Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä verran vietätte aikaa avopuolison kanssa?
25.11.2025 |
Muutettiin yhteen poikaystävän kanssa vähän aikaa sitten. Haluaisin tietää, että miten teillä muilla menee viikon suunnitelmat kavereiden kanssa versus kumppanin kanssa, eli kuinka monta päivää tyypillisesti käytte yhdessä tekemässä asioita, kuinka usein menette erikseen omien kavereiden kanssa harrastuksiin tms.? Tuntuu, että meillä on kumppanin kanssa eri käsitykset siitä, mitä me tässä yritetään tehdä asumalla yhdessä. Itse näen, että me rakennetaan yhteistä kotia ja tulevaisuutta, eli pitää myös opetella yhdessä suunnittelemaan viikkoa ja menemisiä, kun taas kumppani haluaisi voida mennä minne menee silloin kuin huvittaa.
Esimerkiksi tänään vain ilmoitusmuotoisesti sanoi minulle, että "tänään syödään myöhään, kun käyn ensin kavereiden kanssa katsomassa jalkapallomatsin". Olettaa siis, että minä teen ruoat ja odottelen häntä kotona, sopimatta tästä kanssani etukäteen. Samoin minä olen se, joka ehdotan että mennään kauppaan tekemään isommat ostokset.
Tuntuu, että minun kanssani hän on vaan kotona ja möllöttää telkkarin edessä, kavereiden kanssa keksii kivaa tekemistä ja menee paikkoihin. Minä joudun suunnittelemaan yhteiset viikonloppuaktiviteetit, jos siis kaverit eivät ole ehtineet ensin.
Sanoisin, että viikossa hän viettää aikaa kavereiden kanssa kodin ulkopuolella 3-4 päivää, minun kanssani käy jossain kerran viikossa (joskus pyytää mukaan sinne kavereidensa kanssa), ja sitten toki yleensä syö kotona ja nukkuu, eli siinä illalla vietetään kotiaikaa yhdessä. Onko tämä ihan normaali tasapaino ja olenko minä outo, kun haluaisin enemmän laatuaikaa yhdessä?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo ei osoita enää mitään intressiä yhteiseen tekemiseen. Laittaa kaiken aikansa omaan työhonsä. Opiskeluunsa ja omaan biologiseen lapseensa. Sen jälkeen on vain väsynyt ja vaikuttaa neliraajahalvaantuneelta. Mainittakoon että kaikki ...Siis hänen pyykeistään vessanpesuun...on siirtynyt mun Eli miehen vastuulle. Tätä vastaan vois odottaa edes jotain mielenkiintoa aviomiestä kohtaan. Mutta ei...kaiken mun työllä vapautetun ajan hän käyttää edm. Asioihin. Seksiä ei voisi edes kuvitella... kuka haluaisi harrastaa muutenkasn seksiä neliraajahalvaantuneen kaa? Pitkästä aikaa eilen valitin tästä eilen...suuttui valtavasti. Koska hän on väsynyt niin kokee voivansa tehdä mitä vaan. Sanoin että fine...jatkan sitten tekemistä vain omien lasten kaa...koska hänen Kanssaan ei voi koskaan tehdä mitään. Ei siis yhtään mitään.
Ihan normi settiä. Muista kuitenkin kysyä lupa, jos näät kavereita. Muuten sun vaimo on kuin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä tuollaisia omasta nuoruudesta ja sen hirveän ketutuksen ja kiukun, kun olin kuvitellut, että koska mitään ei ole sovittu, voit opiskelupäivän jälkeen laittaa kumppanin kanssa ruokaa ja levähtää sohvalla, ja sitten siellä onkin yhtäkkiä
mies menossa jalkapallopeliin
mies kadonnut jo kavereiden luo pelaamaan
mies sanomassa että hei kaapit on ihan tyhjänä, voitko käydä kaupassa
mies baarissa ja tulossa ehkä joskus kotiin.
Mitä teit? Muuttuiko vai vaihtuiko mies?
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi ihan huomiona - vaikka niitä omia menoja olisi molemmilla useampi viikossa, ei ne tarkoita, etteikö niinkäkin päiviniä voisi jäädä aikaa suheelle. "
Tärkeintä lienee se että kumpikin silti kokee olevansa sille toiselle tärkeä eikä ihminen jonka kanssa ollaan vain jos on ei ole jotain muuta kivempaa menoa.
Tietenkin. Mutta alunperin pointti oli se, ettei suhteelle ole olemassa universaaleja sääntöjä, jotka voi varmistaa av palstalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi ihan huomiona - vaikka niitä omia menoja olisi molemmilla useampi viikossa, ei ne tarkoita, etteikö niinkäkin päiviniä voisi jäädä aikaa suheelle. "
Tärkeintä lienee se että kumpikin silti kokee olevansa sille toiselle tärkeä eikä ihminen jonka kanssa ollaan vain jos on ei ole jotain muuta kivempaa menoa.
