Lue keskustelun säännöt.
Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja
17.11.2025 |
Katselin tämän vuoden toiveita ohi kävellessäni. 2-vuotiaalle toivottiin 50 e lahjakorttia S-ryhmään, toisaalla teini kaipasi iPhonea ja toinen teini erään pelikonsolin uusinta mallia.
Eikö kukaan sano näille lapsille ja nuorille, että ovat todella isoja lahjatoiveita? Edes omalle lapselle en osa mitään satojen eurojen lahjoja, eikä kummilapsille ole meillä ollut koskaan tapana ostaa mitään 50 euron lahjoja (eikä meidän lapsen kummeillakaan ole ollut, enkä sellaista odota). Ja kyllä, meillä lapsi selaa lelulehteä usein ja osoittaa haluavansa sieltä vaikka mitä, mutta ei lapsi kaikkea toivomaansa saa. Lapselle on luvassa yksittäinen kalliimpi lahja ja pari pienempää pakettia.
Toisekseen noissa keräyksissä mietityttää se, menevätkö lahjat edes oikeasti lapsille ja teineille. Vai onko niin, että sen 2 v:n lahjakortilla vanhemmat ostaa itselleen jotain tai meneekö puhelimet ja konsolit myyntiin, jotta summalla saa muuta. En todellakaan vannoisi, että nuo toivelahjat oikeasti päätyvät lapsille ja nuorille.
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika asenteellista kirjottelua. Köyhät vanhemmat ovat automaattisesti kusettajia eikä köyhä lapsi saisi toivoa mitään kallista itselleen vaan tyytyä siihen että täti ostaa kirpparilta sille käytetyn vehkeen. Rahalla on ihan eri merkitys puutteessa elävälle. Se uusi tavara on nimenomaan köyhälle se lahja. Puhelin teinille merkittävä. Ostakaa kimpassa se puhelin.Ei tee toimistohipolle edes tiukkaa vaikka maksaisi itsekin.
Ei. Köyhät vanhemmat eivät ole "automaattisesti" kusettajia. Kaikenlaiset keräykset vetävät kuitenkin puoleensa hyvin paljon kusettajia. Millaisia kokemuksia ihmisillä olikaan siitä Facebookin jouluapu-ryhmästäkin, onko se edes enää olemassa? Normaali köyhä ei usein edes kehtaa pyytää mitään, ettei luulla samanlaiseksi kusettajaksi.
Pieni lapsi pyytää telkkarimainoksessa näkemäänsä hintavaa lelua? Varmaan ihan aito toive. Lahjakortti S-ketju
Teini pyytää vieraalta iphonea? Nuori ihminen, joka on oppinut vanhemmiltaan, että muut maksavat aina kaiken. Tonnin puhelimen ja "kirpparilta ostetun käytetyn romun" välille mahtuu kaikenlaista toivottavaa. Jos teinillä ei oikeasti ole puutetta mistään muusta kuin tonnin puhelimesta, niin hänellähän on asiat sitten todella hyvin.
Kyllä meidänkin teinit osaa toivoa "uusinta iphonea" mutta eivät tietenkään saa. Saavat käytetyn, niitä myydään murto-osalla tuosta hinnasta.
En oikein usko että joku teini toivoo iphonea vieraalta siksi, että olisi sen oppinut vanhemmiltaan. Jos perhe on pienituloinen niin ei niillä vanhemmillakaan iphonea ole, eikä kukaan heille uusia puhelimia kustanna tuon tuosta.
Ennemmin uskoisin, että tuollaiset toiveet on kaveripiirin vaikutusta, eikä kodin. Nykyään on muotia että pitää olla jotain merkkiä vaatteet (ihan sama vaikka feikki-merkki) ja se on kait tämän hetken nuorisokulttuuria, tiktokista mistä lie opittua. En tunne ainuttakaan aikuista, joka pukeutuisi feikki-merkkeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta monilla unohtuu yksi olennainen asia:
Ei tässä ketjussa sanota, etteikö vähävaraisen perheen lapsi saisi unelmoida lahjoista. Kyse onkin siitä, että todella kalliin lahjan sijaan lapsi voisi pyytää jotain kohtuuhintaista. Kohtuuhintaiset lahjat ovat niitä, mitä suurin osa lapsista keskituloisissakin perheissä saa, kun vanhemmat maksavat lahjat itse. Harvassa ovat ne perheet, joissa lapsille joulupaketista paljastuu uusimmat iPhonet, laskettelumatka Alpeille ja 200 euron huppari.
