Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joululahjakeräysten toiveet, kun en itse omillekaan lapsille/kummilapsille ostaisi noin kalliita lahjoja
17.11.2025 |
Katselin tämän vuoden toiveita ohi kävellessäni. 2-vuotiaalle toivottiin 50 e lahjakorttia S-ryhmään, toisaalla teini kaipasi iPhonea ja toinen teini erään pelikonsolin uusinta mallia.
Eikö kukaan sano näille lapsille ja nuorille, että ovat todella isoja lahjatoiveita? Edes omalle lapselle en osa mitään satojen eurojen lahjoja, eikä kummilapsille ole meillä ollut koskaan tapana ostaa mitään 50 euron lahjoja (eikä meidän lapsen kummeillakaan ole ollut, enkä sellaista odota). Ja kyllä, meillä lapsi selaa lelulehteä usein ja osoittaa haluavansa sieltä vaikka mitä, mutta ei lapsi kaikkea toivomaansa saa. Lapselle on luvassa yksittäinen kalliimpi lahja ja pari pienempää pakettia.
Toisekseen noissa keräyksissä mietityttää se, menevätkö lahjat edes oikeasti lapsille ja teineille. Vai onko niin, että sen 2 v:n lahjakortilla vanhemmat ostaa itselleen jotain tai meneekö puhelimet ja konsolit myyntiin, jotta summalla saa muuta. En todellakaan vannoisi, että nuo toivelahjat oikeasti päätyvät lapsille ja nuorille.
Kommentit (140)
Se nyt on ainakin selvää, että 2-vuotias ei itse toivo minkään kaupan lahjakorttia. Sen ikäinen ei osaa oikeasti toivoa vielä yhtään mitään. Jos sille avataan lelukuvasto nenän eteen, tökkää sormella jotain kuvaa ja puolen tunnin päästä jotain toista kuvaa jne., eikä todellakaan jouluna muista, mitä on "toivonut".
Vauvojen ja taaperoikäisten toiveet noihin keräyksiin tulevat aina vanhemmilta ja lahjakorttien kohdalla varmasti käy usein niin, että vanhempi käyttää summan omiin juttuihinsa. Joku ehkä ostaa ruokaa, mikä on tietysti ok, mutta varmasti moni ostaa ihan vaan itselleen jotain, mihin ei muuten ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lahja olisi sitten sopiva toive? Täytyykö köyhien perheiden lasten toivoa vain käyttövaatteita ja jonkun vanhoja leluja vai saako kerrankin toivoa jotain uutta ja ihan omaa?
Niin, aika huvittavaa loukkaantua kun "mä en noin kalliita pysty ostamaan". No ei ole pakko.
Pienituloisten tai juuri ja juuri keskituloisen en olettaisikaan osallistuvan. Sitä lelukrääsää pystyy ne vanhemmat itsekin ostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lahja olisi sitten sopiva toive? Täytyykö köyhien perheiden lasten toivoa vain käyttövaatteita ja jonkun vanhoja leluja vai saako kerrankin toivoa jotain uutta ja ihan omaa?
Niin, aika huvittavaa loukkaantua kun "mä en noin kalliita pysty ostamaan". No ei ole pakko.
Pienituloisten tai juuri ja juuri keskituloisen en olettaisikaan osallistuvan. Sitä lelukrääsää pystyy ne vanhemmat itsekin ostamaan.
Miksei "lelukrääsä" riitä? Miksi pitää olla joku älytön monen sadan euron lahja?
Vierailija kirjoitti:
Epärehellisyys näissä on se suurin mutta. Moni varmasti voisi tuntemalleen lapselle ostaa kalliimmankin lahjan, kun voi olla suhteellisen varma, että se lahja oikeasti menee sille muksulle käyttöön.
Näissähän ei mitenkään voi tietää meneekö se suoraan myyntiin tai esimerkiksi vanhemmalle itselle käyttöön. Toki en tiedä näistä käytännöistä, mutta olettaisin kuitenkin, että jonkinlainen varmuus järjestäjällä on siitä, että lapsi on edes olemassa, eikä siellä vaan jotkut huijarit lisäile toiveita?
Osassa keräyksiä lahjoja tulee niin paljon, että niitä jaellaan myös ulkopuolisille. Itse asioin sossun kanssa erään vuoden aikana, ja sieltä tuli joulukuussa käsky tulla hakemaan vahtimestarilta jotain. Minua odotti järjetön lahjavuori lapsilleni! Harmi vain, että mikään niistä ei ollut sellaista, mitä olisin voinut antaa heille (molemmat autisteja, hyvin rajatut kiinnostuksenkohteet ja pukeutuminen ym.)...annoin lelut eteenpäin hyväntekeväisyyteen, jonne niitä viedessäni paikalla oli myös saajia- musliminaisia. Joulukeräyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epärehellisyys näissä on se suurin mutta. Moni varmasti voisi tuntemalleen lapselle ostaa kalliimmankin lahjan, kun voi olla suhteellisen varma, että se lahja oikeasti menee sille muksulle käyttöön.
