Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miksi joku inhoaa kosketusta?
10.11.2025 |
ihan mielenkiinnosta kysyn, kun tuli kaverin kanssa puhetta asiasta. Hän kertoi inhoavansa kosketusta, siis sitä että joku koskee häneen, ei itsekään kosketa muita. En asiasta sen enempää kysellyt, mutta ilmeisesti aika harvinaista on. Jäin vain miettimään, miltä tuo kosketus siis tuntuu ihmisestä, joka sitä inhoaa..vaikka jokin kättely, halaaminen tms.?
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?
Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon. Olisi kauheaa, jos en saisi halata lapsiani, tai lohduttaa työkaveria halauksella, jos hänellä on vaikeaa. Tai jos en saisi koskettaa mieheni kättä tai hiuksia ja hän työntäisi minut tylysti pois. Tulisi ihan valtavan hylätty olo.
Suret sitä, mitä et itse saisi. Voisit myös ilolla kunnioittaa toisten ihmisten rajoja.
Voi, mutta kosketuksen ja hellyyden puute on valtava puuttuva osanen parisuhteessa. Hellyys on tärkeämpää kuin seksi, joka jää useimmilla pareilla pois jossakin vaiheessa vanhetessa. Jos ei ole hellyyttä, ei ole kyllä mitään. Minun mielestäni.
Neurotyypilliseltä suhteeseen lähteminen olisi henkilökohtainen uhraus. Vähän kuin lupaisit olla syömättä suklaata tai juomatta olutta loppuelämäsi - kunnioittaaksesi toisen rajoja. Useimmat meistä päättävät kunnioittaa toisen rajoja ihan vain kaverina sitten, ei kumppanina.
Ketään ei voi pakottaa, eikä kenenkään tarvitsee joustaa rajoistaan. Assin kannattaa etsiä kumppania kaltaisestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni inhoaa kosketusta, häntä hakattiin kun hän oli lapsi ja teini, yhdistää kosketuksen alitajuisesti mielessään siihen kipuun joka siitä silloin aikoinaan tuli.
Kosketusterapialla siitä päässee irtikin paremmin kuin millään puhumisella? Pystyykö itse koskettamaan muita kuitenkin, vai onko koko tunneaistimaailma sopimattomien listalla?
Minulla on hevonen, joka pelkää kosketusta myös. On todella vaikeaa saada se muuttamaan ajatteluaan asiasta, mutta sehän ei edes yhtään ymmärrä, miksi se on muinoin oletettavasti hakattu autoon, arka ja varautunut se oli jo ennen sitä. Ihmiset vain ovat sen mielestä täysin mielettömiä olentoja, jotka tekevät huvikseen pahaa hevosille. No, joku aina onkin, mutta kun ei ole erottelukykyä. Trauma tuhoaa sen. Yksikin outo ja uusi liike, ja hevonen on seinillä. Vain sellaiset asiat ovat siedettäviä, jotka se on jo päättänyt turvallisiksi, ja asiat tehdään rituaalien kautta. Vähitellen se alkaa nauttia kosketuksesta rituaalien kautta, mutta perimmäinen epäluottamus, en tiedä poistuuko se koskaan. Jopa hevonen kuitenkin tekee itse töitä päättäesään, että joku asia on riittävän ok. Ehkä tällainen omahoito auttaisi ihmisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?
Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon. Olisi kauheaa, jos en saisi halata lapsiani, tai lohduttaa työkaveria halauksella, jos hänellä on vaikeaa. Tai jos en saisi koskettaa mieheni kättä tai hiuksia ja hän työntäisi minut tylysti pois. Tulisi ihan valtavan hylätty olo.
Suret sitä, mitä et itse saisi. Voisit myös ilolla kunnioittaa toisten ihmisten rajoja.
Voi, mutta kosketuksen ja hellyyden puute on valtava puuttuva osanen parisuhteessa.
Tämä biestin kirjoittaja oli siis eri kuin lainattu.
Vierailija kirjoitti:
Te kosketusta inhoavat, oletteko tietoisia oksitosiinista ja siitä, että syystä tai toisesta elimistönne ei kaipaa oksitosiinia? Tai teillä on pysyvä vaje kosketuksen puuttumisen takia. En syyllistä, ymmärrän kyllä jollakin tasolla kosketuksen inhoamisen. En siedä itse kutittamista, se saa minut vihaiseksi, ärtyneeksi. Enemmän kuin oletan olevan normaalia.