Sen sijaan, että lapsi pyytää sitä suurinta sadan euron legolinnaa, niin sanottaisiin, että se 40 euron keskikokoinen legosetti riittäisi. Sen sijaan, että teini pyytää uusinta iPhonea, niin halvempi Samsung voisi riittää. Ei tämä kohtuuden opettaminen tarkoita sitä, että vähävaraisen lapsen käskettäisiin toivomaan vaan sukkia ja suklaarasiaa, vaan keskikokoisetkin toiveet ovat niitä kohtuullisia toiveita.
Teini on vielä lapsi, ei ole mitään käsitystä paljonko perhellä menee rahaa ruokaan, asumiseen, mihin kenelläkin on varaa, paljonko vanhemmat saa palkkaa. Eikä teinin kuulukaan näistä tarkkaan tietää, ainakaan ettei murehtisi.
Oma teinini kuvittelee ihan oikeasti, että hänellä on useita kavereita, joiden vanhemmat on rikkaita. Antavat käyttörahaa tonnin kuussa, ostavat 1500 euron takin, kaikkea mitä teini keksii toivoa, kalliita merkkejä. No ehkä yksi tuntemansa kaveri on tällainen, vähän epäilen onko se yksikään, mutta ei todellakaan kaikki.
Ei niillä ole oikeasti käsitystä. Jos teini päässään kuvittelee että 90% luokkakavereiden vanhemmista hankkii tonnien lahjoja, niin silloin on varmaan "automaattisen selvää" että sellaista lahjaa voi pyytää vieraaltakin - kun "kaikillahan on varaa", vain meillä ei ole varaa, mutta muilla on. (ja kirjoitan siis hypoteettisesti, teinimme eivät pyydä lahjoja minkään tahon kautta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tulee aina joku vinkumaan, että "ihan varmasti ostat lapsellesi puhelimen/kalliit harrastusvälineet" tms. Minusta tämä on ihan eri asia. En minä omallekaan lapselle mitään iPhonea ostaisi, halvempi luuri saa riittää. Ja jos teini kalliimman haluaa, niin itse pitää osa rahoista ansaita. Plus on meillä lapselle jo pienestä asti opetettu, että osallistutaan ikätasoisesti kotitöihin, kohdellaan toisia nätisti ja isompana hoidetaan koulutyöt. Samalla tavalla sitä töissä me aikuiset tehdään palkan eteen töitä, ei sitä palkkaa tulisi, jos töissä käyttäytyisi urposti ja jättäisi työt tekemättä.
Ei ole tarkoituskaan että näihin keräyksiin osallistuu keskiluokkaiset ja alempaa keskiluokkaa olevat vaan aidosti on tarkoitus toteuttaa lasten unelmia. Sinkuilla ja pariskunnilla sekä eläkeläisillä on paljon pare
Lapsi ja nuori paremmin oppisi sen rahan arvon ja työn tekemisen merkityksen, jos joutuisi työskentelemään saamansa lahjan eteen. Nythän nuo keräykset vain opettavat, että pysy pienituloisena/työttömänä, niin joku kiva täti antaa sinulle ilmaiseksi sen, mistä unelmoit.
"Lapsi ja nuori paremmin oppisi sen rahan arvon ja työn tekemisen merkityksen, jos joutuisi työskentelemään saamansa lahjan eteen."
No nyt ihan oikeasti. On kyse joululahjasta. Ja nyt sitten senkin eteen täytyy TEHDÄ TÖITÄ?? Oletko itse tehnyt synttäri- ja joululahjojesi eteen töitä?
Lapset jotka noihin keräyksiin toivoo, ei ne ihan varakkaimmista perheistä ole. Oletettavasti synttärilahja heillä on varsin vaatimaton. Jos nyt kerran vuodessa / kerran elämässä voi jotain upeeta toivoa, niin siitä vaan.
Jos joku ostaa köyhän perheen lapselle kalliin lahjan, niin se ei ole meiltä muilta pois. Yksittäinen lahja ei opeta lasta johonkin koko elämän syrjäytymiseen.
