Minkä verran vietätte aikaa avopuolison kanssa?
Muutettiin yhteen poikaystävän kanssa vähän aikaa sitten. Haluaisin tietää, että miten teillä muilla menee viikon suunnitelmat kavereiden kanssa versus kumppanin kanssa, eli kuinka monta päivää tyypillisesti käytte yhdessä tekemässä asioita, kuinka usein menette erikseen omien kavereiden kanssa harrastuksiin tms.? Tuntuu, että meillä on kumppanin kanssa eri käsitykset siitä, mitä me tässä yritetään tehdä asumalla yhdessä. Itse näen, että me rakennetaan yhteistä kotia ja tulevaisuutta, eli pitää myös opetella yhdessä suunnittelemaan viikkoa ja menemisiä, kun taas kumppani haluaisi voida mennä minne menee silloin kuin huvittaa.
Esimerkiksi tänään vain ilmoitusmuotoisesti sanoi minulle, että "tänään syödään myöhään, kun käyn ensin kavereiden kanssa katsomassa jalkapallomatsin". Olettaa siis, että minä teen ruoat ja odottelen häntä kotona, sopimatta tästä kanssani etukäteen. Samoin minä olen se, joka ehdotan että mennään kauppaan tekemään isommat ostokset.
Tuntuu, että minun kanssani hän on vaan kotona ja möllöttää telkkarin edessä, kavereiden kanssa keksii kivaa tekemistä ja menee paikkoihin. Minä joudun suunnittelemaan yhteiset viikonloppuaktiviteetit, jos siis kaverit eivät ole ehtineet ensin.
Sanoisin, että viikossa hän viettää aikaa kavereiden kanssa kodin ulkopuolella 3-4 päivää, minun kanssani käy jossain kerran viikossa (joskus pyytää mukaan sinne kavereidensa kanssa), ja sitten toki yleensä syö kotona ja nukkuu, eli siinä illalla vietetään kotiaikaa yhdessä. Onko tämä ihan normaali tasapaino ja olenko minä outo, kun haluaisin enemmän laatuaikaa yhdessä?
Kommentit (80)
Muuttuiko teidän suhde kun muutitte yhteen? Eli siis aikaisemmin mies vietti kanssasi aikaa ja suunnitteli tekemisiä kuten tekee kavereidensa kanssa? Jos näin niin sun kannattaa muuttaa pois asumaan itseksesi ja saat tämän takaisin. Nythän mies pitää sua jonkunlaisella palvelijana ja sängyn lämmittäjänä joka on 24/7 saatavilla kun asutte saman katon alla.
Vaikka kaikki on joukolla haukkumassa ap:n avopuolisioa, niin ei ap kovin kypsältä kuulosta. Jokainen pari kun luo suhteen säännöt itse.
Lisäksi on toki eri asia saako kumpikin mennä niin kuin huvittaa vai vain toinen.
Jos suhteessa ei ole lapsia, niin aika hankala ymmärtää, miksi jokainen meno pitäisi suunnitella etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Muuttuiko teidän suhde kun muutitte yhteen? Eli siis aikaisemmin mies vietti kanssasi aikaa ja suunnitteli tekemisiä kuten tekee kavereidensa kanssa? Jos näin niin sun kannattaa muuttaa pois asumaan itseksesi ja saat tämän takaisin. Nythän mies pitää sua jonkunlaisella palvelijana ja sängyn lämmittäjänä joka on 24/7 saatavilla kun asutte saman katon alla.
Kyllähän se juuri noin muuttui. Kun pahoitan mieleni tästä kavereiden kanssa hengailusta, niin hän suuttuu minulle ja sanoo, että yritän estää häntä viettämästä aikaa muiden kanssa ja että hän ei halua ketään hallitsemaan häntä. Hän haluaisi, että viettäisin enemmän aikaa hänen kavereidensa kanssa, mutta en ole itse luonteeltani sellainen. Yritän selittää, että tuntuu pahalta, kun hän ei suunnittele minun kanssani mitään, varsinkaan mitään romanttista laatuaikaa, mutta kavereille aikaa riittää milloin vaan. Nämä on lapsuudenystäviä, iso porukka, eli toki ymmärrän näiden olevan tärkeitä ihmisiä hänelle, mutta en vaan näe missä minun paikkani on hänen elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kaikki on joukolla haukkumassa ap:n avopuolisioa, niin ei ap kovin kypsältä kuulosta. Jokainen pari kun luo suhteen säännöt itse.
Lisäksi on toki eri asia saako kumpikin mennä niin kuin huvittaa vai vain toinen.
Jos suhteessa ei ole lapsia, niin aika hankala ymmärtää, miksi jokainen meno pitäisi suunnitella etukäteen.
Ap menee omia menojaan ma, mies ti, ap ke, mies to, ap pe, mies la, sunnuntaina molemmilla omia juttuja. Tällainen olisi suhde, jos molemmat tekevät omia juttuja 3-4 kertaa viikossa eikä suunnitella yhteistä aikaa tai aikatauluja. Miten eroaa kämppissuhteesta?