"Oksitosiini on hormoni, jota kutsutaan myös rakkaushormoniksi."
Olen tietoinen, mutta onhan tässä 40 vuotta pärjätty ilman. Kamalampaa varmasti sellaiselle, joka kovasti kokee tämän puutteensa eikä syystä tai toisesta saa tarvitsemaansa. En minä osaa läheisyyttä kaivatakaan, kiitollinen vain ettei tarvitse elää pelossa toisen ihmisen takia kuten lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?
En tiennyt sitä, etten pidä suuresta osasta kosketusta, kun ei oikein ollut kokemusta. Kuvittelin vain, että se voisi olla jotain ihanaa. Opin lähinnä sietämään. Suuri syy suhteiden katkeamiseen onkin ollut tuo, etten oikein pidä kosketuksesta, tai pidän vain hyvin valikoidusti.
Olen siis ollut useamman kerran parisuhteessa, pidemmässäkin. Eri ihmiset kyllä koskettavat eri tavoin, eikä se kaikkien kanssa ole yhtä vastenmielistä. Yhden kumppanin tapasin tanssilattialla, hän oli ihanan pehmeä. Seksi hänenkin kanssaan oli sitten tylsää kihnutusta, johon suostuin vain velvollisuudentunnosta. Olisipa pelkkä hidas halailu riittänyt, ja sylkisten suudelmien sijaan poski vasten poskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saamistani kommenteista päätellen tässä ketjussa saavat keskustella vain kosketuksen vihaajat. Muiden kommentteja ja persoonaa haukutaan vialliseksi ja itsekkääksi. Tämä selvä, heippa!
Vierailija kirjoitti:
Te kosketusta inhoavat, oletteko tietoisia oksitosiinista ja siitä, että syystä tai toisesta elimistönne ei kaipaa oksitosiinia?
Mitä sitten?
Oletko tietoinen, että jos et juo viinaa, sinulle ei tule viinanhimo?
Oletko tietoinen, että jos et koskaan syö salmiakkia, et tajua kuinka hyvää se on?
Mitä ihmeen väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?
Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon. Olisi kauheaa, jos en saisi halata lapsiani, tai lohduttaa työkaveria halauksella, jos hänellä on vaikeaa. Tai jos en saisi koskettaa mieheni kättä tai hiuksia ja hän työntäisi minut tylysti pois. Tulisi ihan valtavan hylätty olo.
Suret sitä, mitä et itse saisi. Voisit myös ilolla kunnioittaa toisten ihmisten rajoja.
Voi, mutta kosketuksen ja hellyyden puute on valtava puuttuva osanen parisuhteessa. H
Kuules, ole ihan rauhassa, ei mekään haluta olla sun kanssa suhteessa. Nämä "tämä on enemmistön preferenssi joten kaikki siitä poikkeavat ovat hirviöitä" normot, joille vain omilla halulla on väliä, on niin nähty. Mene koskettelemaan niitä lapsiasi kun ne vielä eivät osaa puolustaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?
Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon. Olisi kauheaa, jos en saisi halata lapsiani, tai lohduttaa työkaveria halauksella, jos hänellä on vaikeaa. Tai jos en saisi koskettaa mieheni kättä tai hiuksia ja hän työntäisi minut tylysti pois. Tulisi ihan valtavan hylätty olo.
Suret sitä, mitä et itse saisi. Voisit myös ilolla kunnioittaa toisten ihmisten rajoja.
Ilolla kunnioittaa rajoja? No joo, jos kyseessä on joku satunnainen tuttavuus, niin ookoo. Ei mun kaikkia ole tarve halata ja koskettaa. Mutta parisuhteeseen en ikimaailmassa alkaisi kosketuksen vihaajan kanssa.
Eikä kukaan ole sua sellaiseen suhteeseen käskenytkään. Aivan turhaan meitä satunnaisia "kosketusallergisia" suret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saamistani kommenteista päätellen tässä ketjussa saavat keskustella vain kosketuksen vihaajat. Muiden kommentteja ja persoonaa haukutaan vialliseksi ja itsekkääksi. Tämä selvä, heippa!
Lol, siinä mainio esimerkki valikoivasta "kuulosta"; ei olekaan enää kivaa kun omat haukut tuleekin takaisin itselle, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan kosketusta. Pidän sitä tarpeettomana, ja mielestäni se rikkoo muodollisen vuorovaikutuksen periaatteita. Jos joku koskettaa minua yllättäen, säikähdän. Halaan äitiäni ja isoäitiäni, muita kättelen silloin, kun tilanne niin vaatii. Muuten en kajoa lajitoveriin missään olosuhteissa. Toivon, ettei minuun koskettaisi edes elvyttämistarkoituksessa.
