miksi joku inhoaa kosketusta?

Olen jo rupsahtanut, en halua, että kukaan koskee minua enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te kosketuksen inhoajat olette päätyneet parisuhteeseen ja antaneet siellä toisen ekan kerran koskettaa itseänne? Onko se(kin) tuntunut kauhealta aluksi? Oletteko aidosti oppineet pitämään kumppanin kosketuksesta vai vain sietämään sitä, kun on pakko?

Mä tykkään silittelystä ja hellyydestä, halaamisestakin, ja musta tuntuu kauhean surulliselta, että teitä kosketusallergisia on noin paljon. Olisi kauheaa, jos en saisi halata lapsiani, tai lohduttaa työkaveria halauksella, jos hänellä on vaikeaa. Tai jos en saisi koskettaa mieheni kättä tai hiuksia ja hän työntäisi minut tylysti pois. Tulisi ihan valtavan hylätty olo. 

 

Mitä toisen lohdutusta se on, jos se palvelee vain sinun omia tarpeitasi? Kuulostat itsekkäältä, jos vain sinun tarpeillasi on väliä. 

Tämä vastaaja on varmasti autismin kirjolla, kun hän ei ymmärrä lainkaan vastavuoroisuutta, joka on oleellinen osa parisuhdetta. Hän näkee kyllä oman tarpeensa välttää kosketusta, mutta hän syyttää itsekkääksi sitä, joka kertoo omista tarpeistaan läheisyyteen. Ja kun hän syyttää, hän tekee sen suoraan ja loukkaavasti eli ei ymmärrä ottaa sen tunteita huomioon, jolle vastaa. Autismi ei ole sairaus, vaan pysyvä hermostollinen ominaisuus. Sen kanssa pitää vain oppia elämään, jos puolisonvalinnassa on tällaisen ratkaisun tehnyt. Tai voihan liitosta tietysti erotakin. 

Aamen.

Vaan kun tällaisesta ei kerrota ja näytellään vuodesta toiseen. Ei ole silloin oma valinta se. Kunnes asiat menevät niin pahaksi, että kummatkin on rikki ja vihaa toisiaan.

Sitten tulee ero, joka traumatisoi molemmat.

Pitäisi antaa molemmille puolisoille oikeudet tutustua kumppanin Kantaan. Niin tällaisia käsittämättömiä liittoja, joissa rämmitään ihan itsestäänselvyyksien kanssa suossa ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni inhosi. Sanoi syyksi sen, että lapsena kukaan ei koskenut häneen. Esimerkiksi silittäminen tuntui kuulemma inhottavalta, ihan kuin kivulta. 

Mulla on ollut myös tällainen exä ja oli todella rikkova suhde. Ainoa läheisyys mihin hän kykeni oli seksi. Ja siitäkin hän ryntäsi suoraan suihkuun välittämättä minusta vähääkään. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi.

En ymmärrä yhtälöä kosketuskammoinen ihminen ja seksi. En ikinä harrastaisi seksiä tuommoisen pökkelön kanssa, joka kavahtaa kosketusta. Kaikkea ei vaan voi saada ja jos ei halua kosketusta, niin sitten pitää olla ilman seksiä.

sitä vaan toivoo ja yrittää rakastaa tosita ehjäksi, kunnes huomaa, että kaikki

Et voi rakastaa toista ehjäksi, koska hän ei ole rikki. Hän vain on erilainen kuin sinä.

Tämäkään ei ole niin yksinkertaista. Tosi moni on rikki. Ja on kierolieroja (kiitos termistä), jotka mielihyvin lyövät löylyä lissää, jos toinen osoittaa minkäänlaisia parantamispyrkimyksiä, ihan vain saadakseen toisen pysymään siinä. Oikein esittelevät, mihin kaikkialle muka sattuu. Naisilla on nykymaailmassa niin vähän lapsia ja sukua ympärillä, että tyhjäkäyntiä tulee väkisinkin. Pitäisi ymmärtää halailla ja helliä toisiaan viimeistään eläkkeellä, mutta siihen mennessä on jo tartuttu tuttipulloon. Niin rankkaa ja luonnotonta useimmille se loputon fyysinen nälkä on. 

Vierailija kirjoitti:

Pystyiskö asianomainen asiasta ja erityispiirteistään puhumaan,  kirjoittamaan jossain vaiheessa? Kertoa itsestään ja toiveistaan?

