Lue keskustelun säännöt.
HS: Uhriutumisesta on tullut muotia
27.11.2025 |
Aiemmin ihmiset tapasivat mieltää itsensä ennemmin selviytyjinä tai vähintään tavallisina - sellaisena kuin kaikki muutkin. Nyt valuuttaa on uhriutuminen.
Osa nuorista haluaa diagnoosin osaksi identiteettiä ja suuttuu, jos lääkärin mielestä diagnoosikriteerit eivät täyty. Omalle haavoittuvuuden kokemukselle on tärkeää saada ulkoinen vahvistus.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki uhripuhe ei kuitenkaan vaali yhteistä hyvää, koska motiiveja siihen on monia. Esimerkiksi sveitsiläistutkijat Alex Bertrams ja Ann Krispenz ovat havainneet, että kaikki, jotka ajavat tiettyjen vähemmistöjen aseman parantamista, eivät välttämättä tee sitä tavoitellakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Osaa ajaa halu päästä riitelemään, määräilemään muita ja tuomaan itseä esiin."
Kas, tuli Suomestakin joitain tyyppejä heti mieleen tästä...
City-saamelaiset?
Hesarissa oli taannoin juttua nuorista jotka ovat innostuneet karjalaisuudesta. Monilla on esimerkiksi Kannakselta lähtenyt, suomenkielinen, luterilainen isovanhempi tai kaksi. Tämä ei oikein riitä uhrimielessä, joten he samaistuvat mieluummin karjalankielisiin itäkarjalaisiin (joiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä), ja esiintyvät kolonialismin ja kansanmurhan uhreina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun tarvitse hakea ulkoista leimaa sille, jos olen joutunut vaikkapa rikoksen uhriksi. Eikä se ole mikään identiteetinrakennuskeino vaan tapa käsitellä pahaa asiaa, joka itselle on tehty.
Mikä diagnoosi muuten liittyy uhriuteen?
Eihän uhriutuminen tarkoita sitä, että olisi jonkun varsinaisen rikoksen uhri, vaan sitä, että hakee syytä omalle huonolle käytökselle tai epäonnistuneelle elämälle lähtökohtaisestl syyt itsensä ulkopuolelta. Ei ota itse vastuuta teoistaan vaan syyttelee olosuhteita tai muita ihmisiä. Henkilö ei näe itsellään olevan päävastuu tehdä omasta elämästään itselleen mielekästä vaan jää syyttelemään muita.
Ei se noinkaan aina ole, tässä mennään sitten heti toiseen ääripäähän, että yksilö olisi vastuussa kaikesta. Ei ole.
Jollei näe itseään osana nykyajan vaativaa työelämää, voi olla vain älykästä pyytää diagnoosi, jottaa saa eläkkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jollei näe itseään osana nykyajan vaativaa työelämää, voi olla vain älykästä pyytää diagnoosi, jottaa saa eläkkeen.
Saatan olla ihan kujalla, mutta käsittääkseni sairaseläkkeelle pääseminen vaatii muutakin kuin pelkän diagnoosin. Siihen voi kai mennä hyvin pitkään ennen kuin tällaisen päätöksen lopulta onnistuu saamaan.
Vierailija kirjoitti:
"Liisa Keltikangas-Järvinen on pohtinut näitä kysymyksiä paljon. Hänen mukaansa koko kulttuurissamme on tätä nykyä hyvin vähän sellaista, mikä vahvistaisi resilienssiä, eikä sitä edes pidetä arvossa.
Selviytyjän käsite on muuttunut. Aiemmin sillä viitattiin ihmiseen, joka selviytyy tunnemyrskyistä huolimatta. Nyt selviytyjä on se, joka ongelmien ratkaisun sijasta jää analysoimaan ja pyörittämään tunteitaan."
Jopa päiväkodeissa on tätä ällöttävä tunteiden sanottamista ja tunteissa vellomista. Lapsille ei enää saa sanoa: ei hätää, jatketaanpa leikkiä.... Ja ilmankos nuoriso alkaa olla ihan sekaisin ja ahdistuneita kun koko ajan pitää tunnustella että miltä tämä nyt tuntuu.
Henk.koht. olisin selviytynyt paremmin, jos joku olisi halunnut nähdä ja kuulla, miten mulla menee eikä jättänyt yksin sen kanssa. Sen sijaan käskettiin kestämään ja menemään "eteenpäin" hampaat irvessä, koska "niin tässä on muutkin joutuneet!" "Liian herkkä" olin. No, se oli heidän mielipiteensä. Aikuisena onneksi pystyin käymään terapiassa opettelemassa, miten kohdata itseni (ja muut) myötätunnolla. Näin on parempi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen selviydyttiin. Lähdettiin Ruotsiin, Amerikkaan tai Australiaan kun oli vaikeaa. Nyt odotellaan kotona ja valitetaan.
