HS: Uhriutumisesta on tullut muotia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutujien määrä on räjähtänyt. Minkä vuoksi?

Kerro sinä meille miksi olet täällä uhriutumassa, niin ehkä ymmärrämme tätä ilmiötä paremmin.

Olen sankari, en uhri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutujien määrä on räjähtänyt. Minkä vuoksi?

Kerro sinä meille miksi olet täällä uhriutumassa, niin ehkä ymmärrämme tätä ilmiötä paremmin.

Olen sankari, en uhri. 

Sankariuhriutuja!

Riikka Purra uhriutuu Hesarissa miten vaikeaa on tehdä vaikeita päätöksiä, mutta käytännössä päätökset ja seuraukset ovat tällaisia: 

Hallitus valmistelee Kelan maksaman työttömyyskorvauksen ja asumistuen yhdistämistä muiden tukien kuten sairauspäivärahan kanssa yleistueksi. Neliosaisen lakipaketin ensimmäinen osa tulee voimaan keväällä 2026. Tavoitteena on asteittain kaikkien Kelan tukien yhdistäminen tarveharkintaiseksi tueksi, joka tarkoittaa sitä, että varallisuusraja 10 000 euroa tulee jatkossa koskemaan myös työttömyyskorvausta, jolle ansiosidonnaiselta putoaa 500 päivän jälkeen ja kaikille suomalaisille tarvittaessa myönnettävää sairauspäivärahaa.

Jatkossa siis jokainen joutuu ensin käyttämään tähän asti kerrytetyn omaisuutensa ja on vasta sen jälkeen oikeutettu Kelan tukiin. 

Kun keskiluokka joutuu tämän piiriin ja tilisäästöjen jälkeen realisoimaan asuntojaan asuntojen hinnat laskee, kun kauppa ei käy, jonka takia se minkä varaan keskiluokka on laskenut koko elämänsä hupenee 1/3 tai 1/2 ilmaan. Remontteja kun täytyy tehdä samaan tahtiin kuin ennenkin ja lainan kulut juoksee. Rikkaat ostelee sitten halvat asunnot itselleen ja vuokraa kalliilla entisille asujille. 

Nyt keskiluokan pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa kapinaan! 

Näinhän se on. Tiivistettynä vasemmistolaiset oikein hinkuvat olemaan n*tsien uhreja, joiden edessä kolistellaan kaasukammioiden ovia koko ajan. Oikeistolaiset taas ovat mielestään vähintään yhtä huonossa asemassa kuin pohjoiskorealaiset toisinajattelijat 50 vuoden leirituomiota kärsiessä. Kaikesta debatista suuri valtaosa keskittyy siihen, kumpi osapuoli on kärsinyt enemmän vääryyttä ja on suurempi uhri. Siinä piilee debatin voitto. Harvempi ja harvempi nykyisin oikeasti ymmärtää asiakysymyksistä yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minun tarvitse hakea ulkoista leimaa sille, jos olen joutunut vaikkapa rikoksen uhriksi. Eikä se ole mikään identiteetinrakennuskeino vaan tapa käsitellä pahaa asiaa, joka itselle on tehty. 

Mikä diagnoosi muuten liittyy uhriuteen?

Ainakin ptsd ja usein myös dissosiaatiohöiriö 

Jos on joutunut rikoksen uhriksi niin hyvin todennäköisesti käytös muuttuu tavalla tai toisella. Mutta mitä siitä diagnoosista hyötyy?

Mitä hyödyt siitä, että tiedät kengännumerosi? Hankit oikean kokoiset kengät. Vähän sama juttu - ymmärretään mistä on kyse ja järjestetään toimia, jotka helpottaa ja ehkä korjaakin asioita. Ymmärrätkö nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"voimakkaimmin uhriutuvissa on havaittu narsismin, psykopatian ja machiavellismin eli häikäilemättömän vallanhalun piirteitä"

Kyllä! Johtava narsismin ja muiden antisosiaalisten luonnehäiriöiden tutkija prof. Sam Vaknin on puhunut tästä hyvin. Nykyään uskonnot on korvannut ert. neovasemmistolaiset ideologiat ja näiden liikkeiden aktivistit saavat keskimääräistä huomattavasti korkeampia pisteitä narsismin ja psykopatian kohdalla. Nämä liikkeet ovat käytännössä antisosiaalisten persoonallisuushäiriöisten hallinnassa.

