Olen alkanut kaivata, että saisin joskus jotain hemmottelua.

Minua ei siis koskaan ole hemmoteltu. Lapsuudenkodissa ei sellaisia harrastettu, jos joulu-ja syntymäpäivälahjoja ei lasketa. Muistan, että lapsena sairastaessakin kompuroin itse vessaan ja hain vettä jos janotti. Ei kukaan kysynyt, tarvitsenko mitään. 

Ehkä vika on minussa, en vain herätä kanssaihmisissä myötätuntoa. Tai sitten vain sattumalta olen kerännyt ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole huomaavaisia. 

Enkä tarkoita, että tahdon jotai. luksusta. Vaikka joskus lämmin ruoka odottamassa kun tulen kotiin. Hartioiden hieronta.

Kysyttäisiin, onko kaikki ok.

Anteeksi valitusvirsi. Takana on hankala viikonloppu autistisen teinin kanssa, joka lähti aamulla kouluun. Saan olla rauhassa ja levätä. Ehkä hemmottelen itseäni lukemalla jotain hyvää kirjaa.