Lue keskustelun säännöt.
miksi joku inhoaa kosketusta?
10.11.2025 |
ihan mielenkiinnosta kysyn, kun tuli kaverin kanssa puhetta asiasta. Hän kertoi inhoavansa kosketusta, siis sitä että joku koskee häneen, ei itsekään kosketa muita. En asiasta sen enempää kysellyt, mutta ilmeisesti aika harvinaista on. Jäin vain miettimään, miltä tuo kosketus siis tuntuu ihmisestä, joka sitä inhoaa..vaikka jokin kättely, halaaminen tms.?
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
Inhoan niitä pakkohalauksia, mitkä on nykyään yleisiä puolituntemattomienkin kesken. Hölmöä, että koitetaan saada ne väkisin sopimaan suomalaiseen kulttuuriin. Olisi kohteliasta kysyä ensin, onko ok halata eikä vaan tunkea kiinni toiseen ihmiseen, joka ei halua, että kosketaan.
Meillä raiskataan ihmisiä jopa lenkkipoluilla ja julkisissa liikennevälineissä? Toisaalta miehen kysyä naiseltaan, saanko laittaa pippelin tähän, saanko suudella siihen ja siihen paikkaan?
Halailu ja syleily nuorison keskuudessa lisääntynyt.
Jos menen onnittelukäynnille synttärijuhliin, jonossa esitetään kysymys "saanko halata, saanko kätellä" päättäkää nyt hyvänen aika sentään.
Kunhan nyt saisi kulkea kadulla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihminen voi silti pystyä koskettamaan muita, vaikka ei itse niin kaipaisi koskettelua. Ainakin jos on kyse läheisestä henkilöstä.
On ahdistavaa kun joku tulee iholle kiinni. Olen lapsesta asti ollut tuollainen. Sen sijaan tykkään käydä hierojalla, kasvohoidoissa ym. koska tekevät sitä ammatikseen eikä siinä ole muuta.
Vierailija kirjoitti:
Epämukavalta, teennäiseltä, tarpeettomalta, tungettelevalta.
Itse en voi ymmärtää miksi kukaan tykkäisi muiden koskettelusta. Puolisolta ja lapsilta ok, mutta muut pitäkööt käpälänsä erossa.
Tämä. Siis puoliso saa koskea, ja parhaan kaverin kanssa halataan joskus mutta muuten en kyllä hyväksy mitään silittelyjä ja lääppimisiä. Vakikampaaja ja -kosmetologi, en tykkää edes että noita hommia hoitaa joku random.
Vierailija kirjoitti:
Epämukavalta, teennäiseltä, tarpeettomalta, tungettelevalta.
Itse en voi ymmärtää miksi kukaan tykkäisi muiden koskettelusta. Puolisolta ja lapsilta ok, mutta muut pitäkööt käpälänsä erossa.
Olet vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saamistani kommenteista päätellen tässä ketjussa saavat keskustella vain kosketuksen vihaajat. Muiden kommentteja ja persoonaa haukutaan vialliseksi ja itsekkääksi. Tämä selvä, heippa!
Ei keskustelun avauksessa pyydetty alunperinkään kosketuksesta nauttivia kertomaan kui ka ihanaa koskettelu on ja miksi sitä kammoavat ovat viallisia. Tungit siis väärään paikkaan saarnaamaan. Heippa vaan!
Vierailija kirjoitti:
No, miten se seksi siis voi onnistua, jos ei tykkää koskettamisesta, häh???? Voiko joku kosketuskammoinen kertoa?
Yhden tyypin, siis miehen, puolesta voin kertoa, että seksi kyllä sujuu myös kosketuskammoiselta. Käydään toisen kimppuun kovakouraisesti. Tuntuu lähinnä raiskaukselta. Kosketuskammoinen saa pallit tyhjennettyä, eli valtakunnassa kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi, mutten vain pidä siitä. Ei ole itselle ongelma joten ei koskaan ole kiinnostanut sen kummemmin syihin perehtyä. Vähän sama kun se etten pidä oliiveista, maistuvat pahalle, en tiedä miksi. Kosketus tuntuu pahalle, en tiedä miksi. Mut mitäpä väliä kun ei häiritse yhtään.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi, mutten vain pidä siitä. Ei ole itselle ongelma joten ei koskaan ole kiinnostanut sen kummemmin syihin perehtyä. Vähän sama kun se etten pidä oliiveista, maistuvat pahalle, en tiedä miksi. Kosketus tuntuu pahalle, en tiedä miksi. Mut mitäpä väliä kun ei häiritse yhtään.
