Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole siitä minkälainen haalari pitää olla vaan siitä että sitä haalaria ei isä tajua mennä edes ostamaan ellei äiti sano isälle että mene ostamaan haalari.
Jos mies on aina ollut näin kädetön urpo, miksi ihmeessä sellaisen kanssa on hankkinut lapsia? Vai onko niin, että mamma oli alkuun mieluusti supermamma eikä antanut miehelle tilaa opetella isäksi. Ja nyt sitten muutaman vuoden päästä alkaa uuvuttaa, ja siitä on hyvä syyttää miestä?
Melko kädetön urpo pitää kyllä olla jos ei osaa puoliaan pitää ja ottaa sitä tilaansa opetella isäksi.
Niinpä. Peräänkuulutan nyt kuitenkin sitä äitiliinin pohdintaa omasta vastuustaan ja osuudesta
No ehkä se kannattaa äitiliininkin joskus katsoa peiliin. Ettei käy niinkuin mun exälle. Jäi rannalle ruikuttamaan. Kun oli tarpeeksi pitkään tehnyt kaikesta liian vaikeaa..
Yllättäen uusi mieskään ei sitten ollut hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että tietyt asiat vanhemmuudessa sopii paremmin äidille ja toiset isälle?
Ainoastaan feminismin pilaamat länsimaiset naiset hakkaavat päätään seinään kuvitellessaan, että miehiä tulisi pakottaa muuttumaan joksikin mitä he eivät halua olla. Länsimaiset naiset ovat täysin parisuhteeseen kelpaamattomia "epänaisia" nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole siitä minkälainen haalari pitää olla vaan siitä että sitä haalaria ei isä tajua mennä edes ostamaan ellei äiti sano isälle että mene ostamaan haalari.
Jos mies on aina ollut näin kädetön urpo, miksi ihmeessä sellaisen kanssa on hankkinut lapsia? Vai onko niin, että mamma oli alkuun mieluusti supermamma eikä antanut miehelle tilaa opetella isäksi. Ja nyt sitten muutaman vuoden päästä alkaa uuvuttaa, ja siitä on hyvä syyttää miestä?
Melko kädetön urpo pitää kyllä olla jos ei osaa puoliaan pitää ja ottaa sitä tilaansa opetella isäksi.
Niinpä. Peräänkuulutan nyt kuitenkin sitä äitiliinin pohdintaa omasta vastuustaan ja osuudesta
Molemmilla on vastuu. Mutta kannattaa tosiaan pohtia myös omaa osuuttaan siihen, että tähän on tultu, eikä vain itkeä että miten saisi toisesta muokattua juuri sellaisen kun haluaisi.
Meillä työt on jaettu niin, että puoliso tekee fyysiset työt.. tämä kattaa siis kaiken siivouksen esim ja ruoanlaiton. Minä teen kaiken ajattelun, ruokalistat, kauppalistat, mietin hankinnat, mietin raha-asiat, vakuutukset, muistan menot, vastaan käytännössä kaikkiin lasten kysymyksiin, jne.
Yritin aikani miestä opettaa tähän muistamiseen tai "metatyöhön", mutta siitä ei tullut mitään, puolisolla myös adhd. Oli mulle lähinnä pahempi työmaa yrittää opettaa. Joten tehtiin tämä jako. Hän joka ilta katsoo vähintään pesukoneet, roskat, laittaa ruoan ja sillä välin mä hoidan juoksevia asioita.
Siihen ei pidä lähteä, että hoitaa sekä siivoukset ja ruoanlaitot että muistaa kaikkien asioiden hoitamiset.. mieluummin kyllä monesti ottaisin sen tiskaajan roolin, kuin tämän koordinaattoriroolin, mutta ainakaan nyt en sekä tiskaa että ohjaile puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että tietyt asiat vanhemmuudessa sopii paremmin äidille ja toiset isälle?
Ainoastaan feminismin pilaamat länsimaiset naiset hakkaavat päätään seinään kuvitellessaan, että miehiä tulisi pakottaa muuttumaan joksikin mitä he eivät halua olla. Länsimaiset naiset ovat täysin parisuhteeseen kelpaamattomia "epänaisia" nykyään.
