Lue keskustelun säännöt.
miksi joku inhoaa kosketusta?
10.11.2025 |
ihan mielenkiinnosta kysyn, kun tuli kaverin kanssa puhetta asiasta. Hän kertoi inhoavansa kosketusta, siis sitä että joku koskee häneen, ei itsekään kosketa muita. En asiasta sen enempää kysellyt, mutta ilmeisesti aika harvinaista on. Jäin vain miettimään, miltä tuo kosketus siis tuntuu ihmisestä, joka sitä inhoaa..vaikka jokin kättely, halaaminen tms.?
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. MIten kosketusta inhoavalta sujuu seksi? Onko se välttämätön paha silloin?
Jos kyseessä on mies, pelkkää rynkytystä ilman esileikkiä tai tunnetta tai edes kiinnostusta siitä toisesta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä aikuisten ihmisten ei tarvitse kosketella toisiaan ollenkaan. Ainoastaan oman kumppanin.
Jotkut on tästä eri mieltä ja se joskus ahdistaa. Miksi vängätä vastaan? Ketään ei saa koskea ilman lupaa. Tuollaiset ystävyydet ja sukulaiset jää, jotka tunkee iholle huohottamaan.
Sellainen on ongelma, koska sinä olet vähemmistössä, ja vaatimuksesi noudattaminen tekee muille normaalin elämän vaikeaksi. Et itse hahmota, miten paljon pyydät. Samalla rankaiset muita niin kovalla kädellä, että ei tule mieleesi, miten suuren erivapauden siinä otat. Ne ihmiset ovat sinun kanssasi haaskanneet elämästään satoja ja tuhansia tunteja ihan turhaan, koska et ole sitoutunut heihin itse. He olisivat voineet käyttää sen ajan luoden suhteita ihmisiin, jotka sitoutuvat takaisin, ja joissain tilanteissa siitä voi olla kiinni henki, terveys ja tulevaisuus. Mutta sen lisäksi sinulle heidän investointinsa sinuun ei merkkaa mitään. He eivät merkkaa mitään. Et ehkä ole hullu, mutta et normaalikaan.
Vierailija kirjoitti:
Jääkö kosketusta inhoavan kumppani ilman hellyyttä?
jää ja kaikkea muutakin yhteenkuuluvuutta tai positiivisia tunteita suhteessa.
Onko jollekulle käynyt sitten niin, että on alkanut pitämään kosketuksesta vaikka sitä ensin inhoaisikin?
Te kosketusta inhoavat, oletteko tietoisia oksitosiinista ja siitä, että syystä tai toisesta elimistönne ei kaipaa oksitosiinia? Tai teillä on pysyvä vaje kosketuksen puuttumisen takia. En syyllistä, ymmärrän kyllä jollakin tasolla kosketuksen inhoamisen. En siedä itse kutittamista, se saa minut vihaiseksi, ärtyneeksi. Enemmän kuin oletan olevan normaalia.
"Oksitosiini on hormoni, jota kutsutaan myös rakkaushormoniksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri todennäköisyys, että on lapsena tullut pahoinpidellyksi. Esim. oma puolisoni ei pidä juurikaan kosketuksista. Ja hän on lapsena saanut tukistuksia ym. pieniä fyysisiä pahoinpitelyitä ainakin isältään, epäilen että myös äidiltään.
Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?
Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon. Olisi kauheaa, jos en saisi halata lapsiani, tai lohduttaa työkaveria halauksella, jos hänellä on vaikeaa. Tai jos en saisi koskettaa mieheni kättä tai hiuksia ja hän työntäisi minut tylysti pois. Tulisi ihan valtavan hylätty olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epämukavalta, teennäiseltä, tarpeettomalta, tungettelevalta.
Itse en voi ymmärtää miksi kukaan tykkäisi muiden koskettelusta. Puolisolta ja lapsilta ok, mutta muut pitäkööt käpälänsä erossa.
Itsekin olet antanut tuntemattoman koskettaa, vai tunsitko puolisosi lapsuudestasi asti?
Vierailija kirjoitti:
Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?
Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon. Olisi kauheaa, jos en saisi halata lapsiani, tai lohduttaa työkaveria halauksella, jos hänellä on vaikeaa. Tai jos en saisi koskettaa mieheni kättä tai hiuksia ja hän työntäisi minut tylysti pois. Tulisi ihan valtavan hylätty olo.
Suret sitä, mitä et itse saisi. Voisit myös ilolla kunnioittaa toisten ihmisten rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä yritän kauheasti ymmärtää. Itse en tykkää siitä, että kaulaani tai korviani suudellaan. Tulen ihan säikyksi ja kutian ja kammoksun ajatustakin siitä. Voisiko yleinen kosketuksen pelko tai inho tuntua jokseenkin samalta kuin mun kaulasuudelmakammo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkö kosketusta inhoavan kumppani ilman hellyyttä?
jää ja kaikkea muutakin yhteenkuuluvuutta tai positiivisia tunteita suhteessa.
Ei kokonaan. Seurustelin vuosia henkilön, joka ei pitänyt kosketuksesta, kanssa. Koin kyllä paljonkin yhteenkuuluvuuden tunteita ja todellakin rakkautta, positiivisia tunteita tietenkin. Mutta kyllä minulle hellyyden ja kosketuksen puute oli yksi ratkaiseva tekijä, etten halunnut jatkaa suhdetta. Ajatus loppuelämästä ilman halauksia, hellää kosketusta, lusikassa nukkumista, sylissä istumista tuntui liian ankealta. Olisin jopa kestänyt senkin, mutta oli muutakin, jota en voinut ohittaa. Kumppani oli asperger, minä normo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. MIten kosketusta inhoavalta sujuu seksi? Onko se välttämätön paha silloin?
