Hankalat potilaat riesana julkisessa terveydenhoidossa
Ottaa aivoon tuollainen idioottimainen otsikointikin, kun todellisuudessa suurin ongelma on se, että sairaat eivät pääse ajoissa julkisessa terveydenhoidossa lääkäriin ja hoitoon ylipäätään!! Sen vuoksi monet ottavat vakuutuksia ja noidankehä syvenee, kun mieluummin lääkärit rahastavat yksityisellä.
Kommentit (161)
Joudun itse käymään päivystyksessä hakemassa lähetteet, koska oma terv.keskus ei suostu niitä kirjoittamaan. Olen useamman kerran varannut ajan tutulle omalääkärille, joka vähättelee ja selittelee vaivojani tavalla, joka ei kuulu Suomessa koulutetun lääkärin tapoihin (hän on natiivi ja arvostettu sellainen). Esim. työikäisen naisen hengitysvaikeudet eivät voi olla sydämestä johtuvaa (keuhkot kuvattu ja astma suljettu pois tässä vaiheessa), vaikka perheen miehet ovat kaikki kuolleet sydäntauteihin. "Joskus se keho vaan tekee sellaista, hehe."
Joten joudun hakemaan vipuvoimaa päivystyksestä. Sieltä on saatu, ihan lääkäreiden itse ehdottomana, lähetteet milloin Allergiasairaalaan ja milloin sydämen rasituskokeeseen.
Suurehkon sairaalan päivystyksessä työskentelevänä voin kertoa, että sen verran lappaa päihdeporukkaa ovista sisään että ei ihmekään että muut potilaat joutuvat odottamaan tuntikausia hoitoonpääsyä.
Pari huomiota:
- Asialliset, hiljaiset potilaat eivät yleensä saa hoitoa ja tutkimuksia, vaan aina "katsellaan". Ne hankalat tapaukset, jotka tunnen - ihan perhepiiristäkin - saavat hoitoa, koska osaavat sitä vaatia. Tämä ei ole reilua, mutta onko se potilaiden vika? Ihmiset oppivat äänekkäästi taistelemaan oikeuksiensa puolesta, jos muuten jäävät rannalle soittelemaan. (Tämä pätee muuten asiakaspalvelussakin. Hankalista asiakkaista aina valitetaan, mutta he ovat niitä, jotka yleensä saavat kunnollista palvelua, koska osaavat sitä vaatia. Hiljaisista ja kohteliaista asiakkaista ajatellaan, että kyllä ne tyytyvät vähempäänkin.)
- Moni "hankala potilas" on luulosairas ja neuroottinen. Tässä on usein pohjalla ongelma, joka vaatisi itsessään jo hoitoa - esim. ahdistusta ja pakko-oireilua. Asiaa ei mitenkään helpota potilaan kannalta se, että heidän pelkonsa jatkuvasti mitätöidään.
- Puhumattakaan siitä, että ihan konkreettisia oireita ei yksinkertaisesti oteta enää vakavasti. Ketään ei kiinnosta sinun kutiseva verinen ihottumasi, kuukausia jatkuva on-off ripulointisi tai jatkuva päänsärkysi, ellet lopulta päädy jonkin syövän tai aivoinfarktin takia piipaa-autolla päivystykseen. Ketään ei kiinnosta, että oireet itsessään jo heikentävät elämänlaatua. Bepanthen, burana ja muut itsehoitolääkkeet ovat ikuisuusratkaisu kaikkeen, vaikka sama oire kestäisi vuosia. KETÄÄN EI KIINNOSTA. Jotkut oppivat tästä, että kannattaa ruveta hankalaksi ja vaatia hoitoa vaikka huutamalla. Toiset oppivat, ettei lääkärissä kannata enää käydä ollenkaan. Toki jälkimmäinen on varmaan nykypäivän terveydenhuollon kannalta ihan jees juttu. Tuollaiset potilaat voivat hyvällä tuurilla kuollakin nopeammin rasittamatta systeemiä.
