Hankalat potilaat riesana julkisessa terveydenhoidossa
Ottaa aivoon tuollainen idioottimainen otsikointikin, kun todellisuudessa suurin ongelma on se, että sairaat eivät pääse ajoissa julkisessa terveydenhoidossa lääkäriin ja hoitoon ylipäätään!! Sen vuoksi monet ottavat vakuutuksia ja noidankehä syvenee, kun mieluummin lääkärit rahastavat yksityisellä.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari huomiota:
- Asialliset, hiljaiset potilaat eivät yleensä saa hoitoa ja tutkimuksia, vaan aina "katsellaan". Ne hankalat tapaukset, jotka tunnen - ihan perhepiiristäkin - saavat hoitoa, koska osaavat sitä vaatia. Tämä ei ole reilua, mutta onko se potilaiden vika? Ihmiset oppivat äänekkäästi taistelemaan oikeuksiensa puolesta, jos muuten jäävät rannalle soittelemaan. (Tämä pätee muuten asiakaspalvelussakin. Hankalista asiakkaista aina valitetaan, mutta he ovat niitä, jotka yleensä saavat kunnollista palvelua, koska osaavat sitä vaatia. Hiljaisista ja kohteliaista asiakkaista ajatellaan, että kyllä ne tyytyvät vähempäänkin.)
- Moni "hankala potilas" on luulosairas ja neuroottinen. Tässä on usein pohjalla ongelma, joka vaatisi itsessään jo hoitoa - esim. ahdistusta ja pakko-oireilua. Asiaa ei mitenkään helpota potilaan kannalta se, että heidän pelkonsa jatkuvasti mitätöidään
"Ketään ei kiinnosta sinun kutiseva verinen ihottumasi, kuukausia jatkuva on-off ripulointisi tai jatkuva päänsärkysi, ellet lopulta päädy jonkin syövän tai aivoinfarktin takia piipaa-autolla päivystykseen. Ketään ei kiinnosta, että oireet itsessään jo heikentävät elämänlaatua. Bepanthen, burana ja muut itsehoitolääkkeet ovat ikuisuusratkaisu kaikkeen, vaikka sama oire kestäisi vuosia. KETÄÄN EI KIINNOSTA."
Tämähän se. _Elämänlaatu_ ei kiinnosta ketään julkisella. No nykyään on tietysti jo tuuria siinäkin jos edes henkeä uhkaavat sairaudet a) osataan diagnosoida ja b) ehditään hoitamaan ajoissa. Mulla itselläni on mm. ennenaikaisia (alle 40v) sydänkuolemia aiheuttava oireyhtymä mutta hei, ei voi hoikalla 37-vuotiaalla naisella olla sydänvikaa, ei toistuvista pahoista eteisvärinäkohtauksista huolimatta, "liian nuori ja täyttäisitkö tästä tämän masennustestin." Lopputulos: lanssilla sairaalaan ja leikkaukseen 4kk myöhemmin
Ei kiinnosta elämänlaatu, eikä edes työkyky. Niin paljon työttömiä haukutaan ja "menkää töihin" huudellaan, mutta silti sairaat työkyvyttömät eivät saa apua. Tässä (todennäköisesti turhaan) hoitoa odotellessa menevät parhaat työvuodet (ja elämä) hukkaan, eikä kukaan enää halua palkata, koska työttömyys on pitkittynyt. On tämä hölmöläisten hommaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette uskokaan, kuinka moni potilas halua antibiootin flunssaan. Vaikka kuinka selvittää, että ei se flunssa parane antibiootilla, kommentti on että "aina ennenkin on parantunut". En ymmärrä ihmisten hinkua syödä antibiootteja tai kyllästää lapsensa niillä.
Tätä on hankala ymmärtää, koska ei flunssaoireiden takia edes saa yhteyttä lääkäriin. Hoitotarpeen arvioinnin mukaan riittää sairaanhoitajan konsultaatio ja tieto siitä, että ota ibuprofeiinia ja lepää. Flunssaoireiden perusteella ei pääse edes päivystyksen ekan hoitajan ohi labraan, sitä käsketään kotiin lepäämään.