Vai onko niin, ettei edes tunne lämpimiä tunteita ja arvostusta, ja sitä myöden minkäänlaista  tarvetta kertoa mitään?

Onko suhde hyöty- tai tarvitsevuussuhde, mihin sisältyy oikeus sivusuhteisiin?

Täysin hyöty ja tarvitsevuus suhde. Ei kykene hetkeäkään ajattelemaan millaiseen asemaan laittaa sen, joka tarvitsee ihan normaalia läheistä kanssakäymistä. Tai millaista seksi on kun toinen vaan käyttää sinua hyväkseen itsetyydytyksessä.

 

Pystyiskö asianomainen asiasta ja erityispiirteistään puhumaan,  kirjoittamaan jossain vaiheessa? Kertoa itsestään ja toiveistaan?

Vai onko niin, ettei edes tunne lämpimiä tunteita ja arvostusta, ja sitä myöden minkäänlaista  tarvetta kertoa mitään?

Onko suhde hyöty- tai tarvitsevuussuhde, mihin sisältyy oikeus sivusuhteisiin?

 

Täysin hyöty ja tarvitsevuus suhde. Ei kykene hetkeäkään ajattelemaan millaiseen asemaan laittaa sen, joka tarvitsee ihan normaalia läheistä kanssakäymistä. Tai millaista seksi on kun toinen vaan käyttää sinua hyväkseen itsetyydytyksessä.

.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo rupsahtanut, en halua, että kukaan koskee minua enää.

Enää koskaan, lainkaan? Ymmärrän akuutin kriisin, mutta oletko miettinyt tuon miten pitkälle? Vai voisitko antaa maailmalle anteeksi, että se menee menojaan kysymättä lupaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyiskö asianomainen asiasta ja erityispiirteistään puhumaan,  kirjoittamaan jossain vaiheessa? Kertoa itsestään ja toiveistaan?

Vai onko niin, ettei edes tunne lämpimiä tunteita ja arvostusta, ja sitä myöden minkäänlaista  tarvetta kertoa mitään?

Onko suhde hyöty- tai tarvitsevuussuhde, mihin sisältyy oikeus sivusuhteisiin?

 

Täysin hyöty ja tarvitsevuus suhde. Ei kykene hetkeäkään ajattelemaan millaiseen asemaan laittaa sen, joka tarvitsee ihan normaalia läheistä kanssakäymistä. Tai millaista seksi on kun toinen vaan käyttää sinua hyväkseen itsetyydytyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni inhosi. Sanoi syyksi sen, että lapsena kukaan ei koskenut häneen. Esimerkiksi silittäminen tuntui kuulemma inhottavalta, ihan kuin kivulta. 

Mulla on ollut myös tällainen exä ja oli todella rikkova suhde. Ainoa läheisyys mihin hän kykeni oli seksi. Ja siitäkin hän ryntäsi suoraan suihkuun välittämättä minusta vähääkään. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi.

En ymmärrä yhtälöä kosketuskammoinen ihminen ja seksi. En ikinä harrastaisi seksiä tuommoisen pökkelön kanssa, joka kavahtaa kosketusta. Kaikkea ei vaan voi saada ja jos ei halua kosketusta, niin sitten pitää olla ilman seksiä.

sitä vaan toivoo ja yrittää r

akastaa tosita ehjäksi, kunnes huomaa, että kaikki

Et voi rakastaa toista ehjäksi, koska hän ei ole rikki. Hän vain on erilainen kuin sinä.

Kyllä lainaamasi sen tietää. Hän tarkoitti luultavasti, ettei ehkä ymmärtänyt alussa mistä oli kyse, yritti rakastaa ja toivoi toisen muuttuvan. Älä lue sanontoja kirjaimellisesti.

Juuri näin. Exä ei puhunut mitään ongelmistaan, antoi vaan ymmärtää, että vika on minussa.

Olin liian nuori ymmärtääkseni lähteä, paeta ja vaan yritin ja yritin. Kunnes lapset alkoivat saada samaa kylmää kohtelua.

Silloin älysin lähteä. Lasten takia.

 

Pystyiskö, olisiko vuosien mittaan halunnut, asianomainen asiasta ja erityispiirteistään puhumaan,  kirjoittamaan jossain vaiheessa? Kertoa itsestään ja toiveistaan?