Eläimiä hoidan ja paijaan oikein mielelläni.
N33
Oletpa tympeän oloinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?
Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon. Olisi kauheaa, jos en saisi halata lapsiani, tai lohduttaa työkaveria halauksella, jos hänellä on vaikeaa. Tai jos en saisi koskettaa mieheni kättä tai hiuksia ja hän työntäisi minut tylysti pois. Tulisi ihan valtavan hylätty olo.
Suret sitä, mitä et itse saisi. Voisit myös ilolla kunnioittaa toisten ihmisten rajoja.
Voi, mutta kosketuksen ja hellyyden puute on valtava puuttuva osanen parisuhteessa. Hellyys on tärkeämpää kuin seksi, joka jää useimmilla pareilla pois jossakin vaiheessa vanhetessa. Jos ei ole hellyyttä, ei ole kyllä mitään. Minun mielestäni.
Neurotyypilliseltä suhteeseen lähteminen olisi henkilökohtainen uhraus. Vähän kuin lupaisit olla syömättä suklaata tai juomatta olutta loppuelämäsi - kunnioittaaksesi toisen rajoja. Useimmat meistä päättävät kunnioittaa toisen rajoja ihan vain kaverina sitten, ei kumppanina.
Ketään ei voi pakottaa, eikä kenenkään tarvitsee joustaa rajoistaan. Assin kannattaa etsiä kumppania kaltaisestaan.
Jokaisen kannattaa etsiä sellainen kumppani, jonka tarvitsee. Se nyt on sanomattakin selvää.
Vierailija kirjoitti:
Saamistani kommenteista päätellen tässä ketjussa saavat keskustella vain kosketuksen vihaajat. Muiden kommentteja ja persoonaa haukutaan vialliseksi ja itsekkääksi. Tämä selvä, heippa!
Heippa itsellesi. Etpä osannut muuta kuin säälitellä muita ja kertoa, että ovat viallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tällainen, ollut jo aika pienenä lapsena. Kättely on neutraalia kuitenkin. Halaaminen varsin epämiellyttävää ja tuntuu tunkeilulta henkilökohtaiseen kuplaani. Minulle koskeminen kuuluu joko sitä välttämättä vaativaan toimitaan kuten lääkärintarkastus tai kampaajakäynti, tai sukupuoliyhdyntään johtavaan esileikkiin. Muuten en halua että minuun kosketaan tai koskea ketään.
Teillä katsotaan tv:täkin sohvan eri päissä istuen, ei koskaan toisiinsa käpertyneinä, koska eihän tuossa tyypillisesti olla etenemässä yhdyntään.
Jepulis. Minäkin kieltämättä ihmettelin tuota "logiikkaa" että seksi ja esileikki ovat ok, mutta muuten ei voi sietää kosketusta?!? On jotenkin kieroutunut tapa ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kosketusta inhoavat, oletteko tietoisia oksitosiinista ja siitä, että syystä tai toisesta elimistönne ei kaipaa oksitosiinia? Tai teillä on pysyvä vaje kosketuksen puuttumisen takia. En syyllistä, ymmärrän kyllä jollakin tasolla kosketuksen inhoamisen. En siedä itse kutittamista, se saa minut vihaiseksi, ärtyneeksi. Enemmän kuin oletan olevan normaalia.
"Oksitosiini on hormoni, jota kutsutaan myös rakkaushormoniksi."
Oletko itse tietoinen kuinka typerä kysymyksesi on? Henkilö joka ei pidä kosketuksesta, ei pidä siitä _koska ei saa siitä mitään positiivista_. Sama kuin ihmettelisi että eikö ihminen, jolle tulee vain huono olo alkoholista, ymmärrä nousuhumalan euforiaa. Ei, koska ei siitä sellaista saa.
Eli rautalangasta: kaikki eivät saa kosketuksesta oksitosiinia, ja se lienee
Yritin viritellä älyllistä pohdiskelua aiheesta, en syyllistää sinua tai ketään, joka ei pidä kosketuksista. Aihe kiinnostaa minua. Pitänee tutkia enemmän. Oletin, että joku älykäs koskeusta inhoava olisi itsekin pohtinut aihetta, koska se on melko keskeinen, mitä tulee kosketukseen ja hellyyteen.