Ihmisillä ei ole mitään käsitystä kuinka paljon osa ihmisistä käyttää terveydenhuollon palveluita. Osalla on hyvä syy, osalla ei.
Käytän työssäni potilastietojärjestelmät, joka rajaa suoraan näytettävät kirjaukset 1000:n. Vaikka ottaa kotihoidon käynnit pois, se ei joillain riitä edes parin vuoden takaisiin käynteihin asti. Yhdenlainen ennätys oli perusterve potilas, myös oman kertomansa mukaan, jonka ikä alkoi kakkosella ja jolla oli n. 1300 kirjausta. Yhdestä käynnistä tulee yleensä yksi tai kaksi kirjausta. Suuri osa oli tosin alaikäisenä tapahtuneita eli vanhempi oli toimittanut lääkäriin. Vakavimmat diagnoosit olivat keuhkoputkentulehduksen luokkaa jotain yksittäistä murtunutta solisluuta tai nyrjähtänyttä nilkkaa lukuunottamatta. Hän oli siis koko ikänsä käynyt keskimäärin 3-4 kertaa kuussa lääkärissä julkisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Pari huomiota:
- Asialliset, hiljaiset potilaat eivät yleensä saa hoitoa ja tutkimuksia, vaan aina "katsellaan". Ne hankalat tapaukset, jotka tunnen - ihan perhepiiristäkin - saavat hoitoa, koska osaavat sitä vaatia. Tämä ei ole reilua, mutta onko se potilaiden vika? Ihmiset oppivat äänekkäästi taistelemaan oikeuksiensa puolesta, jos muuten jäävät rannalle soittelemaan. (Tämä pätee muuten asiakaspalvelussakin. Hankalista asiakkaista aina valitetaan, mutta he ovat niitä, jotka yleensä saavat kunnollista palvelua, koska osaavat sitä vaatia. Hiljaisista ja kohteliaista asiakkaista ajatellaan, että kyllä ne tyytyvät vähempäänkin.)
- Moni "hankala potilas" on luulosairas ja neuroottinen. Tässä on usein pohjalla ongelma, joka vaatisi itsessään jo hoitoa - esim. ahdistusta ja pakko-oireilua. Asiaa ei mitenkään helpota potilaan kannalta se, että heidän pelkonsa jatkuvasti mitätöidään.
- Puhumattakaan siitä, että ihan konkr
Asiakaspalvelusta olet kyllä väärässä. Sekä konkariaspana että paljon vastaavia tuntevana, räyhääjän eteen tehdään minimi ja sille kohteliaalle enemmän. Metsä vastaa aina niin kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Pari huomiota:
- Asialliset, hiljaiset potilaat eivät yleensä saa hoitoa ja tutkimuksia, vaan aina "katsellaan". Ne hankalat tapaukset, jotka tunnen - ihan perhepiiristäkin - saavat hoitoa, koska osaavat sitä vaatia. Tämä ei ole reilua, mutta onko se potilaiden vika? Ihmiset oppivat äänekkäästi taistelemaan oikeuksiensa puolesta, jos muuten jäävät rannalle soittelemaan. (Tämä pätee muuten asiakaspalvelussakin. Hankalista asiakkaista aina valitetaan, mutta he ovat niitä, jotka yleensä saavat kunnollista palvelua, koska osaavat sitä vaatia. Hiljaisista ja kohteliaista asiakkaista ajatellaan, että kyllä ne tyytyvät vähempäänkin.)
- Moni "hankala potilas" on luulosairas ja neuroottinen. Tässä on usein pohjalla ongelma, joka vaatisi itsessään jo hoitoa - esim. ahdistusta ja pakko-oireilua. Asiaa ei mitenkään helpota potilaan kannalta se, että heidän pelkonsa jatkuvasti mitätöidään.