Vai onko niin, ettei edes tunne lämpimiä tunteita ja lainkaan arvostusta, ja sitä myöden minkäänlaista  tarvetta kertoa mitään?

Onko suhde hyöty- tai tarvitsevuussuhde, mihin sisältyy myös oikeus jatkuviin panosuhteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo rupsahtanut, en halua, että kukaan koskee minua enää.

Enää koskaan, lainkaan? Ymmärrän akuutin kriisin, mutta oletko miettinyt tuon miten pitkälle?

Vai voisitko antaa

maailmalle anteeksi,

että se menee menojaan kysymättä lupaa? 

Mille maailmalle anteeksi? Ootko pimee?

 

 

Täysin hyöty ja tarvitsevuus suhde. Ei kykene hetkeäkään ajattelemaan millaiseen asemaan laittaa sen, joka tarvitsee ihan normaalia läheistä kanssakäymistä. Tai millaista seksi on kun toinen vaan käyttää sinua hyväkseen itsetyydytyksessä.

 

Vedä ittes.

 

Olen 62v nainen. En muista äitini koskaan halanneen minua. Tämä on jäänyt mieleeni: Kävelin aiina kouluun lähellä asuvan koulutoverini kanssa. Eräänä aamuna odottaessa kaveriani, hänen äitinsä tuli ulos ja halasi kaveriani ja antoi pusun hänen poskelleen. Tämä ihmetytti minua, koska en ollut koskaan kokenut samaa. Äitini ei koskaan halannut minua. 

Äitini oli kylmä ja tunteeton, eikä koskaan osoittanut mitään positiivisia tunteita, saati koskenut. Mieleen on jäänyt kuinka kesäsiirtolassa lapsena ollessani leirin ohjaaja halasi minua jonkin ulkopelin jälkeen. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni itseni hyväksytyksi. Yksi pieni kosketus sai sen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan kosketusta. Pidän sitä tarpeettomana, ja mielestäni se rikkoo muodollisen vuorovaikutuksen periaatteita. Jos joku koskettaa minua yllättäen, säikähdän. Halaan äitiäni ja isoäitiäni, muita kättelen silloin, kun tilanne niin vaatii. Muuten en kajoa lajitoveriin missään olosuhteissa. Toivon, ettei minuun koskettaisi edes elvyttämistarkoituksessa.

Eläimiä hoidan ja paijaan oikein mielelläni.

N33

Oletpa tympeän oloinen ihminen. 

Kirjoitin mielestäni aivan asiallisesti.

Entä onko tympeys automaattisesti huono asia? Olen asiakeskeinen, hyvä työssäni, kohtelias ja yhteistyökykyinen. Kuivakka ja aavistuksen tylsä varmaan olen mutten koskaan huonokäytöksinen tai loukkaava. Tekeekö kosketuksesta

 

Hei,

en johda ketään harhaan, koska en anna ymmärtää toivovani syvällisempää tutustumista. Pidän kommunikaation ystävällisellä mutta pidättyväisellä tasolla. Se on reilua ja oikeudenmukaista kaikkia kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 62v nainen. En muista äitini koskaan halanneen minua. Tämä on jäänyt mieleeni: Kävelin aiina kouluun lähellä asuvan koulutoverini kanssa. Eräänä aamuna odottaessa kaveriani, hänen äitinsä tuli ulos ja halasi kaveriani ja antoi pusun hänen poskelleen. Tämä ihmetytti minua, koska en ollut koskaan kokenut samaa. Äitini ei koskaan halannut minua. 

Äitini oli kylmä ja tunteeton, eikä koskaan osoittanut mitään positiivisia tunteita, saati koskenut. Mieleen on jäänyt kuinka kesäsiirtolassa lapsena ollessani leirin ohjaaja halasi minua jonkin ulkopelin jälkeen. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni itseni hyväksytyksi. Yksi pieni kosketus sai sen aikaan.

Osasitteko te osoittaa hellyyttä lapsillenne vai siirsitkö taakkaa, eteenpäin sukupolvelta toiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 62v nainen. En muista äitini koskaan halanneen minua. Tämä on jäänyt mieleeni: Kävelin aiina kouluun lähellä asuvan koulutoverini kanssa. Eräänä aamuna odottaessa kaveriani, hänen äitinsä tuli ulos ja halasi kaveriani ja antoi pusun hänen poskelleen. Tämä ihmetytti minua, koska en ollut koskaan kokenut samaa. Äitini ei koskaan halannut minua. 

