme pari vuotta ennen yhteenmuuttoa. Jo seurustelun aikana vietimme yleensä aikaa minun luonani eli siinä ei kauheasti rahaa kulunut. Nyt kun mietin asiaa, niin mielestäni jo silloin kauppaostokset jäivät minun maksettavakseni, mutta ehkä silloin sen sivuutin helpommin, koska menimmehän minun luokseni. En oikein osaa sanoa hänen rahankäytöstään silloin. Työpaikka hänellä on ollut koko ajan sama. Enkä usko palkan kovin paljon muuttuneen tänä aikana. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies vaikuttaa olevan hyväksikäyttäjä ja kaasuvalottaja. Tästä huolimatta Apn olisi hyvä tehdä myös hieman itsetutkiskelua, että miksi on alunperin alkanut maksamaan miehen ja hänen lastensa kuluja niin avokätisesti? Onko kyse tosiaan pelkästään kiltteydestä, vaan voisiko kyse olla myös ketjussa mainitusta yrityksestä ostaa toinen onnelliseksi? 

Ap itse tuntee miehen parhaiten. Kyse voi olla persoonallisuushäiriöstä, kuten joku on maininnut. Tai itsekkyydestä / piittaamattomuudesta . Tai sitten kyse voi olla siitä, ettei yksinkertaisesti halua luopua saavutetuista eduista. Kaiken kaikkiaan ei mitenkään kiva tilanne, mutta ensimmäinen askel on yksinkertaisesti lopettaa maksaminen. 

Kyllä varmaan osittain olen halunnut tehdä muut onnelliseksi ostamalla asioita. Minulla oli aluksi hirveät paineet, että mieheni lapset pitäisivät minusta ja ostin helposti kaikenlaista siinä toivossa, että olisin kiva heidän mielestään. 

Mutta en osaa sanoa miten se on mennyt tähän, että oletus on että maksan kaiken tai sitten ei tehdä mitään. Ja nykyään ei oikein tehdäkään, koska jättäydyn yleensä pois kaikesta etten joudu maksumieheksi.

Aion nyt ainakin ottaa vieläkin tiukemman linjan, etten tosiaan maksa mitään. Tosin totta puhuen mietin kyllä etten voi jättää ostamatta joululahjoja miehen lapsille, koska eivät he tähän ole syypäitä. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

Näin varmasti olisi, mikäli mies ei haluaisi "panostaa mihinkään yhteiseen, vaan itseensä". Tai mikäli hän olisi "antamatta koskaan takaisin". Meillä ei näin ole. Meillä minä vain haluan perheelle korkeampaa elintasoa. Tällöin maksan sen omilla rahoillani. Mutta silloin se on ns. minun näköistä elintasoa, ei miehen. ;)

Tämä on kyllä maailman vanhin kaasuvalotus "itsehän sitä halusit". En itse kehtaisi ikipäivänä istua syömään joka kerta toisen maksamaa sisäfilettä sillä perusteella, että mulle olisi kelvannut makkarakin. 

Ymmärrän tämän tilanteessa, jossa toinen tienaa huomattavasti enemmän, mutta en tilanteessa, jossa molemmilla periaatteessa on varaa samaan - mutta toinen ei vaan halua osallistua.

Vähintään kokeilisin sitten sitä, että eletään kuten se toinen tahtoo. Tosiaankin pöydässä on kaurapuuroa ja makkaraa. 

Ja oikeasti, ei toi teidän homma kuitenkaan terveeltä vaikuta

Vastaan nyt vielä kerran ja lopetan sitten.

Kerroit esimerkkinä makkara vs. sisäfile. Meillä miehelle ruoka on suuri nautinto, minulle taas ei niin tärkeä. Näin ollen meillä syödään sisäfilettä vain ja ainoastaan silloin, kun mies sen on ostanut ja valmistanut. Muuten mennään aika lailla makkara ja kaurapuuro -linjalla, mutta tervellisemmin. 