Kyllä. Ei flunssainen näe lääkäriä ellei se ole erityisen vakavasti perussairailla, lapsilla tai haurailla vanhuksillä. Saikkupapereita hakeville töihin pitää ehdottomasti saada systeemi, jossa sairaanhoitajan todistus riittää! Onneksi itsellä on sopimus, jossa voi viikon sairastaa omalla ilmoituksella. Olen tänä vuonna ollut 2 pv kovan flunssan takia pois. Olen opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Aiotaanko verikokeet ym. tutkimukset, joihin pääsee yksityisellä ilman lääkärin lähetettä kieltää? Ferritiini mainittu esimerkkinä. On se kumma, että naiset (suurin osa raudanpuutteisista on naisia) eivät saa hoitaa omaa terveyttään edes omalla rahalla! No Viroon sitten! Ja huomautuksena, että ei ole mitätön pikkuvaiva, vaan raudanpuute vie pahimmillaan työkyvyn.
Tämä on ihan selkeä valtakysymys myös, Jukka Mattilaa pelottaa se että potilas tietää enemmän sairauksistaan kuin keskinkertainen lääkäri, ja kun labrat, kuvat jne. voi ottaa ilman lähetettä lääkäri voi olla vaikka missä maailmassa, samanlailla etälääkäreitä ajetaan sisään suomessa, miksei tämä lääkäri voisi olla missä tahansa. Ja pienen kaupungin kokoisesta maasta ei tule kovin montaa oikeasti hyvää lääkäriä, loput ovat keskinkertaisuuksia. Ja nykyisellä valintajärjestelmällä lääkäriksiv alikoituu ihmisiä jotka eivät edes osaa keskustella potilaan kanssa, se on heille välttämätön paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä kaiken maailman itsekkäiden urpojen turhat vaatimukset todellakin on myös ongelma. Se vie resursseja, kun minäminäminä tyypit, jotka kuvittelevat olevansa jotain oman elämänsä lääkäreitä ramppaavat julkisella viemässä resursseja.
Se on sitten pois oikeasti tarvitsevilta.
Mikä sitten on turhaa? Itsekin ravasin lääkärissä noin vuoden verran kipujen, huonon ja jaksamattoman olon vuoksi. Tiesin että jotain tosi pahasti vialla. Toivoin saavani lähetteen erikoissairaanhoitoon että pääsisin tähystykseen. Lääkäri ei tähän suostunut ja totesi ettei minua mikään muu vaivaa kuin masennus ja ohjasi terapiaan. No, tuli päivä kun pytty oli täynnä verta ja tuli hätäleikkaus eteen ja hengenlähtö oli lähellä. Aina ei lääkärit kuuntele eikä välitä, tutkimatta päätetään, että turhaan sä täällä olet. Toivon, että omalä
Kai teit hoitovirheestä ilmoituksen, jos jokaista tapausta ei ilmoiteta lääkärit voivat leikkiä jumalia, vaikak ovat usein ihan amamtissaan onnettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä ei ole mitään käsitystä kuinka paljon osa ihmisistä käyttää terveydenhuollon palveluita. Osalla on hyvä syy, osalla ei.
Käytän työssäni potilastietojärjestelmät, joka rajaa suoraan näytettävät kirjaukset 1000:n. Vaikka ottaa kotihoidon käynnit pois, se ei joillain riitä edes parin vuoden takaisiin käynteihin asti. Yhdenlainen ennätys oli perusterve potilas, myös oman kertomansa mukaan, jonka ikä alkoi kakkosella ja jolla oli n. 1300 kirjausta. Yhdestä käynnistä tulee yleensä yksi tai kaksi kirjausta. Suuri osa oli tosin alaikäisenä tapahtuneita eli vanhempi oli toimittanut lääkäriin. Vakavimmat diagnoosit olivat keuhkoputkentulehduksen luokkaa jotain yksittäistä murtunutta solisluuta tai nyrjähtänyttä nilkkaa lukuunottamatta. Hän oli siis koko ikänsä käynyt keskimäärin 3-4 kertaa kuussa lääkärissä julkisella puolella. <
Näissähyvinvoi olla,että osalla sataa jatkuvasti lääkärissä juoksuttavista vanhemmista on taustalla myös jonkinlaista huomionhakua ja asioiden suurentelua sen lisäksi, että epävarmuutta tai muusta syystä vievät lapsen lääkäriin joka roskiksesta. Yksittäinen murtuma tai nyrjähdys ei kuitenkaan viittaa pahoinpitelyyn tai laiminlyöntiin vaan on hyvin yleistä lapsilla. Ja tosiaan, kun lapsena oppii, että lääkäriin mennään aina kun kurkkua karhostaa, väsyttää, pää tai maha on kipeä tai johonkin tuli mustelma, niin kyllä sitä moni aikuisenakin jatkaa. Ja valittaa. Kun joka kerta ei kuvata päästä varpaisiin kaikenparantavassa magneetti- tai röntgenkoneessa.