Tietenkin. Mutta alunperin pointti oli se, ettei suhteelle ole olemassa universaaleja sääntöjä, jotka voi varmistaa av palstalta.
En yritä etsiä sääntöjä, vaan muiden ajatuksia ja kokemuksia. Tuntuu, että mies kaasuvalottaa, kun suuttuu siitä, että haluan viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja toivoisin suunnitelmia arkeen. Niin halusin tietää, miten muilla ja olenko minä se ongelma tässä ja todella liian kontrolloiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä tuollaisia omasta nuoruudesta ja sen hirveän ketutuksen ja kiukun, kun olin kuvitellut, että koska mitään ei ole sovittu, voit opiskelupäivän jälkeen laittaa kumppanin kanssa ruokaa ja levähtää sohvalla, ja sitten siellä onkin yhtäkkiä
mies menossa jalkapallopeliin
mies kadonnut jo kavereiden luo pelaamaan
mies sanomassa että hei kaapit on ihan tyhjänä, voitko käydä kaupassa
mies baarissa ja tulossa ehkä joskus kotiin.
Mitä teit? Muuttuiko vai vaihtuiko mies?
Aloitin pitkän suhteen yhden tällaisen epelin kanssa ja olin onneton monta vuotta! Sitten löysin miehen, jonka kanssa oli yhteiset kiinnostuksenkohteet ja oltiin sitten yhdessä poissa kotoa kumpikin ja syötiin reissussa, kotona levättiin ennen uutta harrastukseen liittyvää reissua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi ihan huomiona - vaikka niitä omia menoja olisi molemmilla useampi viikossa, ei ne tarkoita, etteikö niinkäkin päiviniä voisi jäädä aikaa suheelle. "
Tärkeintä lienee se että kumpikin silti kokee olevansa sille toiselle tärkeä eikä ihminen jonka kanssa ollaan vain jos on ei ole jotain muuta kivempaa menoa.
Tietenkin. Mutta alunperin pointti oli se, ettei suhteelle ole olemassa universaaleja sääntöjä, jotka voi varmistaa av palstalta.
En yritä etsiä sääntöjä, vaan muiden ajatuksia ja kokemuksia. Tuntuu, että mies kaasuvalottaa, kun suuttuu siitä, että haluan viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja toivoisin suunnitelmia arkeen. Niin halusin tietää, miten muilla ja olenko minä se ongelma tässä ja todella liian kontrolloiva.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi ihan huomiona - vaikka niitä omia menoja olisi molemmilla useampi viikossa, ei ne tarkoita, etteikö niinkäkin päiviniä voisi jäädä aikaa suheelle. "
Tärkeintä lienee se että kumpikin silti kokee olevansa sille toiselle tärkeä eikä ihminen jonka kanssa ollaan vain jos on ei ole jotain muuta kivempaa menoa.
Tietenkin. Mutta alunperin pointti oli se, ettei suhteelle ole olemassa universaaleja sääntöjä, jotka voi varmistaa av palstalta.
Ei olekaan. Mutta jos aloittaja kokee että hän ei ole tärkeä niin silloin ollaan menty jonkun rajan yli.
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalalta kuulostaa.
Minulla on ollut kahdenlaisia suhteita: suhteita, joissa aikaa vietetään yhdessä paljon ja arkea suunnitellaan yhdessä. Ja suhteita, joissa mies meni menojaan, oli usein viikonloputkin poissa, kuitenkin halusi että ruoka katettuna ja minä odottamassa.
Jälkimmäiset suhteet olivat etäisiä ja päättyivät juurikin tästä syystä lopulta eroon. Aloin elämään omaa elämää samalla mentaliteetilla ja kas kummaa, mies ei tullutkaan juosten perään.
Toki AP voi keksiä itselleen vaikka mitä viikkohjelmaa ja olla kiireinen nainen, mutta pitkässä juoksussa se ei auta, jos hän kaipaisi enemmän yhdessäoloa ja mies haluaa olla vapaa. Siihen ei mitkään parisuhdeterapiaa auta.
Miksikäs ne suhteet päättyivät, joissa vietettiin paljon aikaa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi ihan huomiona - vaikka niitä omia menoja olisi molemmilla useampi viikossa, ei ne tarkoita, etteikö niinkäkin päiviniä voisi jäädä aikaa suheelle. "
Tärkeintä lienee se että kumpikin silti kokee olevansa sille toiselle tärkeä eikä ihminen jonka kanssa ollaan vain jos on ei ole jotain muuta kivempaa menoa.