Toisaalta minä haluan asua tietyssä paikassa, tietyn sisustuksen ja matkustella perheen kesken tietyissä paikoissa. Miehelle kelpaisi maaseutu, vanhat lastulevyhuonekalut ja mökillä olo. Näin ollen minä maksan suurimman osan asumisesta, sisustuksesta ja matkoista.

Ja edelleen sinun esimerkkejä käyttäen, aikaisemmin ostelin miehelle koko ajan sitä sisäfilettä, mutta en enää, kun tajusin oman käytökseni, eli yritykseni ostaa toinen onnelliseksi. Ja itse asiassa taisin jopa siinä samalla yrittää ostaa itseänikin onnelliseksi...

Hyväksikäyttöä ei näin ollen mielestäni ole se, että mies "saa" asua meidän yhteisessä kodissa ja pääsee mukaan meidän yhteisillä matkoille, vaikka parempi tuloisena minä ne pääosin maksan. Mutta aivan vastaavasti minä saan syödä sisäfilettä silloin kun mies sitä koko perheelle ostaa ja valmistaa. Ja ajaa hänen huomattavasti kalliimmalla autolla, itselläni kun on omien arvojeni mukaisesti pelkkä ikivanha romu autona.

Mutta tosiaan, lopetan nyt tähän. Tämä on Ap:n ketju ja omalla viestilläni yritin vain antaa Ap:lle ajatusta siitä, että kyse ei ole pelkästään miehen toiminnasta, vaan myös Ap:n. Mutta Ap:n tarinassa se, että mies syyllistää ja arvostelee Ap:tä, kun hän yrittää pitää puoliaan on kyllä todella huolestuttava piirre!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies vaikuttaa olevan hyväksikäyttäjä ja kaasuvalottaja. Tästä huolimatta Apn olisi hyvä tehdä myös hieman itsetutkiskelua, että miksi on alunperin alkanut maksamaan miehen ja hänen lastensa kuluja niin avokätisesti? Onko kyse tosiaan pelkästään kiltteydestä, vaan voisiko kyse olla myös ketjussa mainitusta yrityksestä ostaa toinen onnelliseksi? 

Ap itse tuntee miehen parhaiten. Kyse voi olla persoonallisuushäiriöstä, kuten joku on maininnut. Tai itsekkyydestä / piittaamattomuudesta . Tai sitten kyse voi olla siitä, ettei yksinkertaisesti halua luopua saavutetuista eduista. Kaiken kaikkiaan ei mitenkään kiva tilanne, mutta ensimmäinen askel on yksinkertaisesti lopettaa maksaminen. 

Kyllä varmaan osittain olen halunnut tehdä muut onnelliseksi ostamalla asioita. Minulla oli aluksi hirveät paineet, että mieheni lapset pitäisivät minusta ja ostin helposti

Hyvä Ap! Tämä on juuri oikea asenne. Otat niin kutsutusti hallinnan takaisin itsellesi rahankäytön suhteen. Ostat ja maksat vain ja ainoastaan mitä itse haluat, et niitä asioita mitä sinulta oletetaan tai vaaditaan.

Lasten lahjojen suhteen päätös on mielestäni helppo. Osta jos todella haluat. Jos kyse taas on velvollisuudentunteesta, niin silloin jätät ostamatta.

Kohta lapset ovat jo aikuisia ja eivät enää tule viikonlopuksi teille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen ihmisen kanssa keskustelu pitää vain palauttaa yhä uudelleen siihen alkupisteeseen. Se ei ehkä onnistu heti jos mies alkaa huutamaan ja omatkin hermot menevät, mutta jossain kohtaa taas kun tilanne on rauhoittunut. Miehen pitää oppia että sivuseikkoihin takertuminen ja suuttuminen eivät ole toimivia pakoreittejä epämiellyttävistä keskusteluista.

