Mies ja ex sopivat lapsiviikonloppujen muutoksista keskenään
En keksinyt mitään järkevää otsikkoa, mutta minua on alkanut harmittamaan, kun mies vaihtaa lapsiviikonloppujaan jatkuvasti exän toiveesta ja ilmoittaa minulle asiasta ehkä päivää ennen lasten tuloa.
Ymmärrän kyllä, että välillä tulee muutoksia ja niille ei voi mitään, mutta näitä tulee vähintään kerran kuussa ja useamman kerran olen joutunut omat suunnitelmani perumaan. Esimerkiksi lokakuussa olin sopinut parin kaverini kanssa illanvietosta kotonamme, mutta mies ilmoittikin että hänen lapsensa (yläasteikäisiä) tulevat viikonloppuna, joten mieluummin peruin illanvieton, koska mielestäni ei ole ok juoda alkoholia lasten ollessa paikalla enkä olisi muutenkaan voinut viettää sellaista rentoa iltaa ystävieni kanssa, kun varmasti olisi pitänyt miettiä kuka kuuntele juttujamme.
Tuntuu vaan ikävältä, että minulla ei ole koskaan mitään sananvaltaa näihin muutoksiin. Tiedän, ettei ole kyse minun lapsistani mutta kai minullakin on jokin oikeus joskus olla rauhassa kotona.
Vähän pelkään jo etukäteen etten tule mitään myötätuntoa saamaan, mutta kertokaa vaikka sitten vinkkejä miten jaksaisin tilannetta paremmin. Olen sanonut miehelle, että olisi kiva kuulla muutoksista heti kun hän niistä kuulee, mutta ne välillä tulevat ainakin miehen mukaan hänenkin tietoon vasta päivää ennen.
Kommentit (439)
Selkeetä kiusaahan tuo exä tekee ja mies hyppää mukana. Tämän takia ei kannata jo lapsia hankkineen miehen kanssa seurustella, sitä jää aina kakkoseksi. Oma koti on paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Yritän vastata tähän useampaan viestiin samalla, mutta tosiaan olen luonteeltani kiltti ja poden helposti syyllisyyttä, jos en toimi muiden toivomalla tavalla. Yritän aina parhaani mukaan auttaa ihan kaikkia ihmisiä elämässäni ja varmaan siksi olenkin osittain ajautunut tähän tilanteeseen.
Olen itse asiassa nähnyt miehen palkkakuitit aina silloin tällöin, mutta en tosiaan ymmärrä mihin hänen rahansa kuluvat. Tiedän, että hän on joutunut ottamaan jotain lainoja ja varmaan niitä makselee pois. Olen yrittänyt tietoisesti pitää itseni erillään hänen raha-asioistaan, mutta toki olen useita kertoja puhunut siitä ettei ole reilua ettei hän voi maksaa osuuttaan laskuista ja tähän hän on itsekin todennut, ettei se ole reilua mutta hän ei voi maksaa tai hänellä ei ole rahaa ja siinä se.
Olen oikeasti todella kiitollinen neuvoistanne ja kaikesta mitä olette sanoneet ja kertoneet. Mutta se on totta, että olen aika hämilläni
Yksittäisiin sanoihin takertuminen silloin, kun miehen pitäisi pystyä käymään rehellinen, aikuisten välinen reilu keskustelu vahvistaa entisestään sitä, että sinua manipuloidaan ja kaasuvalotetaan. Juuri noin luonnehäiriöiset toimivat, takertuvat yksittäiseen asiaan, jolla ei kokonaisuuden kannalta ole merkitystä ja he saavat pyöriteltyä keskustelun niin, että poistutaan siitä varsinaisesta aiheesta ja jankataan pienestä ja mitättömästä yksityiskohdasta. Tämä juuri on kaasuvalottamista, todellisuuden hämärtämistä ja henkistä väkivaltaa. Samoin tuo, että sinua haukutaan prinsessaksi, kun haluaisit käyttää omat rahasi itseesi sen sijaan, että annat miehesi kupata kaikki rahasi. Ja tuo, että et edes tiedä minne miehen rahat menevät, vaikka näennäisen rahattomuutensa johdosta hän maksattaa sinulla omia ja lapsiensa kuluja. Hänen kuuluisi vähintäänkin tehdä tarkka selvitys minne hän hassaa rahansa ja muuttaa pois asunnostasi, jos omalla hövelillä rahankäytöllään aiheuttaa sen, ettei hänellä ole varaa maksaa omia ja lasten kuluja. Et missään nimessä ole kohtuuton ja vaativa, vaan miehesi on luonnehäiriöinen ihmisloinen. Ja luonnehäiriöiset etsivät kilttejä, empaattisia ja helposti syyllistyviä uhreja, koska niitä on helppo manipuloida.