Miten seurustelukumppanisi ovat suhtautuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokapäiväisessä kontaktissa muihin ihmisiin totta kai otan huomioon, etteivät kaikki pidä kosketuksesta, en halaa tai kosketa. Jos tapailen ihmistä, joka ei pidä kosketuksesta, otan tietenkin myös huomioon. Mutta tässä kohtaa ajattelen myös itseäni. Hellyys ja läheisyys ovat melko tavallisia toiveita parisuhteessa. Jos nämä eivät toteudu, en jatka tapailua. Eikö tämäkin ole rajojen kunnioittamista? Kuolen henkisesti parisuhteessa, jossa ei ole hellyyttä ja muuta läheisyyttä kuin seksi.
Vierailija kirjoitti:
Jäin vielä miettimään tätä keskustelua eilisen jälkeen.
Etenkin ketjun alkupäässä monet kosketuksesta pitävät valittelivat sitä, että heidän tarpeensa jäävät varjoon, jos toiset eivät suostu koskettamaan. Olen varmasti puolueellinen tässä asiassa, mutta minusta miinusmerkkinen tarve ohittaa aina plusmerkkisen: on pienempi paha jäädä ilman jotakin haluamaansa kuin joutua osalliseksi johonkin sellaiseen, mitä ei voi hyväksyä. On turvallisempaa välttää pahoja asioita kuin uhkarohkeasti tavoitella hyviä, jos nyt näin kärjistää. Ymmärrän tietenkin vastapuolen argumentit, mutta minun näkökulmani on tällainen. Oikeastaan kyse ei ole vain kosketuksesta, vaan suhtaudun erittäin penseästi kaikkiin inhimillisiin perustarpeisiin aina nälästä ja unesta alkaen. Mielessäni ne assosioituvat heikkouteen.
Heräsipä tästä kiinnostavaa sananvaihtoa!
N33
Hmm. Mielestäni sulla on hyvin erikoinen tapa suhtautua maailmaan. Haluat siis, että aina jäädään miinukselle, eli vaille jotakin. Jos sulla ei ole nälkä, ei toisenkaan pidä syödä. Jos sua ei nukuta, ei toinenkaan voi tarvita unta. Jos sinä et halua kosketusta ja hellyyttä, et suo sitä toisellekaan. Jos sinä pärjäät oikein hyvin ilman seksiä, olkoon toinenkin ilman.
Kuulostaa siltä, että olet onnellinen vain, jos olet ja elät yksin. En tiedä, käykö sulle lemmikkieläinkään, jos sekään ei saisi ruokaa, unta eikä huomiotasi. No, ehkä joku käärme tai vastaava, jolle riittää, että sitä ruokkii silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miten se seksi siis voi onnistua, jos ei tykkää koskettamisesta, häh???? Voiko joku kosketuskammoinen kertoa?
Yhden tyypin, siis miehen, puolesta voin kertoa, että seksi kyllä sujuu myös kosketuskammoiselta. Käydään toisen kimppuun kovakouraisesti. Tuntuu lähinnä raiskaukselta. Kosketuskammoinen saa pallit tyhjennettyä, eli valtakunnassa kaikki hyvin.
Oh my, kuulostaa kamalalta. Mutta voisiko osa r*iskaajista ollakin tällaisia kosketuskammoisia? Eivät osaa eivätkä halua koskettaa toista kauniisti, kun eivät itsekään siitä tykkää, vaan käyttävät toista julmasti seksin välineenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saamistani kommenteista päätellen tässä ketjussa saavat keskustella vain kosketuksen vihaajat. Muiden kommentteja ja persoonaa haukutaan vialliseksi ja itsekkääksi. Tämä selvä, heippa!