Tietenkin. Mutta alunperin pointti oli se, ettei suhteelle ole olemassa universaaleja sääntöjä, jotka voi varmistaa av palstalta.
En yritä etsiä sääntöjä, vaan muiden ajatuksia ja kokemuksia. Tuntuu, että mies kaasuvalottaa, kun suuttuu siitä, että haluan viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja toivoisin suunnitelmia arkeen. Niin halusin tietää, miten muilla ja olenko minä se ongelma tässä ja todella liian kontrolloiva.
Toista ei voi eikä saa kontrolloida vaan sen toisen pitäisi ihan luonnostaan haluta olla aika paljon myös sinun kanssasi. Jos ei halua niin kannattaa miettiä että onko tuo suhde teille ihan se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalalta kuulostaa.
Minulla on ollut kahdenlaisia suhteita: suhteita, joissa aikaa vietetään yhdessä paljon ja arkea suunnitellaan yhdessä. Ja suhteita, joissa mies meni menojaan, oli usein viikonloputkin poissa, kuitenkin halusi että ruoka katettuna ja minä odottamassa.
Jälkimmäiset suhteet olivat etäisiä ja päättyivät juurikin tästä syystä lopulta eroon. Aloin elämään omaa elämää samalla mentaliteetilla ja kas kummaa, mies ei tullutkaan juosten perään.
Toki AP voi keksiä itselleen vaikka mitä viikkohjelmaa ja olla kiireinen nainen, mutta pitkässä juoksussa se ei auta, jos hän kaipaisi enemmän yhdessäoloa ja mies haluaa olla vapaa. Siihen ei mitkään parisuhdeterapiaa auta.
Miksikäs ne suhteet päättyivät, joissa vietettiin paljon aikaa yhdessä?
Varmaan sitten johonkin toiseen ongelmaan. Mutta se ei siis tarkoita että vähäinen yhteinen asia olisi jotenkin pieni ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttuiko teidän suhde kun muutitte yhteen? Eli siis aikaisemmin mies vietti kanssasi aikaa ja suunnitteli tekemisiä kuten tekee kavereidensa kanssa? Jos näin niin sun kannattaa muuttaa pois asumaan itseksesi ja saat tämän takaisin. Nythän mies pitää sua jonkunlaisella palvelijana ja sängyn lämmittäjänä joka on 24/7 saatavilla kun asutte saman katon alla.
Kyllähän se juuri noin muuttui. Kun pahoitan mieleni tästä kavereiden kanssa hengailusta, niin hän suuttuu minulle ja sanoo, että yritän estää häntä viettämästä aikaa muiden kanssa ja että hän ei halua ketään hallitsemaan häntä. Hän haluaisi, että viettäisin enemmän aikaa hänen kavereidensa kanssa, mutta en ole itse luonteeltani sellainen. Yritän selittää, että tuntuu pahalta, kun hän ei suunnittele minun kanssani mitään, varsinkaan mitään romanttista laatuaikaa, mutta kavereille aikaa riittää milloin
Ai ennen yhteen muuttoa ei hengannut kavereidensa kanssa, nyt vasta aloitti? Kuulostat nalkuttavalta marttyyriltä
"Juu, olet huomattavasti vanhempi, eri elämäntilanteessa, lastenhankinta jo takana, ei edessä, ja ette asu yhdessä. Olen onnellinen puolestasi, hienoa, että olet löytänyt itsellesi sopivan suhteen. Ei liity mitenkään aloitukseen."
Ai ei vai? Ehkäpä sulta jäi just nyt tajuamatta se, että minä erosin ja miksi - suhde oli kontrolloiva JO ennen lapsia. Se oli virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Mutta alunperin pointti oli se, ettei suhteelle ole olemassa universaaleja sääntöjä"
Minusta on: suhteessa pitäisi olla huomattavasti tyytyväisempi kuin ilman sitä suhdetta. Muuten se on huono suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi ihan huomiona - vaikka niitä omia menoja olisi molemmilla useampi viikossa, ei ne tarkoita, etteikö niinkäkin päiviniä voisi jäädä aikaa suheelle. "
Tärkeintä lienee se että kumpikin silti kokee olevansa sille toiselle tärkeä eikä ihminen jonka kanssa ollaan vain jos on ei ole jotain muuta kivempaa menoa.
Tietenkin. Mutta alunperin pointti oli se, ettei suhteelle ole olemassa universaaleja sääntöjä, jotka voi varmistaa av palstalta.
Ei olekaan. Mutta jos aloittaja kokee että hän ei ole tärkeä niin silloin ollaan menty jonkun rajan yli.