Kerrothan ap jo tänään jollekin ystävistäsi tai läheisistäsi?
En saa taas lainausta toimimaan, mutta niinhän tuo juuri menee kuin kerroit kaikelta osin :(
Tiedän, että olen varmasti ihan hirveän ärsyttävä, mutta minun on oikeasti todella vaikea kertoa tästä muille :( täälläkin avautuminen anonyyminä oli aika ison työn takana. Mutta ainakin olen saanut paljon ajateltavaa ja on ihan päivänselvää, että tilanne ei voi jatkua näin.
Ajattelin, että yritän sulattaa tätä asiaa ja samalla tarkkailla miehen käytöstä minua kohtaan loppuviikon. Ehkä yritän myös kirjoittaa asioita ja ehdottaa rauhallista keskustelua.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheellisen näkökulma keskusteluun: meillä lapset asuu jatkuvasti yhdessä kodissa ja aikuisten ja perheen menot suunnitellaan tästä lähtökohdasta. Ei ole mitään "lapsivapaita".
Mekin onnistumme kutsumaan ystäviä kylään ja elämään ihan normaalia elämää, lapsista huolimatta (??) ja jopa alkoholiakin joskus juodaan (!!).
Yläasteikäiset eivät kaipaa seuraneitejä tai viihdyttäjiä jatkuvasti, joten mitä tuonikäiset vaikuttavat aikuisten menoihin
Täällä toisen ydinperheellisen näkökulma keskusteluun: meillä on täysin normaalia, että mikäli vanhmmista toinen haluaa kestitä kavereitaan meidän kodissa, niin silloin toinen vanhempi ja lapset lähtevät sinä viikonloppuna esim. mökille. Nyt kun lapset ovat kasvaneet niin vanhemmat saattavat lähteä mokille nuorimman kanssa, jotta vanhempi voi kutsua rauhassa kavereitaan meille kotiin viikonlopuksi.
Ap:lle tiedoksi, että mikäli olet sopinut tekemistä oman kummilapsesi kanssa niin ei niihin päiviin kuulu muut. Mikäli minä menen esim. kummilapseni kanssa kaupungille, niin en todellakaan ota omia lapsia mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ap kysymys? Miksei yläaste ikäidet lapset muka voisi olla kotona krskenään sen leffan ajan? Tuskin tarvitsevat mitään jatkuvaa holhoamista.
Katsotaan osaanko lainata viestiä oikein, mutta toki voivat olla keskenään, jos eivät halua mukaan mutta ei mielestäni ole reilua heitä kohtaan tehdä jotain spesiaalia ja sanoa että etteivät he pääse mukaan.
-AP
Tiedoksi Ap:lle, että ydinperheissä on täysin tavallista, että vanhemmat tekevät asioita myös keskenään tai että välillä vain yksi lapsista pääsee mukaan. Ei ydinperheissäkään aina käydä joka paikassa yhdessä!
Tuollaisen ihmisen kanssa keskustelu pitää vain palauttaa yhä uudelleen siihen alkupisteeseen. Se ei ehkä onnistu heti jos mies alkaa huutamaan ja omatkin hermot menevät, mutta jossain kohtaa taas kun tilanne on rauhoittunut. Miehen pitää oppia että sivuseikkoihin takertuminen ja suuttuminen eivät ole toimivia pakoreittejä epämiellyttävistä keskusteluista.
