Oletko nähnyt kuolleen?

Isoisäni. Oli kuolleen näköinen arkussa.

Kuolleen lehmän jonka isä tätä ennen ampui. Avattiin se ja vietiin eläinlääkärille tämän haluamat elimet, kun halusi tutkia niistä jotain.

Kuolleet kissani. Yksi kuoli kissaruttoon, kaksi lopetti eläinlääkäri. 

Nyt se punatulkku lensi päin parvekelasia! Taisi omaa kuolemaansa ennakoida. No, ei kyllä maassa mitään näkynyt, mutta höyhen jäi lasiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lastani. 

 

On raskasta menettää oma lapsi. 

Katsopas et saa peukkuja jos kerrot  että olet menettänyt lapsen tai jopa kaksi.  Tämän päivän ihminen on niin vieraantunut elämästä. Elää elokuvien fantasiassa että kuolleetkin herää henkiin aivan sattumalta palaavat jatkamaan sitä samaa leffaa ... sanotaan vaikka kauniit ja rohkeet, salkkarit jne.  Lapsen menetys, sen tunteen tietää vasta sitten kun on menettänyt oman lapsensa.  Sinulle joka menetit nämä kaksi rakasta... lämmin osan ottoni,  voimia toivon päivään jokaisee. Vain aika muokkaa muistoja tapahtumasta...tänään tuska ja ikävä ei ole niin terävä kuin eilen.

Miten peukkujen saaminen liittyy tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle nähdä kuollut ihminen. Ei siinä ole mitään kovin ihmeellistä tai kamalaa, auttaa myös suhtautumaan elämään realistisemmin.

No esimerkiksi tsunamissa kuolleiden näkeminen ei ollut niin hyvä kokemus.

Eihän tsunamissa kuolleita edes saanut näyttää omaisille. Oli laput arkuissa että ei saa avata. 

 

Silminnäkijöiden mukaan ne vainajat olivat yleensä hyvin huonossa kunnossa  johtuen kuumuudesta. Hukkuminen vaikutti tottakai ja hyökyaalto oli paiskonut uhreja sinne tänne päin kovia ja teräviä esineitä. Vainajien kantajia ja tunnistajia paikan päällä kohtasi kauhistuttava todellisuus. Jtokut kertoivat kokemuksistaan kirjoissa tai dokumenteissa. Eivät yksityiskohtaisesti

Oman kokemuksen perusteella ei se asia ihan niinkään ollut. Toki se ulkonäkö riippui ihan siitä, mitä näille kuolleille oli tapahtunut ja miten pitkän ajan kuluttua heidät oli löydetty, varmasti esimerkiksi ne jotka löytyivät vasta useamman päivän kuluttua olivat hyvin eri näköisiä kuin ne jotka löydettiin samana tai seuraavana päivänä. Mutta yleisesti julkisuuteen on jäänyt vähän turhan ankea ja ikävä kuva tästä minkälaisia tsunamissa kuolleet ihmiset olivat. Esimerkiksi omat läheiseni oli löydetty jo samana tai seuraavana päivänä ja tunnistettavissa valokuvasta. Ainakin itseäni helpotti tämä tieto kaiken sen jälkeen mitä tietoa ja minkälaisia kuvia julkisuudesta oli tästä aiheesta ollut.

Olen kyllä. Isäni näin kuolleena arkussaan ja äidin löysin kuolleena hänen saunastaan. Myös jo paljon aiemmin, 13-vuotiaana, näin mummun eli äidinäidin kuolleena vanhainkodin (sellaisia oli vielä vuonna 1979) paareilla. Siitä ei kuitenkaan ole kauheasti muistoja, koska katselin vain äitiäni, joka itkien siveli oman äitinsä hiuksia ja kasvoja. Minua tilanteessa järkytti enemmänkin äitini järkytys kuin kuollut mummuni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Kysymys, miksi sen näkeminen on niin kamalaa joidenkin mielestä?

Olen se joka kirjoitti tänne että olen nähnyt itsemurhan tehneen tyttäreni ruumiin. Poikani löysi hänet ja hälytti poliisit.

Osaatko kuvitella että miksi se oli mielestämme kamalaa ja pahinta mitä olemme nähneet? Haluatko kuvitella? Uskallatko?