Ja mikähän sillä äidillä on, se on vasta 96 vuotias ja välillä nukahtelee television ääreen löhötuoliin, kyllä nyt pitää ottaa kaikki verikokeet ja magneettikuvat välittömästi!
Toisaalta aika monelle lääkärille potilas on "hankala" jos lääkäri ei osaa diagnosoida ja potilaalla itsellään on ehdotuksia mikä vois vaivata. Aivan järjettömät määrät tehdään vääriä diagnooseja/ei saada dg ollenkaan kun lääkäri ei osaa + teetetään hirveät määrät esim. turhia labroja kun lääkäri arvailee.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä kaiken maailman itsekkäiden urpojen turhat vaatimukset todellakin on myös ongelma. Se vie resursseja, kun minäminäminä tyypit, jotka kuvittelevat olevansa jotain oman elämänsä lääkäreitä ramppaavat julkisella viemässä resursseja.
Se on sitten pois oikeasti tarvitsevilta.
Jokuhan näitäkin vaivaa! Ylikorostunut ego? Jokin hoito näihinkin pitäisi saada. Pahimpia kohtaamia tapauksia osastohoidossa on ollut opettaja (vaati ammattiinsa vedoten joitakin hoitoja) ja lääkäri ( minun PITÄÄ saada tietää, kun olen lääkäri).
Vierailija kirjoitti:
Yksi ryhmä, joka saisi myös maksaa palvelunsa omasta pussista, on nämä voimaannuttavan synnytyksen vaativat. Pitää olla kylpyammetta, musiikkia ja kynttilää ja hierontaa.
Julkisella riittää, että synnytys on lääketieteellisesti ammattitaitoisesti hoidettu ja mahd. turvallinen. Kaike maailmaan muuta hömppää varten voisi perustaa yksityissairaalaan, missä jengi sitten maksaa itse turhuutensa.
On kyllä kynttilät kalliita, jos ne pitää kustannussyistä karsia.
Helpointa ja halvinta on, kun ei enää synnytä ollenkaan. Mutta sekään ei kuulema ole kivasti tehty.
Vierailija kirjoitti:
Aiotaanko verikokeet ym. tutkimukset, joihin pääsee yksityisellä ilman lääkärin lähetettä kieltää? Ferritiini mainittu esimerkkinä. On se kumma, että naiset (suurin osa raudanpuutteisista on naisia) eivät saa hoitaa omaa terveyttään edes omalla rahalla! No Viroon sitten! Ja huomautuksena, että ei ole mitätön pikkuvaiva, vaan raudanpuute vie pahimmillaan työkyvyn.
Isolla osalla naisia ferritiinikin korjautuisi, jos a) suostuisivat hoitamaan niitä runsaita kuukautisiaan eli ottaa jonkin valmisteen käyttöön. B) söisivät sen rautakuurin ohjeen mukaisesti loppuun. Mutta ei, kun heti ollaan haluamassa infuusiota ja kuukautisten hoidosta ei puhettakaan, koska "hormoniton elämä". Rautalisää ei syödä, koska "siitä tulle maha kipeäksi".
On toki niitäkin, joilla se ferritiini on matalalla muista syistä ja paukut pitäisikin laittaa niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä kaiken maailman itsekkäiden urpojen turhat vaatimukset todellakin on myös ongelma. Se vie resursseja, kun minäminäminä tyypit, jotka kuvittelevat olevansa jotain oman elämänsä lääkäreitä ramppaavat julkisella viemässä resursseja.