Älä suostu sen kaltaisiin painostuksiin kuten "tämä on nyt sovittu" ja "vanhoihin riitoihin ei palata". Niihin saa palata niin monta kertaa kuin tarvitsee. On kohtuuton vaatimus että noin isot asiat pitäisi tulla käsitellyksi kerralla. Moni manipuloitsija käyttää juuri tuota "tämähän on jo puhuttu" -taktiikkaa. Luultavasti myös sinun miehesi.
Minä itse asiassa olen onnistunut luomaan hyvän keskusteluyhteyden mieheen, joka käyttäytyi alkuun juuri noin, eli takertui sivuseikkoihin, yritti hiljentää suuttumalla, kyseli olenko minä sitten täydellinen ja yritti estää palaamasta aiheisiin enää uudelleen. Eli toisenlainen käytös- ja keskustelumalli on mahdollista oppia. Sinun tapauksessasi se on tosin vasta alku, jos siinä onnistut. Sen jälkeen on sitten vielä selvitettävä tuo tilanne. Valitettavasti voi hyvin olla että siinä ei ole mitään selvitettävää, koska tuo on juuri se tilanne minkä mies tahtookin eikä hänellä ole halua tasapuoliseen parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen ihmisen kanssa keskustelu pitää vain palauttaa yhä uudelleen siihen alkupisteeseen. Se ei ehkä onnistu heti jos mies alkaa huutamaan ja omatkin hermot menevät, mutta jossain kohtaa taas kun tilanne on rauhoittunut. Miehen pitää oppia että sivuseikkoihin takertuminen ja suuttuminen eivät ole toimivia pakoreittejä epämiellyttävistä keskusteluista.
Älä suostu sen kaltaisiin painostuksiin kuten "tämä on nyt sovittu" ja "vanhoihin riitoihin ei palata". Niihin saa palata niin monta kertaa kuin tarvitsee. On kohtuuton vaatimus että noin isot asiat pitäisi tulla käsitellyksi kerralla. Moni manipuloitsija käyttää juuri tuota "tämähän on jo puhuttu" -taktiikkaa. Luultavasti myös sinun miehesi.
Minä itse asiassa olen onnistunut luomaan hyvän keskusteluyhteyden mieheen, joka käyttäytyi alkuun juuri noin, eli takertui sivuseikkoihin, yritti hiljentää suuttumalla, kyseli olenko minä sitten täydellinen ja yritti estää palaam
Saanko kysyä, miten onnistuit muuttamaan miehesi keskustelutyyliä? Nuo samat argumentit on nimittäin meillä miehellä aina käytössä riitojen aikana.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ap kysymys? Miksei yläaste ikäidet lapset muka voisi olla kotona krskenään sen leffan ajan? Tuskin tarvitsevat mitään jatkuvaa holhoamista.
Katsotaan osaanko lainata viestiä oikein, mutta toki voivat olla keskenään, jos eivät halua mukaan mutta ei mielestäni ole reilua heitä kohtaan tehdä jotain spesiaalia ja sanoa että etteivät he pääse mukaan.
-AP
Tiedoksi Ap:lle, että ydinperheissä on täysin tavallista, että vanhemmat tekevät asioita myös keskenään tai että välillä vain yksi lapsista pääsee mukaan. Ei ydinperheissäkään aina käydä joka paikassa yhdessä!
Ymmärrän kyllä tämän ja näin olen ajatellutkin asian olevan, mutta meillä viikonloput mennään aina täysin miehen lasten toiveiden mukaisesti. Tuntuu siltä, että mies yrittää hyvittää sitä heille että näkee heitä suhteellisen vähän, minkä kyllä toisaalta ymmärrän, mutta ei joka viikonloppu voi olla kylpylää, huvipuistoa, shoppailua yms kuten se yleensä tuntuu meillä olevan.
-AP
Ensin onnea ap ylennyksestä! Sinua on alennettu muuten jo riittävästi.