Eiköhän tuollainen uhoaminenkin ole aika turhaa.

Ja sinun turhat sanasi...muista sitten jos omalle kohdalle kopsahtaa... onko sinulla  yhtään empatiaa ihmistä kohtaan ja kunnioitusta lähteneelle... mutta jos eläät fantasiaa ja ei ole tunneälyä niin tyhjästä on huono nyhtästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Kysymys, miksi sen näkeminen on niin kamalaa joidenkin mielestä?

Olen se joka kirjoitti tänne että olen nähnyt itsemurhan tehneen tyttäreni ruumiin. Poikani löysi hänet ja hälytti poliisit.

Osaatko kuvitella että miksi se oli mielestämme kamalaa ja pahinta mitä olemme nähneet? Haluatko kuvitella? Uskallatko?

Eiköhän tuollainen uhoaminenkin ole aika turhaa.

Ja sinun turhat sanasi...muista sitten jos omalle kohdalle kopsahtaa... onko sinulla  yhtään empatiaa ihmistä kohtaan ja kunnioitusta lähteneelle... mutta jos eläät fantasiaa ja ei ole tunneälyä niin tyhjästä on huono nyhtästä.

Tuollainen osaatko kuvitella, haluatko kuvitella, uskallatko? - öyhääminen toisille on ihan turhaa. 

Olen mummoni arkussa ennen siunaustilaisuutta. Olen löytänyt myös ystäväni anopin kuolleena. Viimeisin on oma äitini, kun hänet sisareni kanssa saatto hoidettiin kotona ja näin viimeiset henkäykset (eli kuoleman).

Olen kymmeniä kuolleita vanhuksia vienyt kylmiöön ja kun hautausurakoitsija on tullut noutamaan ruumista niin olen auttanut ruumiin pukemisessa viimeistä matkaa varten.

Kyllä työn puolesta paljon. Nuorempana oikein paljon.  Ne on silti ihmisiä ihan tavallisia .  Synkät henget joskus ,  joku outo väri,  huumeet sairaus . Ei pelota mitenkään . Onhan sairaatkin ihmisiä. Mieti miten voisi parantaa joku sairas kohta . Ettei tarvi kuolla liian nuorena.  Tuttavien lapsia kuollut joskus. Onhan kasveissa tauteja puissa , miten ne pysäyttää . Ihmisiltä joskus katkaistaan raajoja kun ei osata parantaa.  Antibiootti voikin olla pahojen tekemiä PIRAATTILÄÄKKEITÄ !  Jopa käärmemyrkkyä voidetta.  Selluloosa huumetta. Hyvin vaarallista terveydelle olla testaamatta lääkkeet . 

Lukuisia. Ja pukenut / riisunut monet myös. Kuolema on osa elämää.

Moni vanhus kuihtuu nesteen puutteeseen. Kun ei hoitajat voi istua juottamassa tuntia per yksi potilas. Pitää muutkin vaihtaa kuiviin pestä ja syöttää yrittää . Se on niin ettei kukaan maatessa voi niellä kerralla paljoa .  Se on hidasta puuhaa . Joskus pitää kaataa kurkusta väkisin mikä voi mennä väärään kurkkuun.  Kyljellään on kuola valuu.  Ette ymmärrä . 

Kuka kiittää koskaan hoitajia eikä edes ehdi puoliakaan mitä pitäisi. 

Kissan kuolema otti vähän koville . Kun se haudattiin . Ja se kun koiran varasti helluntaivapari joukko . Sairasta porukkaa. Sukulaisia kuollut kuin tehnyt työtä kuolleiden kanssa tai kuolevien . Mitään ei voi . Elämä ja kuolema Jeesuksen vallassa. Luoja. 

Olen nähnyt. Olin kuolevan vanhuksen vierellä hänen viimeisen päivänsä ja sen päivän iltana hän siinä sitten kuoli. Oli siinä toki muitakin omaisia häntä hyvästelemässä/saattamassa. Sen jälkeen olen nähnyt paljonkin vainajia, tosin työni puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. 

Isoisäni ja se oli jotain sellaista jota en halua missään tapauksessa joutua enää näkemään.

Lemmikkejä myös enkä ihan välttämättä halua joutua näkemään kuolleena niitäkään.