Jotain kauheaa ihmisille on tapahtunut.
Tää on vähän typerä vertaus, kun "ennen" maailmalla ei ollut liikkeellä miljoonia kehitysmaalaisia tekemässä niitä paskaduuneja joita suomalaiset tekivät ammoin.
1900-luvun alussa uusille tulijoille Ellis Islandilla oli ensimmäisenä lounastarjoilu Yhdusvaltojen puolesta. Seuraavaksi neuvottiin työnantajien rekrytointitoimistojen osoitteet. Suoraan satamasta töihin. Lähes 100% tulijoista oli köyhiä. Ei kyselyjä onko rahaa pankkitilillä, jne. Siitä vaan. Isoisäni oli heistä yksi.
Joo ja? Nykyään ei ole ilman green cardia tai erityisosaamista mitään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen selviydyttiin. Lähdettiin Ruotsiin, Amerikkaan tai Australiaan kun oli vaikeaa. Nyt odotellaan kotona ja valitetaan.
Jotain kauheaa ihmisille on tapahtunut.
Tää on vähän typerä vertaus, kun "ennen" maailmalla ei ollut liikkeellä miljoonia kehitysmaalaisia tekemässä niitä paskaduuneja joita suomalaiset tekivät ammoin.
1900-luvun alussa uusille tulijoille Ellis Islandilla oli ensimmäisenä lounastarjoilu Yhdusvaltojen puolesta. Seuraavaksi neuvottiin työnantajien rekrytointitoimistojen osoitteet. Suoraan satamasta töihin. Lähes 100% tulijoista oli köyhiä. Ei kyselyjä onko rahaa pankkitilillä, jne. Siitä vaan. Isoisäni oli heistä yksi.
Joo ja? Nykyään ei ole ilman green cardia tai erityisosaamista mitään asiaa.
Kuka oikeasti edes haluaa tällä hetkellä muuttaa Yhdysvaltoihin? En minä ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun tarvitse hakea ulkoista leimaa sille, jos olen joutunut vaikkapa rikoksen uhriksi. Eikä se ole mikään identiteetinrakennuskeino vaan tapa käsitellä pahaa asiaa, joka itselle on tehty.
Mikä diagnoosi muuten liittyy uhriuteen?
Uhriutumiseen liittyy epävakaa ja narsistinen persoonallisuushäiriö, molemmilla on "external locus of control", syy omiin ongelmiin löytyy aina ulkopuolelta eivätkä itse ole vastuussa mistään.
On huomattavan liioiteltua esittää epäkohtien esiin tuomisen olevan lähtökohtaisesti uhriutumista. Yhteiskunta ei tällaisesta vastakkain asettelusta uhriutujiin ja pärjääjiin hyödy. Elämän aikana ihmiset ovat kaikenlaisissa erilaisissa tilanteissa ja rooleissa.
Vierailija kirjoitti:
Enemmistön näkökulmasta on tosiaan aika rasittavaa, että kaikenlaisia vähemmistöjäkin joutuu nykyään jotenkin huomioimaan. Kyllä ennen oli paremmin, kun sai itse toimia miten lystää ja ihmiset ymmärsivät pitää turpansa tukossa.
Bingo! Selän takana etuoikeutettu enemmistö kumminkin narisee ja halveksuu vähemmistöä. Ei jää epäselväksi, mitä _niistä_ ajatellaan.
AspergerN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki uhripuhe ei kuitenkaan vaali yhteistä hyvää, koska motiiveja siihen on monia. Esimerkiksi sveitsiläistutkijat Alex Bertrams ja Ann Krispenz ovat havainneet, että kaikki, jotka ajavat tiettyjen vähemmistöjen aseman parantamista, eivät välttämättä tee sitä tavoitellakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Osaa ajaa halu päästä riitelemään, määräilemään muita ja tuomaan itseä esiin."
Kas, tuli Suomestakin joitain tyyppejä heti mieleen tästä...
City-saamelaiset?
