Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1448)
Minä käytän sitä varmaa keinoa, eli laitan jalat ristiin viikoksi, jonka jälkeen homma toimii jälleen tuttuun tapaan. Miehiä pitää aina välillä muistuttaa. Joskus joku kaverini on pitänyt mulle oppitunnin ettei enää naimisissa pidä olla niin hyvässä kunnossa, olen ollut hiljaa ja nauranut itsekseni, että no katsotaan sitten kun mies alkaa poikkiteloin niin millä hän saa miehensä ojennuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka viitsii katsoa sellaista puolisoa joka on vapaamatkustajana yhteisessä perheessä? Erohan on vaihtoehto.
Ei usein kauaakaan viitsi. Mutta yleensä ihmiset joutuvat jumiin tällaisiin tilanteisiin koska ollaan emotionaalisessa loukussa, ympäristön paineet pysyä yhdessä, taloudelliset sopimukset kuten lainat, ja erityisesti lapset, pelko siitä että ero vahingoittaa heitä. (Ja niin vahingoittaakin henkisesti ja taloudellisesti, mutta tilannekohtaisesti se voi olla pienempi paha kuin että jää jos puoliso on esim. väkivaltainen)
Ongelmat myös harvoin ilmenee alussa.
Vierailija kirjoitti:
Minä käytän sitä varmaa keinoa, eli laitan jalat ristiin viikoksi, jonka jälkeen homma toimii jälleen tuttuun tapaan. Miehiä pitää aina välillä muistuttaa. Joskus joku kaverini on pitänyt mulle oppitunnin ettei enää naimisissa pidä olla niin hyvässä kunnossa, olen ollut hiljaa ja nauranut itsekseni, että no katsotaan sitten kun mies alkaa poikkiteloin niin millä hän saa miehensä ojennuksiin.
Anteeks?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käytän sitä varmaa keinoa, eli laitan jalat ristiin viikoksi, jonka jälkeen homma toimii jälleen tuttuun tapaan. Miehiä pitää aina välillä muistuttaa. Joskus joku kaverini on pitänyt mulle oppitunnin ettei enää naimisissa pidä olla niin hyvässä kunnossa, olen ollut hiljaa ja nauranut itsekseni, että no katsotaan sitten kun mies alkaa poikkiteloin niin millä hän saa miehensä ojennuksiin.
Anteeks?
Sorry, karkasi ennen ku ehdin kirjoittaa
Vierailija kirjoitti:
Aloitis on tosi ikävää asennetta kuvaava. Ei kenellekään sanotaan, että nyt sinä teet eikä käskyttää ilkeästi.
"Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit"
Tällä keinolla ei se toinen voi mitenkään onnistua. Sille pirttihirmulle ei missään tapauksessa käy mikään, mitä toinen tekee. Tossa ei voi onnistua.
Kyllä siinä kohtaa sanotaan jos aikuinen ihminen ei itse tajua omatoimisesti ryhtyä toimeen ja ottaa aikuiselle kuuluvaa vastuuta, vaan seisoo tumput suorana ja odottaa, että kaikki hänen ympärillään mystisesti vain itsestään hoituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein niin että jätin sellaisia asioita miehelle joiden kanssa voin elää. Mieheni hoitaa toisen lapsen koulut, ilmoittaa harrastuksiin ja pyykkää lähes kaiken tässä taloudessa (4hlö, urheillaan paljon). Se maksoi yhden alpakanvillaisen mekon ja muutamia valkoisia vaatteita, mutta nykyään homma toimii. Jätän villat ym. ekstraherkät pesukorien ulkopuolelle ja hoidan itse, homma toimii. En edes hönkäise päin ennenkuin mies tuo korillisen puhtaita jaettavaksi, kaappeihin laittaa jokainen perheenjäsen itse kuten parhaaksi näkee.
EI kukaan ole seppä syntyessään.. pojille ei yleensä kukaan ole ollut opettamassa. Eli katse niihin omiin kupeiden hedelmiin, samat työt kaikille lapsille!
Kyllähän kunnon akka miehen kanssa menee METSÄ ja METAllitöihin valittamatta KOKOAJAN
M50
Ps. nyky akat ei osaa kuin valittaa kokoajan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehiltä ei vaadita mitään lapsena, joten ne ei osaa aikuisena. Kauhulla olen seurannut vierestä, miten tutuilta teinipojilta ei vaadita mitään mikä on saman ikäisille tytöille itsestäänselvyys.