- Puhumattakaan siitä, että ihan konkr
"Ketään ei kiinnosta sinun kutiseva verinen ihottumasi, kuukausia jatkuva on-off ripulointisi tai jatkuva päänsärkysi, ellet lopulta päädy jonkin syövän tai aivoinfarktin takia piipaa-autolla päivystykseen. Ketään ei kiinnosta, että oireet itsessään jo heikentävät elämänlaatua. Bepanthen, burana ja muut itsehoitolääkkeet ovat ikuisuusratkaisu kaikkeen, vaikka sama oire kestäisi vuosia. KETÄÄN EI KIINNOSTA."
Tämähän se. _Elämänlaatu_ ei kiinnosta ketään julkisella. No nykyään on tietysti jo tuuria siinäkin jos edes henkeä uhkaavat sairaudet a) osataan diagnosoida ja b) ehditään hoitamaan ajoissa. Mulla itselläni on mm. ennenaikaisia (alle 40v) sydänkuolemia aiheuttava oireyhtymä mutta hei, ei voi hoikalla 37-vuotiaalla naisella olla sydänvikaa, ei toistuvista pahoista eteisvärinäkohtauksista huolimatta, "liian nuori ja täyttäisitkö tästä tämän masennustestin." Lopputulos: lanssilla sairaalaan ja leikkaukseen 4kk myöhemmin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari huomiota:
- Asialliset, hiljaiset potilaat eivät yleensä saa hoitoa ja tutkimuksia, vaan aina "katsellaan". Ne hankalat tapaukset, jotka tunnen - ihan perhepiiristäkin - saavat hoitoa, koska osaavat sitä vaatia. Tämä ei ole reilua, mutta onko se potilaiden vika? Ihmiset oppivat äänekkäästi taistelemaan oikeuksiensa puolesta, jos muuten jäävät rannalle soittelemaan. (Tämä pätee muuten asiakaspalvelussakin. Hankalista asiakkaista aina valitetaan, mutta he ovat niitä, jotka yleensä saavat kunnollista palvelua, koska osaavat sitä vaatia. Hiljaisista ja kohteliaista asiakkaista ajatellaan, että kyllä ne tyytyvät vähempäänkin.)
- Moni "hankala potilas" on luulosairas ja neuroottinen. Tässä on usein pohjalla ongelma, joka vaatisi itsessään jo hoitoa - esim. ahdistusta ja pakko-oireilua. Asiaa ei mitenkään helpota potilaan kannalta se, että heidän pelkonsa jatkuvasti mitätöidään
"Asiakaspalvelusta olet kyllä väärässä. Sekä konkariaspana että paljon vastaavia tuntevana, räyhääjän eteen tehdään minimi ja sille kohteliaalle enemmän. Metsä vastaa aina niin kuin sinne huudetaan. "
No, tämä on ollut minun kokemukseni - olen siis itse se hiljainen asiakas. Jos vaikka kysyn neuvoa tai uskaltaudun valittamaan jostakin, reaktio on noin 3/4 tapauksissa vähättelevä, ja että hus hus, menehän siitä häiritsemästä. Kun taas asiakkaana on joku tomera täti, huomaan, että hän saa kyllä tahtonsa läpi aina.
Mitään aggressiivisesti riehuvia, rivouksia huutavia ja uhkailevia asiakkaita en tässä tietysti tarkoita.
Ja totta kai olen kohdannut myös ystävällisiä ja avuliaita asiakaspalvelijoita. Valtaosa kokemuksistani on kuitenkin ollut sellaisia, että mieluiten en kysyisi asiakaspalvelijoilta mitään, vaan yritän selvittää ongelmani omin neuvoin.
Ei suostuttu ottamaan verikokeita vaikka monta kertaa kävin lääkärissä väsymyksen ja huonon olon vuoksi. Panivat joka kerta stressin piikkiin. Ostin sitten tuollaisen paketin netistä josta lääkäri artikkelissa ruikutti ja hemoglobiini oli 101 ja ferritiini 3.