Toivottu apu saattaisi opettaa myös jotain positiivista. Esim, jotta pystyn tällaisia aikuisena hankkimaan, mun pitää edetä elämässä. Todennäköisesti muistavat aikuisenakin, että joku oli niin hyväsydäminen silloin. Ehkä auttavat itsekin joku päivä jos pystyvät. Emme tiedä! Aika kyynistä ajatella, että köyhä oppii hyväntekeväisyydestä vain laiskaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että omat lapsesi elävät puutteessa ja murheessa koska olet nihilisti ei tarkoita sitä että muut kohtelevat lapsiaan yhtä huonosti ja välinpitämättömästi. Siinä saatat olla hyvinkin oikeassa että lahjat menevät myyntiin Toriin ja rahat kaljaan, viinaan ja huumeisiin aikuisille.
Ei minun lapseni puutteessa ja murheessa elä. Leluja, pelejä ja kirjoja on yllin kyllin, vaikka ei mitään sadan euron yksittäistä lelua omistakaan. Joululahjaksi lapsi saa tänä vuonna keskikokoisen legosetin, 3 lautapeliä, kirjan, 2 paitaa ja pienen lelun. Lahjoja ovat ostaneet sukulaiset ja meiltä vanhemmilta on yksi lahja. Tuossa on jo enemmän kuin tarpeeksi.
Ap
Tässä onkin erona se, että sinun lapsesi saa lahjoja useammalta taholta. Jos lapsi saa jouluna vain tuon keräyksen lahjan ja vanhemmilta jotain halpaa aska
Mutta kun nykyään tuppaa asia olemaan niin että samat perheet hakee joka taholta joulun aikaan apua ja saa.Ihmettelin kun erään joulun jälkeen kehuskeli eräs perhe saaneensa lapsen avulla 600€:n edestä lahjakortteja ja tavaraa mitä myivät kirpparilla.Joten kyllä useamman paketin saattaa lapsi saada.Eri asia saako pitää itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ja nuori paremmin oppisi sen rahan arvon ja työn tekemisen merkityksen, jos joutuisi työskentelemään saamansa lahjan eteen. Nythän nuo keräykset vain opettavat, että pysy pienituloisena/työttömänä, niin joku kiva täti antaa sinulle ilmaiseksi sen, mistä unelmoit.
Muistatko vielä kuinka pitkä aika vuosi on lapsen/nuoren elämässä? Vaikka kerran vuodessa saisikin jotakin kivalta vieraalta tädiltä tai sedältä, jää aika monta kuukautta aikaa totutella siihen, ettei saa yhtään mitään. Itse näen sen enemmin niin, että sinäkin olet jopa vieraillekin ihmisille tärkeä. Jos olisin varakas, ostaisin useammallekin lapselle uusimmat iphonet. Toki vastaan tulisi nimenomaan tuo, etteivät sitten menisi vanhemmille myytäväksi... Joten sinänsä helpottaa, etten ole.
Sukulaislasten (ja lemmikkien) lahjoihin laitan kyllä yh
Tai sitten lapsella/nuorella olisi aika monta kuukautta mahdollisuus totutella siihen, että monet asiat ovat työllä ansaittavalla rahalla ostettavissa ihan itse.
Mitä työtä ehdotat 14-vuotiaalle? Tai vielä nuoremmalle?
Oletko yhtä huolissasi rikkaiden perheiden lapsista, jotka saavat vastikkeettomia lahjoja ja yltäkylläisen ylläpidon, ympäri vuoden? Kai nyt olet huolissaan niistäkin? Vai onko tarve opettaa vain köyhiä (aivan kuin köyhä ei tietäisi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohis mutta onhan teinin hyvä tietää edes suuruusluokka että paljonko asuminen, ruoka ja harrastukset maksavat. Nuori ei ole näistä asioista vastuussa mutta helpottaa itsenäistä elämää kummasti kun on oppinut pitämään raha-asioita arkisina juttuina. Eikö kukaan käy enää lapsen kanssa kaupassa ja mieti mitä laitetaan ostoskoriin tai kärryyn?