Mä sanon nyt sen,mitä kukaan ei tohdi,koska paikalle rientää moralistit fraaseineen. Luettelen ne heti alkuun,niin kenenkään ei tarvitse.
Narsistin voi diagnosoida vain psykiatri.
Kaikki kuusipäät eivät ole narsisteja.
Kaikkiko ovat ympärilläsi narsisteja,ettet vain itse ole. Itsessäsikin on varmasti vikoja.
Muotidiagnoosi
Narsisteja on vain 1 prosentti populaatiosta.
Mutta mitä diagnosointiin tulee,olen aina ihmetellyt,kuinka joku psykiatri jaksaa viettää narsistin kanssa vuoden-pari 24h/ vrk. Että covertinkin maski alkaa repeillä ja totuus paljastuu. Taidokkaastihan ne vetää sitä moitteetonta rooliaan julkisissa tilanteissa ja kaikki piina tapahtuu piilossa yksityisesti. Tuttavat ja äitinsä hurraa,kuinka se on niin ihana ihminen. Ja kumppanilla,ehkä myös lapsella on vastassaan se demoninen peto,mikä ei näyttäydy ihmisten ilmoilla.
Mikäli aihepiiri on sinulle ap tuntematon,tutustu aiheeseen "Narsistin harjoittama taloudellinen väkivalta." Tuota manipuloinnin verkkoa harva pystyy edes käsittämään mitenkään ja loput ei usko. Silti netissä on tukiryhmiä ja uskon,että sieltä löytyy ne todelliset kokemusasiantuntijat ja paras vertaistuki.
Kertomasi perusteella viitteitä tuohon luonnevikaan on ja ainoa neuvoni selviämiseen: Unohda olevasi tekemisissä normaalisti toimivan,tuntevan ja ajattelevan ihmisen kanssa. Olet tekemisissä sinut joka tavoin kuiviin imevän parasiitin kanssa. Olet tekemisissä aikuisen kokoisen uhmaikäisen kanssa. Iskee,jos olet heikko. Raivostuu,jos yrität selvittää ja perustella näkemyksiäsi. Ne ei kunnioita kuin pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Yritän vastata tähän useampaan viestiin samalla, mutta tosiaan olen luonteeltani kiltti ja poden helposti syyllisyyttä, jos en toimi muiden toivomalla tavalla. Yritän aina parhaani mukaan auttaa ihan kaikkia ihmisiä elämässäni ja varmaan siksi olenkin osittain ajautunut tähän tilanteeseen.
Olen itse asiassa nähnyt miehen palkkakuitit aina silloin tällöin, mutta en tosiaan ymmärrä mihin hänen rahansa kuluvat. Tiedän, että hän on joutunut ottamaan jotain lainoja ja varmaan niitä makselee pois. Olen yrittänyt tietoisesti pitää itseni erillään hänen raha-asioistaan, mutta toki olen useita kertoja puhunut siitä ettei ole reilua ettei hän voi maksaa osuuttaan laskuista ja tähän hän on itsekin todennut, ettei se ole reilua mutta hän ei voi maksaa tai hänellä ei ole rahaa ja siinä se.
Olen oikeasti todella kiitollinen neuvoistanne ja kaikesta mitä olette sanoneet ja kertoneet. Mutta se on totta, että olen aika hämilläni
Kannan korteni kekoon kertomalla omasta perheestäni. Meillä minä olen pääelättäjä. Olen myös oppinut hyvin säästeliääksi, jotta pystyn ylläpitämään perheen elintasoa. Nykyään miehen tulot ovat jo lähellä minun tulotasoa. Tästä huolimatta minä olen edelleen se perheen pääelättäjä, sillä miehellä rahat menevät juurikin asuntolainaan, autolainaan ja omiin harrastuksiinsa. Mies ei ole hyväksikäyttäjä eikä kaasuvalota minua, mutta hän vain yksinkertaisesti käyttää rahansa mielummin itseensä mitä minuun tai perheeseen.