Tämä ilmiö näkyy ihan tällä palstallakin päivittäin, aina kehotetaan menemään heti pikkujuista lääkärille(toki erikoislääkärillekkin usein ) , terapiaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari huomiota:
- Asialliset, hiljaiset potilaat eivät yleensä saa hoitoa ja tutkimuksia, vaan aina "katsellaan". Ne hankalat tapaukset, jotka tunnen - ihan perhepiiristäkin - saavat hoitoa, koska osaavat sitä vaatia. Tämä ei ole reilua, mutta onko se potilaiden vika? Ihmiset oppivat äänekkäästi taistelemaan oikeuksiensa puolesta, jos muuten jäävät rannalle soittelemaan. (Tämä pätee muuten asiakaspalvelussakin. Hankalista asiakkaista aina valitetaan, mutta he ovat niitä, jotka yleensä saavat kunnollista palvelua, koska osaavat sitä vaatia. Hiljaisista ja kohteliaista asiakkaista ajatellaan, että kyllä ne tyytyvät vähempäänkin.)
- Moni "hankala potilas" on luulosairas ja neuroottinen. Tässä on usein pohjalla ongelma, joka vaatisi itsessään jo hoitoa - esim. ahdistusta ja pakko-oireilua. Asiaa ei mitenkään helpota potilaan kannalta s
Mä taas pidän niiden ongelmien ratkaisusta, mutta en asiakkaan kanssa, joka tulee jo valmiiksi negatiivisesti asenteellisena vaatimaan. Täällä tiskin toisellakin puolella on täti tomera, ja sitä tomerammin pystyn keskittymään itse asiaan ja sen ratkaisuun, mitä paremmin se asiakas hallitsee ulosantinsa. Ja kun jää ylimääräistä aikaa ja energiaa, venyn myös ilahduttamaan. Tervetuloa jutulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari huomiota:
- Asialliset, hiljaiset potilaat eivät yleensä saa hoitoa ja tutkimuksia, vaan aina "katsellaan". Ne hankalat tapaukset, jotka tunnen - ihan perhepiiristäkin - saavat hoitoa, koska osaavat sitä vaatia. Tämä ei ole reilua, mutta onko se potilaiden vika? Ihmiset oppivat äänekkäästi taistelemaan oikeuksiensa puolesta, jos muuten jäävät rannalle soittelemaan. (Tämä pätee muuten asiakaspalvelussakin. Hankalista asiakkaista aina valitetaan, mutta he ovat niitä, jotka yleensä saavat kunnollista palvelua, koska osaavat sitä vaatia. Hiljaisista ja kohteliaista asiakkaista ajatellaan, että kyllä ne tyytyvät vähempäänkin.)
- Moni "hankala potilas" on luulosairas ja neuroottinen. Tässä on usein pohjalla ongelma, joka vaatisi itsessään jo hoitoa - esim. ahdistusta ja pakko-oireil
Ok, no itse asiassa minulla onkin parhaat asiakaspalvelukokemukset yleensä "täti-ihmisiltä", jotka osaavat usein kuunnella kaikenlaisia asiakkaita. Mutta esimerkiksi ikäisiltäni tai parikymppisiltä myyjiltä on ihan turha pyytää mitään, jos olet hiljainen ja vieläpä puhevikainen asiakas.
Usein käy vielä niin, että minulle neuvotaan jotain, mikä osoittautuukin olevan ihan päin mäntyä. Siksi on helpointa selvittää asiat itse.
Mutta tämä nyt menee aika lailla ketjun aiheen vierestä.
Kun potilasta ei hoideta. Ja sitten pitää käydä sen kymmenen kertaa anelemassa apua.