Perustelit hienosti, miksi erotilanteessa lasten lähihuoltajuus pitää antaa lasten äidille. Eihän ne miehet mitään osaa eikä halua opetellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näitä viestejä lukiessa on niin kiitollinen omasta miehestä, joka ymmärtää ihan muistuttamatta ja opettamatta (on oppinut tämän IHAN ITSE) toimia niin kuin aikuisen miehen kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä työt on jaettu niin, että puoliso tekee fyysiset työt.. tämä kattaa siis kaiken siivouksen esim ja ruoanlaiton. Minä teen kaiken ajattelun, ruokalistat, kauppalistat, mietin hankinnat, mietin raha-asiat, vakuutukset, muistan menot, vastaan käytännössä kaikkiin lasten kysymyksiin, jne.
Yritin aikani miestä opettaa tähän muistamiseen tai "metatyöhön", mutta siitä ei tullut mitään, puolisolla myös adhd. Oli mulle lähinnä pahempi työmaa yrittää opettaa. Joten tehtiin tämä jako. Hän joka ilta katsoo vähintään pesukoneet, roskat, laittaa ruoan ja sillä välin mä hoidan juoksevia asioita.
Siihen ei pidä lähteä, että hoitaa sekä siivoukset ja ruoanlaitot että muistaa kaikkien asioiden hoitamiset.. mieluummin kyllä monesti ottaisin sen tiskaajan roolin, kuin tämän koordinaattoriroolin, mutta ainakaan nyt en sekä tiskaa että ohjaile puolisoa.
Voisiko joku kertoa miten kauppalistan tekemisen ja ruuanlaiton saa kuulostamaan noin pirun haastavalta.
Mä en tota ole ikinä tajunnut. Eihän se ole kun menee kauppaan ostaa suurimmaksi osaksi samoja raaka-aineita. Osa pakkaseen osa jääkaappiin. Sit jutellaan kotona et olisko toivomuksia mitä syödään.
Perustarpeet on kuitenkin aina samat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä työt on jaettu niin, että puoliso tekee fyysiset työt.. tämä kattaa siis kaiken siivouksen esim ja ruoanlaiton. Minä teen kaiken ajattelun, ruokalistat, kauppalistat, mietin hankinnat, mietin raha-asiat, vakuutukset, muistan menot, vastaan käytännössä kaikkiin lasten kysymyksiin, jne.
Yritin aikani miestä opettaa tähän muistamiseen tai "metatyöhön", mutta siitä ei tullut mitään, puolisolla myös adhd. Oli mulle lähinnä pahempi työmaa yrittää opettaa. Joten tehtiin tämä jako. Hän joka ilta katsoo vähintään pesukoneet, roskat, laittaa ruoan ja sillä välin mä hoidan juoksevia asioita.
Siihen ei pidä lähteä, että hoitaa sekä siivoukset ja ruoanlaitot että muistaa kaikkien asioiden hoitamiset.. mieluummin kyllä monesti ottaisin sen tiskaajan roolin, kuin tämän koordinaattoriroolin, mutta ainakaan nyt en sekä tiskaa että ohjaile puolisoa.
+1. Jos tuokin on jo TYÖ niin en ihmettele että ihmiset palaa loppuun.
Niin eli illan aikana joo teen vaikka kauppalistan, mutta maksan myös laskut, autan lasten läksyissä, varaan lääkäriaikoja tai haen vaikka lääkärien laskut vakuutuksesta, vastaan wilmaviesteihin ja pakkaan seuraavan päivän kamat lapsille mukaan jotka on Wilmassa ohjeistettu, vastaan johonkin opettajan viestiin jne jne. Ei ole siis vain kauppalista, vaan nettipankki, iffin sivut, Wilma, läksyt, seuraavan päivän valmistelut. Ja lisäksi mun pitäisi vai siivotakin yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan onnistuneilta esim nuo synttrit kuulostivat. Parempi olla lellimättä lasta, niin kuin sinä ilmeisesti teet
Ymmärrän sinua, koska perheessämme on sama tilanne. Ja vastaukseni on, etten tiedä. Vanhempi lapsista lähestyy täysi-ikäisyyttä ja nuorempi on vasta alakoulussa.
Mieheni on ostanut vanhemmalle lapselle yhdet talvikengät. Ei maksa harrastuksia, ei käy kaupassa oma-aloitteisesti.
Ainoitakaan synttärijuhlia ei ole järjestänyt eikä maksanut. Myös joulut yms. on täysin minun vastuullani.
Maksan 3/4 perheen menoista. Vain asuntolaina menee tasan puoliksi.