Se on sitten pois oikeasti tarvitsevilta.
Jokuhan näitäkin vaivaa! Ylikorostunut ego? Jokin hoito näihinkin pitäisi saada. Pahimpia kohtaamia tapauksia osastohoidossa on ollut opettaja (vaati ammattiinsa vedoten joitakin hoitoja) ja lääkäri ( minun PITÄÄ saada tietää, kun olen lääkäri).
Siis olin itsekin potilaana, mutta harmitti hoitajien puolesta ( en ole hoito- enkä opetusalalla)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotaanko verikokeet ym. tutkimukset, joihin pääsee yksityisellä ilman lääkärin lähetettä kieltää? Ferritiini mainittu esimerkkinä. On se kumma, että naiset (suurin osa raudanpuutteisista on naisia) eivät saa hoitaa omaa terveyttään edes omalla rahalla! No Viroon sitten! Ja huomautuksena, että ei ole mitätön pikkuvaiva, vaan raudanpuute vie pahimmillaan työkyvyn.
Isolla osalla naisia ferritiinikin korjautuisi, jos a) suostuisivat hoitamaan niitä runsaita kuukautisiaan eli ottaa jonkin valmisteen käyttöön. B) söisivät sen rautakuurin ohjeen mukaisesti loppuun. Mutta ei, kun heti ollaan haluamassa infuusiota ja kuukautisten hoidosta ei puhettakaan, koska "hormoniton elämä". Rautalisää ei syödä, koska "siitä tulle maha kipeäksi".
On toki niitäkin, joilla se ferritiini on matalalla muista syistä ja paukut pitäisikin laittaa niihin.
Mitä on tuo kuukautisten hoito?
Itselleni eivät hormonivalmisteet sovi, kerkesin useampaa kokeilla kunnes totesin, että nyt riittää.
Vatsa oli sekaisin koko ajan kaikista valmisteista. Yhdestä tuli jatkuvaa päänsärkyä, yhdestä tuli aivan jatkuva nälkä (niin painonnousu olisi ollut aika huikeaa tätä jatkaessa). Yhteistä oli toki aivan 100pros ehkäisyteho, kaikki seksiin ja läheisyyteen viittaavakaan ällötti.
Kun se terveydenhoitotyö nyt vaikuttaa olevan niin jumalattoman hankalaa ja vastenmielistä, niin ajetaan se oikein kunnolla alas. Päivystykset ja leikkaussalit isolla kädellä kiinni. Vinkuvat hoitajat ja ammattitaidottomat lääkärit surutta kilometritehtaalle. Mitä tätä jatkuvaa kitinää enää kuuntelemaan, antaa mennä. Ei tuo touhu tuosta muutenkaan enää parane. Se oli siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä kaiken maailman itsekkäiden urpojen turhat vaatimukset todellakin on myös ongelma. Se vie resursseja, kun minäminäminä tyypit, jotka kuvittelevat olevansa jotain oman elämänsä lääkäreitä ramppaavat julkisella viemässä resursseja.
Se on sitten pois oikeasti tarvitsevilta.
Mikä sitten on turhaa? Itsekin ravasin lääkärissä noin vuoden verran kipujen, huonon ja jaksamattoman olon vuoksi. Tiesin että jotain tosi pahasti vialla. Toivoin saavani lähetteen erikoissairaanhoitoon että pääsisin tähystykseen. Lääkäri ei tähän suostunut ja totesi ettei minua mikään muu vaivaa kuin masennus ja ohjasi terapiaan. No, tuli päivä kun pytty oli täynnä verta ja tuli hätäleikkaus eteen ja hengenlähtö oli lähellä. Aina ei lääkärit kuuntele eikä välitä, tutkimatta päätetään, et
Niistä hoitovirheilmoituksista ei käytännössä tule seuraamuksia, eivätkä ne välttämättä kantaudu edes virheen tekijän tietoon, ja vaikka kantautuisivatkin, niin ei niitä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Lievien masennusoireiden hoito lääkkeillä ei ole potilaiden vika. Lääkärit niitä oikein tyrkyttävät. Silloinkin, kun potilas sanoo, ettei koe olevansa masentunut vaan vain väsynyt se on lääkärien mielestä "piilevää masennusta".