En usko ollenkaan, etteikö kosketusta kaihtava saisi oksitosiinia kosketuksesta. Epäilen, että vastauksesi on mutuilua. Veikkaan, että syy kosketuksen kaihtamiseen on jokin ihon hermojärjestelmän yliherkkyys. Mutta jos tämän voisi ohittaa, oksitosiinia erittyisi. Tai toinen vaihtoehto: että henkilön elimistö ei tarvitse oksitosiinia. Oksitosiiniahan erittyy synnytyksessä ja on hyvin tavallinen läheisyyshormoni.
Keskustelemme tässä myös "kosketuksesta" yleisellä tasolla, erittelemättä sen tarkemmin erilaisia kosketuksia ja niiden voimakkuutta, tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaalin kosketus on ällöttävä. Sitä on vaikea sanoin kuvailla. Se on mies, joka lääppii, mutta johon ei saa koskea. Yök!
Olet sairas. Hakeudu hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kosketusta inhoavat, oletteko tietoisia oksitosiinista ja siitä, että syystä tai toisesta elimistönne ei kaipaa oksitosiinia? Tai teillä on pysyvä vaje kosketuksen puuttumisen takia. En syyllistä, ymmärrän kyllä jollakin tasolla kosketuksen inhoamisen. En siedä itse kutittamista, se saa minut vihaiseksi, ärtyneeksi. Enemmän kuin oletan olevan normaalia.
"Oksitosiini on hormoni, jota kutsutaan myös rakkaushormoniksi."
Oletko itse tietoinen kuinka typerä kysymyksesi on? Henkilö joka ei pidä kosketuksesta, ei pidä siitä _koska ei saa siitä mitään positiivista_. Sama kuin ihmettelisi että eikö ihminen, jolle tulee vain huono olo alkoholista, ymmärrä nousuhumalan euforiaa. Ei, koska ei siitä sellaista saa.
Eli rautalangasta: kaikki
Minä sentään mutuilen sitä, mitä ITSE koen. Sinä sen sijaan tulet tänne kertomaan muille mitä HE kokevat. Ehkä sinäkin voisit vaan sanoa heipat?
Minuun ei koskettu lapsena enkä myöskään muista koskaan istuneeni kenenkään sylissä.
Nuorena ärsytti, kun silloisen seurustelukumppanin kosketus tarkoitti lähes väistämättä seksin hakemista. Minulla on myös kehon taipuisuuteen ja joustavuuteen vaikuttava sairaus, jonka vuoksi tiukka sylihalailu saattoi tuntua nippuun puristamiselta.
Olen yksin viihtyvä introvertti. Ihmisten tapa halata vierastakin kättelyn sijaan tai muu ohimennen koskettelu tuntuu henkilökohtaiselle reviirilleni tunkeutumiselta.
Silittelystä, lempeästä hyväilystä ja hieronnasta kuitenkin tykkään kunhan saan itse valita keneltä ja milloin sitä vastaanotan. Rennossa ja kiireettömässä hetkessä kosketus voi tuntua hyvältä, mutta toisessa tilanteessa samanlainen kosketus tuntuu inhottavalta tökkimiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan kosketusta. Pidän sitä tarpeettomana, ja mielestäni se rikkoo muodollisen vuorovaikutuksen periaatteita. Jos joku koskettaa minua yllättäen, säikähdän. Halaan äitiäni ja isoäitiäni, muita kättelen silloin, kun tilanne niin vaatii. Muuten en kajoa lajitoveriin missään olosuhteissa. Toivon, ettei minuun koskettaisi edes elvyttämistarkoituksessa.
Eläimiä hoidan ja paijaan oikein mielelläni.
N33
Unohdin lisätä, että inhoan syvästi myös omaa kehoani ja fyysisyyttäni kokonaisuudessaan. Se on varmasti osasyy siihen, miksi kavahdan kosketusta.
Syömishäiriö tms. tausta?
Alue: Aihe vapaa
Ai nyt olen sitten jo kuvottava? No sepä kiva. Jos muut ovat tyytyväisiä elämäänsä, jossa eivät hipaisekaan muita ihmisiä, niin by all means. Kunhan varmasti heidän lähipiirinsä on samaa sakkia. Muuten joku jää hellyysvajeeseen, esim. kumppani tai lapsi, mikä on minusta todella surullista.