On varmaan sanomattakin selvää, että vihaan miestäni. Mieheni kaipaa läheisyyttä minä lähinnä eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä työt on jaettu niin, että puoliso tekee fyysiset työt.. tämä kattaa siis kaiken siivouksen esim ja ruoanlaiton. Minä teen kaiken ajattelun, ruokalistat, kauppalistat, mietin hankinnat, mietin raha-asiat, vakuutukset, muistan menot, vastaan käytännössä kaikkiin lasten kysymyksiin, jne.
Yritin aikani miestä opettaa tähän muistamiseen tai "metatyöhön", mutta siitä ei tullut mitään, puolisolla myös adhd. Oli mulle lähinnä pahempi työmaa yrittää opettaa. Joten tehtiin tämä jako. Hän joka ilta katsoo vähintään pesukoneet, roskat, laittaa ruoan ja sillä välin mä hoidan juoksevia asioita.
Siihen ei pidä lähteä, että hoitaa sekä siivoukset ja ruoanlaitot että muistaa kaikkien asioiden hoitamiset.. mieluummin kyllä monesti ottaisin sen tiskaajan roolin, kuin tämän koordinaattoriroolin, mutta ainakaan nyt en sekä tiskaa että ohjaile puolisoa.
Sektoroija täällä, hei! Mä voin, koska hoidan sen meillä kokonaisuudessaan. Meillä on nykyään enää crohnikko ja viljaton moniallergikko, laktoositon on jo muuttanut pois. Ruoat tehdään itse alusta saakka, koska toiselle ei käy glukoosi-fruktoosisiirappi ja toiselle ei maissitärkkelys. Ruokavalion pitää silti olla maukas, monipuolinen, terveellinen ja pysyä budjetissa, joka meillä on käyttötavaroiden vakiintunut 110 euroon viikko, sisältäen keräilykustannukset. Kotivara pidetään ajan tasalla, mikään ei vanhene, pilaannu eikä myöskäään tule hävikkiä. Nouto sitten mun vuorotyöni sallimassa aikaikkunassa, samalla kun hoidetaan muitakin asioita, jotta optimoidaan ajot nykyisillä polttoainekustannuksilla. En ole kokenut tätä raskaaksi, mutta mulla ei ole enää lapsia ja kokopäivätyötä. Puoliso olisi aivan pihalla jos joutuisi yhtäkkiä hyppäämään ruokahuoltopuikkoihin.
Paljon muitakin speksejä varmaan on. Meillä jäisi paljon muuta kivaa tekemättä, jos ei oltaisi suunnitelmallisia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä työt on jaettu niin, että puoliso tekee fyysiset työt.. tämä kattaa siis kaiken siivouksen esim ja ruoanlaiton. Minä teen kaiken ajattelun, ruokalistat, kauppalistat, mietin hankinnat, mietin raha-asiat, vakuutukset, muistan menot, vastaan käytännössä kaikkiin lasten kysymyksiin, jne.
Yritin aikani miestä opettaa tähän muistamiseen tai "metatyöhön", mutta siitä ei tullut mitään, puolisolla myös adhd. Oli mulle lähinnä pahempi työmaa yrittää opettaa. Joten tehtiin tämä jako. Hän joka ilta katsoo vähintään pesukoneet, roskat, laittaa ruoan ja sillä välin mä hoidan juoksevia asioita.
Siihen ei pidä lähteä, että hoitaa sekä siivoukset ja ruoanlaitot että muistaa kaikkien asioiden hoitamiset.. mieluummin kyllä monesti ottaisin sen tiskaajan roolin, kuin tämän koordinaattoriroolin, mutta ainakaan nyt en sekä tiskaa että ohjaile puolisoa.
Ei tämäkään ole oikein, että toinen on "työnjohtaja". Alisteinen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä työt on jaettu niin, että puoliso tekee fyysiset työt.. tämä kattaa siis kaiken siivouksen esim ja ruoanlaiton. Minä teen kaiken ajattelun, ruokalistat, kauppalistat, mietin hankinnat, mietin raha-asiat, vakuutukset, muistan menot, vastaan käytännössä kaikkiin lasten kysymyksiin, jne.
Yritin aikani miestä opettaa tähän muistamiseen tai "metatyöhön", mutta siitä ei tullut mitään, puolisolla myös adhd. Oli mulle lähinnä pahempi työmaa yrittää opettaa. Joten tehtiin tämä jako. Hän joka ilta katsoo vähintään pesukoneet, roskat, laittaa ruoan ja sillä välin mä hoidan juoksevia asioita.