Narsku luo aina oman totuutensa. Hän ottaa maailmankuvaansa vaikutteita ulkomaailmasta mutta rakentaa sen oman harhaisen mielensä mukaiseksi, itseä miellyttäväksi, jossa hän on AINA "hyvän puolella" ja "hyvä ihminen", "sankari" ja "uhri". Tämä maailmankuva ja omakuva on yhtä jäykkä ja muuttumaton kuin millä tahansa hyvin autoritäärisellä uskon

Lääkkeet! Ne eivät auta palauttamaan todellisuudentajua ellet niitä ota.

Lainaus: "Tätähän Keltinkangas-Järvinen korosti, että ihmisen pitäisi vain entiseen malliin kääriä hihat ja tehdä töitä, oli miten paha olo tahansa. Eivät ihmiset silloin ennen yhtään paremmin pärjänneet, he vain sinnittelivät pahan olonsa kanssa ja levittivät sitä eteenpäin. Nykyisin asioita sentään yritetään käsitellä, jotta traumat eivät siirtyisi sukupolvelta toiselle."

Ei Keltinkangas-Järvinen ihan väärässäkään ole. Freud teki aikoinaan saman havainnon Wienin hienostonaisista että he olivat paljon onnettomampia ja elämäänsä tyytymättömämpiä  kuin vaatimatonta maalaiselämää elävät naiset, jotka ahkeroivat pelloilla ja kotona. Samaan tulokseen tuli psykiatrit jotka tutki 60-luvun amerikkalaisia keskiluokkaisia kotirouvia. Biologisesti ihminen on sekä laiska että ahkera. Me taannumme nopeasti "energiansäästötilaan" mutta kehomme ja mielemme kaipaa tekemistä. Monet vanhankansan ihmiset sanovat, että kun on lapsesta asti tottunut tekemään työtä, niin vanhana ahdistaa, kun ei enää siihen pysty. Työ on heille siunaus ja mielelle terapiaa. 

Kiinalainen viisaus sanoo, että jos haluat olla ikuisesti onnellinen niin pidä puutarhaa. Puutarha tarjoaa aina puuhaa.Puuhastelu ja oman työnsä jälkien näkeminen tekee mielelle hyvää. Ehkä tämä selittää suomalaisten kesämökkien suosion. Nämä "työleirit" tarjoavat ihmiselle luovaa puurtamista ankean monotonisen konttorissa istumisen sijasta. 

Ihmiset ovat unohtaneet kuinka kaikenlainen ruumiillinen ahkerointi esim. puutarhanhoito tai halkojenhakuu tai siivoaminen lievittää ahdistusta ja nostaa mielialaa. Se estää ihmistä vajoamasta liikaa synkkiin ajatuksiin ja jopa "kiintymästä" liikaa omiin suruihinsa. Ihmisen on myös helpompi pohtia surujaan puuhastellessaan. Puuhastelu vie pahimman terän suruilta ja saa ne tuntumaan "käsiteltäviltä". 

Tietty eri asia on vaikea depressio joka on vaarallinen sairaus ja tarvitsee ammattiapua. 

Minusta kiinnostavaa on se, miksi Keltinkangas-Järvistä niin kovasti häiritsee tuo ilmiö, josta hän puhuu. Eikö saanut itse olla haavoittuva? Yhteiskunta on aina ollut sellainen, että tunteilla ja ihmisten haavoittamisella on ollut väliä. On vain ollut niin, että on ollut itsestäänselvää, että miesten ja muiden ylemmässä asemassa olevien tunteiden loukkaamista on pitänyt varoa. Toki nämä ovat myös ilmaisseet loukkaantumisen alemmilleen lähinnä raivoamalla, pilkkaamalla ja rankaisemalla. 