En yhtään, syystä että ei ole sen paremmin omaa kuin kenenkään toisenkaan avopuolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mitään omaa vai elätkö vain miehen kautta?
On, mutta uusi paikkakunta, miehen kotipaikkakunta (en muuttanut tänne miehen perässä, vaan tavattiin täällä), eli ei ole vielä samalla tavalla elämää kuin hänellä. Aika mennyt lähinnä häneen tutustumiseen, arjen pyörittämiseen ja hänen kavereidensa kanssa. Kaikkeen ei riitä paukut, uuden elämän rakentaminen ei ole ihan helppoa. Helpottaisi, jos voisi suunnitella viikon aikataulun ja sitten sen pohjalta mennä kokeilemaan harrastuksia tms.
Voi ap, kuulostaa nuorten parisuhteelta, jossa ei ole tosiaan ehkä osattu ennen yhteenmuuttamista keskustella siitä, mitä kumpikin toivoo.
Kuulostaa, että poikaystävä tosiaan pitää sinua äitinä, sellaisia poikia on vielä jotkut 50-vuotiaat miehetkin, joille kivat jutut on aina poikain kanssa viihteellä ja kotona ollaan sitten kun ei jakseta muuta tai tarvitaan ruokaa, suihkua ja unta (tai seksiä)
Avopuolisosi voi vielä kasvaa ja muuttua, kannattaa sitkeästi vääntää asiasta ja puhua vakavasti, mutta jos se ei siitä muutu, kannattaa jatkaa omaa matkaa ilman tätä tyyppiä.
Poikaystävällesi sopisi joku rikas menevä nainen, joka aina tilaisi ruoat kun omilta menoiltaan ehtii :)
" mutta en vaan näe missä minun paikkani on hänen elämässään."
No ehkäpä ikävä totuus on että sinulle ei juuri ole paikkaa hänen elämässään. Hän ei viihdy sinun seurassasi niin hyvin että haluaisi siihen panostaa. Valitettavasti on miehiä joilla on se ajattelutapa että se nainen on vain kiva lisäbonus hänen elämässään mutta ei se ihminen sinällään häntä juuri kiinnosta.
Onneksi on olemassa myös miehiä jotka eivät ole sellaisia. Suosittelen vielä katselemaan josko sinullekin löytyisi sellainen ja voit jättää tuon nykyisen vähän vielä kasvamaan ja kypsymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kaikki on joukolla haukkumassa ap:n avopuolisioa, niin ei ap kovin kypsältä kuulosta. Jokainen pari kun luo suhteen säännöt itse.
Lisäksi on toki eri asia saako kumpikin mennä niin kuin huvittaa vai vain toinen.
Jos suhteessa ei ole lapsia, niin aika hankala ymmärtää, miksi jokainen meno pitäisi suunnitella etukäteen.
Ap menee omia menojaan ma, mies ti, ap ke, mies to, ap pe, mies la, sunnuntaina molemmilla omia juttuja. Tällainen olisi suhde, jos molemmat tekevät omia juttuja 3-4 kertaa viikossa eikä suunnitella yhteistä aikaa tai aikatauluja. Miten eroaa kämppissuhteesta?
Huokaus. Suhteen voi järjestää monella tavalla. Yksi tapa on esimerkiksi se, että sopii kumppanin kanssa milloin ollaan yhdesä ja jos mitään ei ole ole sovittu, niin sitten voi tehdä jotain muuta.
Toinen on sitten se malli, johon kontrolliin ihastuneet ihmiset suosisvat eli kaiki aika on parisuhdelaikaa ja kaikkeen pitää pyytä lupa. Jos pysähdyt työmatkalla vaikkapa kauppaan ja olet puolituntia myöhässä, niin riita on vamlis. Jos tulet ajoisas, sinua ei huomata, kunhan olet komentosäteen sisällä.
Tämän lisäksi on monta muuta tapaa organisoida arki ja yhteinen aika. Mutta ainoa tapa ei ole se, että jokainen kaveri tapaaminen on varmistettava puolisolta kuukausi etukäteen, että tämä varmasti sopii. Mutta näiden sääntöjen pitää toki toimia molempiin suuntiin.
Lisäksi ihan huomiona - vaikka niitä omia menoja olisi molemmilla useampi viikossa, ei ne tarkoita, etteikö niinkäkin päiviniä voisi jäädä aikaa suheelle.
Ymmärrän toki, että nämä on vaikeita asioita. Onneksi on av, josta voi kysyä niitä ainoita oikeita sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että poikaystävä tosiaan pitää sinua äitinä, sellaisia poikia on vielä jotkut 50-vuotiaat miehetkin, joille kivat jutut on aina poikain kanssa viihteellä ja kotona ollaan sitten kun ei jakseta muuta tai tarvitaan ruokaa, suihkua ja unta (tai seksiä)
Äitiä tarvitaan sitten kun ei jakseta muuta tai tarvitaan ruokaa, suihkua ja unta (tai seksiä).
