Pakko suostua oman vanhemman edunvalvontavaltuutetuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko suostua, mutta silti kannattaisi, että saa akuutit asiat hoidettua. Tuo ei tarkoita sitä, että suostuisit edunvalvojaksi vaan siihen voit sitten hakea vaikka julkista edunvalvojaa.

Kyllä sillä edunvalvontavaltuutuksella on yleensä tarkoitus nimenomaan välttää edunvalvojan tarve. Ei sellaisia edunvalvontavaltuutuksia käytännössä edes tehdä, joiden oheen tarvitsisi sitten kuitenkin edunvalvonnan. Vai minkä ajattelet edunvalvontavaltuutetun tehtäväksi, jos kuitenkin tarvitaan edunvalvoja lisäksi? 

Edunvalvoja ja edunvalvontavaltuutettu ovat eri asia. 

"Edunvalvontavaltuutus on tavallista edunvalvontaa joustavampi tapa järjestää asioiden hoito. Se ei suoraan poista henkilön omaa oikeustoimikelpoisuutta. Valtuuttaja voi valtakirjan vahvistamisen jälkeen myös itse hoitaa niitä asioista, joihin hän kykenee."

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko suostua.

Ei tarvitse suostua, mutta jos suostuu niin eipähän ainakaan tarvitse jälkeenpäin ihmetellä kun se joka suostui, on tyhjentänyt tilit ja myynyt kaiken omaisuuden.

Ei se kovin ihmeellinen homma ole, itse olin molemmille vanhemmille edunvalvoja ja siitä voi velottaa laillisesti varsin mukavan korvauksen jos valvottavilla on vähänkään enemmän omaisuutta. Silloin aikoinaan meni pari päivää vuodessa kaikkiaan aikaa, suurin homma oli maistraatille tehdä laskelmat ja valtuutettu taitaa siltäkin hommalta välttyä. Velotin pari tuhatta euroa päivältä enkä viitsinyt kaikkea ottaa minkä olisin voinut. Suosittelen suostumaan tuohon, on suuri luottamuksen osoitus vanhemmiltasi.

Vierailija kirjoitti:

Toki korostan, että edunvalvoja tai edunvalvontavaltuutettu ei voi koskaan eikä missään olosuhteissa kertoa niitä valvottavan asioita eteenpäin. 

Edunvalvontavaltuutukseen voi kirjata, että nimetyillä henkilöillä (esim. muilla lapsilla, jos valtuuttaa yhden lapsen edunvalvontavaltuutetuksi) on halutessaan oikeus saada tiedot päämiehen raha-asioista (esim. nähdä tiliotteet). Tällainen määräys on usein hyvin järkevä turhien epäluulojen välttämiseksi.

Jos tällaista määräystä ei ole, niin edunvalvoja/edunvalvontavaltuutettu on tosiaan vaitiolovelvollinen päämiehensä raha-asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki korostan, että edunvalvoja tai edunvalvontavaltuutettu ei voi koskaan eikä missään olosuhteissa kertoa niitä valvottavan asioita eteenpäin. 

Edunvalvontavaltuutukseen voi kirjata, että nimetyillä henkilöillä (esim. muilla lapsilla, jos valtuuttaa yhden lapsen edunvalvontavaltuutetuksi) on halutessaan oikeus saada tiedot päämiehen raha-asioista (esim. nähdä tiliotteet). Tällainen määräys on usein hyvin järkevä turhien epäluulojen välttämiseksi.

Jos tällaista määräystä ei ole, niin edunvalvoja/edunvalvontavaltuutettu on tosiaan vaitiolovelvollinen päämiehensä raha-asioista.

Niinpä, miettikää mikä riesa ja vastuu, kun joudut ensin hoitaan toisen asioita ja sitten vielä selvittelemään niitä muille...

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olen hämmentynyt, miten järkyttyneelle vanhemmat vaikuttivat siitä, ettei heti suostunut. Ihan kuin kyseessä olisi pikkuasia, joka on vain muodollisuus. Aiheutti selvästi pahaa mieltä ja voi vaikuttaa väleihin jatkossakin.