Kaverin lapsi yski 4 kuukautta ja päiväkodistakin jo hermostuttiin. Ja totta kai sitä nyt haluaa omaa lastaan auttaa jotenkin,ei ole kenenkään etu että 4v yskii keuhkoja ulos yöt ja päivät,ei saa nukuttua eikä ruoka maistu. Kaverin piti heittäytyä veemäiseksi akaksi että sai keuhkokuvat ym eikä lässytystä hunajasta ja höyryn hengittämisestä (mitä oli kokeillut jo ensimmäisenä). Yksityiselle heillä ei ollut varaa, kun mies oli jäänyt työttömäksi ja oli vaan kaverin pieni palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari huomiota:
- Asialliset, hiljaiset potilaat eivät yleensä saa hoitoa ja tutkimuksia, vaan aina "katsellaan". Ne hankalat tapaukset, jotka tunnen - ihan perhepiiristäkin - saavat hoitoa, koska osaavat sitä vaatia. Tämä ei ole reilua, mutta onko se potilaiden vika? Ihmiset oppivat äänekkäästi taistelemaan oikeuksiensa puolesta, jos muuten jäävät rannalle soittelemaan. (Tämä pätee muuten asiakaspalvelussakin. Hankalista asiakkaista aina valitetaan, mutta he ovat niitä, jotka yleensä saavat kunnollista palvelua, koska osaavat sitä vaatia. Hiljaisista ja kohteliaista asiakkaista ajatellaan, että kyllä ne tyytyvät vähempäänkin.)
- Moni "hankala potilas" on luulosairas ja neuroottinen. Tässä on usein pohjalla ongelma, joka vaatisi itse
Sitä sattuu joskus vauvalla, että menee aiheen vierestä. Toivottavasti saat lisää hyviä aspakokemuksia, ja kyllä ne junnuaspatkin siitä oppivat. Mukavaa päivää, mä lähden nyt töihin tapaamaan asiakkaita.
Huvittavinta on muuten, ettei tavallisia - eli ei-varakkaita - potilaita yksityiselläkään kuunnella. Samat "ota buranaa" -neuvot olen sieltäkin saanut joka asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei suostuttu ottamaan verikokeita vaikka monta kertaa kävin lääkärissä väsymyksen ja huonon olon vuoksi. Panivat joka kerta stressin piikkiin. Ostin sitten tuollaisen paketin netistä josta lääkäri artikkelissa ruikutti ja hemoglobiini oli 101 ja ferritiini 3.
Taustalla voi olla vakavakin syy!! Lähipiirissä on tuttava, mies, jolla alhainen hemoglobiini ja paljastui paksunsuolensyöpä. Tämä onneksi löydettiin Espoon Jorvissa. Syöpä leikattiin ja on elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
paras oli se kun muistisairas kävi terveyskeskuksessa vääränä päivänä ja sit se harhaili siellä ja vei 3 hoitajan aikaa. Ja sama henkilö oli uudestaan samalla viikolla kun kävin toisen kerran. Eli oliskohan yks syy myös kotihoidossa?
Eiköhän tämä ole omaisten vastuulla eikä kotihoidon. Toki on ihmisiä joilla ei ole omaisia, mutta heitä on aika vähän.
Yllättyisit jos tietäisit kuinka paljon esim. kotihoidolla on asiakkaita joilla oikeasti ei ole ketään omaisia tai lähisukulaisia enää elossakaan. Kun ikää alkaa olla hyvinkin yli 90, se kummasti kutistaa ja karsii ystävien ja omaisten/sukulaisten määrää. Osa taas ei omista syistään ja valinnoistaan johtuen ole tekemisissä omaisten/sukulaisten kanssa, osalla ystävät ovat ns. hylänneet joko oman tai asiakkaan sairastumisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Joudun itse käymään päivystyksessä hakemassa lähetteet, koska oma terv.keskus ei suostu niitä kirjoittamaan. Olen useamman kerran varannut ajan tutulle omalääkärille, joka vähättelee ja selittelee vaivojani tavalla, joka ei kuulu Suomessa koulutetun lääkärin tapoihin (hän on natiivi ja arvostettu sellainen). Esim. työikäisen naisen hengitysvaikeudet eivät voi olla sydämestä johtuvaa (keuhkot kuvattu ja astma suljettu pois tässä vaiheessa), vaikka perheen miehet ovat kaikki kuolleet sydäntauteihin. "Joskus se keho vaan tekee sellaista, hehe."
