Pakko suostua oman vanhemman edunvalvontavaltuutetuksi?
Voiko vanhempi teidän mielestänne olettaa, että lapsi automaattisesti suostuu ja sitoutuu oman vanhempansa edunvalvontavaltuutetuksi?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua.
Ei tarvitse suostua, mutta jos suostuu niin eipähän ainakaan tarvitse jälkeenpäin ihmetellä kun se joka suostui, on tyhjentänyt tilit ja myynyt kaiken omaisuuden.
Ei se kovin ihmeellinen homma ole, itse olin molemmille vanhemmille edunvalvoja ja siitä voi velottaa laillisesti varsin mukavan korvauksen jos valvottavilla on vähänkään enemmän omaisuutta. Silloin aikoinaan meni pari päivää vuodessa kaikkiaan aikaa, suurin homma oli maistraatille tehdä laskelmat ja valtuutettu taitaa siltäkin hommalta välttyä. Velotin pari tuhatta euroa päivältä enkä viitsinyt kaikkea ottaa minkä olisin voinut. Suosittelen suostumaan tuohon, on suuri luottamuksen osoitus vanhemmiltasi.
Enemmänkin voi veloittaa ja parasta on se että rahat voi nostaa verottomana. Hyvä tapa tyhjentää pesää ja välttää perintöveroa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kauheasti painostettiin ja ihmeteltiin, kun ei (ainakaan vielä) heti suostuttu allekirjoittamaan. Ja asiaa vähäteltiin varotoimenpiteenä, mutta minusta siinä on iso vastuu ja huolehtiminen, jos asia konkretisoituu. En tykkää, että asioista annetaan epärealistinen kuva. Pitää tietää mihin sitoutuu ja pystyä myös hoitamaan ne asiat sitten.
Kuka painosti? Suostuttu - painostettiinko siihen jotakuta muutakin kuin sua?
"Enemmänkin voi veloittaa ja parasta on se että rahat voi nostaa verottomana. Hyvä tapa tyhjentää pesää ja välttää perintöveroa."
Edunvalvojan/valtuutetun palkkiosta menee vero. Jos taas puhut päämiehen varojen kavaltamisesta, niin se on rikos.
Mun tapauksessa olin ainoa elossa oleva lapsi joten jouduin hoitamaan perukirjoitukset pankin lakimiehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen itseäni. Jos joutuisin laitoshoitoon, eläkkeestä menisi 85 % hoitoon ei varani riittäisi yhtiövastikkeeseen. Pakko olisi hakea myyntilupa dvv. Siksipä olenkin myymässä asuntoani itse ajoissa.
Meilläkin on jo ikää ja teemme samalla tavalla.
Olin vuosia kehitysvammaisen serkkuni edunvalvoja, ja kun siitä hommasta pääsin eroon, päätin ettei enää ikinä moista riesaa.
Edunvalvontavaltuutettuna toiminen ei tarkoita kokonaisvaltaista vastuuta vanhuksen huolenpidosta. Edunvalvontavaltuutettu vastaa niistä asioista, johin hänet on edunvalvontavaltuutuksessa valtuutettu. Jos valtuutuksessa on mainittu vain valtuuttajan omaisuudesta ja raha-asioista huolehtimen, valtuutetun velvollisuuksiin kuuluu huolehtia vain niistä. Ei hänellä ole silloin vastuuta valtuuttajan hoidosta yhtään sen enempää kuin esim. muilla lapsilla.
Minulla on tilin käyttöoikeus vanhemmalleni. Samoin terveydenhuollossa on merkinnät että vanhempani asioista saa kertoa minulle. Periaatteessa tuohon vielä jos olisi hoitotahto hänellä tehtynä niin eikö näillä pääsee jo aika pitkälle?
Vierailija kirjoitti:
Mun tapauksessa olin ainoa elossa oleva lapsi joten jouduin hoitamaan perukirjoitukset pankin lakimiehen kanssa.
Joo, mutta tällä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että olit ollut vanhempasi edunvalvontavaltuutettuna hänen eläessään. Paitsi että perunkirjoituksen hoitamista varmasti helpotti se, että tiesit kaikki vanhempasi raha-asiat valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kauheasti painostettiin ja ihmeteltiin, kun ei (ainakaan vielä) heti suostuttu allekirjoittamaan. Ja asiaa vähäteltiin varotoimenpiteenä, mutta minusta siinä on iso vastuu ja huolehtiminen, jos asia konkretisoituu. En tykkää, että asioista annetaan epärealistinen kuva. Pitää tietää mihin sitoutuu ja pystyä myös hoitamaan ne asiat sitten.
