Lue keskustelun säännöt.
Oletko nähnyt kuolleen?
Kommentit (210)
Olen mamman arkussa pihalla , olin melko pieni mutta muistan hautajaiset papan ja mamman kotona. Vanhan ajan hautajaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei tsunamin uhreja voitu tunnistaa kuvien perusteella"
Ei tietenkään virallisesti, mutta toki monet omaiset tunnistivat valokuvista kuolleita omaisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut täällä suhtautuu niin raivolla siihen jos jotkut ei ole nähneet kuollutta tai eivät haluakaan nähdä?
Jotkut ei halua nähdä elämän tosi asioita
Vierailija kirjoitti:
"Ei tsunamin uhreja voitu tunnistaa kuvien perusteella"
Ei tietenkään virallisesti, mutta toki monet omaiset tunnistivat valokuvista kuolleita omaisiaan.
Ainakin meidän perheestä yksi tunnistettiin alunperin nimenomaan valokuvan perusteella, pyydettiin myös lähettämään toinen tietynlainen kuva. Toki sitten virallinen tunnistus tehtiin vielä dna.
Ei, en ole kohdannut kuollutta hänen omilla silmillään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No totta helvetissä olen. Lähieset jäydään katsomassa sen viimeisen kerran ja töissä on tullut tehtyä exituksia ja vietyä vainajia kylmiöön. Jotenkin vaikea ymmärtää miten on edes mahdollista ettei aikuinen ihminen ole ikinä nähtyt yhtään vainajaa? Eikö teillä ole läheisiä kuollut? Meillä ainakin on aina ollut tapana että kuolleelle käydään heittämässä ne vikat heipat myös kuoleman jälkeen, toki myös ennen sitä jos ollut mahdollista (ei äkillistä). Ihan normaalia ja ekat vainajat luonnollisesti nähty jo lapsena.
Miksi noin aggressiivinen kommentti? Ei kaikilla ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia nähdä kuolleita läheisiäkään, jos niitä läheisiä ei ole kuollut siten että olisi ollut järkevää menn katsomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut täällä suhtautuu niin raivolla siihen jos jotkut ei ole nähneet kuollutta tai eivät haluakaan nähdä?
Ihmettelen myös kommentteja missä mollataan toista siitä että tämä ei ole halunnut käydä katsomassa kuollutta läheistä.
Olen nähnyt kuolleita ja kuolemisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut täällä suhtautuu niin raivolla siihen jos jotkut ei ole nähneet kuollutta tai eivät haluakaan nähdä?
Ihmettelen myös kommentteja missä mollataan toista siitä että tämä ei ole halunnut käydä katsomassa kuollutta läheistä.
En tiedä, ehkäpä se tekee ihmisestä jotenkin paremman.
Olen nähnyt ja hoitanut kymmeniä kuolevia ja vainajia. Olen ollut paikalla myös oman äitini ja mieheni kuollessa.
Syntymä ja kuolema ovat osa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt äitini kuolleena. Oli rauhallisen ja nuoren näköinen. Silmät sameat. Hän kuoli syöpään ja varsinkin 2 viimeistä päivää oli kipuja vaikka oli vahvat lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen.
Isoisäni ja se oli jotain sellaista jota en halua missään tapauksessa joutua enää näkemään.
Lemmikkejä myös enkä ihan välttämättä halua joutua näkemään kuolleena niitäkään.
Tai siis onhan siinä se että voi jättää viimeiset jäähyväiset mutta se on silti niin hirveää ettei sellaista silti halua.
Ihmisen pitää olla psykopaatti jos haluamalla haluaa nähdä jonkun kuolleena itselleni tulee siitä ainakin sellainen olo että jotenkin ihannoi kuolemaa.
Ristiriitaista siis että kun haluaa jättää viimeiset jäähyväiset mutta sitten on kuitenkin todella hirveää nähdä kuolleena.
Miten niin psykopaatti, jos haluaa hyvästellä rakkaansa? Useinhan läheiset ovat läsnä, kun omainen kuolee.
1. vainaja, jonka näin, oli appeni.
Sitten kävin katsomassa yllättäen kuollutta setääni.
Anoppiani kävin lasteni kanssa katsomassa, lapsetkin(14, 16 ja 18v) halusivat mummon hyvästellä.
Anoppini minä löysin kuolleena kotinsa lattialta, oli nyykähtänyt kesken aamupalan.
Eihän se mukavalta tunnu, mutta läheisen vainajan hyvästely on osa surutyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvästelyn voi tehdä toki muillakin tavoilla kuin käymällä katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No totta helvetissä olen. Lähieset jäydään katsomassa sen viimeisen kerran ja töissä on tullut tehtyä exituksia ja vietyä vainajia kylmiöön. Jotenkin vaikea ymmärtää miten on edes mahdollista ettei aikuinen ihminen ole ikinä nähtyt yhtään vainajaa? Eikö teillä ole läheisiä kuollut? Meillä ainakin on aina ollut tapana että kuolleelle käydään heittämässä ne vikat heipat myös kuoleman jälkeen, toki myös ennen sitä jos ollut mahdollista (ei äkillistä). Ihan normaalia ja ekat vainajat luonnollisesti nähty jo lapsena.
Olin 26 vuotias kun mummini kuoli, ei ollut ketään sukulaisia kuollut kummankaan vanhemman puolelta sitä ennen. Kumpikin pappa oli kuollut ennen minun syntymääni. Joten en ollut lapsena ruumiita nähnyt, kun kukaan ei älynnyt kuolla
Sama. Olen 36-vuotias enkä ole vielä nähnyt vainajaa, kun kukaan ihan läheltä ei ole menehtynyt. Yksi isovanhempi kuoli ennen syntymää ja yksi ollessani aivan pieni. Kaksi muuta elää vielä.
Kummallista, että tästä voi joku närkästyä..
Montakin kertaa, useampi kuollut käsiinkin.
Kummatkin mummot. Ei siinä ole erehtymistä elävään vaikka vaan nukkuvaan. Olivat niin kalpeita ja ihan erilaisia kun elävänä vaikka kummatkin näin ihan vain pari tuntia kuolemasta.
En halunnut pitkään katsella kuollutta, vaan muistaa sellaisena kun mummo oli elävänä.
Missä voi tunnistaa jos ilmoitetaan että on kuollut? Pitääkö sekin olla tiedoissa lähimmäinen ?
Koska palsta