Hesarissa oli taannoin juttua nuorista jotka ovat innostuneet karjalaisuudesta. Monilla on esimerkiksi Kannakselta lähtenyt, suomenkielinen, luterilainen isovanhempi tai kaksi. Tämä ei oikein riitä uhrimielessä, joten he samaistuvat mieluummin karjalankielisiin itäkarjalaisiin (joiden kanssa heillä ei ole mitään t
Ihan totta?? 😆 Haha. Mä olen evakkojen jälkeläinen, molemmat vanhemmat Kannakselta. En ole koskaan leijunut karjalaisuudellani. En tosin häpeäkään sitä. Evakot itse joutuivat aikoinaan kritiikin kohteeksi ja huono kohtelu oli yleistä lännessä, mihin asutettiin osa.
Vierailija kirjoitti:
Jollei näe itseään osana nykyajan vaativaa työelämää, voi olla vain älykästä pyytää diagnoosi, jottaa saa eläkkeen.
Näin tein.
Jo 35 vuotta eläkkeellä.
👌🏼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollei näe itseään osana nykyajan vaativaa työelämää, voi olla vain älykästä pyytää diagnoosi, jottaa saa eläkkeen.
Saatan olla ihan kujalla, mutta käsittääkseni sairaseläkkeelle pääseminen vaatii muutakin kuin pelkän diagnoosin. Siihen voi kai mennä hyvin pitkään ennen kuin tällaisen päätöksen lopulta onnistuu saamaan.
Se diagnoosi ja lääkärin B-lausunto on olennaiset asiat. Ei toki heti myönnetä pysyvää eläkettä, vaan polku käy pitkän sairasloman, työkyvyn arvioinnin, kuntoutustuen jne. kautta.
Mutta itsekään en käytännössä mennyt enää töihin sen jälkeen, kun eka pitkä sairasloma oli lusittu. Koska en ollut työkykyinen. Olin vakkarivirassa, mutta en itse irtisanoutunut missään vaiheessa. Taisi olla niin, että kun kaksi vuotta saikulla meni rikki, niin saivat irtisanoa ilman kuulemasta. Kaikin mokomin. Heh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Liisa Keltikangas-Järvinen on pohtinut näitä kysymyksiä paljon. Hänen mukaansa koko kulttuurissamme on tätä nykyä hyvin vähän sellaista, mikä vahvistaisi resilienssiä, eikä sitä edes pidetä arvossa.
Selviytyjän käsite on muuttunut. Aiemmin sillä viitattiin ihmiseen, joka selviytyy tunnemyrskyistä huolimatta. Nyt selviytyjä on se, joka ongelmien ratkaisun sijasta jää analysoimaan ja pyörittämään tunteitaan."
Jopa päiväkodeissa on tätä ällöttävä tunteiden sanottamista ja tunteissa vellomista. Lapsille ei enää saa sanoa: ei hätää, jatketaanpa leikkiä.... Ja ilmankos nuoriso alkaa olla ihan sekaisin ja ahdistuneita kun koko ajan pitää tunnustella että miltä tämä nyt tuntuu.
Henk.koht. olisin selviytynyt paremmin, jos joku olisi halunnut nähdä ja kuulla, miten mulla menee eikä
Voisitko avata tätä: miten kohdata muut myötätunnolla? En ole päässyt terapiaan, ja olen vähitellen alkanut inhoamaan ihmisiä, jotka on pilanneet mun elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen selviydyttiin. Lähdettiin Ruotsiin, Amerikkaan tai Australiaan kun oli vaikeaa. Nyt odotellaan kotona ja valitetaan.
Jotain kauheaa ihmisille on tapahtunut.
Tää on vähän typerä vertaus, kun "ennen" maailmalla ei ollut liikkeellä miljoonia kehitysmaalaisia tekemässä niitä paskaduuneja joita suomalaiset tekivät ammoin.
1900-luvun alussa uusille tulijoille Ellis Islandilla oli ensimmäisenä lounastarjoilu Yhdusvaltojen puolesta. Seuraavaksi neuvottiin työnantajien rekrytointitoimistojen osoitteet. Suoraan satamasta töihin. Lähes 100% tulijoista oli köyhiä. Ei kyselyjä onko rahaa pankkitilillä, jne. Siitä vaan. Isoisäni oli heistä yksi.
Joo ja? Nykyään ei ole ilman gree
Ei Rumppi siellä ikuisesti ole vallassa. Muutama vuosi, niin jo voi matkustaa lännen ihmemaahan.
Vierailija kirjoitti:
Uhriutumiseen liittyy epävakaa ja narsistinen persoonallisuushäiriö, molemmilla on "external locus of control", syy omiin ongelmiin löytyy aina ulkopuolelta eivätkä itse ole vastuussa mistään.
Persoonallisuushäiriöt ovat oikeita mt-ongelmia, eikä tuossa lehtijutussa puhuta niistä.