Esim. nyt oli koulun itsenäisyyspäivän juhlat. Itse sanoin omalle tyttärelle, että etsii sopivat juhlavaatteet ja sitten ostetaan. Näiden poikien äiti osti lapsilleen puvut ja laittoi ne aamulla valmiiksi, että pojat saivat juhlavaatteet päälleen. Urheiluharrastuksessa tyttöni suunnittelee ja ostaa itse omat eväänsä. Nämä pojat odottavat, että äiti ostaa ja pakkaa. Tyttöni ostaa omat arkivaatteensa itse, osaa pestä ne tarvittaessa ja huolehtii, että tarvittavat on puhtaana silloin, kun pitää. Nämä pojat saa palvelun äidiltään. Lista esimerkeistä olisi loputon. Ja näilläkin pojilla on isosisko, joka on kasvatettu samoilla odotuksilla kuin tyttäreni. Eli nuokin vanhemmat osaa vaatia omatoimisuutta, mutta vain tytöltä.
Miehet on sellasia että ne lapsesta vanhuuteen passuuttaa niitä jotka ovat tarpeeksi tyhmiä passaamaan. Meidän perheessä ei ole tyhmiä passaajia niin hienosti saa pojat itse tehtyä tarpeellisen.
Kannattaa hieman avata sitä nutturaa jos laskujen maksu ja kotityöt on kovin rasittavia hommia. Kelatkaa jotkut tekee ihan oikeita fyysisiä töitä. Eikä edes ajattele noita asioita. Hommat hoituu siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen työjako, että minä tuon rahat töistä talouteen. Vaimo "siipeilee" kotiäitinä, joten hän saa tehdä kaikki kodin sisäiset työt. Ei ole koskaan narissut asiasta ja ymmärtää, että minun työni ansiosta voimme asua täällä. Pari kertaa olen joutunut muistuttamaan, että raha ei kasva puussa ja pitää elää säästeliäämmin
On Suomessa aika harvinainen kuvio että nainen on pitkään kotiäitinä. Tai ne ketkä on niin niillä ei mitään miestä olekaan ja veronmaksajat on se elättäjä
Teidän olisi pitänyt puhua asiasta enemmän, ja yhdesdä päättää, mitä vaatteita lapsi tarvitsee. Miehesi ei ole oppinut lapsuudenperheessään eikä alkuelämässään huolehtimssn tuollaisista asioista. Joudut opastamaan häntä hänelle oudolla alueella.
Miehesi tottumattomuutta hoitaa noita hankintoja ei pidä käytyää välineenä oman arvon nostoon: ketään ei pidä lähettää tehtävään, jonka tietää jo etukäteen epäonnistuvan, jotta saisi tuntea paremmuutta toisen epäonnistumisesta. Minuutin ilo, vuosikymmenten vahinko, ja huono malli lapsille. En sano, että olisit niin tehnyt, mutta tuota asetelmaa pitää tietoisesti varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla, että mun työ on mitätöntä.. jos teen lapsen kanssa 2h esseetä ja mies tekee 1h kotitöitä sillä välin, niin reilumpi jako olisi että teen 2h esseetä + 30min kotitöitä ja mies tekisi 30min kotitöitä. Jep jep, hyvä tietää, että naisen pitää edelleen tehdä ajallisesti enemmän. Onneksi puoliso ei sentään näin ajattele, vaan ihan arvostaa sitä mun hoitamaa osuutta.
Eli mies halusi jakaa kotityöt tasan ja sinun mielestä on vääryys jos ei mies hoida niitä yksin sinun kyhätessä esseetä? Miten se essee liittyy tässä mihinkään? Ei se essee kotityö?
Vierailija kirjoitti:
Minä tein niin että jätin sellaisia asioita miehelle joiden kanssa voin elää. Mieheni hoitaa toisen lapsen koulut, ilmoittaa harrastuksiin ja pyykkää lähes kaiken tässä taloudessa (4hlö, urheillaan paljon). Se maksoi yhden alpakanvillaisen mekon ja muutamia valkoisia vaatteita, mutta nykyään homma toimii. Jätän villat ym. ekstraherkät pesukorien ulkopuolelle ja hoidan itse, homma toimii. En edes hönkäise päin ennenkuin mies tuo korillisen puhtaita jaettavaksi, kaappeihin laittaa jokainen perheenjäsen itse kuten parhaaksi näkee.
EI kukaan ole seppä syntyessään.. pojille ei yleensä kukaan ole ollut opettamassa. Eli katse niihin omiin kupeiden hedelmiin, samat työt kaikille lapsille!