Meillä ei kuitenkaan asioista ole koskaan tarvinnut riidellä, mutta olen vuosien aikana siksi maksanut niin paljon, koska olen "ostanut miestä onnelliseksi". Ja todella helposti olen aina lipsunut maksamaan sitten. Sitä sinäkin Ap mielestäni koko ajan teet. Sinä ostat miestä ja hänen lapsiaan onnelliseksi. Tosiasia kuitenkin on, ettet koskaan pysty ostamaan heitä riittävän onnelliseksi.
Nykyään olen todella tarkka siitä mitä maksan ja ostan. Tilanne on itseasiassa jopa hieman naurettava siinä suhteessa, etten suostu enää menemään miehen kanssa yhtäaikaa esim. kauppaan. Ja itse ostan kaupassa todellakin vain ja ainoastaan peruselintarvikkeita, en mitään herkkuja, tms. Surkuhupaisaa on, etten suostu ostamaan miehelle nykyään kaupasta mitään hänen toivomaansa, ellei hän ensin laita rahoja minulle mobilepaylla, koska joka kerta kun pyysin häntä maksamaan jälkikäteen, alkoi martyyrivalitus siitä kuinka hänellä ei ole rahaa. Ärsyttävintä on, että asiassa saa koko ajan olla tarkka, mutta muuten tosiaan lipsun tosi herkästi makselemaan milloin mitäkin. Tämä on kaukana ihanteesta, mutta muuten maksan aivan kaiken.
Moni neuvoo Ap:ta eroamaan. Se on yksi ratkaisu. Aivan ensimmäiseksi minä kuitenkin puolestani neuvoisin Ap:ta avaaman itselleen uuden säästötilin (tai sijoitustilin), jonne siirtää joka kuukausi vähintään 20 prossaa palkasta joka ikinen kuukausi. On huomattavan paljon helpompi itse todeta, ettei ole rahaa, kun käyttötili alkaa lähestyä nollaa. Ja mikäli psykologista peliä haluaa alkaa pelaamaan, niin on hyvä muistaa aina aika ajoin huokailla miehelle, että "hitsit, mun rahat on ihan loppu, voisitko sä lainata mulle hieman..." ;)
Totta tuo, että olennaista on hillitä itsensä. Eli siis ei lähteä huutokuoroon mukaan. Vaan kun toinen esim. sanoo, että sanoit väärin, sanoa rauhallisesti, että selvä, anteeksi siitä, toistan siis eri sanoilla. Ja sitten toistaa rauhallisesti eri sanoilla. Ja sanoa suoraan, että nyt emme ala keskustella vääristä sanoistani, vaan keskustelemme asiasta x.
AP, ikävä sanoa, mutta todellakin nyt sua viedään. Turhaa on myös näiden joidenkin kirjoittajien ilkeily siitä, että olet pettynyt, jos odotettu ystävien ilta peruuntuu. Totta kai olet. Ja tiedoksi kaikille äideille ja isille, jos minut kutsutaan viettämään aikuisten iltaa, en todellakaan pidä siitä, että nurkissa luimuaa teinit. Tiedän itse, miten korvat höröllä kuuntelin teininä kaikki aikuisten jutut! Tietysti ne kiinnosti, kun koko aikuisten maailma oli salaisuus ja suuri halu sinne jo päästä.
Niitä "lasillinen viiniä ruuan kanssa"-iltoja saa tosiaan viettää, enkä pidä kohtuuttomana, että pari kertaa vuodessa haluaa myös huoletta juoda useamman lasillisen. Ei se todellakaan ketään juopoksi tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit, kun aloit suhteeseen miehen kanssa joilla on lapsia?
Mä ainakin ajattelin, että sovituista asioista pidetään kiinni eikä jatkuvasti muuteta mieltä ja kärrätä lapsia hetken mielijohteesta miehelle ja vastaavasti peruta niitä sovittuja lapsiviikonloppuja, kun on keksittykin yhtäkkiä jotain menoa lapsille. Ymmärrän, että joskus voi tulla muutoksia, mutta tuntuu, että tota tapahtuu vähän väliä ja se on aika rasittavaa. Ja totta kai loukkaannutaan ja heittäydytään marttyyriksi, jos mies ei suostu perumaan omia sovittuja juttujaan ja ottamaan lapsia luokseen aina, kun äiti niin vaatii.
