HS: Uhriutumisesta on tullut muotia

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö,että Amerikassa suomalaisia kutsutaan natseiksi?On tullut muutamaan  otteeseen reissattua Los,Angelesissa.

Tarkoitat varmaan sitä, että toisessa maailmansodassa Suomi oli Saksan aseveljenä? Kyllä se hyvin laajalti tiedetään.

Toivottavasti kerroit näille ihmisille miten tukalassa asemassa maamme silloin oli, kerroithan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä artikkeli. Valitettavasti se on vain niin, että kaikki eivät millään voi olla joka tilanteissa niitä selviytyjiä ainakaan ilman ulkopuolista apua.

Käsittämätöntä että noin koulutettu ihminen iskee uhriutuja-leimaa niihin, jotka kokemistaan vaikeuksista yrittävät puhua.

Ei ihme, että moni vaikenee täysin ja vetäytyy omiin oloihinsa, koska toisin kuin väitetään ei sitä empatiaa todellakaan helpolla saa, vaan vaikeuksia kokenutta kohdellaan monesti todella tylysti.

Selviytyjä ja uhriutuja ovat molemmat rooleja, jotka eristävät todellisuudesta. Selviytyjä kieltää oman ja toisten haavoittuvuuden, uhriutuja oman ja toisten pystyvyyden.

Terve ihminen pystyy hyväksymään, että maailmassa on asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja jotka satuttavat ja olemaan empaattinen itselleen ja muille niitä kohdanneille. Samalla terve ihminen ymmärtää, että va

Terve ihminen nyt ei lähtökohtaisesti tarvitse mt-palveluita. 

En taatusti ole ainoa selviytyjä, josta on tehty avuton ja ongelmiin juuttunut.. Olisin tarvinnut tukea, että pysyn omassa voimassani, mutta loppukin voima taputeltiin alas, mistä seurasi irtautuminen itsestä ja kyvyttömyys ottaa elämä haltuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä diagnoosien tarkoituskin on auttaa potilasta itseään. Potilas saa käsitteistön ymmärtää omia oireitaan ja se usein helpottaa ihmistä itseään tyylillä: "okei en olekaan laiska luuseri, minulla onkin keskittymishäiriö" jne

Nykyaikana vaatimukset nuoria kohtaan yhteiskunnassa ovat todella mittavat ja paineistetut, ja burnoutit alkavat yleistyä jo parikymppisillä.

Minusta on ihan loogista, että jos nuorella on epäily siitä, että voisi olla jokin lääketieteellinen syy sille miksi ei enää jaksa, niin siitä halutaan tietää. Jotta voi hoitaa itseä paremmin, ymmärtää itseä paremmin ja jotta jaksaisi paremmin

Mielestäni on kohtuutonta kutsua ainakaan tällaista käytöstä uhriutumiseksi. Monikaan ei enää jaksa ja Suomessakin olot vain kurjistuvat jatkuvasti

Psykiatriset diagnoosit ovat pelkkiä sopimuksia siitä, että tietynlaiset oireryp

Joo. Ja kun trauma ei ole mt ongelma, sitä ei tunnista peruslääkäri, neurologi tai psykiatrikaan, joka diagnosoi masennuksen. Sitten lääkitään tarpeettomasti, annetaan pahentavat hoitoa jne. Miten vielä voidaan olla niin takapajuisia. Lapsuuden rakenteellinen trauma ei ole ajatusvääristymiä. 

Jos on elämässä jäänyt paitsi, on oikeus kokea tunteita. 

Näistä heitoista "tämä diagnoosi on nyt muotia" tms. tunnistaa aivan mutulla annetut mielipiteet.

Vierailija kirjoitti:

Individualismin äärimmäisyyden ilmentymä. Haetaan jokin diagoosi tai hakeudutaan positioon, jossa voi kokea erityisyyttä.

Lopputulos on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta katastrofi. Nuoret märehtivät kotona eläkkeellä aivopierujensa kanssa. Yhteiskunta saa jo alle keski-ikäisistä lisää holhokkeja.

Jotenkin kaipaa kultaista 90-lukua, jolloin oli ihan ok haluta samoja asioita kuin muut ja ajatusta, että ihminen on itse vastuussa itsestään, toiminnastaan ja tunteistaan.