Älä suostu sen kaltaisiin painostuksiin kuten "tämä on nyt sovittu" ja "vanhoihin riitoihin ei palata". Niihin saa palata niin monta kertaa kuin tarvitsee. On kohtuuton vaatimus että noin isot asiat pitäisi tulla käsitellyksi kerralla. Moni manipuloitsija käyttää juuri tuota "tämähän on jo puhuttu" -taktiikkaa. Luultavasti myös sinun miehesi. 

Minä itse asiassa olen onnistunut luomaan hyvän keskusteluyhteyden mieheen, joka käyttäytyi alkuun juuri noin, eli takertui sivuseikkoihin, yritti hiljentää suuttumalla, kyseli olenk

Saanko kysyä, miten onnistuit muuttamaan miehesi keskustelutyyliä? Nuo samat argumentit on nimittäin meillä miehellä aina käytössä riitojen aikana.

-AP

 

Toki, tosin pahoin pelkään että sinun tilanteesi on hankalampi. Minun miehelläni nimittäin oli ihan aidosti toive saada hyvä ja kummallekin toimiva parisuhde. Tuo oli vain keskustelutapa jonka hän oli osin saanut kotoaan, ehkä myös opetellut puolustautuakseen edellisessä suhteessaan jossa hän eli hyvin vaativan ja verbaalisesti lahjakkaan ihmisen kanssa.

Minä olen laillasi hyvin kiltti ja mukautuva, miellyttämisenhaluinenkin, ja alkuvuosina säikähdin pahasti kun mies suhtautui kaikkiin "vaikeampiin" asioihin heti tuollaisessa aggressiivisessa siilipuolustuksessa. Tilanne johti siihen ettei alkuvuosina puhuttu mistään tärkeästä, koska en halunnut suututtaa miestä.

Lopulta minulle kertyi valtava möykky sanomattomia asioita ja minulla oli niin huono olo että aloin haluta erota. Miehelle oli käännekohta, kun hän tajusi että en uskalla puhua hänelle asioista jotka minua vaivaavat ja voin siksi huonosti. Hän alkoi haluta itse keskustelua ja alkoi myös ottaa vastuuta keskustelutilanteiden kulusta. Pidettiin usein taukoja jos tunteet meinasi kiihtyä ja palattiin sitten taas aiheeseen. Välillä kirjoitettiin viestejä. Minulta tuo vaati paljon rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä. Tosin olen sellainen luonnostanikin. Jos mies takertui sivuseikkoihin ja alkoi vaikkapa väittää minun sanoneen "ikinä", vastasin vain että "anteeksi jos sanoin "ikinä", se ei ole totta, tarkoitan vain että näin on mielestäni liian usein". Palautin keskustelun koko ajan vain siihen fokukseen ja usein myös kirjoitin etukäteen ylös asiat mistä haluan keskustella, jotta ne eivät häviä mielestä jos keskustelu harhautuu.

Omalta kohdalta käänne tosiaan oli se, kun voin niin huonosti että en enää välittänyt jos mies suuttuu tai jopa jättää. Jossain kohtaa toivoinkin sitä. En enää pelännyt riitoja. Onneksi hän kuitenkin otti uuden polun. Nykyään puhumme paljon, siinä on ongelmia vieläkin, mutta niistä päästään ohi kun myös miehellä on kova halu saada asiat selväksi sen sijaan että ne lakaistaan maton alle, sillä hän on nähnyt mihin se johtaa.

Valitettavasti pelkään kuitenkin että sinun miehelläsi samaa halua ei välttämättä ole, sillä hän hyötyy tästä tilanteesta niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies vaikuttaa olevan hyväksikäyttäjä ja kaasuvalottaja. Tästä huolimatta Apn olisi hyvä tehdä myös hieman itsetutkiskelua, että miksi on alunperin alkanut maksamaan miehen ja hänen lastensa kuluja niin avokätisesti? Onko kyse tosiaan pelkästään kiltteydestä, vaan voisiko kyse olla myös ketjussa mainitusta yrityksestä ostaa toinen onnelliseksi? 