T. Eri
Tuollaisia exiä valitettavasti on, jotka suoranaisesti kiusaa tehdäkseen tai sitten ihan vain itsekkyyttään muuttavat suunnitelmia vähänväliä viinetingassa. Välillä niinpäin, että yhtäkkiä haluavatkin lapset itselleen, kun toisen vanhemman luona on jo sovitu lasten kanssa tekemistä tai menoja. Ja välillä niin, että keksitään itselle menoa ja halutaankin lykätä lapset toiselle, vaikka on toisin sovittu. Lapsille kaikkein kamalin tilanne tietenkin se, jos saavat tuntea olevansa tiellä kummankin vsnhemman luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ap kysymys? Miksei yläaste ikäidet lapset muka voisi olla kotona krskenään sen leffan ajan? Tuskin tarvitsevat mitään jatkuvaa holhoamista.
Katsotaan osaanko lainata viestiä oikein, mutta toki voivat olla keskenään, jos eivät halua mukaan mutta ei mielestäni ole reilua heitä kohtaan tehdä jotain spesiaalia ja sanoa että etteivät he pääse mukaan.
-AP
Tiedoksi Ap:lle, että ydinperheissä on täysin tavallista, että vanhemmat tekevät asioita myös keskenään tai että välillä vain yksi lapsista pääsee mukaan. Ei ydinperheissäkään aina käydä joka paikassa yhdessä!
Ymmärrän kyllä tämän ja näin olen ajatellutkin asian olevan, mutta meillä viikonloput mennään aina täysin miehen lasten toiveiden mukaisesti. T
Ap, toki mies voi mennä toimia lasten toiveiden mukaisesti. Sinun ei kuitenkaan tarvitse tai edes pidä, eteenkin mikäli sinä olet se lompakko, jolla toiveet toteutetaan. Sinun täytyy ottaa käyttöön miehen repliikit, eli toteat vain, että sinulla ei ole rahaa, menkää te, tms.
Vierailija kirjoitti:
Selkeetä kiusaahan tuo exä tekee ja mies hyppää mukana. Tämän takia ei kannata jo lapsia hankkineen miehen kanssa seurustella, sitä jää aina kakkoseksi. Oma koti on paras vaihtoehto.
Tässä ei kyllä minun mielestäni kyse ole enää niinkään miehen exän toiminnasta, vaan puhtaasti miehen omasta toiminnasta monella tasolla...
Mies ei ole hyväksikäyttäjä eikä kaasuvalota minua, mutta hän vain yksinkertaisesti käyttää rahansa mielummin itseensä mitä minuun tai perheeseen.
Siis mitä ihmettä? Mies, joka ei halua käyttää rahojaan sinuun tai lapsiin, ei ole hyväksikäyttäjä, kun vaan käyttää ne itseensä?? Kuule kyllä on.
Jokainen, joka haluaa käydä toisen lompakolla, aivan sama mistä syystä, on. Tietysti on!!
Ala sanomaan niin suoraan. Ai haluat taas lusmuilla mun lompakolla. Ai meinasit, että minä maksan taas. Miksi noiden egoa vielä pitää tuon päälle hivellä?
Vierailija kirjoitti:
Yritän vastata tähän useampaan viestiin samalla, mutta tosiaan olen luonteeltani kiltti ja poden helposti syyllisyyttä, jos en toimi muiden toivomalla tavalla. Yritän aina parhaani mukaan auttaa ihan kaikkia ihmisiä elämässäni ja varmaan siksi olenkin osittain ajautunut tähän tilanteeseen.