Noh niin, sinua ei sen vertaa kiinnosta vanhempiesi hyvinvointi että auttaisit heitä pitämään puolensa kun eivät enää itse pysty, itse olet kuitenkin varmasti ottanut kaiken avun avosylin koko elämäsi vastaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olen hämmentynyt, miten järkyttyneelle vanhemmat vaikuttivat siitä, ettei heti suostunut. Ihan kuin kyseessä olisi pikkuasia, joka on vain muodollisuus. Aiheutti selvästi pahaa mieltä ja voi vaikuttaa väleihin jatkossakin.

Noh niin, sinua ei sen vertaa kiinnosta vanhempiesi hyvinvointi että auttaisit heitä pitämään puolensa kun eivät enää itse pysty, itse olet kuitenkin varmasti ottanut kaiken avun avosylin koko elämäsi vastaan :)

Sehän siinä onkin, kun täysi-ikäisestä asti vastannut asioistani itse ja hoitanut asiat itse, eikö olla montaakaan kertaa vuodessa tekemisissä. Välimatkaakin on. Siksi tämä oletus pisti ihmetyttämään ja asian vähättely pikkujuttuna.

Näin yli 10 vuotta lähiomaiseni edunvalvojana toimineena minusta vaikuttaa siltä, että monella tänne kirjoittaneella on liioiteltu kuva vaaditusta työmäärästä. Alkujärjestelyjen jälkeen minulla on mennyt tyypillisesti 1-2 tuntia kuukaudessa edunvalvojan tehtäviin. Kerran vuodessa on mennyt muutama tunti siihen, kun olen tehnyt vuositilin DVV:lle (edunvalvontavaltuutetun ei tarvitse normaalisti tehdä sitä, mutta minä olen edunvalvoja).

Sanoisin, että työmääräni on aika tyypillinen silloin, kun päämiehellä ei ole mitään erikoista taloudellista toimintaa, vaan tuloina on eläke ja mahdolliset Kelan tuet, ja menoina tavallisen jokapäiväisen elämän maksut.

Edunvalvoja voi halutessaan nostaa palkkion, jonka suuruus riippuu päämiehen tuloista ja omaisuudesta (DVV:n sivuilta löytyy lomake, jolla sen voi laskea) ja velottaa kulukorvaukset hänelle aiheutuneista kustannuksista. Minä en ole näitä nostanut, mutta se olisi täysin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. asiat voi hoitaa netin kautta jos on pankkitunnukset, henkilökortti, valtakirja tai tilinkäyttöoikeus. Ei tarvita mitään allekirjoituksia, vaan asiat pitää hoitaa oman perheen kesken ilman muuta ennen kuin asianomainen oikasee. Älkää menkö lankaan. 

Jos tarkoitit sitä, että joku toinen käyttäisi vanhuksen pankkitunnuksia, niin tämä on sekä laitonta että pankin käyttöehtojen vastaista. Lisäksi se antaa mahdollisuuden väärinkäytöksille. On paljon järkevämpää hoitaa asiat laillisesti.

Tässäkin keskustelussa näkyy tämä käsitys että kyseessä on helppo ja pieni paperityö, johon menee vain hyvin vähän aikaa. Myös sitä edunvalvontatyötä hoitavilta ihmisiltä. Kysyisin siksi itsekin ihan tosissani, että sisältääkö tämä sitten oikeasti sen vanhuksen asioista huolehtimisen? Kun valtuutushan astuu voimaan vasta, kun henkilö ei pysty itse hoitamaan asioitaan, ja yleensä tämä tapahtuu terveydellisistä ja usein muistisairaudellisistakin syistä. Eikö siis pidä ensin selvittää vanhuksen tilanne, sisältäen talouden, terveyden tällä hetkellä hankitut palvelut ja olisiko tarvetta lisää palveluille. Hankkia tarvittaessa ne ja/tai hoitaa vanhus hoitokodin jonoon odottamaan pitkäksi aikaa. Pysyä ajan tasalla vanhuksen tilanteesta, tarvitseeko viedä lääkäriin ja miksi ja minne, tarvitseeko ostaa vaatteita tai puuttuuko kotoa muuta tarvittavaa.