Kommentoin jo aiemmin että perheen kulutustottumukset vaikuttavat pitkälle. Meillä on kumpikin vanhempi perheestä jossa rahan käyttötaidot olivat sanonko mistä ja aikuisena on ollut pakko opetella. Puolisolla on parempi palkka mutta tuntuu siltä että hän on välillä ihan kujalla siitä mistä säästää ja mistä ei. Lapsen kanssa olen puhunut pienestä asti siitä että useimmat joutuvat valitsemaan mitä voi ostaa ja siitä että jos vähän säästää joka päivä niin myöhemmin saa jotain isompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sivusta, mutta vertautuu minusta tähän lahjakeskusteluun ja haaveisiin:
Minä olen keskituloisen perheen lapsi, vanhempani ovat amk-tasoa vastaavan koulutuksen käyneitä. Asuimme paikkakunnalla, jossa oli paljon duunareita ja akateemisia ihmisiä ei kauheasti ollut. Yliopiston käymistä ei paikkakunnalla arvostettu, sille lähinnä naureskeltiin. Minä tykkäsin koulunkäynnistä jo pienenä, mutta urahaaveiden kanssa ei oikein osattu tuossa ympäristössä lapsia tukea. Lähinnä vaan hoettiin, että kannattaa mennä "oikeisiin töihin" tai jos opiskelemaan haluaa, niin sitten korkeintaan lähikaupunkiin tradenomiksi tai sosionomiksi.
Minä sain motivaatiota elämässä pyrkiä pidemmälle, kun ystäväni vanhemmat olivat yliopiston käyneitä ja mielenkiintoisissa akateemisissa ammateissa. En niinkään viittaa tulotasoon, vaan kiinnostukseen korkeaa koulutusta ja tiedettä kohtaan. Minusta oli kie
Sinustako vanhempasi siis eivät olleet ahkeria, koska eivät olleet akateemisia?
Sanoiko tuo kirjoittaja sun mielestä jossain noin? Huhhei. Mitäpä jos et tekisi omia oletuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai joulukeräyksillä toteutetaan lapsen unelmia... just joo. Moni toivoo rakastavia vanhempia, tasapainoista perhettä, mukavia kavereita, kivaa ja lämmintä kotia, hyvää ruokaa, terveyttä. Ja mitä me teemme? Ostamme jotain iPhoneja, koska lasten pitää saada unelmoida!
No perusta keräys, jossa voi toivoa "mukavia kavereita ja kivaa kotia".
Niinpä.
Joululahjat on tavaraa, kestä se. Ja jos ajattelet että mukava kaveri ja kiva koti on nuorelle tärkeintä, niin tukihenkilöistä ja tukiperheistä on kyllä jatkuva pula. Ole hyvä ja ryhdy itse sellaiseksi, jos tavaralahjat eivät ole oikeita lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis mutta onhan teinin hyvä tietää edes suuruusluokka että paljonko asuminen, ruoka ja harrastukset maksavat. Nuori ei ole näistä asioista vastuussa mutta helpottaa itsenäistä elämää kummasti kun on oppinut pitämään raha-asioita arkisina juttuina. Eikö kukaan käy enää lapsen kanssa kaupassa ja mieti mitä laitetaan ostoskoriin tai kärryyn?
Kommentoin jo aiemmin että perheen kulutustottumukset vaikuttavat pitkälle. Meillä on kumpikin vanhempi perheestä jossa rahan käyttötaidot olivat sanonko mistä ja aikuisena on ollut pakko opetella. Puolisolla on parempi palkka mutta tuntuu siltä että hän on välillä ihan kujalla siitä mistä säästää ja mistä ei. Lapsen kanssa olen puhunut pienestä asti siitä että useimmat joutuvat valitsemaan mitä voi ostaa ja siitä että jos vähän säästää joka päivä niin myöhemmin saa jotain isompaa.
Lukio-ikäinen ehkä tietää ja hyvä onkin tietää mutta yläasteikäinen ei välttämättä. Osa on ihan lapsia vielä silloin. Ja minä en ole halunnut edes kertoa "ihan lapsille" paljonko meidän talouden nettotulot on, koska "ihan lapsi" kertoo sen kelle tahansa. Pieni paikkakunta. Ei kiitos. Vähän nyt pidetään talousasioiden suhteen pussissa sitten.
Ne perheen menot kun riippuu suuresti perheen tuloista. Jos sanon lapselle että meillä menee ruokakauppaan 1200 euroa, se putoaa pyllylleen. Ja luulee varmaan että mihinkään muuhun ei rahaa enää olekaan. Sehän on lapselle käsittämätön summa. Ja käydään kyllä kaupassa yhdessä, vertaillaan hintoja esim vaatteista, mutta eihän se kauppareissu kuukauden kuluja avaa. Raha-asioista on puhuttu siitä asti kun ovat viikkorahaa saaneet eli tosi kauan jo, mutta kokonaiskuva ei heillä ole vieläkään kovin selkeä. Sähkölaskujen suuruus, auton käyttökulut, vakuutukset. Paljon asioita, joita aikuiset ostaa eikä lapsi / teini sitä edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta 50 euroa on ihan passelli määrä, sillä saa ostettua sille 2 vuotiaalle jotain.
