Pakko suostua oman vanhemman edunvalvontavaltuutetuksi?

Naurettavaa, että jopa itse edunvalvojana toimineet ihmiset eivät tiedä mitä edunvalvontavaltuutus tarkoittaa. Tämä tulee myös omassa työssä usein vastaan. Edunvalvontavaltuutus on nimensä mukaisesti valtuutus edunvalvojana toimimisesta. Valtuutus tulee voimaan vasta, kun lääkäri on todennut edunvalvonnan tarpeen ja digi- ja väestötietovirasto sen vahvistanut. Tämän jälkeen valtuutuksessa nimetty henkilö on edunvalvoja, eikä edunvalvontavaltuutettu. Pelkkä edunvalvontavaltuutus ei siis tuota valtuutetulle minkäänlaisia oikeuksia, ennen kuin valtuutus astuu voimaan.

No, oman etusi ja itsekkyytesi takia kannattaa. Muuten on helvetinmoinen sotku laskuissa ja perinnön kanssa. Ja varsinkin perinnön, joka jää miinukselle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jotenkin itsekästä olettaa, että omat lapset hoitaa vanhempansa asioita. Vielä erikoisemman tilanteesta tekee se, jos ei edes ole kovin aktiivisesti tekemisissä lapsiinsa, vaan nähdään joitakin kertoja vuodessa.

Siis lapset eivät välitä canhemmustaan eikä edes sen vertaa että ottaisivat laskut hoitaakseen jos vanhempi ei kykene.

Katso MOT ohjelma aiheesta. Vaikka asunto oli testamentilla määrätty omaiselle edunvalvoja oli myynyt sen ja useampikin tapaus missä irtain oli tyhjennetty kaatopaikalle tai ainakin hävinnyt, arvokastakin tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, että jopa itse edunvalvojana toimineet ihmiset eivät tiedä mitä edunvalvontavaltuutus tarkoittaa. Tämä tulee myös omassa työssä usein vastaan. Edunvalvontavaltuutus on nimensä mukaisesti valtuutus edunvalvojana toimimisesta. Valtuutus tulee voimaan vasta, kun lääkäri on todennut edunvalvonnan tarpeen ja digi- ja väestötietovirasto sen vahvistanut. Tämän jälkeen valtuutuksessa nimetty henkilö on edunvalvoja, eikä edunvalvontavaltuutettu. Pelkkä edunvalvontavaltuutus ei siis tuota valtuutetulle minkäänlaisia oikeuksia, ennen kuin valtuutus astuu voimaan.

Naurettavaa, että sanot muiden viestejä naurettavaksi ja sitten kirjoitat itse osin virheellisesti. Siinä olet oikeassa, että edunvalvontavaltuutus tulee voimaan vasta, kun lääkäri on todennut sen tarpeen ja DVV on sen vahvistanut.

Mutta sen sijaan olet väärässä siinä, että edunvalvontavaltuutetusta tulisi edunvalvoja sen jälkeen, kun valtuutus on vahvistettu. Kyllä hän on sen jälkeenkin edunvalvontavaltuutettu. Asialla on merkitystä, koska edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun oikeudet ja velvollisuudet poikkeavat toisistaan.

20 (edunvalvoja ja ex-edunvalvontavaltuutetun puoliso)

Vierailija kirjoitti:

Katso MOT ohjelma aiheesta. Vaikka asunto oli testamentilla määrätty omaiselle edunvalvoja oli myynyt sen ja useampikin tapaus missä irtain oli tyhjennetty kaatopaikalle tai ainakin hävinnyt, arvokastakin tavaraa.

Edunvalvoja tarvitsee dvv:n luvan  myyntiin.   Eipä perijä paljon ole välittänyt kun ei tiedä mitä omaisen asioissa tapahtuu.  

Vierailija kirjoitti:

Katso MOT ohjelma aiheesta. Vaikka asunto oli testamentilla määrätty omaiselle edunvalvoja oli myynyt sen ja useampikin tapaus missä irtain oli tyhjennetty kaatopaikalle tai ainakin hävinnyt, arvokastakin tavaraa.

Edunvalvojan tehtävä on valvoa päämiehensä eikä tämän perillisten etua. Jos vanhuksen oma etu vaatii asunnon myyntiä (esim. vanhuksen rahat eivät muuten riitä hänen tarvitsemaansa hoitoon), niin edunvalvoja syyllistyy virheeseen, jos hän rupeaa säästelemään asuntoa perillisille. Se on kyllä varmasti totta, että siinä sivussa häviää liian helposti irtainta omaisuutta, jolla olisi arvoa tai käyttöä, kun julkinen edunvalvoja ei ehdi perehtyä siihen.