Tai siis onhan siinä se että voi jättää viimeiset jäähyväiset mutta se on silti niin hirveää ettei sellaista silti halua. 

Ihmisen pitää olla psykopaatti jos haluamalla haluaa nähdä jonkun kuolleena itselleni tulee siitä ainakin sellainen olo että jotenkin ihannoi kuolemaa. 

Ristiriitaista siis että kun haluaa jättää viimeiset jäähyväiset mutta sitten on kuitenkin todella hirveää nähdä kuolleena. 

Moni tosiaan luulee, että on "pakko" käydä katsomassa vainajaa sairaalassa tms. tai sitten ennen hautausta arkku avataan ja vainajan näyttö on saattoväelle silloin. Ei todellakaan ole pakko enkä suosittele kenellekään. Pidä mieluummin hänestä se muisto millainen oli eläessään, se kuollut ei sun verkkokalvoilta poistu ikinä, vaan muistat hänet sellaisena. Ja hän ei välttämättä näytä yhtään siltä henkilöltä, jonka muistat, vainajan ulkonäkö voi muuttua paljonkin. Moni on sanonut katuvansa sitä, että meni katsomaan vainajaa. Ihan hyvä tapa on jättää jäähyväiset suljetun arkun äärellä tai haudalla myöhemmin. Teen työtä vainajien parissa, joten siksi on paljon kokemuta.

No totta helvetissä olen. Lähieset jäydään katsomassa sen viimeisen kerran ja töissä on tullut tehtyä exituksia ja vietyä vainajia kylmiöön. Jotenkin vaikea ymmärtää miten on edes mahdollista ettei aikuinen ihminen ole ikinä nähtyt yhtään vainajaa? Eikö teillä ole läheisiä kuollut? Meillä ainakin on aina ollut tapana että kuolleelle käydään heittämässä ne vikat heipat myös kuoleman jälkeen, toki myös ennen sitä jos ollut mahdollista (ei äkillistä). Ihan normaalia ja ekat vainajat luonnollisesti nähty jo lapsena. 

Kyllä olen nähnyt ukkini ja mummoni heidän kuolemansa jälkeen viimeisen kerran ennen hautausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. 

Isoisäni ja se oli jotain sellaista jota en halua missään tapauksessa joutua enää näkemään.

Lemmikkejä myös enkä ihan välttämättä halua joutua näkemään kuolleena niitäkään.

Tai siis onhan siinä se että voi jättää viimeiset jäähyväiset mutta se on silti niin hirveää ettei sellaista silti halua. 

Ihmisen pitää olla psykopaatti jos haluamalla haluaa nähdä jonkun kuolleena itselleni tulee siitä ainakin sellainen olo että jotenkin ihannoi kuolemaa. 

Ristiriitaista siis että kun haluaa jättää viimeiset jäähyväiset mutta sitten on kuitenkin todella hirveää nähdä kuolleena. 

Moni tosiaan luulee, että on "pakko" käydä katsomassa vainajaa sairaalassa tms. tai sitten ennen hautausta arkku avataan ja vainajan näyttö on saattoväelle silloin. Ei todellakaan ole pakko enkä suosittele k

Olen kyllä nähnyt kuolleita aiemmin, mutta olen ihan tyytyväinen etten mennyt enää katsomaan kuollutta enoa. Näin hänet viimeksi keväällä kun vein hänet kotiinsa ja hän sanoi iloisesti heihei ennen kuin laittoi auton oven kiinni. Pidän mieluummin sen ajatuksen hänestä.

Olen nähnyt, ensimmäisen kerran jo alle kouluikäisenä, kun isoäidin veli oli kuollut toisella paikkakunnalla ja sitten tuotu kotipitäjän kappelin kellariin odottamaan hautaan siunaamista. Kävin isoäidin kanssa katsomassa vainajaa. Ei se ollut pelottavaan, näytti kuin hän olisi nukkunut.

Toisen kerran olin paikalla, kun veljeni elvytysyrityksistä huolimatta menehtyi. Näin hänet vielä toisenkin kerran, kun hänet oli jo laitettu arkkuun, joka sitten suljettiin ja vietiin kappeliin odottamaan viimeistä palvelusta.