Kyllä. Olen epäillyt lääkeyhtiöiden maksavan mukavaa provikkaa lääkäreille masennuslääkkeiden määräämisestä, niin terhakkaasti niitä tuputetaan kaikkiin mahdollisiin pulmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lievien masennusoireiden hoito lääkkeillä ei ole potilaiden vika. Lääkärit niitä oikein tyrkyttävät. Silloinkin, kun potilas sanoo, ettei koe olevansa masentunut vaan vain väsynyt se on lääkärien mielestä "piilevää masennusta".
Kyllä. Olen epäillyt lääkeyhtiöiden maksavan mukavaa provikkaa lääkäreille masennuslääkkeiden määräämisestä, niin terhakkaasti niitä tuputetaan kaikkiin mahdollisiin pulmiin.
Psykiatria on sekä pseudotieteellisin että korruptoitunein lääketieteen ala. Käytännössä koko masennuspuolen tutkimus tai hoito ei ole edennyt mihinkään vuosikymmeniin. Psykiatrinen hoito on jopa sadistista, ja hoidossa(kin) ihmiset stigmatisoidaan ja alistetaan.
Vierailija kirjoitti:
"Väitöskirjan mukaan peräti neljä lääkäriä viidestä arvioi ylihoidon ja ylidiagnostiikan merkittäviksi ongelmiksi terveydenhuollossa. Tarpeetonta hoitoa vähentää se, että potilaan kanssa keskustellaan mahdollisista haitoista, kuten röntgensäteilystä. "
Siis mitä mä just luin! Ei vastaa omia, eikä tuttujeni, kokemuksia yhtään. Lääkäriin, ja etenkin tutkimuksiin, on tosi vaikea päästä julkisella. Oikeiden diagnoosien saaminen voi kestää vuosikausia. Kohta ei tuotakaan vähää saa, jos "turhia" tutkimuksia karsitaan. Älkää vaan sairastuko syöpään tai mihinkään muuhun vakavaan sairauteen!
Minulla kokemusta jukisestapuolesta. Minulla havaittiin sivuääni sydämmessä terveyskeskuksen käynnin yhteydessä. Siitä vajaa viikko ja olin yliopistollisessa sairaalassa tutkimuksissa, josta 2 viikkoa olin avosydänleikkauksessa. Meni vuosia aikaa havaitsin kyhmyn jonka takia soitin aamusta terveyskeskukseen ja sieltä soittivat takaisin kerroin vaivani ja lääkäriaika samalle päivälle ja siitä 5 vrk olin yliopistollisessa tutkimuksissa ja nyt 2kk ajan toistaiseksi seuranta. Kaiken kruunaa vielä tämä että olen työkyvyttmyyseläkkeellä masennuksen+psykoosien takia. Joten kyllä hoitoon pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maassa jossa muutenkin syntyvyys koko ajan vähenee tuntuu oudolta myös se ajatus, että syntyvyyteen olennaisesti kuuluva synnytys pitäisi olla mahdollisimman epämukavaa ja steriiliä. Vai onko tässä taas taustalla suomalainen mentaliteetti siitä että kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat?
Mä kävin tässä yksi ehtoo siivoamassa synnytyssaleja ja ne ovat kyllä nykyään kuin hoivakodin huoneita 24 vuoden takaiseen verrattuna. Minimimäärä laitteita ja nekin pääpuolessa, äänieristys. On sohva, keinutuoli, jumppapallo, osassa amme, pastellivärit, ruokatarjoilu.
Lapsia syntyy niin vähän, että lienee varaa jo satsatakin niihin. -92 kun erikoinen syntyi, makasin sängyssä muutaman päivän, eikä tarvinnut vauvaa hoitaa ollenkaan. Kuopus syntyi -12 mukaviin oloihin, mutta lähdimme pois seuraavana päivänä. Ja itse hoidin vauvani.
Potilaan "hankaluus" voi olla merkki alkaneesta muistisairaudesta. Miksi näitä ei tutkita?
Ja vaikka olis elossa ja oot 90v ne omaiset voi olla yhtä huonossa kunnossa