Ajattelen itseäni. Jos joutuisin laitoshoitoon, eläkkeestä menisi 85 % hoitoon ei varani riittäisi yhtiövastikkeeseen.  Pakko olisi hakea myyntilupa dvv.    Siksipä olenkin myymässä asuntoani itse ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jotenkin itsekästä olettaa, että omat lapset hoitaa vanhempansa asioita. Vielä erikoisemman tilanteesta tekee se, jos ei edes ole kovin aktiivisesti tekemisissä lapsiinsa, vaan nähdään joitakin kertoja vuodessa.

 

 

Siis lapset eivät välitä canhemmustaan eikä edes sen vertaa että ottaisivat laskut hoitaakseen jos vanhempi ei kykene.

Mikä velvollisuus olisi ottaa? Jos vanhemmatkaan ei juuri millään tavoin osallistu aikuisen lapsensa elämään ollessaan terveitä ja täysjärkisiä (joitain tapaamisia vuodeasa lukuun ottamatta), niin mikä velvollisuus aikuisella lapsella on pitää huolta vanhemmistaan. Jokaisella on oma elämä. Samoin sitä itsekin sitten joskus on vanhempana samassa tilanteessa, enkä kyllä keneltäkään odota mitään.

Jos on etäisemmät välit muutenkin, niin ei kannata. On parempi, vaikkei saisi lanttiakaan kuin kuluttaa itseään muiden asioiden hoitamisella. Eri asia, jos välit on läheiset, tuntee omaisensa hyvin ja suhde on vastavuoroinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jotenkin itsekästä olettaa, että omat lapset hoitaa vanhempansa asioita. Vielä erikoisemman tilanteesta tekee se, jos ei edes ole kovin aktiivisesti tekemisissä lapsiinsa, vaan nähdään joitakin kertoja vuodessa.

 

 

Siis lapset eivät välitä canhemmustaan eikä edes sen vertaa että ottaisivat laskut hoitaakseen jos vanhempi ei kykene.

 

Mikä velvollisuus olisi ottaa? Jos vanhemmatkaan ei juuri millään tavoin osallistu aikuisen lapsensa elämään ollessaan terveitä ja täysjärkisiä (joitain tapaamisia vuodeasa lukuun ottamatta), niin mikä velvollisuus aikuisella lapsella on pitää huolta vanhemmistaan. Jokaisella on oma elämä. Samoin sitä itsekin sitten joskus on vanhempana samassa tilanteessa, enkä kyllä keneltäkään odota mitään.

Niin miksi aikuiset lapset eivät pidä yhteyttä vanhempiinsa?  Heistähän se on kiinni.

Kyllä ne ihmissuhteet on kahden kauppa eli molempien osapuolten tulee olla aktiivisia yhteydenpidossa. Joskus esteenä on luonnolliset syyt, kuten välimatka, joskus vanhempien ja aikuisten lasten tiet erkanee muista syistä.

Jos vanhemmallasi on niin paljon omaisuutta, että voisi olettaa jäävän sinullekin sievoisesti perinnöksi, eikö silloin kannattaisi lupautua edunvalvontavaltuutetuksi.  Silloin voit huolehtia vanhempasi omaisuudesta, ettei vieraat ihmiset pääse tuhlailemaan sitä taivaan tuuliin!  Viralliset valvojat, vaikkakin toimivat lain puitteissa, eivät välttämättä ajattele perijän eikä vanhemman kannalta kaikkien parasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmallasi on niin paljon omaisuutta, että voisi olettaa jäävän sinullekin sievoisesti perinnöksi, eikö silloin kannattaisi lupautua edunvalvontavaltuutetuksi.  Silloin voit huolehtia vanhempasi omaisuudesta, ettei vieraat ihmiset pääse tuhlailemaan sitä taivaan tuuliin!  Viralliset valvojat, vaikkakin toimivat lain puitteissa, eivät välttämättä ajattele perijän eikä vanhemman kannalta kaikkien parasta.

Ymmärrän tämän näkökulman asiaan ja vanhempi varmasti ajatteli parhaita puolia asiassa. Minusta tuntui vain todella ärsyttävälle ja kohtuuttomalle, että vanhempi oletti sen olevan jotenkin itsestäänselvyys, vaikka ollaan tekemisissä vain joitakin kertoja vuodessa. Ja toisekseen tuntui ikävälle se, ettei hän kyennyt lainkaan realistisesti tarkastelemaan, minkä vastuun ja työn edunvalvontavaltuutettuna toimiminen tuo mukanaan. 

Ei tietenkään. asiat voi hoitaa netin kautta jos on pankkitunnukset, henkilökortti, valtakirja tai tilinkäyttöoikeus. Ei tarvita mitään allekirjoituksia, vaan asiat pitää hoitaa oman perheen kesken ilman muuta ennen kuin asianomainen oikasee. Älkää menkö lankaan. 