Siihen ei pidä lähteä, että hoitaa sekä siivoukset ja ruoanlaitot että muistaa kaikkien asioiden hoitamiset.. mieluummin kyllä monesti ottaisin sen tiskaajan roolin, kuin tämän koordinaattoriroolin, mutta ainakaan nyt en sekä tiskaa että ohjaile puolisoa.
No hei, joillekin sopii sub/dom -suhde, luin hesarista.
Vierailija kirjoitti:
Niin eli illan aikana joo teen vaikka kauppalistan, mutta maksan myös laskut, autan lasten läksyissä, varaan lääkäriaikoja tai haen vaikka lääkärien laskut vakuutuksesta, vastaan wilmaviesteihin ja pakkaan seuraavan päivän kamat lapsille mukaan jotka on Wilmassa ohjeistettu, vastaan johonkin opettajan viestiin jne jne. Ei ole siis vain kauppalista, vaan nettipankki, iffin sivut, Wilma, läksyt, seuraavan päivän valmistelut. Ja lisäksi mun pitäisi vai siivotakin yksin?
On tämä silti mitätöntä siihen nähden, että toinen tekee kaikki työt.
Tunkekaa ne metatyöt sinne mihin aurinko ei paista ja syvälle. Siihen ei mitään työtä kenenkään pidä erikseen tehdä tajutakseen että lapset kasvaa, jos ei tajua ja pitää oikein töitä tehdä tajutakseen niin on idiootti. Vaatteiden huolehtiminen, kenkien huolehtiminen, ruoka jne EIVÄT OLE TYÖTÄ vaan elämää, ilman ruokaa pärjää pari kuukautta ilman vaatteita pidempään
Alat vain lapselle sanoa, että ei ole hankittu, en tiedä koska hankitaan, en tiedä mihin aikaan sinun hareastus alkaa ja millä kyydillä jne, kysy iskältä, sillä hänen piti huolehtia. Teet lapsille selväksi, että tämä on heidän isänsä vastuulle annettu ja usutat lapset miehen kimppuun kyselemään ja hiillostamaan. Ainoa tapa miten asiat hoituu.
Velvoitat miehen hoitamaan osan harrastuksista wa-ryhmineen, kokeisiin kuulusteluista, wilmasta, kotitöistä, jouluhankinnoista jne.
Itse en edes kuulu tiettyjen harrastusten ryhmiin, joten mies tietää, että todella on vastuussa niistä yksin. Hoituvat pääosin. Jos itse olisi myös niissä ryhmissä, laskisi aivan varmasti sen varaan, että minä huolehdin lopulta.
Aloitis on tosi ikävää asennetta kuvaava. Ei kenellekään sanotaan, että nyt sinä teet eikä käskyttää ilkeästi.
"Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit"
Tällä keinolla ei se toinen voi mitenkään onnistua. Sille pirttihirmulle ei missään tapauksessa käy mikään, mitä toinen tekee. Tossa ei voi onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Tunkekaa ne metatyöt sinne mihin aurinko ei paista ja syvälle. Siihen ei mitään työtä kenenkään pidä erikseen tehdä tajutakseen että lapset kasvaa, jos ei tajua ja pitää oikein töitä tehdä tajutakseen niin on idiootti. Vaatteiden huolehtiminen, kenkien huolehtiminen, ruoka jne EIVÄT OLE TYÖTÄ vaan elämää, ilman ruokaa pärjää pari kuukautta ilman vaatteita pidempään
Täytyyhän jonkun ne asiat kuitenkin tehdä, kutsui niitä metatyöksi ja työksi tai ei. Vaikka niitä kutsuisi ehdotukseksi mukaan elämäksi, niin onhan jonkun se silti tehtävä. Ja jos tähän asti se on ollut nainen, joka yksin huolehtii sen elämän, tekee sen elämän ja elää sen elämän, ja mies on ollut siinä elämässä mukana vain jonkunlaisena ajelehtijana, joka ei noita asioita tee, niin millä sen miehen saa ne tekemään?
Eli miehellä ei siis ole mitään vastuuta itsellään vaan kaikki miehen toiminta on aina riippuvainen naisen toiminnasta.
Tämä se taas todistaa että mies pakenee vastuutaan naisen taakse. Vähän niinkuin pienet lapset, mutku toi, en mäkään kun et säkään..