Aivan. Ja se hänen pitäisi tajuta itse. Raja ei kuitenkaan löydy kysymällä, mikä on oikea määrä aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lisäksi ihan huomiona - vaikka niitä omia menoja olisi molemmilla useampi viikossa, ei ne tarkoita, etteikö niinkäkin päiviniä voisi jäädä aikaa suheelle. "
Tärkeintä lienee se että kumpikin silti kokee olevansa sille toiselle tärkeä eikä ihminen jonka kanssa ollaan vain jos on ei ole jotain muuta kivempaa menoa.
Tietenkin. Mutta alunperin pointti oli se, ettei suhteelle ole olemassa universaaleja sääntöjä, jotka voi varmistaa av palstalta.
En yritä etsiä sääntöjä, vaan muiden ajatuksia ja kokemuksia. Tuntuu, että mies kaasuvalottaa, kun suuttuu siitä, että haluan viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja toivoisin suunnitelmia arkeen. Niin halusin tietää, miten muilla ja olenko minä se ongelma tässä ja todella liian kontrolloiva.
Eiköhän ongelma ole se, että olette väärät toisillenne. Mies haluaa mennä ja nähdä kavereita, sinä et. Ei kumpikaan ole väärin, mutta tapanne ja toiveenne ajanvietosta eivät kohtaa, ja silloin on parempi lähteä eri teille heti alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo ei osoita enää mitään intressiä yhteiseen tekemiseen. Laittaa kaiken aikansa omaan työhonsä. Opiskeluunsa ja omaan biologiseen lapseensa. Sen jälkeen on vain väsynyt ja vaikuttaa neliraajahalvaantuneelta. Mainittakoon että kaikki ...Siis hänen pyykeistään vessanpesuun...on siirtynyt mun Eli miehen vastuulle. Tätä vastaan vois odottaa edes jotain mielenkiintoa aviomiestä kohtaan. Mutta ei...kaiken mun työllä vapautetun ajan hän käyttää edm. Asioihin. Seksiä ei voisi edes kuvitella... kuka haluaisi harrastaa muutenkasn seksiä neliraajahalvaantuneen kaa? Pitkästä aikaa eilen valitin tästä eilen...suuttui valtavasti. Koska hän on väsynyt niin kokee voivansa tehdä mitä vaan. Sanoin että fine...jatkan sitten tekemistä vain omien lasten kaa...koska hänen Kanssaan ei voi koskaan tehdä mitään. Ei siis yhtään mitään.
Et ole varmaan kommunikoinut kotitöiden jaosta hänelle oikealla tavalla, eikä hän jaksa väsyneenä kuunnella nalkutustasi luonnollisestikaan hetkeäkään eli ajankin valitset huonosti. Jos tekisit hänelle listan niistä kotitöistä, joissa kaipaat hänen apuaan ja tukisit henkisesti hänen vaativan aikataulunsa paineissa? Ja muistathan kiittää, etkä kritisoida hänen tapaansa tehdä kotitöitä. Ehkä siisteys ja puhtaat vaatteet vain ovat sinulle tärkeämpiä kuin hänelle? Miksi hänen täytyisi alkaa siisteysnatsiksi sinun vuoksesi?
Vierailija kirjoitti:
" Mutta alunperin pointti oli se, ettei suhteelle ole olemassa universaaleja sääntöjä"
Minusta on: suhteessa pitäisi olla huomattavasti tyytyväisempi kuin ilman sitä suhdetta. Muuten se on huono suhde.
Toki, mutta se miten tuohon päästään ei ole universaalia.
Vierailija kirjoitti:
"Juu, olet huomattavasti vanhempi, eri elämäntilanteessa, lastenhankinta jo takana, ei edessä, ja ette asu yhdessä. Olen onnellinen puolestasi, hienoa, että olet löytänyt itsellesi sopivan suhteen. Ei liity mitenkään aloitukseen."
Ai ei vai? Ehkäpä sulta jäi just nyt tajuamatta se, että minä erosin ja miksi - suhde oli kontrolloiva JO ennen lapsia. Se oli virhe.
Itse en voisi edes harkita hankkivani lapsia ihmisen kanssa, joka ei osaa aikatauluttaa arkeaan ja kommunikoida siitä rakentavasti. Jos se ei onnistu ennen lapsia, miksi se muuttuisi lasten myötä. Oletusarvoisesti siis lastenhoito kaatuisi minun niskaani kun toinen haluaa vapaana liidellä omissa menoissaan.
Alue: Aihe vapaa
Juu, olet huomattavasti vanhempi, eri elämäntilanteessa, lastenhankinta jo takana, ei edessä, ja ette asu yhdessä. Olen onnellinen puolestasi, hienoa, että olet löytänyt itsellesi sopivan suhteen. Ei liity mitenkään aloitukseen.