Näissähän ei mitenkään voi tietää meneekö se suoraan myyntiin tai esimerkiksi vanhemmalle itselle käyttöön. Toki en tiedä näistä käytännöistä, mutta olettaisin kuitenkin, että jonkinlainen varmuus järjestäjällä on siitä, että lapsi on edes olemassa, eikä siellä vaan jotkut huijarit lisäile toiveita?
Osassa keräyksiä lahjoja tulee niin paljon, että niitä jaellaan myös ulkopuolisille. Itse asioin sossun kanssa erään vuoden aikana, ja sieltä tuli joulukuussa käsky tulla hakemaan vahtimestarilta jotain. Minua odotti järjetön lahjavuori lapsilleni! Harmi vain, että mikään niistä ei ollut sellaista, mitä olisin voinut antaa heille (mol
Miksei uslimit saisi myös saada lahjoja? Kyllä heidänkin lapsensa niitä tarvitsee. Suurin osahan noista lahjoista menee heille, koska he on eniten köyhät suomessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille teineille voisi hommata keräyksen kautta kesätyön jolla teini sitten tienaa itse sen iPhonen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lahja olisi sitten sopiva toive? Täytyykö köyhien perheiden lasten toivoa vain käyttövaatteita ja jonkun vanhoja leluja vai saako kerrankin toivoa jotain uutta ja ihan omaa?
Niin, aika huvittavaa loukkaantua kun "mä en noin kalliita pysty ostamaan". No ei ole pakko.
Pienituloisten tai juuri ja juuri keskituloisen en olettaisikaan osallistuvan. Sitä lelukrääsää pystyy ne vanhemmat itsekin ostamaan.
Tämä on tosi yleinen kommentti ja pari vuotta sitten joku lahjoja kerännyt taho ärähti samaa (kun toiveita arvosteltiin), että ei tarvii pienituloisten osallistua! Että haluavat firmoja ja varakkaita lahjoittajiksi.
Ehkä olen sitten naiivi, mutta en usko että Suomessa on niin suurta määrää hyvää tulosta tahkovaa firmaa, että siitä riittäisi jokaiselle toivojalle oma sponsori. Ts. merkkihupparin olisi voinut saada, mopoautoa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä pitäisi olla joku raja max. 100e/lahja. 2v ei osta itse mitään, joten vanhemmat käyttäisivät rahan, ostaisin vaikka kurkkumopon.
Vierailija kirjoitti:
Niille teineille voisi hommata keräyksen kautta kesätyön jolla teini sitten tienaa itse sen iPhonen.
Loistava idea, mutta yksityishenkilönä on helpompi ostaa 100 euron lahja kuin järjestää kesätyö. Ja edelleenkin, hyvin harva toivoo mitään niin hölmön kallista kuin uutta iPhonea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne näitä lahjakeräysasioita käytännössä mitenkään. Sanoisin vain, että lapsen ja nuoren ei ole väärin toivoa. Nuori voi hyvin tietää, että kalliin puhelimen saaminen ei ole mahdollista - toivominen on kuitenkin luvallista ja osa normaalia nuoren ajattelua. Onhan sitä heillä ja meillä muutenkin.
Sori, mutta en tajua tällaista ajattelutapaa ollenkaan. Totta kai mielessään toivoa ja unelmoida saa mistä vaan. Mutta kun toive kirjoitetaan ylös, tässä pyydetään lahjaa tuntemattomalta lahjoittajalta. Pikkulapsi voi vielä kuvitella joulupukin olevan asialla, mutta teini (joilla ne superkalliit toiveet yleensä on) tietää kyllä jo, että sen lahjan maksaa joku tuntematon ihminen.
Nämä keräykset eivät ole ikinä olleet mitään "köyhä lapsi saa kerrankin toivoa kuuta taivaalta" -juttuja, joten lapsille tehdään valtava karhunpalvelus, jos sitä heille sellaisena markkinoidaan. Keräysten pointti on aina ollut kerätä lahjoja lapsille, jotka eivät välttämättä saa yhtään lahjaa. Piste. Lahjoittajat eivät ole miljonäärejä, vaan ihan tavallisia ihmisiä, usein pienituloisia itsekin. Normaalihintainen lahja oli alunperin koko homman pointti.
Pienituloisten ei tarvi omista vähistään laittaa. Suomessa köyhyys on suhteellista, harvemmin absoluuttista.