Ai että oikein kultaista 90-lukua? Sellainenko se oli siellä teidän sukukartanossa?

Tämä keskustelu koski haitallista uhriutumista, mutta on toisaalta ihan eri asia se, että ihmisellä on vakavia mielenterveyden ongelmia vs. se, että ihminen asettuu uhrin asemaan saavuttaakseen hyötyä, huomiota tai kokeakseen moraalista ylemmyyttä.

Sillä narratiivilla, jonka rakennamme itsestä on toisaalta näin sosiaalisen median aikakautena paljon merkitystä myös yhteiskunnan kannalta. Painotammeko selviytymistä vaikeuksista huolimatta vai vahvistammeko ajatusta, että olemme ympäröivien olosuhteiden ja muiden armoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu koski haitallista uhriutumista, mutta on toisaalta ihan eri asia se, että ihmisellä on vakavia mielenterveyden ongelmia vs. se, että ihminen asettuu uhrin asemaan saavuttaakseen hyötyä, huomiota tai kokeakseen moraalista ylemmyyttä.

Sillä narratiivilla, jonka rakennamme itsestä on toisaalta näin sosiaalisen median aikakautena paljon merkitystä myös yhteiskunnan kannalta. Painotammeko selviytymistä vaikeuksista huolimatta vai vahvistammeko ajatusta, että olemme ympäröivien olosuhteiden ja muiden armoilla.

Koetut vaikeudet voivat vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen. Elämä voi muuttua pysyvästi eikä se välttämättä kaikelta osin ole sellaista kuin mitä olisi toivonut.

Moni jää niinä.vaikeina hetkinä täysin yksin, jolloin lopputuloksena voi olla kokemus siitä, että vaikeuksista ei kyennytkään selviämään.

Tilaa pitäisi olla myös tällaisillekin tarinoille eikä pelkästään vaikeuksista voittoon -kertomuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu koski haitallista uhriutumista, mutta on toisaalta ihan eri asia se, että ihmisellä on vakavia mielenterveyden ongelmia vs. se, että ihminen asettuu uhrin asemaan saavuttaakseen hyötyä, huomiota tai kokeakseen moraalista ylemmyyttä.

Sillä narratiivilla, jonka rakennamme itsestä on toisaalta näin sosiaalisen median aikakautena paljon merkitystä myös yhteiskunnan kannalta. Painotammeko selviytymistä vaikeuksista huolimatta vai vahvistammeko ajatusta, että olemme ympäröivien olosuhteiden ja muiden armoilla.

Koetut vaikeudet voivat vaikuttaa ihmisen persoonallisuuteen. Elämä voi muuttua pysyvästi eikä se välttämättä kaikelta osin ole sellaista kuin mitä olisi toivonut.

Moni jää niinä.vaikeina hetkinä täysin yksin, jolloin lopputuloksena voi olla kokemus siitä, että vaikeuksista ei kyennytkään selviämään.

Tilaa pitäisi olla myö

Se on totta.

Toisaalta vaikkapa sosiaalisessa mediassa tuodaan melko vahvasti esille juuri sitä haavoittuvuutta ja tehdään jopa videoita omista epäonnistumisista.

Tietysti on tärkeää, että vakavista asioista voidaan puhua, mutta haitalliseksi tuollainen käytös muuttuu, jos se alkaa vaikuttaa omaan identiteettiin haavoittuvana ja toisaalta ruokkii vastaavassa tilanteessa olevia käyttäytymään samoin.

Ns. Etuoikeuskehä on kaksipiippuinen asia aikana, jolloin etuoikeuden puutteet antavat isomman palan piirakkaa. Tärkeintä olisi varmasti se tasapaino eli että ei jätä huomiotta omia rajoitteita, mutta ei toisaalta unohda omia voimavarojaan.

Nro 349: ihmiset ovat haavoittuvia. Vaikeuksien jälkeen voimavarat voivat olla vähissä, jolloin asiakasta ei välttämättä auta eteenpäin se, että joku kehuu, että henkilö on selvinnyt hengissä ja kykenee maksamaan laskunsa.

Vaikka jonkinlainen toimintakyky säilyy, äärimmäisten traumakokemusten jälkeen persoonallisuus voi olla jossain määrin jakautunut. Niiden seurauksena ihmiseen saattaa olla muodostunut toivottomia ja masentuneita osia.