 

Äitini oli kylmä ja tunteeton, eikä koskaan osoittanut mitään positiivisia tunteita, saati koskenut. Mieleen on jäänyt kuinka kesäsiirtolassa lapsena ollessani leirin ohjaaja halasi minua jonkin ulkopelin jälkeen. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni itseni hyväksytyksi. Yksi pieni kosketus sai sen aikaan.

 

Osasitteko te osoittaa hellyyttä lapsillenne vai siirsitkö taakkaa, eteenpäin sukupolvelta toiselle?

Kyllä osoitan hellyyttä lapsille ja kaikille muille tärkeille ihmisille.

"No tuota. Käyttäydyt tavalla, joka tekee sinusta helpon ja miellyttävän muille, ja olet ylpeä siitä. Mutta et halua heidän mieltyvän sinuun, elleivät he hyväksy sitä, että tuo on pinta ja pohja samaan aikaan. Eikö se ole vähän huijaamista jo? Tietysti on olemassa niitäkin, jotka osaavat olla torjuvasti kohteliaita, en tiedä kuulutko heihin. Ja itäblokissa muinoin oli oikein asiakaspalvelijatyyppi, jolle oli kunnia-asia huolehtia siitä, että on mahdollisimman tyly. En tiedä onko sekään paha asia, jos epämuodollisuuden puolelle menevä vuorovaikutus inhottaa ja tarkoitus on alleviivata, että tässä maassa ei ole palvelijoita."

No ei se, että on oma itsensä, tietenkään ole huijausta. Ja voi pitää toisesta, mutta ei sitä tarvitse koskettamalla ilmaista, jos ei se toinen pidä kosketuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Löytyi jotakin tutkimusta oksitoniinista. Arvelin, että aihetta on tutkittu, koska on keskeinen hormoni ja läheisyys ja hellyys ihmisen lajityypillistä käytöstä, jopa ollut selviytymisen ehto.

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/oksitosiini-ei-tuonut-apua-…

Muutoksia on tapahtunut oksitoniinireseptoreiden kehityksessä varhaislapsuudessa/lapsuudessa. Kortisolitaso ei siksi laske siten, kuin niillä, joilla esim. pahoinpitely/hoivaamattomuus-traumataustaa ei ole. Se vaikuttaa "taistele-tai pakene"/luottamus/läheisyys kokemukseen. Eikä tarvi olla edes neuroepätyypollinen "assi". "Vastaavasti lapsuusiässä traumoja kuten fyysistä, emotionaalista tai seksuaalista hyväksikäyttöä tai laiminlyöntiä kokeneiden aikuisten naisten selkäydinnesteen oksitosiinipitoisuudet on todettu pienemmiksi verrattuna traumoja kokemattomiin naisiin." -duodecim.fi-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan kosketusta. Pidän sitä tarpeettomana, ja mielestäni se rikkoo muodollisen vuorovaikutuksen periaatteita. Jos joku koskettaa minua yllättäen, säikähdän. Halaan äitiäni ja isoäitiäni, muita kättelen silloin, kun tilanne niin vaatii. Muuten en kajoa lajitoveriin missään olosuhteissa. Toivon, ettei minuun koskettaisi edes elvyttämistarkoituksessa.

Eläimiä hoidan ja paijaan oikein mielelläni.

N33

Unohdin lisätä, että inhoan syvästi myös omaa kehoani ja fyysisyyttäni kokonaisuudessaan. Se on varmasti osasyy siihen, miksi kavahdan kosketusta.

Tämä tekee ilmiöstä oikein ymmärrettävän. Eli joudut koko ajan pelkäämään, että sinua muistutetaan fyysisestä olemassaolostasi, jota yrität paeta saadaksesi olla yhtään rauhas

 

Ihan totta joo, mutta semmonen elämä voi jossain kohtaa käydä raskaaksi. Kun on kumminkin pakko pystyä navigoimaan ja toimimaan siellä "aineen maailmassa", vaikka kuinka haluaisi vaan elellä omissa mietteissään. Ei ihme, jos menee hetkeksi pasmat sekaisin, kun yllättäen repäistään spontaanilla kosketuksella takaisin nykyhetkeen.

Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Jääkö kosketusta inhoavan kumppani ilman hellyyttä?

Kyllä jää. Sen takia sairastuin lopulta masennukseen ja jouduin mielialalääkekierteeseen.