Nythän oli kyse tilanteesta, jossa ap kertoi että nähdään harvoin ja mahdollisesti saatetaan siten asuakin kaukana. Lapsi ei siis välttämättä todellakaan ole hoitanut tätä kaikkea vuosikausia oman elämän ohella ennen kuin vanhuksen toimintakyky lopulta katoaa kokonaan, ja valtuutus astuisi voimaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin yli 10 vuotta lähiomaiseni edunvalvojana toimineena minusta vaikuttaa siltä, että monella tänne kirjoittaneella on liioiteltu kuva vaaditusta työmäärästä. Alkujärjestelyjen jälkeen minulla on mennyt tyypillisesti 1-2 tuntia kuukaudessa edunvalvojan tehtäviin. Kerran vuodessa on mennyt muutama tunti siihen, kun olen tehnyt vuositilin DVV:lle (edunvalvontavaltuutetun ei tarvitse normaalisti tehdä sitä, mutta minä olen edunvalvoja).

Sanoisin, että työmääräni on aika tyypillinen silloin, kun päämiehellä ei ole mitään erikoista taloudellista toimintaa, vaan tuloina on eläke ja mahdolliset Kelan tuet, ja menoina tavallisen jokapäiväisen elämän maksut.

Edunvalvoja voi halutessaan nostaa palkkion, jonka suuruus riippuu päämiehen tuloista ja omaisuudesta (DVV:n sivuilta löytyy lomake, jolla sen voi laskea) ja velottaa kulukorvaukset hänelle aiheutuneista kustannuksista. Minä en ole näitä nostanut, mutta se olisi täysin mahdollis

Sinulla on tämä kokemus asiasta ja hyvä lukea sekin. Turha kenenkään kuitenkaan vähätellä asiaa, sillä päämiehestä ja muista sukulaisista riippuen työn määrä voi hyvinkin vaihdella. 

Ei ole mikään pakko, edunvalvonnan olen läheiseni kanssa ulkoistanut, en todellakaan halunnut siihen. Kuka sitä kuittien säilyttämistä jaksaa, kyllä ne on säilytettävä. Riittää että olen omista rahoista perillä en halua toisten 

Mä hoidin mutsin asijoita jo paljon ennenkuin se joutu palvelutaloon. Hoidan edelleenkin, vaikka mulla eioo kun tilinkäyttöoikeus. Sillä pärjää jo aika pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkyy tämä käsitys että kyseessä on helppo ja pieni paperityö, johon menee vain hyvin vähän aikaa. Myös sitä edunvalvontatyötä hoitavilta ihmisiltä. Kysyisin siksi itsekin ihan tosissani, että sisältääkö tämä sitten oikeasti sen vanhuksen asioista huolehtimisen? Kun valtuutushan astuu voimaan vasta, kun henkilö ei pysty itse hoitamaan asioitaan, ja yleensä tämä tapahtuu terveydellisistä ja usein muistisairaudellisistakin syistä. Eikö siis pidä ensin selvittää vanhuksen tilanne, sisältäen talouden, terveyden tällä hetkellä hankitut palvelut ja olisiko tarvetta lisää palveluille. Hankkia tarvittaessa ne ja/tai hoitaa vanhus hoitokodin jonoon odottamaan pitkäksi aikaa. Pysyä ajan tasalla vanhuksen tilanteesta, tarvitseeko viedä lääkäriin ja miksi ja minne, tarvitseeko ostaa vaatteita tai puuttuuko kotoa muuta tarvittavaa.