Tätä on nyt toistettu jo tosi monessa viestissä, että ikään kuin loukkaannutaan, kun minulla pienituloisena ei ole varaa antaa näin kalliita lahjoja. Kumpi olikaan tässä se pointti, lahjansaajan ilo, vai lahjanantajalle olo että annoin jota itse haluan antaa?
Mistä lähtien hyväntekeväisyys on ollut pienituloisten lahjoittajien juttu? On ihmisiä joille 200 tai 400 euron lahjan ostaminen ei ole summa eikä mikään. Antaa sellaisten osallistua.
Ja ei tarvitse loukkaantua että minä en pystynyt. On paljon kohteita jotka ottaa pieniä lahjoituksia vastaan, ihan ympäri vuoden.
"Miksei muslimit voisi saada lahjoja?"
Koska he eivät sitä vietä.
Eivät kristitytkään juhli Id-juhlaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa tää pokkari! Tää hyvin selittää sitä osattomuutta, joka ajaa huonolle tielle. Jos nää nuoret sitten kerran elämässä jouluna haluaa samaa kuin kaikilla muilla, niin täällä haukutaan. No, turha itkeä Kun Suomessa kohta sama tilanne kun Ruotsissa.
Jaan itse näitä lahjoja ja nämä muualta tulleiden lapset on niitä kiitollisimpia ja avaa jo heti hakiessa paketit. Ei Malta jouluun odottaa, niin onnellisia ovat!
Silläkö se huono-osaisuuden kierre katkeaa, että saa yhtenä jouluna tuntemattomalta kalliin pelikonsolin/kengät/mitä tahansa?
Ymmärrän tarpeen kuulua joukkoon, mutta tuo on kyllä ihan väärä lähestymistapa mielestäni.
Vanhemmat vaihtaa ne viinaan ja huumeisiin, nähty on. Pitäisi ehdottomasti kieltää tuollaiset todella kalliit lahjat.
Voi jäädä lahjasaalis vähän pieneksi, jos antajien pitää laittaa satoja euroja kiinni tuntemattoman lahjaan. Työttömyys on kymmenessä prosentissa, kulutus ennätysmatalalla, josset ole huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epärehellisyys näissä on se suurin mutta. Moni varmasti voisi tuntemalleen lapselle ostaa kalliimmankin lahjan, kun voi olla suhteellisen varma, että se lahja oikeasti menee sille muksulle käyttöön.
Näissähän ei mitenkään voi tietää meneekö se suoraan myyntiin tai esimerkiksi vanhemmalle itselle käyttöön. Toki en tiedä näistä käytännöistä, mutta olettaisin kuitenkin, että jonkinlainen varmuus järjestäjällä on siitä, että lapsi on edes olemassa, eikä siellä vaan jotkut huijarit lisäile toiveita?
Osassa keräyksiä lahjoja tulee niin paljon, että niitä jaellaan myös ulkopuolisille. Itse asioin sossun kanssa erään vuoden aikana, ja sieltä tuli joulukuussa käsky tulla hakemaan vahtimestarilta jotain. Minua odotti järjetön lahjavuori lapsilleni! Harmi vain, että mikään niistä ei ol
Tänä vuonna paljon myös bangladeshilaisia saajissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa tää pokkari! Tää hyvin selittää sitä osattomuutta, joka ajaa huonolle tielle. Jos nää nuoret sitten kerran elämässä jouluna haluaa samaa kuin kaikilla muilla, niin täällä haukutaan. No, turha itkeä Kun Suomessa kohta sama tilanne kun Ruotsissa.
Jaan itse näitä lahjoja ja nämä muualta tulleiden lapset on niitä kiitollisimpia ja avaa jo heti hakiessa paketit. Ei Malta jouluun odottaa, niin onnellisia ovat!
Silläkö se huono-osaisuuden kierre katkeaa, että saa yhtenä jouluna tuntemattomalta kalliin pelikonsolin/kengät/mitä tahansa?
Ymmärrän tarpeen kuulua joukkoon, mutta tuo on kyllä ihan väärä lähestymistapa mielestäni.
Ainakin se huono-osaisuuden tunne väistyy moneksi kuukaudeksi. Se on aika paljon. Voihan se muisto tästä kantaa aika pitkälle.
Minä olin tosi köyhä lapsena. Parhaita joululahjoja oli mm hiustenkuivaaja. Kyllä mä muistan sen vieläkin, nyt olen 50 vuotias. Sain jotain sellaista, minkä kehtasi ääneen sanoa kavereille joulun jälkeen. Se hiustenkuivaaja oli mulla opiskelijanakin. :D Ja se oli tosi harvinaista että sain ylipäätään mitään, joulu oli ainoa aika, kun sain jotain uutta. Ei mulle ostettu edes uusia vaatteita koskaan. Parhaat (eli kalliit) lahjat tuli jouluna, ja muilta kuin omilta köyhiltä vanhemmilta.