Kuka painosti? Suostuttu - painostettiinko siihen jotakuta muutakin kuin sua?
Sisarusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko suostua. Mutta kannattaa ottaa huomioon se, että jos vanhukselle määrätään julkinen edunvalvoja, niin sen jälkeen omaisilla ei ole mitään sananvaltaa vanhuksen raha-asioihin eivätkä he edes saa tietoa niistä (edunvalvoja on vaitiolovelvollinen päämiehensä asioista). Voi käydä esim. niin, että aikuisten lasten mielestä vanhuksen rahoilla voisi hyvin ostaa vanhukselle niitä ja näitä palveluja, mutta julkinen edunvalvoja ei siihen suostu.
Olen itse toiminut omaiseni edunvalvojana yli 10 vuotta, ja mieheni toimi isänsä edunvalvontavaltuutettuna monta vuotta. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että homma ei ole mitenkään erityisen rasittava, jos vanhuksella ei ole esim. yritystä tai sijoitusasuntoja, joita pitäisi pyörittää. Alussa on vähän enemmän työtä, kun pitää käydä hoitamassa oikeudet pankkitileille kuntoon ja tehdä luettelo vanhuksen omaisuudesta, mutta sen jälkeen tyypillinen edunvalvojan/valtuutetun homma vi
Lähinnähän se on kirjanpitoa vanhuksen rahoista, eli kuitit ostoksista pitää kerätä ja kuukausittain lähettää jonnekin. Ei sinänsä kauhean iso työ, koska kukin mahdollisista muista vanhuken auttajista sen ottavat kuitit talteen, jos vaikka hoitavat hänen kauppa-asiansa..
Ei niitä kuitteja tarvitse keräillä ja lähettää minnekään ellei edunvalvontavaltuutuksessa ole erikseen määrätty niin. Sellaisia vaatimuksia ei yleensä kannata laittaa edunvalvontavaltuutukseen.
No ei välttämättä ole muita auttajia! Eli pitäähän siinä huolehtia kauppa-asiat, siivoukset, laskut yms. tai ulkoistaa nämä jollekin ja sekin vaatii selvittelyä sekä työtä. Samoin esim. asunnon/omaisuuden myynti siinä kohtaa, kun siirtyy esim. palvelutaloon/vanhustenhoitoon, jos ei enää itse pärjää. Jos sairastelee, niin lääkärikäynneissä mukana ja hoidosta päättäminen jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
No ei välttämättä ole muita auttajia! Eli pitäähän siinä huolehtia kauppa-asiat, siivoukset, laskut yms. tai ulkoistaa nämä jollekin ja sekin vaatii selvittelyä sekä työtä. Samoin esim. asunnon/omaisuuden myynti siinä kohtaa, kun siirtyy esim. palvelutaloon/vanhustenhoitoon, jos ei enää itse pärjää. Jos sairastelee, niin lääkärikäynneissä mukana ja hoidosta päättäminen jne. jne.
Näistä ei tule hoidettavaksi tavallisen edunvalvontavaltuutuksen perusteella muut kuin laskut ja asunnon/omaisuuden myynti. Voit toki lapsena joutua lähtemään vanhan vanhempasi kanssa lääkäriin, mutta jos näin on, niin se tapahtuu edunvalvontavaltuutuksesta riippumatta. Vaikka vanhukselle olisi määrätty julkinen edunvalvoja, ei hän lähde vanhuksen kanssa lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei välttämättä ole muita auttajia! Eli pitäähän siinä huolehtia kauppa-asiat, siivoukset, laskut yms. tai ulkoistaa nämä jollekin ja sekin vaatii selvittelyä sekä työtä. Samoin esim. asunnon/omaisuuden myynti siinä kohtaa, kun siirtyy esim. palvelutaloon/vanhustenhoitoon, jos ei enää itse pärjää. Jos sairastelee, niin lääkärikäynneissä mukana ja hoidosta päättäminen jne. jne.