Olen itse asiassa nähnyt miehen palkkakuitit aina silloin tällöin, mutta en tosiaan ymmärrä mihin hänen rahansa kuluvat. Tiedän, että hän on joutunut ottamaan jotain lainoja ja varmaan niitä makselee pois. Olen yrittänyt tietoisesti pitää itseni erillään hänen raha-asioistaan, mutta toki olen useita kertoja puhunut siitä ettei ole reilua ettei hän voi maksaa osuuttaan laskuista ja tähän hän on itsekin todennut, ettei se ole reilua mutta hän ei voi maksaa tai hänellä ei ole rahaa ja siinä se.
Olen oikeasti todella kiitollinen neuvoistanne ja kaikesta mitä olette sanoneet ja kertoneet. Mutta se on totta, että olen aika hämilläni
Exäni oli vähän samanlainen. Raha poltti taskuissa, ihan sama vaikka olisin maksanut yksin kaikki kulut, niin hänellä silti olisi ollut rahat loppu jo ennen palkkapäivää.
En tiedä, oliko jokin salattu peliongelma tai vastaavaa. Eron jälkeen oli uskomatonta huomata, miten minunkin omiin juttuihini riitti viimein rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole hyväksikäyttäjä eikä kaasuvalota minua, mutta hän vain yksinkertaisesti käyttää rahansa mielummin itseensä mitä minuun tai perheeseen.
Siis mitä ihmettä? Mies, joka ei halua käyttää rahojaan sinuun tai lapsiin, ei ole hyväksikäyttäjä, kun vaan käyttää ne itseensä?? Kuule kyllä on.
Jokainen, joka haluaa käydä toisen lompakolla, aivan sama mistä syystä, on. Tietysti on!!
Ala sanomaan niin suoraan. Ai haluat taas lusmuilla mun lompakolla. Ai meinasit, että minä maksan taas. Miksi noiden egoa vielä pitää tuon päälle hivellä?
Arvasin, että joku tarttuu tuohon kohtaan...
Mielestäni Ap:n ja minun tilanteen ero on, että mikäli minä en maksaisi pääosaa kuluista, meillä vain elettäisiin pienemmällä budjetilla, eli sillä minkä mies on valmis omalta osaltaan yhteiseen hyvään käyttämään (kertaa 2, eli lisättynän minun osuudella). Minun mielestäni se on liian vähän, jolloin olen tehnyt tietoisen valinnan maksaa tietystä elintasosta. Sen vuoksi ei mielestäni ole kyse hyväksikäyttämisestä, vaikka toki mies siinä mukana nauttii meidän elintasosta. Toinen asia on kaasuvalottaminen. Mikäli sanon, etten maksa, niin homma on hänelle ihan ok. Jos hän ei itse pysty maksamaan niin sitten olemme ilman kyseistä asiaa. Ilman mitään riitoja.
Näkisin, että meillä ongelma on enemminkin minun yritys ostaa miestä onnelliseksi. Nykyään tosiaan en tee sitä enää lähellekkään samassa määrin ja se on miehelle ok. Itse asiassa minun "harrastukseni" on nykyään siirtää joka kuukausi rahaa rahastotilille. Näin meillä kummallakin on omat "harrastuksemme". :)
Hei AP! Kuinka kauan ehditte seurustella, ennen kuin mies muutti asuntoosi? Millaista miehen rahankäyttö oli seurusteluaikana? Onko hänen työpaikka pysynyt samana koko ajan vai onko vaihtunut pienempi palkkaiseen työhön?
Näkisin, että meillä ongelma on enemminkin minun yritys ostaa miestä onnelliseksi. Nykyään tosiaan en tee sitä enää lähellekkään samassa määrin ja se on miehelle ok. Itse asiassa minun "harrastukseni" on nykyään siirtää joka kuukausi rahaa rahastotilille. Näin meillä kummallakin on omat "harrastuksemme". :)
Ei. On aivan sama, miten toisen rahoja toistuvasti käyttää, eikä halua panostaa mihinkään yhteiseen, vaan itseensä. Siis aivan sama, tekeekö sen "reilusti" olemalla ok, kun toinen ei käytä vaiko kaasuvalottamalla. Se on yhtä kaikki toisen rahojen käyttämistä itseensä. Joka on hyväksikäyttöä.