Sais joo mutta kuinka suuri on todennäköisyys että se raha menisi lapsen tarpeisiin? Jos ei sillä lahjakortilla voi ostaa alkoholia niin sitten se menee ruokaan ja ruokarahat kaljaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ja nuori paremmin oppisi sen rahan arvon ja työn tekemisen merkityksen, jos joutuisi työskentelemään saamansa lahjan eteen. Nythän nuo keräykset vain opettavat, että pysy pienituloisena/työttömänä, niin joku kiva täti antaa sinulle ilmaiseksi sen, mistä unelmoit.
Muistatko vielä kuinka pitkä aika vuosi on lapsen/nuoren elämässä? Vaikka kerran vuodessa saisikin jotakin kivalta vieraalta tädiltä tai sedältä, jää aika monta kuukautta aikaa totutella siihen, ettei saa yhtään mitään. Itse näen sen enemmin niin, että sinäkin olet jopa vieraillekin ihmisille tärkeä. Jos olisin varakas, ostaisin useammallekin lapselle uusimmat iphonet. Toki vastaan tulisi nimenomaan tuo, etteivät sitten menisi vanhemmille myytäväksi... Joten sinänsä helpottaa, etten ole.
Sukul
Mitä työtä ehdotat 14-vuotiaalle? Tai vielä nuoremmalle?
Oletko yhtä huolissasi rikkaiden perheiden lapsista, jotka saavat vastikkeettomia lahjoja ja yltäkylläisen ylläpidon, ympäri vuoden? Kai nyt olet huolissaan niistäkin? Vai onko tarve opettaa vain köyhiä (aivan kuin köyhä ei tietäisi)
Ohis, mutta en tiedä yhtään paremmin toimeentulevaa perhettä, joissa lapset saisi täysin vastikkeetta kalliimpia juttuja. Toki heillä on niihin paremmat mahdollisuudet kuin köyhän perheen lapsilla, mutta niiden eteen tehdään ylimääräisiä kotitöitä, käydään auttamassa isovanhempia ja säästetään viikko-/kuukausirahasta. Isompituloisissa perheissä nimenomaan opetetaan, että työllä saa niitä juttuja mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tulee aina joku vinkumaan, että "ihan varmasti ostat lapsellesi puhelimen/kalliit harrastusvälineet" tms. Minusta tämä on ihan eri asia. En minä omallekaan lapselle mitään iPhonea ostaisi, halvempi luuri saa riittää. Ja jos teini kalliimman haluaa, niin itse pitää osa rahoista ansaita. Plus on meillä lapselle jo pienestä asti opetettu, että osallistutaan ikätasoisesti kotitöihin, kohdellaan toisia nätisti ja isompana hoidetaan koulutyöt. Samalla tavalla sitä töissä me aikuiset tehdään palkan eteen töitä, ei sitä palkkaa tulisi, jos töissä käyttäytyisi urposti ja jättäisi työt tekemättä.
Ei ole tarkoituskaan että näihin keräyksiin osallistuu keskiluokkaiset ja alempaa keskiluokkaa olevat vaan aidosti on tarkoitus toteuttaa lasten unelmia. Sinkuilla ja pariskunnilla sekä eläkeläisillä on paljon pare
Siis mitä!? Sinäkö vakavissasi ehdotat että köyhien lapset laitetaan töihin tienamaan joululahjansa. Ja toiset luonnevikaiset yläpeukuttaa tälläistä innovaatiota. Mikä teitä ihmisiä ihan oikeasti vaivaa?