Ammatillinen edunvalvoja maksaa hirveästi vuodessa eli jos vain itse vanhuksen lapsena pystyy maksamaan vanhuksen laskut vanhuksen tililtä niin ehdottomasti kannattaa. Tällöin voi myös itse vanhuksen rahoilla ostaa tälle vaatteita silloin kun tarvitsee ja ostaa vanhukselle myös tarvittavia palveluita elämää helpottamaan. Vanhuksen kuoleman jälkeen käsittääkseni tsekataan ettei edunvalvojana toiminut lapsi ole ostellut rahoilla itselleen juttuja mutta ei se varmaan mikään kovin kummoinen syyni ole. Olen myös kuullut että ammatillinen edunvalvoja voi estää ostamasta vanhukselle edes vaatteita tarpeen mukaan. Sitä kannattaa välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso MOT ohjelma aiheesta. Vaikka asunto oli testamentilla määrätty omaiselle edunvalvoja oli myynyt sen ja useampikin tapaus missä irtain oli tyhjennetty kaatopaikalle tai ainakin hävinnyt, arvokastakin tavaraa.

 

 

Edunvalvoja tarvitsee dvv:n luvan  myyntiin.   Eipä perijä paljon ole välittänyt kun ei tiedä mitä omaisen asioissa tapahtuu.  

Kun ei se edunvalvoja kerro niitä asioita omaiselle, ei edes voi kertoa. 

Sellaista se on, virkaedunvalvonta. Toki se sopii moneen tilanteeseen, ei sillä. 

Mutta itse olen omalla kohdallani katsonut, että parempi pysyä siitä erossa ja valtuuttanut mahdollisimman laajasti tietyn edunvalvontavaltuutetun, ja lisäksi määrännyt tälle varavaihtoehtoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso MOT ohjelma aiheesta. Vaikka asunto oli testamentilla määrätty omaiselle edunvalvoja oli myynyt sen ja useampikin tapaus missä irtain oli tyhjennetty kaatopaikalle tai ainakin hävinnyt, arvokastakin tavaraa.

 

 

Edunvalvoja tarvitsee dvv:n luvan  myyntiin.   Eipä perijä paljon ole välittänyt kun ei tiedä mitä omaisen asioissa tapahtuu.  

Kun ei se edunvalvoja kerro niitä asioita omaiselle, ei edes voi kertoa. 

Sellaista se on, virkaedunvalvonta. Toki se sopii moneen tilanteeseen, ei sillä. 

Mutta itse olen omalla kohdallani katsonut, että parempi pysyä siitä erossa ja valtuuttanut mahdollisimman laajasti tietyn edunvalvontavaltuutetun, ja lisäksi määrännyt tälle varavaihtoehtoja. 

Toki korostan, että edunvalvoja tai edunvalvontavaltuutettu ei voi koskaan eikä missään olosuhteissa kertoa niitä valvottavan asioita eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, kauheasti painostettiin ja ihmeteltiin, kun ei (ainakaan vielä) heti suostuttu allekirjoittamaan. Ja asiaa vähäteltiin varotoimenpiteenä, mutta minusta siinä on iso vastuu ja huolehtiminen, jos asia konkretisoituu. En tykkää, että asioista annetaan epärealistinen kuva. Pitää tietää mihin sitoutuu ja pystyä myös hoitamaan ne asiat sitten.

Eihän valtuutettu mitään allekirjoita. Se, joka haluaa saada jonkun henkilön itselleen edunvalvojaksi, tekee edunvalvontavaltuutuksen ja allekirjoittaa sen. Ja kaksi todistajaa allekirjoittaa. Ei valtuutetuksi aiottu allekirjoita mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso MOT ohjelma aiheesta. Vaikka asunto oli testamentilla määrätty omaiselle edunvalvoja oli myynyt sen ja useampikin tapaus missä irtain oli tyhjennetty kaatopaikalle tai ainakin hävinnyt, arvokastakin tavaraa.

 

 

Edunvalvoja tarvitsee dvv:n luvan  myyntiin.   Eipä perijä paljon ole välittänyt kun ei tiedä mitä omaisen asioissa tapahtuu.  

Kun ei se edunvalvoja kerro niitä asioita omaiselle, ei edes voi kertoa. 

Sellaista se on, virkaedunvalvonta. Toki se sopii moneen tilanteeseen, ei sillä. 

Mutta itse olen omalla kohdallani katsonut, että parempi pysyä siitä erossa ja valtuuttanut mahdollisimman laajasti tietyn edunvalvontavaltuutetun, ja lisäksi määrännyt tälle varavaihtoehtoja. 

Toivottavasti kuitenkin ymmärrät, mikä työ siinä on valtuutetulle, jos sairastut, dementoidut jne. Ei ole ihan helppoa toimia sairaan/dementoituneenkaan valtuutettuna, sillä hänenkin kanssaan voi tulla erimielisyyksiä jne. Valtuutuksesta riippuen olet sitten tilivelvollinen joko viranomaisille tai muille omaisille tai molemmille. Tämä vaatii voimavaroja, aikaa ja vaivaa!