Näiden masentuneiden osien mielestä voisi olla ollut parempi, että ihminen olisi menehtynyt eikä jäänyt elämään elämää, jossa muiden silmissä onnistumisena näyttäytyy se, että pystyy maksamaan laskunsa.

Ihmismieli on toki joustava, jolloin ajan saatossa on mahdollista, että mieli kykenee korjaamaan itseään ja koetut vaikeudet integroituvat luontevammin osaksi omaa elämäntarinaa.

Tällainen integroituminen tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan silloin, jos kokemustensa seurauksena ihminen on tuomittu yksinäisyyteen, kun muut alkavat vältellä seuraa kun eivät halua joutua kuulemaan jonkun muun vaikeuksista.

Tällainen välttely on jossain määrin ymmärrettävää, mutta käytöksenä silti suhteellisen ikävää. Vaikeuksia kokenut joutuu nimittäin elämään kokemustensa ja niiden seurausten kanssa vuodesta ja päivästä toiseen, muiden elämään ne vaikuttavat paljon vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Nro 349: ihmiset ovat haavoittuvia. Vaikeuksien jälkeen voimavarat voivat olla vähissä, jolloin asiakasta ei välttämättä auta eteenpäin se, että joku kehuu, että henkilö on selvinnyt hengissä ja kykenee maksamaan laskunsa.

Vaikka jonkinlainen toimintakyky säilyy, äärimmäisten traumakokemusten jälkeen persoonallisuus voi olla jossain määrin jakautunut. Niiden seurauksena ihmiseen saattaa olla muodostunut toivottomia ja masentuneita osia.

Näiden masentuneiden osien mielestä voisi olla ollut parempi, että ihminen olisi menehtynyt eikä jäänyt elämään elämää, jossa muiden silmissä onnistumisena näyttäytyy se, että pystyy maksamaan laskunsa.

Ihmismieli on toki joustava, jolloin ajan saatossa on mahdollista, että mieli kykenee korjaamaan itseään ja koetut vaikeudet integroituvat luontevammin osaksi omaa elämäntarinaa.

Tällainen integroituminen tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan silloin, jos kokemustensa seura

Jep, tässä kuitenkin tärkeää erottaa ne oikeasti vakavat mt-ongemat siitä, että lievemmillä ongelmilla haetaan tunnustusta ja huomiota vaikkapa somessa. Todella haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset eivät edes kykene sellaiseen toimintaan tai tule näkyviksi.

Tuo artikkeli käsitteli nimenomaan haitallista uhriutumista, joka lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 349: ihmiset ovat haavoittuvia. Vaikeuksien jälkeen voimavarat voivat olla vähissä, jolloin asiakasta ei välttämättä auta eteenpäin se, että joku kehuu, että henkilö on selvinnyt hengissä ja kykenee maksamaan laskunsa.

Vaikka jonkinlainen toimintakyky säilyy, äärimmäisten traumakokemusten jälkeen persoonallisuus voi olla jossain määrin jakautunut. Niiden seurauksena ihmiseen saattaa olla muodostunut toivottomia ja masentuneita osia.

Näiden masentuneiden osien mielestä voisi olla ollut parempi, että ihminen olisi menehtynyt eikä jäänyt elämään elämää, jossa muiden silmissä onnistumisena näyttäytyy se, että pystyy maksamaan laskunsa.

Ihmismieli on toki joustava, jolloin ajan saatossa on mahdollista, että mieli kykenee korjaamaan itseään ja koetut vaikeudet integroituvat luontevammin osaksi omaa elämäntarinaa.

Tällainen integroituminen tuskin kuitenka

Käytätkö somea? Kyllä siellä on tarinoita laidasta laitaan. Todella vakavasti Traumatisoituneillakin ihmisillä voi olla tarve sanoittaa kokemuksiaan ja moni voi kokea että somessa saa vertaistukea helpommin kuin muualta.

Mielestäni kukaan ulkopuolinen ei voi mennä määrittelemään toisten kokemuksista etteivät koetut ongelmat ole todellisia tai vaikutuksiltaan merkittäviä.Ulkopuolinen ei tietysti näitä ongelmia ole kokenut, mutta jonkun muun elämään ne ovat voineet vaikuttaa merkittävästi.