Miettikääpä ensi alkuun mitä sana "lahja" tarkoittaa. Menkää sen jälkeen peilin eteen ja miettikää millaista otusta siitä peilistä katselette joka haluaa laittaa köyhien lapset töihin joululahjojensa eteen. Olette sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tulee aina joku vinkumaan, että "ihan varmasti ostat lapsellesi puhelimen/kalliit harrastusvälineet" tms. Minusta tämä on ihan eri asia. En minä omallekaan lapselle mitään iPhonea ostaisi, halvempi luuri saa riittää. Ja jos teini kalliimman haluaa, niin itse pitää osa rahoista ansaita. Plus on meillä lapselle jo pienestä asti opetettu, että osallistutaan ikätasoisesti kotitöihin, kohdellaan toisia nätisti ja isompana hoidetaan koulutyöt. Samalla tavalla sitä töissä me aikuiset tehdään palkan eteen töitä, ei sitä palkkaa tulisi, jos töissä käyttäytyisi urposti ja jättäisi työt tekemättä.
Ei ole tarkoituskaan että näihin keräyksiin osallistuu keskiluokkaiset ja alempaa keskiluokkaa olevat vaan aidosti on tarkoitus toteuttaa lasten unelmia. Sinkuilla ja
Minusta lahjoissa on eroja. On ihan eri asia saada lahjaksi 15 euron lautapeli kuin 100 euron vaatelahjakortti. Ei sitä keskituloisissakaan perheissä ole normaalia, että lapsille ostellaan satasen huppareita. Kyllä suurin osa lapsista joutuu tuollaisen lahjan eteen tekemään töitä.
Se teini kyllä tietää, että ei ne lahjat mistään joulupukilta tule, vaan aikuiset ostavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä, kun jotkut kommentoi, ettei ole lasten ja teinien asia tietää mitään kuukausibudjetista:
Meillä on kotona opetettu jo 3 v lapselle, että vanhemmat saavat työssä käymisestä palkkaa eli rahaa. Ja on kerrottu, että sillä rahalla maksetaan ensin asumiskulut ja kotiin liittyvät asiat kuten vesi ja sähkö. Ostetaan ruokaa, lääkkeitä, vaatteita ja bensaa autoihin. Ja sitten osa menee säästöön, kun myöhemmin tarvitsee ostaa jotakin isompaa kuten vaikka pyykinpesukone tai uusi auto. Ja sitten on se pienempi summa, josta ostetaan lelut ja muut mukavat jutut. Ei pienen lapsen tarvitse tarkkoja summia tietää, mutta lapsikin voi hahmottaa sen, mihin kaikkeen rahaa menee.
Ehkä olen hirviöäiti, mutta olen opettanut lapselle senkin, että omaisuutta on kohdeltava nätisti. Suoraan olen lapselle sanonut, että omia vaatteita ei saa rikkoa tai esimerkiksi venyttää pilalle, koska silloin niitä ei voida myydä eteenpäin muiden perheiden lapsille. Ja jos lapsi tahallaan esim. venyttää vaatteen pilalle ja vaate on myyntikelvoton, niin se tarkoittaa vähemmän lelurahaa lapselle. Tai jos lapsi esim. rikkoisi toisen lapsen lelun, niin lapsen lelurahoista ostettaisiin toiselle lapselle uusi lelu ja tuo raha olisi sitten meidän lapselta itseltään pois.
Lapselle tekee hyvää oppia taloudesta jo pienenä. Meillä lapsi todella saa osuuden noista kirppismyyntiin päätyvistä vaatteista. Jos paita menee kaupaksi vaikka 7 eurolla, niin lapsi saa siitä 2 euroa säästöpossuunsa ja 5 e menee seuraavien vaatteiden ostoon. Hyvin on homma tähän asti toiminut ja lapsi säästää mielellään. Eikä meillä lapsi ole mennyt rikki tai ole mitenkään ahdistunut talousasioista. Itsekin joku kerta totesi, että "meillä on keskiverrosti rahaa", kun ollaan keskituloinen perhe. Lapsi siis tietää, ettei perusasioista ole pulaa, vaikkei kaikkea lapsen toivomaa ostetakaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun jotkut kommentoi, ettei ole lasten ja teinien asia tietää mitään kuukausibudjetista:
Meillä on kotona opetettu jo 3 v lapselle, että vanhemmat saavat työssä käymisestä palkkaa eli rahaa. Ja on kerrottu, että sillä rahalla maksetaan ensin asumiskulut ja kotiin liittyvät asiat kuten vesi ja sähkö. Ostetaan ruokaa, lääkkeitä, vaatteita ja bensaa autoihin. Ja sitten osa menee säästöön, kun myöhemmin tarvitsee ostaa jotakin isompaa kuten vaikka pyykinpesukone tai uusi auto. Ja sitten on se pienempi summa, josta ostetaan lelut ja muut mukavat jutut. Ei pienen lapsen tarvitse tarkkoja summia tietää, mutta lapsikin voi hahmottaa sen, mihin kaikkeen rahaa menee.