Nyt tämä Keltinkangas-Järvisen sukupolvi, joka on sisäistänyt tuon menettelytavan normaaliksi, ei kestä eikä pysty käsittelemään sitä, että alemmassa asemassa olevat kertovat loukkaantumisen tunteistaan sanoin, kuten "tuo loukkasi minua" tai "tuo ei ole OK" tai "näiden sanojen käyttö satuttaa minua". No, toki uudempi, terapioissa käynyt sukupolvi toimii tarvittaessa myös konkreettisesti, esim. järjestämällä potkuja kaikenlaisille sioille.

Toki näistä voi keskustella, mikä on tarpeellista loukkaantumista, mutta jotenkin tuo Keltinkangas-Järvinen kuulostaa vähän katkeralta. Että kun itsekään ei saanut, niin ei sitten tulevatkaan polvet. Että pitäisi vain kestää ja olla hiljaa, ei pitää ääntä itsestään, ja se on sitä resilienssiä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Tätähän Keltinkangas-Järvinen korosti, että ihmisen pitäisi vain entiseen malliin kääriä hihat ja tehdä töitä, oli miten paha olo tahansa. Eivät ihmiset silloin ennen yhtään paremmin pärjänneet, he vain sinnittelivät pahan olonsa kanssa ja levittivät sitä eteenpäin. Nykyisin asioita sentään yritetään käsitellä, jotta traumat eivät siirtyisi sukupolvelta toiselle."

Ei Keltinkangas-Järvinen ihan väärässäkään ole. Freud teki aikoinaan saman havainnon Wienin hienostonaisista että he olivat paljon onnettomampia ja elämäänsä tyytymättömämpiä  kuin vaatimatonta maalaiselämää elävät naiset, jotka ahkeroivat pelloilla ja kotona. Samaan tulokseen tuli psykiatrit jotka tutki 60-luvun amerikkalaisia keskiluokkaisia kotirouvia. Biologisesti ihminen on sekä laiska että ahkera. Me taannumme nopeasti "energiansäästötilaan" mutta kehomme ja mielemme kaipaa tekemistä. Monet vanhankansan ihmiset sanovat, että kun on lapse

Keskustelussa menee puurot ja vellit sekaisin. On eri asia olla surullinen, hetkittäin heikko jne aiheesta, se ei mielestäni ole uhriutumista. Kaikilla on joskus paha mieli, ja joillekin ihmisille on sattunut kohtuuttoman paljon pahoja asioita ilman omaa syytä.

Uhriutuminen aiheetta on nykyään yleistä; ulkoistetaan oman perseilyn seuraukset muiden syyksi, ja itse vellotaan omissa itsesäälin ja uhriutumisen tunteissa, joilla oikeutetaan lisäperseily. Siihen ei pidä lähteä kenenkään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Tätähän Keltinkangas-Järvinen korosti, että ihmisen pitäisi vain entiseen malliin kääriä hihat ja tehdä töitä, oli miten paha olo tahansa. Eivät ihmiset silloin ennen yhtään paremmin pärjänneet, he vain sinnittelivät pahan olonsa kanssa ja levittivät sitä eteenpäin. Nykyisin asioita sentään yritetään käsitellä, jotta traumat eivät siirtyisi sukupolvelta toiselle."