Ihmisistä on tullut NIIN heikkoja, etenkin nykynuoriso. Tietysti me kasvattajat olemme siihen syyllisiä, mutta onhan vanhempienkin syyllistäminen ollut melko massiivista tässä lähimenneisyydessä ja taas toisaalta mistään ei saa heitäkään - eikä ketään - enää vastuuttaa!

Missä ovat ne aikuiset, jotka sanovat, että "voi voi" ja "hellanlettas" jonkun ihmisen täysin turhaan tunteidenpurkaukseen? Antaisivat sen "purkautujan" oppia tosiaankin ymmärtämään, että meitä on moneksi eivätkä kaikki ajattele kuten hän ja että ei ole yhtään sen kohteliaampaa haukkua ja arvostella muita heidän varsinaisista vioistaan kuin siitäkään, mille joku ei mahda mitään (hörökorvat tms tyyliin)?

Vioista voi kyllä sanoa, mutta ei sillä tavalla, että nyyh nyyh, MINÄ olen se toisen uhri tässä, byääää, vain huomioita ja jotain ihan ihmeellistä kehumista itselleen lähinnä hakien. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä on tullut NIIN heikkoja, etenkin nykynuoriso. Tietysti me kasvattajat olemme siihen syyllisiä, mutta onhan vanhempienkin syyllistäminen ollut melko massiivista tässä lähimenneisyydessä ja taas toisaalta mistään ei saa heitäkään - eikä ketään - enää vastuuttaa!

Missä ovat ne aikuiset, jotka sanovat, että "voi voi" ja "hellanlettas" jonkun ihmisen täysin turhaan tunteidenpurkaukseen? Antaisivat sen "purkautujan" oppia tosiaankin ymmärtämään, että meitä on moneksi eivätkä kaikki ajattele kuten hän ja että ei ole yhtään sen kohteliaampaa haukkua ja arvostella muita heidän varsinaisista vioistaan kuin siitäkään, mille joku ei mahda mitään (hörökorvat tms tyyliin)?

Vioista voi kyllä sanoa, mutta ei sillä tavalla, että nyyh nyyh, MINÄ olen se toisen uhri tässä, byääää, vain huomioita ja jotain ihan ihmeellistä kehumista itselleen lähinnä hakien. 

Pahoititko siis mielesi jonkun muun mielensä pahoittamisesta? Miksi?

Jos ongelma ei ole sinun, niin lienee silloin turha ahdistua siitä.

Totuushan on, että ne oikeasti kärsivät, syrjäytetyt ja komeroituneet EIVÄT tee huomionhakuisia, nyyhky-somepostauksia.

Niitä tekevät lievästi oirehtivat influensserit ja sellaisiksi pyrkivät, nostattaakseen seuraajamääriä ja siivittääkseen heidän uraansa. 

Sama neurokirjon diagnoosien kanssa. Miksen näe missään jonkun työkykynsä menettäneen, kiusatun, älykkään autistin videoita, jonka loistava tulevaisuus ei koskaan toteutunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Individualismin äärimmäisyyden ilmentymä. Haetaan jokin diagoosi tai hakeudutaan positioon, jossa voi kokea erityisyyttä.

Lopputulos on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta katastrofi. Nuoret märehtivät kotona eläkkeellä aivopierujensa kanssa. Yhteiskunta saa jo alle keski-ikäisistä lisää holhokkeja.

Jotenkin kaipaa kultaista 90-lukua, jolloin oli ihan ok haluta samoja asioita kuin muut ja ajatusta, että ihminen on itse vastuussa itsestään, toiminnastaan ja tunteistaan.

Ai että oikein kultaista 90-lukua? Sellainenko se oli siellä teidän sukukartanossa?

Uhriudutko sinä nyt sitten siitä ettei teidän suvun juopot esi-isät saaneet hommattua suvulle kartanoa?

Joo ei meidänkään suvulla ole tiettävästi kartanoa mutta jokunen kohtalaisen varakas jäsen kuitenkin, ja ainakin yksi täti voisi asua varmaan pikku kartanossakin jos haluaisi varoineen. Ei vaan halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö,että Amerikassa suomalaisia kutsutaan natseiksi?On tullut muutamaan  otteeseen reissattua Los,Angelesissa.