Ehkä olen hirviöäiti, mutta olen opettanut lapselle senkin, että omaisuutta on kohdeltava nätisti. Suoraan olen lapselle sanonut, että omia vaatteita ei saa rikkoa tai esimerkiksi venyttää pilalle, koska silloin niitä ei voida myydä eteenpäin muiden perheiden laps
Tässäkin on varmasti merkitystä sillä miten asioista puhuu. Minä olin lapsena todella ahdistunut, kun äiti aina itki että nyt on taas rahat loppu ja seuraavat 2 viikkoa pitää elää viidellä eurolla, mistähän nyt saadaan ruokaa ja kukaan ei muuten sitten pyydä kaupasta yhtään mitään. Tällaista puhetta ei ole lapsen tarkoitus kuulla, koska perheen taloudellinen selviäminen ei ole lapsen vastuulla.
Mielestäni tämä oli se kaikista kamalin asia köyhässä lapsuudessa. Pelko siitä selvitäänkö edes hengissä, kun kaikki rahat on taas menneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä, kun jotkut kommentoi, ettei ole lasten ja teinien asia tietää mitään kuukausibudjetista:
Meillä on kotona opetettu jo 3 v lapselle, että vanhemmat saavat työssä käymisestä palkkaa eli rahaa. Ja on kerrottu, että sillä rahalla maksetaan ensin asumiskulut ja kotiin liittyvät asiat kuten vesi ja sähkö. Ostetaan ruokaa, lääkkeitä, vaatteita ja bensaa autoihin. Ja sitten osa menee säästöön, kun myöhemmin tarvitsee ostaa jotakin isompaa kuten vaikka pyykinpesukone tai uusi auto. Ja sitten on se pienempi summa, josta ostetaan lelut ja muut mukavat jutut. Ei pienen lapsen tarvitse tarkkoja summia tietää, mutta lapsikin voi hahmottaa sen, mihin kaikkeen rahaa menee.
Ehkä olen hirviöäiti, mutta olen opettanut lapselle senkin, että omaisuutta on kohdeltava nätisti. Suoraan olen lapselle sanonut, että omia vaatteita ei saa rikkoa tai esimerkiksi venyttää pilalle, koska silloin nii
Äitisi sitten siis käytti päälle 1000€ ekan kahden viikon aikana kun loppu kuuksi oli 5€. Menikö päihteisiin? Jos ei niin aivan sekopäistä rahan käyttöä sitten muilta osin.
Terveisin itsekin köyhä
Yhden lapsen yksinhuoltajana minimituilla on käytettävissä vuokran sähkön ja lääkkeiden jälkeen useita satasia viikossa. Että jos jonkun äiti itkee että viitonen käytettävissä kahdeksi viikoksi niin mikään selitys tuolle rahapulalle ei kestä päivänvaloa
En halua että lahjani menevät som Puille. Niille pitäisi olla ihan tarpeeksi että heidän elämisensä kustannetaan täällä kokonaan.
No mitä sitten voi toivoa tässä nyky suomessa kun kaikilla on puhelin ja pelit, pitääkö toivoa villasukat tai muki jossa karkkia?
Suuria unelmia voi toivoa, joskus ne voi toteutua.
Siis tämä! Meillä 12-vuotias toivoo kahta avaimenperää ja yhtä pehmolelua. Ja nämäkin hänen piti keksimällä keksiä. On helppo olla toivomatta mitään, kun tarpeet on aina täytetty ja pidetty huoli, että lapsella on itselleen mieluisa harrastus ja ne tarpeeseen ostetut jutut on lapsesta kivoja eikä vain juuri ja juuri täytä sitä tarvetta. (Tarkoitan tällä siis sitä, että kun ostetaan lapselle huppari tarpeeseen, ostetaan lapsesta kiva huppari eikä vain jotain joka lämmittää, mutta on lapsesta ruma.)
Itse olin keskiluokkaisen perheen lapsi, mutta minulla oli aina isot toiveet. Harvemmin niitä sain. Mutta joka vuosi yritin toivoa jotain hienompaa ja kivempaa, kun yleensä sain vain sen tarvittavan minimin.