Ei Keltinkangas-Järvinen ihan väärässäkään ole. Freud teki aikoinaan saman havainnon Wienin hienostonaisista että he olivat paljon onnettomampia ja elämäänsä tyytymättömämpiä  kuin vaatimatonta maalaiselämää elävät naiset, jotka ahkeroivat pelloilla ja kotona. Samaan tulokseen tuli psykiatrit jotka tutki 60-luvun amerikkalaisia keskiluokkaisia kotirouvia. Biologisesti ihminen on sekä laiska että ahkera. Me taannumme nopeasti "energiansäästötilaan" mutta kehomme ja mielemme kaipaa tekemistä. Mo

Harva yleensä tietää toisten elämäntarinoista tarpeeksi, jotta olisi ymmärrystä sille miksi jonkun muun elämä näyttää niin tahmealta eikä ihminen mene reippaasti eteenpäin kuten kuuluisi.

Erään tuttavan mieli hajosi todella pahasti jo lapsuudessa, kun oli kaikenlaista ongelmaa ja lisäksi vielä vanhempi myi häntä lapsena p***okuviin.

Asiasta tietämätön voi kuitenkin nähdä tilanteen vain niin, että henkilö ei jostain vain viitsi tehdä töitä tai opiskella. Todellisuudessa kun sitä työkykyä ei vain pahojen mielenterveysongelmien takia ole.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Tiivistettynä vasemmistolaiset oikein hinkuvat olemaan n*tsien uhreja, joiden edessä kolistellaan kaasukammioiden ovia koko ajan. Oikeistolaiset taas ovat mielestään vähintään yhtä huonossa asemassa kuin pohjoiskorealaiset toisinajattelijat 50 vuoden leirituomiota kärsiessä. Kaikesta debatista suuri valtaosa keskittyy siihen, kumpi osapuoli on kärsinyt enemmän vääryyttä ja on suurempi uhri. Siinä piilee debatin voitto. Harvempi ja harvempi nykyisin oikeasti ymmärtää asiakysymyksistä yhtään mitään. 

Eri mieltä ainakin siinä, että sananvapautta puolustetaan myös tulevaa turvaten. Siis ei anneta tilaa retoriikalle jolla saadaan poistettua "pahat" vastustajat. Mikä tämän faktan (sanan - ja uskonnonvapauden kavennuspyekimysten) toteamisessa on uhriutuvaa?  Tuohan on ihan täysin asiakysymys perusoikeuksien toteutumisesta.

Se taas onko minun valehdeltava jotta jollakulla olisi mukavampi olla tai elää, sitä en kykene näkemään (tämän toisen) perusoikeutena. Tästä taipumattomuudesta seuraava wokettajan uhriutuminen on taas nykymediamme peruskauraa jolla yleensä halutaan valheellisen osapuolelen oikeutta vaatia valhettaan ainoaksi sallituksi ajatteluksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kiinnostavaa on se, miksi Keltinkangas-Järvistä niin kovasti häiritsee tuo ilmiö, josta hän puhuu. Eikö saanut itse olla haavoittuva? Yhteiskunta on aina ollut sellainen, että tunteilla ja ihmisten haavoittamisella on ollut väliä. On vain ollut niin, että on ollut itsestäänselvää, että miesten ja muiden ylemmässä asemassa olevien tunteiden loukkaamista on pitänyt varoa. Toki nämä ovat myös ilmaisseet loukkaantumisen alemmilleen lähinnä raivoamalla, pilkkaamalla ja rankaisemalla. 

Nyt tämä Keltinkangas-Järvisen sukupolvi, joka on sisäistänyt tuon menettelytavan normaaliksi, ei kestä eikä pysty käsittelemään sitä, että alemmassa asemassa olevat kertovat loukkaantumisen tunteistaan sanoin, kuten "tuo loukkasi minua" tai "tuo ei ole OK" tai "näiden sanojen käyttö satuttaa minua". No, toki uudempi, terapioissa käynyt sukupolvi toimii tarvittaessa myös konkreettisesti, esim. järjestämällä potkuja kaikenlaisille sioille.

Ei, kyllä tämö selkärankainen professori näkee ihan selvästi uhriutumiskulttuuriin kätkeytyvän muodikkaan ja houkuttelevan valtapelin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hyvä artikkeli, en tiedä, mutta tulee 20 vuotta liian myöhään.