Nythän oli kyse tilanteesta, jossa ap kertoi että nähdään harvoin ja mahdollisesti

Kiitos, puit sanoiksi juuri sen, mitä itse ajattelen ja koen. Tämä on juuri se syy, miksi tuntui niin pahalle, että asian harkitsemista pidettiin jotenkin huonona asiana ja jopa loukaannuttiin, kun en heti ollut suostumassa. "Pahimmassa" tapauksessa kyseessä on iso ja tärkeä vastuu, josta voi olla jopa oikeudellisia seuraamuksia väärin hoidettaessa tai muiden läheisten asettuessa hankaliksi.

Olen toiminut molempien vanhempieni valtuutettuna edunvalvojana kun olivat palvetalossa jonne myös kuolivat. Mun piti sitten hoitaa perukirjoitukset ekaksi isän ja sitten äidin kuollessa ja asioida DVV:n kanssa. Laskujen maksua ym. muuta selvittelyä riitti melkein viideksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olen hämmentynyt, miten järkyttyneelle vanhemmat vaikuttivat siitä, ettei heti suostunut. Ihan kuin kyseessä olisi pikkuasia, joka on vain muodollisuus. Aiheutti selvästi pahaa mieltä ja voi vaikuttaa väleihin jatkossakin.

Se oli suuri luottamuksen osoitus vanhemmilta ja sinä petit heidät, jolloin he tuntevat olonsa turvattomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut molempien vanhempieni valtuutettuna edunvalvojana kun olivat palvetalossa jonne myös kuolivat. Mun piti sitten hoitaa perukirjoitukset ekaksi isän ja sitten äidin kuollessa ja asioida DVV:n kanssa. Laskujen maksua ym. muuta selvittelyä riitti melkein viideksi vuodeksi.

Kuulostaa sille, että asioiden hoitamista on kyllä sitten riittänyt ja vielä surun keskellä. Osanottoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olen hämmentynyt, miten järkyttyneelle vanhemmat vaikuttivat siitä, ettei heti suostunut. Ihan kuin kyseessä olisi pikkuasia, joka on vain muodollisuus. Aiheutti selvästi pahaa mieltä ja voi vaikuttaa väleihin jatkossakin.

Se oli suuri luottamuksen osoitus vanhemmilta ja sinä petit heidät, jolloin he tuntevat olonsa turvattomiksi.

Suuri luottamuksen osoitus lykätä heistä ja asioistaan huolehtiminen aikuiselle lapselleen, jolla on muitakin vastuita elämässään? Ei ihan mustavalkoinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut molempien vanhempieni valtuutettuna edunvalvojana kun olivat palvetalossa jonne myös kuolivat. Mun piti sitten hoitaa perukirjoitukset ekaksi isän ja sitten äidin kuollessa ja asioida DVV:n kanssa. Laskujen maksua ym. muuta selvittelyä riitti melkein viideksi vuodeksi.

Edunvalvontavaltuutetun tehtävä päättyy päämiehen kuolemaan. Perunkirjoituksen hoitaminen ei kuulu millään tavalla edunvalvojan tai edunvalvontavaltuutetun tehtäviin. Toki perillisten pitää huolehtia perunkirjoituksen hoitamisesta, joten jos edunvalvontavaltuutettu on yksi perillisistä, niin asia kuuluu myös hänelle siksi, että hän on perillinen. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että hän oli vanhuksen eläessä tämän edunvalvontavaltuutettu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jotenkin itsekästä olettaa, että omat lapset hoitaa vanhempansa asioita. Vielä erikoisemman tilanteesta tekee se, jos ei edes ole kovin aktiivisesti tekemisissä lapsiinsa, vaan nähdään joitakin kertoja vuodessa.

Minusta on surullista, jos lapset eivät halua auttaa vanhempiaan. Monessa kulttuurissa se on itsestäänselvyys. Monet suomalaiset tuntuvat olevan uskomattoman kylmiä ja tunteettomia. Onneksi omassa suvussa ajatellaan toisin ja meidät on kasvatettu siihen, että läheisistä pidetään huolta.

Jos omaisista ei löydy halukasta edunvalvojaa niin viran puolesta löytyy lakimies joka osaa puhdistaa pesän ylimääräisestä rahasta. Valittaa ei sitten voi vaikka kuinka haluttaisi.