Milloin tän pölysen myytin vois heittää romukoppaan? Vessojen siivoajatkin sanoo et naiset on pahimpia possuja! Jopa eduskunnassa naisten vessat paskasimmat. Siitähän just kirjoitettiin. Vuokranantajana olen huomannut, et pahimmat paskaläävät olleet naisten ja kun paikallisessa somessa avauduin, moni tuli välittömästi vahvistamaan samaa.
Joten annahan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos Ap ei sitten vaikka kokkaa perheelle joka päivä niin kuoleeko lapset nälkään? Kyllä se mies niille jotain ruokaa järjestää samalla kun itselleen. Mutta kun se ruoka ei kelpaa kun se on vääränlaista.
Meillä on vähän samaa, tosin mies laittaa ruokaa, ostaa ruokatarvikkeita ja pyykkää, joten mun kuorma ei oo niin iso vaikka kaikki lasten asioiden muistamiset on mulla. Mies on kyllä ADHD.
Ehkä ainoa mihin oikeasti panostaa on et kun lapset harrastavat hänen suosikki lajia niin kaikki varusteet hankkii ja muistaa harrastukseen liittyvät asiat. On sekin jotain mutta huomaa et kun riittävästi kiinnostaa niin sit muistaa.
Ei tilanne oo tasapuolinen mutta en halua et lapset jää asioista paitsi niin ei voi mitään. On varmasti myös lapsia joiden äitiäkään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja kun lukee niin vaikea on ymmärtää miten ihmeessä ennen pärjättiin.. mun äiti oli kotona koko lapsuuden 3 lapsen kanssa. Pyöritti kangas& verhoilu yritystä. Meillä oli iso okt mitä lämmitetään puulla 3 eri tulisijaa. Lastenhoidon, firman pyörityksen lisäksi mutsi hakkasi halkoja, hoiti pihahommia, kolaili lumia. Teki ruuat alusta alkaen. Leikki meidän lasten kanssa ymymym.
Isä teki reissu duuneja..
En muista että ikinä olisi ollut sotkuista/ ikinä ei olis ollut ruokaa jne.
En myöskään muista että Isä& äiti olisi ikinä riidellyt meta töistä. Enkä muista että äiti olisi ikinä valittanut elämästään.
Niin, mä taas hoidin aikanaan sekä sairasta miestä, erityislasta, vuorotyötäni että keskene
Epäreiluus tai sen kokemus ei ole kuitenkaan aina oikeutettua. Jos tekee itsestään uhrin, se voi olla täysin typerä valintakin. Aina ei ole epäreilussa asemassa vaikka KOKEE olevansa
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kunnon akka miehen kanssa menee METSÄ ja METAllitöihin valittamatta KOKOAJAN
M50
Ps. nyky akat ei osaa kuin valittaa kokoajan!
Ironista että sinä valitat juuri nyt ja luultavasti tulet AV:lle päivittäin ulisemaan.
En ole koskaan nähnyt miestä metsä- tai metallitöissä paitsi jos se on ollut tämän palkkatyö. Ei kuulu perusihmisen kotitöihin. Käyt töissä kuten kaikki muutkin? Vau! Kaipaatko siitä ylistystä?
Silleen että jättää ne metatyöt tekemättä ja tekee sen ajan töitä. Niin jää aikaa lepäillä ja leikkiä lapsen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kunnon akka miehen kanssa menee METSÄ ja METAllitöihin valittamatta KOKOAJAN
M50
Ps. nyky akat ei osaa kuin valittaa kokoajan!
Ironista että sinä valitat juuri nyt ja luultavasti tulet AV:lle päivittäin ulisemaan.
En ole koskaan nähnyt miestä metsä- tai metallitöissä paitsi jos se on ollut tämän palkkatyö. Ei kuulu perusihmisen kotitöihin. Käyt töissä kuten kaikki muutkin? Vau! Kaipaatko siitä ylistystä?
Kyllä monet noista kuuluu... Miehethän nuo hoitaa. Kuten muutkin perinteisesti miehille kuuluvat hommat. Tilastot sen sukupuolittuneisuuden kertoo: on ne yhteisesti jaetut hommat ja miesten hommat. Naisten hommia ei enää ole, paitsi metatöistä vinkuminen.
Ohis, nainen
Kiva kuulla, että mun työ on mitätöntä.. jos teen lapsen kanssa 2h esseetä ja mies tekee 1h kotitöitä sillä välin, niin reilumpi jako olisi että teen 2h esseetä + 30min kotitöitä ja mies tekisi 30min kotitöitä. Jep jep, hyvä tietää, että naisen pitää edelleen tehdä ajallisesti enemmän. Onneksi puoliso ei sentään näin ajattele, vaan ihan arvostaa sitä mun hoitamaa osuutta.