Tuli tosiaan muotiin siinä ysärillä. Taisi olla vähän oman koulutaipaleeni jälkeen. Oli aikamoinen muutos. Ensin niitä valittajia syrjittiin. Nyt niistä valittajista tehdään ministereitä ja presidenttejä.

Ne jotka ei valita työnnettiin kylmästi syrjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Tätähän Keltinkangas-Järvinen korosti, että ihmisen pitäisi vain entiseen malliin kääriä hihat ja tehdä töitä, oli miten paha olo tahansa. Eivät ihmiset silloin ennen yhtään paremmin pärjänneet, he vain sinnittelivät pahan olonsa kanssa ja levittivät sitä eteenpäin. Nykyisin asioita sentään yritetään käsitellä, jotta traumat eivät siirtyisi sukupolvelta toiselle."

Ei Keltinkangas-Järvinen ihan väärässäkään ole. Freud teki aikoinaan saman havainnon Wienin hienostonaisista että he olivat paljon onnettomampia ja elämäänsä tyytymättömämpiä  kuin vaatimatonta maalaiselämää elävät naiset, jotka ahkeroivat pelloilla ja kotona. Samaan tulokseen tuli psykiatrit jotka tutki 60-luvun amerikkalaisia keskiluokkaisia kotirouvia. Biologisesti ihminen on sekä laiska että ahkera. Me taannumme nopeasti "energiansäästötilaan" mutta kehomme ja mielemme kaipaa tekemistä. Mo

Tätä voi luonnehtia myös yleisöä vaativaksi draamailuksi jossa on tyypillisesti uhri, pahantekijä ja pelastaja-triangeli (lukija ja katsoja houkutellaan hyvispelastajksi täysin syyttömälle uhrille. Kyse on siis falskista näytelmästä jolla saadaan pelattua pahoiksi määritetyt (lähes poikkeuksetta toisin ajattelevat, f asistiseen muottiin suosyumattomat) ulos kaikesta: keskusteluista, medioista, eri aloilta, kulttuurin tuotosta, palkitsemisjärjestelmistä jne.

Tietenkin jokaisella on vastuu olla ylläpitämättä valheen vallan kasvua! Vaikka näytelmä olisi miten tunteisiin vetoava ja lupailisi palkinnon osallisuuteen suostumisesta.

Esimerkkinä voisi pitää jatkuvasti pönkitettävää naisvihanarratiivia joka tarvitsee uudet todisteensa joka viikko pulskistuakseen. Miten tämä ei olisi vihaideologinen hanke  - miesten leimaamiseksi alempiarvoisiksi? Syitä voi vain jokainen miettiä mielessään mutta koska ei pyritä rehelliseen kokonaiskuvaan jotain outoa täytyy olla tekeillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Tätähän Keltinkangas-Järvinen korosti, että ihmisen pitäisi vain entiseen malliin kääriä hihat ja tehdä töitä, oli miten paha olo tahansa. Eivät ihmiset silloin ennen yhtään paremmin pärjänneet, he vain sinnittelivät pahan olonsa kanssa ja levittivät sitä eteenpäin. Nykyisin asioita sentään yritetään käsitellä, jotta traumat eivät siirtyisi sukupolvelta toiselle."

Ei Keltinkangas-Järvinen ihan väärässäkään ole. Freud teki aikoinaan saman havainnon Wienin hienostonaisista että he olivat paljon onnettomampia ja elämäänsä tyytymättömämpiä  kuin vaatimatonta maalaiselämää elävät naiset, jotka ahkeroivat pelloilla ja kotona. Samaan tulokseen tuli psykiatrit jotka tutki 60-luvun amerikkalaisia keskiluokkaisia kotirouvia. Biologisesti ihminen on sekä laiska että ahkera. Me taannumme nopeasti "energiansäästötil

Popparit tulille! NWO-tyypit ovat vauhdissa.