Tarkoitat varmaan sitä, että toisessa maailmansodassa Suomi oli Saksan aseveljenä? Kyllä se hyvin laajalti tiedetään.

Toivottavasti kerroit näille ihmisille miten tukalassa asemassa maamme silloin oli, kerroithan?

Ihan yhtä lailla niitä nassekannattajia oli ennen ww2 myös amerikassa muuten. Ainakin suomen johto mannerheimista lähtien oli kohtalaisen selvästi kriittisiä tuolle aatteelle vaikka joutuikin sitä sietämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä artikkeli. Valitettavasti se on vain niin, että kaikki eivät millään voi olla joka tilanteissa niitä selviytyjiä ainakaan ilman ulkopuolista apua.

Käsittämätöntä että noin koulutettu ihminen iskee uhriutuja-leimaa niihin, jotka kokemistaan vaikeuksista yrittävät puhua.

Ei ihme, että moni vaikenee täysin ja vetäytyy omiin oloihinsa, koska toisin kuin väitetään ei sitä empatiaa todellakaan helpolla saa, vaan vaikeuksia kokenutta kohdellaan monesti todella tylysti.

Selviytyjä ja uhriutuja ovat molemmat rooleja, jotka eristävät todellisuudesta. Selviytyjä kieltää oman ja toisten haavoittuvuuden, uhriutuja oman ja toisten pystyvyyden.

Terve ihminen pystyy hyväksymään, että maailmassa on asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja jotka satuttavat ja olemaan empaattinen itselleen ja muille niitä kohda

Terve ihminen nyt ei lähtökohtaisesti tarvitse mt-palveluita. 

En taatusti ole ainoa selviytyjä, josta on tehty avuton ja ongelmiin juuttunut.. Olisin tarvinnut tukea, että pysyn omassa voimassani, mutta loppukin voima taputeltiin alas, mistä seurasi irtautuminen itsestä ja kyvyttömyys ottaa elämä haltuun. 

Niin, siksi niitä mt-palveluita tarvitaan, että jos jää jumiin ääripäähän, niin sitten ammattilainen auttaa takaisin keskitielle. Joko vahvistaa pystyvyyttä tai haavoittuvuuden hyväksymistä (mitkä on saman kolikon 2 puolta). 

Tuolta keltinkangas järvisen haukkumasta uhriudesta muuten ei nousta sillä että reipastutaan hampaat irvessä, vaan että nähdään sekä tarve omalle hoivalle (ja oteaan siitä itse vastuu) että se oma realistinen pystyvyys. Nuorilla ehkä se hoiva on vielä vanhempien vastuulla. Eli kun meillä ihaillaan mahdollisimman aikaista itsenäistymistä, niin jotain jää siinä vielä mieleen kehittymättä. Sitten on näitä hoivantarpeisia 20+-nuoria, joilla on pystyvyyden kehitys aidoisti viivästynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Totuushan on, että ne oikeasti kärsivät, syrjäytetyt ja komeroituneet EIVÄT tee huomionhakuisia, nyyhky-somepostauksia.

Niitä tekevät lievästi oirehtivat influensserit ja sellaisiksi pyrkivät, nostattaakseen seuraajamääriä ja siivittääkseen heidän uraansa. 

Sama neurokirjon diagnoosien kanssa. Miksen näe missään jonkun työkykynsä menettäneen, kiusatun, älykkään autistin videoita, jonka loistava tulevaisuus ei koskaan toteutunut?

Vastaus: koska sinä et osaa niitä etsiä. Joka ryhmään kuuluu ihan kaikenlaisia ihmisiä. Näkemyksesi ns. oikeista uhreista on rajoittunut. Ihminen voi olla sekä uhri että omata myös jonkinlaista toimintakykyä.

Pienellä vilkaisulla tässä ketjussa hoetaan sanaa narsisti. Juttua ei voi lukea kun se on maksumuurin takana. Kerrotaanko siellä että uhriutujat on narsisteja? Narsisti on mielenterveyden häiriö ja ainoastaan ammattihenkilö voi tutkimusten jälleen todeta että onko joku henkilö narsisti.