Joten joudun hakemaan vipuvoimaa päivystyksestä. Sieltä on saatu, ihan lääkäreiden itse ehdottomana, lähetteet milloin Allergiasairaalaan ja milloin sydämen rasituskokeeseen.
Näinhän sen nimenomaan ei pitäisi olla että puutteellinen ja/tai toimimaton perusterveydenhuolto kuormittaa erikoissairaanhoitoa töillä jotka eivät kuuluisi niiden vastuulle.
Hankalat asiakkaat kuormittavat ihan kaikkea asiakaspalvelua, he ovat riesa kaikkien kannalta. Jotkut ihmiset eivät vain osaa/halua/kykene käyttäytymään ihmisiksi, vaan alkavat riehua, haukkua, jopa uhkailla. Sillä tavalla ei asioita hoideta, mutta ehkä heille on jäänyt ikuinen uhmaikä ja äidille kiukuttelu päälle. Annettu periksi ja tikkari käteen.
Työpaikat vähenee ja suomalaisten pitäisi ottaa haltuun kaikki palvelualan työpaikat, jotta tänne ei tarvitsisi roudata muualta ihmisiä hyväksikäytettäväksi. Mutta aika moni inhoaa palvelualoja juuri tuon takia, että siellä joutuu kohtaamaan noita rähinöitsijöitä. Palkat ovat pieniä, ei niiden takia kuitenkaan omaa henkeä ja terveyttä kannata uhrata, vaikka töitä haluaisi tehdäkin.
Ja jotenkin se on asiassa kaikkein tympeintä - ihmiset huutavat ja uhkailevat pienipalkkaisia asiakaspalvelijoita. Menisivät huutamaan isopalkkaisille pomoille ja muille päättäjille. Mutta eihän ne uskalla. Isopalkkaiset voi pistää kovan kovaa vasten, ja räyhääjiltä menee pskat housuun. Parempi huutaa sille pikkupalkkaiselle palvelijalle siinä, ei se mitään mahda.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä ei ole mitään käsitystä kuinka paljon osa ihmisistä käyttää terveydenhuollon palveluita. Osalla on hyvä syy, osalla ei.
Käytän työssäni potilastietojärjestelmät, joka rajaa suoraan näytettävät kirjaukset 1000:n. Vaikka ottaa kotihoidon käynnit pois, se ei joillain riitä edes parin vuoden takaisiin käynteihin asti. Yhdenlainen ennätys oli perusterve potilas, myös oman kertomansa mukaan, jonka ikä alkoi kakkosella ja jolla oli n. 1300 kirjausta. Yhdestä käynnistä tulee yleensä yksi tai kaksi kirjausta. Suuri osa oli tosin alaikäisenä tapahtuneita eli vanhempi oli toimittanut lääkäriin. Vakavimmat diagnoosit olivat keuhkoputkentulehduksen luokkaa jotain yksittäistä murtunutta solisluuta tai nyrjähtänyttä nilkkaa lukuunottamatta. Hän oli siis koko ikänsä käynyt keskimäärin 3-4 kertaa kuussa lääkärissä julkisella puolella.
Ettei taustalla olisi jotain vakavampaa, kuten esim. Münchhausenin oireyhtymä? Tai pahoinpitelyä (murtuma), laiminlyöntiä tms? Kuka normaali perusterve ihminen ravaa lääkärissä joka viikko?
https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/munchhausenin-oireyhtyma-sai-aidin-…
Ja sitten kun sairaus kärjistyy, joudutaan hoitamaan kalliisti päivystyksellisesti , viemään ambulanssilla kun ei ole suostuttu ajoissa polikliinikalla hoitamaan.