Hmmm...
Mun vaimo ei osoita enää mitään intressiä yhteiseen tekemiseen. Laittaa kaiken aikansa omaan työhonsä. Opiskeluunsa ja omaan biologiseen lapseensa. Sen jälkeen on vain väsynyt ja vaikuttaa neliraajahalvaantuneelta. Mainittakoon että kaikki ...Siis hänen pyykeistään vessanpesuun...on siirtynyt mun Eli miehen vastuulle. Tätä vastaan vois odottaa edes jotain mielenkiintoa aviomiestä kohtaan. Mutta ei...kaiken mun työllä vapautetun ajan hän käyttää edm. Asioihin. Seksiä ei voisi edes kuvitella... kuka haluaisi harrastaa muutenkasn seksiä neliraajahalvaantuneen kaa? Pitkästä aikaa eilen valitin tästä eilen...suuttui valtavasti. Koska hän on väsynyt niin kokee voivansa tehdä mitä vaan. Sanoin että fine...jatkan sitten tekemistä vain omien lasten kaa...koska hänen Kanssaan ei voi koskaan tehdä mitään. Ei siis yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Nussimassa
Sukua Felipe Massalle?
Seksi oli suluissa, koska sitä ei yleensä saada äidiltä, mutta on vastaava tarve, jonka perässä hiivitään kotiin reissuilta :D
Jätä se äijä ja tule tänne..pidetään hauskaa..
Aika hankalalta kuulostaa.
Minulla on ollut kahdenlaisia suhteita: suhteita, joissa aikaa vietetään yhdessä paljon ja arkea suunnitellaan yhdessä. Ja suhteita, joissa mies meni menojaan, oli usein viikonloputkin poissa, kuitenkin halusi että ruoka katettuna ja minä odottamassa.
Jälkimmäiset suhteet olivat etäisiä ja päättyivät juurikin tästä syystä lopulta eroon. Aloin elämään omaa elämää samalla mentaliteetilla ja kas kummaa, mies ei tullutkaan juosten perään.
Toki AP voi keksiä itselleen vaikka mitä viikkohjelmaa ja olla kiireinen nainen, mutta pitkässä juoksussa se ei auta, jos hän kaipaisi enemmän yhdessäoloa ja mies haluaa olla vapaa. Siihen ei mitkään parisuhdeterapiaa auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kaikki on joukolla haukkumassa ap:n avopuolisioa, niin ei ap kovin kypsältä kuulosta. Jokainen pari kun luo suhteen säännöt itse.
Lisäksi on toki eri asia saako kumpikin mennä niin kuin huvittaa vai vain toinen.
Jos suhteessa ei ole lapsia, niin aika hankala ymmärtää, miksi jokainen meno pitäisi suunnitella etukäteen.
Ap menee omia menojaan ma, mies ti, ap ke, mies to, ap pe, mies la, sunnuntaina molemmilla omia juttuja. Tällainen olisi suhde, jos molemmat tekevät omia juttuja 3-4 kertaa viikossa eikä suunnitella yhteistä aikaa tai aikatauluja. Miten eroaa kämppissuhteesta?
Mä erosin pitkästä suhteesta, jossa kaikki piti ilmoittaa ja sopia. Nyt minulla on kotona pari teiniä, seursutelen ihmisen kanssa jolla on kotona pari teiniä. Nähdään pari kertaa viikossa, joskus yli yön yhdessä tai lyhyempi matka.
Minulla on intensiivisempi ja läheisempi suhde uuteen kumppaniin, ehdin nähdä lapsia joka päivä ja mm. tehdä yhteisen päivällisen (siis lapsille).Joka toinen viikonloppu lapsets äidillä, mutta muuten minä niiden kanssa. Omiakin harrastukia tai muita menoja helposti se 3 - 4 viikossa.
Hassua, eikö.
Muistan kyllä tuollaisia omasta nuoruudesta ja sen hirveän ketutuksen ja kiukun, kun olin kuvitellut, että koska mitään ei ole sovittu, voit opiskelupäivän jälkeen laittaa kumppanin kanssa ruokaa ja levähtää sohvalla, ja sitten siellä onkin yhtäkkiä
mies menossa jalkapallopeliin
mies kadonnut jo kavereiden luo pelaamaan
mies sanomassa että hei kaapit on ihan tyhjänä, voitko käydä kaupassa
mies baarissa ja tulossa ehkä joskus kotiin.
"Lisäksi ihan huomiona - vaikka niitä omia menoja olisi molemmilla useampi viikossa, ei ne tarkoita, etteikö niinkäkin päiviniä voisi jäädä aikaa suheelle. "
Tärkeintä lienee se että kumpikin silti kokee olevansa sille toiselle tärkeä eikä ihminen jonka kanssa ollaan vain jos on ei ole jotain muuta kivempaa menoa.
Kyllä me nukutaankin yhdessä. Kerrostalon saunavuorollakin käymme yhdessä. Eikö se sitten riitä?