Epävakaa persoonallisuushäiriö (BPD) luokitellaan vaikeimpiin mt-ongelmiin, eikä siinä ole kyse mistään "uhriutumisesta". Käytös saattaa joillakin henkilöillä satunnaisesti muistuttaa "uhriutumista", mutta EI KAIKILLA JA AINA.
Myös narsistisessa persoonallisuushäiriössä (NPD) esiintyy käytöksessä "uhriutumista", mutta ei sekään ole ihan sama asia kuin tuossa lehtijutussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutumiseen liittyy epävakaa ja narsistinen persoonallisuushäiriö, molemmilla on "external locus of control", syy omiin ongelmiin löytyy aina ulkopuolelta eivätkä itse ole vastuussa mistään.
Persoonallisuushäiriöt ovat oikeita mt-ongelmia, eikä tuossa lehtijutussa puhuta niistä.
Epävakaa persoonallisuushäiriö (BPD) luokitellaan vaikeimpiin mt-ongelmiin, eikä siinä ole kyse mistään "uhriutumisesta". Käytös saattaa joillakin henkilöillä satunnaisesti muistuttaa "uhriutumista", mutta EI KAIKILLA JA AINA.
Myös narsistisessa persoonallisuushäiriössä (NPD) esiintyy käytöksessä "uhriutumista", mutta ei sekään ole ihan sama asia kuin tuossa lehtijutussa.
Näinkin. Se uhriutuminen heillä on manipulointikeino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutumiseen liittyy epävakaa ja narsistinen persoonallisuushäiriö, molemmilla on "external locus of control", syy omiin ongelmiin löytyy aina ulkopuolelta eivätkä itse ole vastuussa mistään.
Persoonallisuushäiriöt ovat oikeita mt-ongelmia, eikä tuossa lehtijutussa puhuta niistä.
Epävakaa persoonallisuushäiriö (BPD) luokitellaan vaikeimpiin mt-ongelmiin, eikä siinä ole kyse mistään "uhriutumisesta". Käytös saattaa joillakin henkilöillä satunnaisesti muistuttaa "uhriutumista", mutta EI KAIKILLA JA AINA.
Myös narsistisessa persoonallisuushäiriössä (NPD) esiintyy käytöksessä "uhriutumista", mutta ei sekään ole ihan sama asia kuin tuossa lehtijutussa.
Näinkin. Se uhriutuminen heillä on manipulointikeino.
Pieleen meni taas kerran. Kannattaa opiskella psykologiaa ennen kuin alkaa tällaisia juttuja kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuja on henkilö, joka myötä uhriutuu todellisen uhrin mukana ja puolesta saadakseen huomiota ja sanansijaa.
Niitä on tämäkin palsta väärällään.
Tunnistaako kukaan tätä ilmiötä?
Somessa tietyillä sivustoilla todella yleistä.
Tuntuuko se sinusta niin tutulta siksi, koska olet ottanut itse tavaksi uhriutua täällä siitä, että joku muu mielestäsi valittaa turhasta? Tätähän sinä olet koko pitkän ketjun ajan itkenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen selviydyttiin. Lähdettiin Ruotsiin, Amerikkaan tai Australiaan kun oli vaikeaa. Nyt odotellaan kotona ja valitetaan.
Jotain kauheaa ihmisille on tapahtunut.
Tää on vähän typerä vertaus, kun "ennen" maailmalla ei ollut liikkeellä miljoonia kehitysmaalaisia tekemässä niitä paskaduuneja joita suomalaiset tekivät ammoin.
1900-luvun alussa uusille tulijoille Ellis Islandilla oli ensimmäisenä lounastarjoilu Yhdusvaltojen puolesta. Seuraavaksi neuvottiin työnantajien rekrytointitoimistojen osoitteet. Suoraan satamasta töihin. Lähes 100% tulijoista oli köyhiä. Ei kyselyjä onko rahaa pankkitilillä, jne. Siitä vaan. Isoisäni oli heistä yksi.
Joo ja? Nykyään ei ole ilman green cardia tai erityisosaamista mitään asiaa.
Eurooppankin pitäisi olla joku green card.
1900-luvun alussa uusille tulijoille Ellis Islandilla oli ensimmäisenä lounastarjoilu Yhdusvaltojen puolesta. Seuraavaksi neuvottiin työnantajien rekrytointitoimistojen osoitteet. Suoraan satamasta töihin. Lähes 100% tulijoista oli köyhiä. Ei kyselyjä onko rahaa pankkitilillä, jne. Siitä vaan. Isoisäni oli heistä yksi.