Ap itse tuntee miehen parhaiten. Kyse voi olla persoonallisuushäiriöstä, kuten joku on maininnut. Tai itsekkyydestä / piittaamattomuudesta . Tai sitten kyse voi olla siitä, ettei yksinkertaisesti halua luopua saavutetuista eduista. Kaiken kaikkiaan ei mitenkään kiva tilanne, mutta ensimmäinen askel on yksinkertaisesti lopettaa maksaminen. 

Kyllä varmaan osittain olen halunnut tehdä muut onnelliseksi ostamalla asioita. Minulla oli aluksi hirveät paineet, että mieheni lapset pitäisivät minusta ja ostin helposti kaikenlaista siinä toivossa, että olisin kiva heidän mielestään. 

 

Mutta en osaa sanoa miten se on mennyt tähän, että oletus on että maksan kaiken tai sitten ei tehdä mitään. Ja nykyään ei oikein tehdäkään, koska jättäydyn yleensä pois kaikesta etten joudu maksumieheksi.

Aion nyt ainakin ottaa vieläkin tiukemman linjan, etten tosiaan maksa mitään. Tosin totta puhuen mietin kyllä etten voi jättää ostamatta joululahjoja miehen lapsille, koska eivät he tähän ole syypäitä. 

-AP

Ei tarvitse kokonaan lahjoitta jättää, mutta lahjaksi kelpaa hyvin esim. edullinen suihkusaippua-lahjapakkaus, tai vaikka konvehtirasia.

Tosin miettisin kyllä tarkkaan, kuinka mielekästä on alkaa pykäämään joulua kaiken tuon jälkeen. Kerkeisit vielä suunnitella esim. miniloman itsellesi kylpylässä joulunajalle.

Jos mies tuohon valittaisi, ettei hänellä ole varaa jouluruokiin, niin olisin lasten äitiin jo yhteydessä.

"Mutta en osaa sanoa miten se on mennyt tähän, että oletus on että maksan kaiken tai sitten ei tehdä mitään."

Tämä on ihmisten kanssa yllättävän tavallista. Minulle on käynyt parin kaverin kanssa. Ovat olleet vähävaraisia, joten olen maksanut illallisen ja sen jälkeen sainkin maksaa aina, se oli itsestään selvä oletus. Kun toisella ei ole varaa.

Sama juttu kaiken muunkin tekemisen kanssa. Jossain vaiheessa kaveri kävi töissäkin, mutta maksumiehen hommat jäi mulle.

Kiltti ja kohtelias ihminen ei vaan jotenkin kehtaa muuttaa sitä "sopimusta", joka on tehty. Vasta kun oppi ajattelemaan, että se toinenhan siinä todella röyhkeä on, auttoi. Mutta silloinkin vain lakkasin käymästä syömästä tämän kanssa...Tosi vaikea edes itse ymmärtää!

Mutta tosiaan, lopetan nyt tähän. Tämä on Ap:n ketju ja omalla viestilläni yritin vain antaa Ap:lle ajatusta siitä, että kyse ei ole pelkästään miehen toiminnasta, vaan myös Ap:n. Mutta Ap:n tarinassa se, että mies syyllistää ja arvostelee Ap:tä, kun hän yrittää pitää puoliaan on kyllä todella huolestuttava piirre!

Tässä olet kyllä minunkin mielestäni aivan oikeassa. Ikävää se on, että riita aplle tulee ja olethan siinäkin oikeassa, että jos se teillä menee riidatta, niin eihän siinä mitään vikaa ole. Tehdään, kuten kumpikin tahtoo. Itselleni vain olisi raskasta, mutta erilaisia ollaan.

Tai sanotaan se niin, että minua varmaan loukkaisi, jos mies ei koskaan haluaisi "sijoittaa" mihinkään, mikä minulle on tärkeää, ainoastaan siihen, mitä itse tahtoo. Tuntuisi, että hän ei välitä ilahduttaa minua mitenkään, tekee vain asioita, joita itse tahtoo ja minä voin niitä sitten saada sivussa, vaikka ne eivät olekaan itselleni niitä haluttuja.