Eipä ole seksikään kiinnostanut 14 vuoteen.Enää ei kaipaa kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miten se seksi siis voi onnistua, jos ei tykkää koskettamisesta, häh???? Voiko joku kosketuskammoinen kertoa?
Hyvin helposti. Panen mutten paijaa. Tiedä ero
Kauankohan MUIJA suostuu olemaan joku pumpattava muovinen seksinukke. Lähtee varmaan kävelemään ihan pian eikä taaksensa katso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon.
Olet kuvottava. Mitä helvettiä asialla on sinulle väliä, jos ne muut ovat tyytyväisiä elämäänsä? Sinut pitäisi todellakin pakottaa tilanteeseen, jossa et saisi kosketusta lainkaan, niin ehkä alkaisit ymmärtää, että ihmisten pitää saada elää haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa ei koskettu muutoin kuin lyömällä.
Mulla sama. Vanhemmat eivät suostuneet ottamaan syliin eikä edes halaamaan. Käskivät aina mennä muualle kiehnäämään. Kuritusväkivalta isältäni oli ainoa fyysinen kontakti. Äitini ei tuohon puuttunut, vaikka sitä tapahtui hänen silmiensä edessä, ja vaikka minä huusin ja itkin pelosta ja kivusta.
Nyt olen 40+ ja valinnut yksinelämisen jo vuosia sitten. Haliminen ym. fyysinen läheisyys on aina tuntunut oudolta, vieraalta ja epämukavaltakin, niin olen todennut yksin olemisen olevan helpompaa. Eipä kenenkään tarvitse kärvistellä kanssani.
Ihmiset eivät aina ymmärrä kuinka traumatisoituneita jälkeläisiä tuottavat maailmaan omilla kasvatusmetodeillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?
Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon. Olisi kauheaa, jos en saisi halata lapsiani, tai lohduttaa työkaveria halauksella, jos hänellä on vaikeaa. Tai jos en saisi koskettaa mieheni kättä tai hiuksia ja hän työntäisi minut tylysti pois. Tulisi ihan valtavan hylätty olo.
Suret sitä, mitä et itse saisi. Voisit myös ilolla kunnioittaa toisten ihmisten rajoja.
Ilolla kunnioittaa rajoja? No joo, jos kyseessä on joku satunnainen tuttavuus, niin ookoo. Ei mun kaikkia ole tarve halata ja koskettaa. Mutta parisuhteeseen en ikimaailmassa alkaisi kosketuksen vihaajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Te kosketusta inhoavat, oletteko tietoisia oksitosiinista ja siitä, että syystä tai toisesta elimistönne ei kaipaa oksitosiinia? Tai teillä on pysyvä vaje kosketuksen puuttumisen takia. En syyllistä, ymmärrän kyllä jollakin tasolla kosketuksen inhoamisen. En siedä itse kutittamista, se saa minut vihaiseksi, ärtyneeksi. Enemmän kuin oletan olevan normaalia.
"Oksitosiini on hormoni, jota kutsutaan myös rakkaushormoniksi."
Oletko itse tietoinen kuinka typerä kysymyksesi on? Henkilö joka ei pidä kosketuksesta, ei pidä siitä _koska ei saa siitä mitään positiivista_. Sama kuin ihmettelisi että eikö ihminen, jolle tulee vain huono olo alkoholista, ymmärrä nousuhumalan euforiaa. Ei, koska ei siitä sellaista saa.
Eli rautalangasta: kaikki eivät saa kosketuksesta oksitosiinia, ja se lienee myös iso syy siihen miksi he (/me) eivät (kaikesta) kosketuksesta tykkää.
Ylipäätään niin hirveää demonisointia erilailla kokevia kohtaan tässä ketjussa, että kyllä ne mielenterveyden ongelmat on ihan jossain muualla kuin meissä.
Kouluttauduin lähihoitajaksi keski- iässä, yt- neuvotteluiden jälkeen, pitkältä uraltani, Te- toimiston kehoituksesta. Työharjoitteluissa huomasin, että.inhoan kosketella vieraita ihmisiä. Inhosin siivota ulosteita, kaikenlaista lähikosketusta. Olisin ollut hyvä siivooja tai keittiöhenkilökuntaa, mutta lähihoitajan koulutuksesta johtuen aina minut tungetaan lähihoitajan töihin. Nyt onneksi työttömänä, koska alueilla on säästöt. Pääsen onneksi vuoden päästä eläkkeelle. Minä inhoan kosketella vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?
Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon. Olisi kauheaa, jos en saisi halata lapsiani, tai lohduttaa työkaveria halauksella, jos hänellä on vaikeaa. Tai jos en saisi koskettaa mieheni kättä tai hiuksia ja hän työntäisi minut tylysti pois. Tulisi ihan valtavan hylätty olo.
Mitä toisen lohdutusta se on, jos se palvelee vain sinun omia tarpeitasi? Kuulostat itsekkäältä, jos vain sinun tarpeillasi on väliä.
Pidin koskettelusta ollessani ihastunut, mutta näin jälkeenpäin ajatellen kyllä se olisi ajan myötä ihastuksen laannuttua varmasti palannut enemmän normaaliksi ja en olisi enää koskettelusta kauheasti innostunut. Inhoan myös synttäreitä ja kaiken maailman kissanristijäisiä ja lahjojen hankkimista. Yksin kun on niin ei tarvitse moisista stressata.