Tosin kaasuvalottamisena voisi pitää sitäkin, että tästä on tehty sinun ongelmasi, kun yrität pitää jotain kivaa tai hyvää elintasoa suhteessanne.
Siis lyhyesti: se, että sinulla on käynyt edes mielessä, että miehen voi/hänet pitää ostaa onnelliseksi, on hyväksikäyttöä.
En keksi yhtään ihmistä, tai yhtään asiaa, jonka voisin toistuvasti ottaa vastaan antamatta koskaan takaisin. Jos niin toimii, käyttää toista hyväkseen.
Yritän vastata tähän useampaan viestiin samalla, mutta tosiaan olen luonteeltani kiltti ja poden helposti syyllisyyttä, jos en toimi muiden toivomalla tavalla. Yritän aina parhaani mukaan auttaa ihan kaikkia ihmisiä elämässäni ja varmaan siksi olenkin osittain ajautunut tähän tilanteeseen.
Olen itse asiassa nähnyt miehen palkkakuitit aina silloin tällöin, mutta en tosiaan ymmärrä mihin hänen rahansa kuluvat. Tiedän, että hän on joutunut ottamaan jotain lainoja ja varmaan niitä makselee pois. Olen yrittänyt tietoisesti pitää itseni erillään hänen raha-asioistaan, mutta toki olen useita kertoja puhunut siitä ettei ole reilua ettei hän voi maksaa osuuttaan laskuista ja tähän hän on itsekin todennut, ettei se ole reilua mutta hän ei voi maksaa tai hänellä ei ole rahaa ja siinä se.
Olen oikeasti todella kiitollinen neuvoistanne ja kaikesta mitä olette sanoneet ja kertoneet. Mutta se on totta, että olen aika hämilläni tästä. Toki siis koin että tilanne on kannaltani hieman epäreilu, mutta se miten olette puhuneet että tämä on henkistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä ja muuta, niin en ole edes ajatellut että tämä olisi niin paha. En siis tarkoita etteikö tilanne voisi olla sellaista, mutta tässä on oikeasti aika lailla sulattelua, kun olen kuitenkin vähintään viimeiset pari vuotta osittain uskonut, että olen vain lähes mahdoton ihminen toiveissani.
Haluaisin kyllä oikeasti keskustella miehen kanssa näistä asioista rauhallisesti. Meille vaan tulee niin helposti näistä riitaa. Mutta kuten joku sanoikin, niin olisi hyvä kirjoittaa asiat paperille ja sen avulla käydä keskustelua. Meillä vaan se keskustelu usein menee siihen, että käytän miehen mielestä "väärää" sanaa (sanon esim. ettet ikinä vie roskia) ja tähän hän sanoo etten voi sanoa ikinä, koska hän teki sen juuri kolme kuukautta sitten eli se ei pidä paikkaansa ettei hän ikinä tekisi niin ja yleensä itse sitten hermostun ja sanon että se aikamäärä tai joku väärä verbi ei ole se tärkein asia vaan se pointtini siinä taustalla, mutta tässä vaiheessa se onkin jo aikamoista huutokilpailua.
Itse asiassa olen aika varma, ettei kukaan lähipiiristämme uskoisi tätä meidän suhteestamme. Mies on niin kohtelias ja huomaavainen, kun muita on paikalla ettei tätä ehkä voisi edes uskoa hänestä. En minäkään olisi ikinä uskonut, koska hän oli aluksi ihan erilainen ja nyt tosiaan muutos on tapahtunut asteittain useamman vuoden aikana.
Me myös tavattiin miehen kanssa Tinderissä, mutta tapailimme kyllä useamman kuukauden ennen kuin tapasin hänen lapsensa. Se oli myös minun mielestäni hyvä idea ja taisi olla alkujaan miehen ideakin, että hän halusi että suhteemme on vakaalla pohjalla ennen lasten tapaamista. Eli ei ole sama mies kyseessä :D
-AP