Tavallaan tajuan, että jouluna joku teini pyytää kallista lahjaa, jos se on ainoa tilaisuus pyytää yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epärehellisyys näissä on se suurin mutta. Moni varmasti voisi tuntemalleen lapselle ostaa kalliimmankin lahjan, kun voi olla suhteellisen varma, että se lahja oikeasti menee sille muksulle käyttöön.
Näissähän ei mitenkään voi tietää meneekö se suoraan myyntiin tai esimerkiksi vanhemmalle itselle käyttöön. Toki en tiedä näistä käytännöistä, mutta olettaisin kuitenkin, että jonkinlainen varmuus järjestäjällä on siitä, että lapsi on edes olemassa, eikä siellä vaan jotkut huijarit lisäile toiveita?
Osassa keräyksiä lahjoja tulee niin paljon, että niitä jaellaan myös ulkopuolisille. Itse asioin sossun kanssa erään vuoden aikana, ja sieltä tuli joulukuussa käsky tulla hakemaan vahtimestarilta jotain. Minua odotti järjetön lahjavuori
Bangladeshilaisista 90 prossaa on muslimeja. He eivät vietä joulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne näitä lahjakeräysasioita käytännössä mitenkään. Sanoisin vain, että lapsen ja nuoren ei ole väärin toivoa. Nuori voi hyvin tietää, että kalliin puhelimen saaminen ei ole mahdollista - toivominen on kuitenkin luvallista ja osa normaalia nuoren ajattelua. Onhan sitä heillä ja meillä muutenkin.
Sori, mutta en tajua tällaista ajattelutapaa ollenkaan. Totta kai mielessään toivoa ja unelmoida saa mistä vaan. Mutta kun toive kirjoitetaan ylös, tässä pyydetään lahjaa tuntemattomalta lahjoittajalta. Pikkulapsi voi vielä kuvitella joulupukin olevan asialla, mutta teini (joilla ne superkalliit toiveet yleensä on) tietää kyllä jo, että sen lahjan maksaa joku tuntematon ihminen.
Nämä keräykset eivät ole ikinä olleet mitään "köyhä lapsi saa kerrankin toivoa kuuta taivaalta" -jutt
Lähinnä kyse on kai siitä että ihmetellään ahneutta, että pitäisi saada jotain 200-400 euron lahjoja vaikka eihän sellaisia muutkaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lahja olisi sitten sopiva toive? Täytyykö köyhien perheiden lasten toivoa vain käyttövaatteita ja jonkun vanhoja leluja vai saako kerrankin toivoa jotain uutta ja ihan omaa?
Niin, aika huvittavaa loukkaantua kun "mä en noin kalliita pysty ostamaan". No ei ole pakko.
Pienituloisten tai juuri ja juuri keskituloisen en olettaisikaan osallistuvan. Sitä lelukrääsää pystyy ne vanhemmat itsekin ostamaan.
Miksei "lelukrääsä" riitä? Miksi pitää olla joku älytön monen sadan euron lahja?
Koska sitä krääsää ON JO. Siihen on kaikilla varaa. Tai koska teinit ei enää leiki leluilla ylipäätään, kaikilla teineillä toiveet alkaa olla kalliin puoleisia, ehkä siksi?
Suomessa köyhyys on suhteellista, ehkä se tässä näkyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen lahja olisi sitten sopiva toive? Täytyykö köyhien perheiden lasten toivoa vain käyttövaatteita ja jonkun vanhoja leluja vai saako kerrankin toivoa jotain uutta ja ihan omaa?
Niin, aika huvittavaa loukkaantua kun "mä en noin kalliita pysty ostamaan". No ei ole pakko.
Pienituloisten tai juuri ja juuri keskituloisen en olettaisikaan osallistuvan. Sitä lelukrääsää pystyy ne vanhemmat itsekin ostamaan.
Miksei "lelukrääsä" riitä? Miksi pitää olla joku älytön monen sadan euron lahja?
Miksi pitää saada antaa lelukrääsää jos lahjan saaja ei sitä tarvitse, tai toivo?
Alue: Aihe vapaa
Silläkö se huono-osaisuuden kierre katkeaa, että saa yhtenä jouluna tuntemattomalta kalliin pelikonsolin/kengät/mitä tahansa?
Ymmärrän tarpeen kuulua joukkoon, mutta tuo on kyllä ihan väärä lähestymistapa mielestäni.