Näistä ei tule hoidettavaksi tavallisen edunvalvontavaltuutuksen perusteella muut kuin laskut ja asunnon/omaisuuden myynti. Voit toki lapsena joutua lähtemään vanhan vanhempasi kanssa lääkäriin, mutta jos näin on, niin se tapahtuu edunvalvontavaltuutuksesta riippumatta. Vaikka vanhukselle olisi määrätty julkinen edunvalvoja, ei hän lähde vanhuksen kanssa lääkäriin.
Tavallaan totta, mutta miten käytännössä vastuullisesti hoidat laskuja ja omaisuuden myyntiä, jos et oikeasti ole perillä, missä kunnossa päämies on ja mitä palveluita hän esimerkiksi tarvitsee? Käytännössä vaatii kokonaisvaltaista vastuuta hänestä, jotta myös talouteen liittyvät ratkaisut ovat perusteltuja ja asianmukaisia. Paljon työtä!
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kuitteja tarvitse keräillä ja lähettää minnekään ellei edunvalvontavaltuutuksessa ole erikseen määrätty niin. Sellaisia vaatimuksia ei yleensä kannata laittaa edunvalvontavaltuutukseen.
Näin on. Edunvalvoja (joka on siis eri asia kuin edunvalvontavaltuutettu) joutuu kyllä tekemään vuositilin DVV:lle, mutta se on kerran vuodessa eikä siihen tarvitsee liittää kuitteja kaikista pikkuostoksista, vaan ainoastaan suuremmista tyyliin silmälasit tai huonekalu. Lopuista riittää, että laskee tiliotteilta, kuinka paljon on vuoden aikana yhteensä mennyt rahaa erityyppisiin menoihin, kuten nettiliittymä, vuokrat tai ruoka. Minulla menee tähän laskutoimitukseen kerran vuodessa alle tunti, kun otan kerralla verkkopankista koko vuoden tilitapahtumat Exceliin, järjestän ne maksun saajan mukaan ja lasken peräkkäisillä riveillä olevat summat yhteen.
Lisäksi kaikkia pikkuostoksia ei tarvitse edes laskea, jos päämies maksaa ne käyttövaroistaan. Niistä kirjaan vuositiliin vain: "Annettu käyttövaroja 200 €/kk, yht. 2400 €".
Edunvalvoja
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan totta, mutta miten käytännössä vastuullisesti hoidat laskuja ja omaisuuden myyntiä, jos et oikeasti ole perillä, missä kunnossa päämies on ja mitä palveluita hän esimerkiksi tarvitsee? Käytännössä vaatii kokonaisvaltaista vastuuta hänestä, jotta myös talouteen liittyvät ratkaisut ovat perusteltuja ja asianmukaisia. Paljon työtä!
Kyllähän nyt normaaleissa perheissä aikuiset lapset ovat muutenkin perillä vanhempiensa kunnosta siitä, mitä palveluja he tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan totta, mutta miten käytännössä vastuullisesti hoidat laskuja ja omaisuuden myyntiä, jos et oikeasti ole perillä, missä kunnossa päämies on ja mitä palveluita hän esimerkiksi tarvitsee? Käytännössä vaatii kokonaisvaltaista vastuuta hänestä, jotta myös talouteen liittyvät ratkaisut ovat perusteltuja ja asianmukaisia. Paljon työtä!
Kyllähän nyt normaaleissa perheissä aikuiset lapset ovat muutenkin perillä vanhempiensa kunnosta siitä, mitä palveluja he tarvitsevat.
Jos nyt olisit lukenut ketjua, niin tietäisit, että ap. kertoi tapaavansa vanhempiaan joitakin kertoja vuodessa välimatkan takia.
Ja mikä on normaalia? Ei kaikki vanhemmat pidä juurikaan yhteyttä aikuisiin lapsiinsa, vaan elävät omaa elämäänsä omine menoineen ja harrastuksineen. Samoin tekee aikuiset lapset.
En minäkään tapaa 90-vuotiasta äitiäni kuin muutaman kerran vuodessa, mutta kyllä minä silti olen hyvin selvillä hänen kunnostaan, kun soittelemme viikoittain.
Me tehtiin just miehen kanssa ko.sopimus. Meillä on 6 lasta, joista 2 suostuivat hoitamaan asioitamme, jos siihen tulee tarvetta. Emme olettaneet mitään vaan kysyimme tietenkin halukkuutta asiaan. Ja olisi ollut ok, jos kukaan ei olisi suostunut.