Ei keskustelun avauksessa pyydetty alunperinkään kosketuksesta nauttivia kertomaan kui ka ihanaa koskettelu on ja miksi sitä kammoavat ovat viallisia. Tungit siis väärään paikkaan saarnaamaan. Heippa vaan!
Itse asiassa en tunkenut. Keskustelu oli alussa hyvin jyrkkää, mutta kun ketju piteni, se hieman rauhoittui ja sitten pystyi jo keskustelemaan asiallisemmin. En saarnaa enkä hehkuta, vaan haluan keskustella, ja ellei hyväksytä muita mielipiteitä kuin se oma, keskustelu muuttuu nopeasti hyvin tylsäksi ja yksipuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko alkaa opetella tykkäämään (ja tykkäänkin vaikka onkin vierasta) kun nykyinen deitti rakastaa fyysistä läheisyyttä. En valita. N33
Paritanssit olisivat kosketusta inhoavalle kauhistus.
En ole elämäni aikana tietääkseni tuntenut ketään joka julkisesti olisi inhonnut kosketusta.
M60
Vierailija kirjoitti:
Eksäni inhosi. Sanoi syyksi sen, että lapsena kukaan ei koskenut häneen. Esimerkiksi silittäminen tuntui kuulemma inhottavalta, ihan kuin kivulta.
Minä en voi sietää pään silittelyä. En kyllä muutoinkaan pidä koskettamisesta. Puhun siis minuun koskettamisesta. Itse ammattini puolesta kyllä voin koskettaa esim. laittamalla käden olkapäälle, halaamalla ym. Lapsiani kyllä halaan ja lapsenlasta. Olen aina hoivannut lapsiani.
helsingin rannassa kelluu ville rannan vihapaskaa.
En osaa vastata varsinaiseen kysymykseen, mutta voin kertoa, että sellainen kumppani joka ei nauti edes rakastamansa naisen (oman elämänkumppanin) kosketuksesta tai ehkä vähäisessä mittakaavassa lyhyitä hetkiä sietää sitä, on kyllä mieledtäni jotenkin outo. Ja herättää ajatusta, että miksi? Onko hänelle tehty lspsena jotain sellaista miksi ei koe oman rakkaan, kauniin, hyväkroppaisen nuoren naisen kanssa läheisyydestä pikaisia pusuja lukuunottamatta. Eikö se läheisyys, ihan vaikka sohvalla vierekkäin lojuminen ja toisen silittely tai vaikka vain käden pitäminen kiinni toisessa tunnu itsestäkin hyvältä. Ei minullekaan kukaan ollut lspsena/nuorena opettanut miten toista täyty pitää hyvänä ja koskettaa, se tuli ihan luonnostaan. Olen saanut hyvin etäisen ja tunnekylmän kasvatuksen.
Joillakin miehillä ei ilmeisesti ole juuri mitään kykyä ajatella mitään asioita toisen näkökulmasta eikä älyä havainnoida sitä mistä toinen pitää ja nauttii ja mitä se tarvitsee. Ja sitten se pointti! Halu antaa sille kumppanille sitä mitä hän tarvitsee ja haluaa on tärkeintä. Eletäänkö vain minä, minä, minun tahtotila, minun tarpeet tyylillä vai osataanko ja halutaanko ottaa se kumppani huomioon tässä kosketus asiassa, on se tärkein pointti.
Itselläni ei ole ollut onnea löytää kumppania joka olisi tässä asiassa samalla aaltopituudella. Kaikki ne joiden kanssa minä olisin halunnut jakaa elämäni ovat olleet niitä jotka ovat eivät erityisemmin viitsi, osaa, uskalla, ymmärrä läheisyyden päälle muutakuin just just sen mitä parin kolmen viikon välein itse tarvitsevst (sekin 30 sekunnin taktiikalla). On ollut nuorempana, siis alle 30v jopa miesystävä joka oikein kavahti sitä että tulin lähelle, ei varmaan ensimmäisten parin kk jälkeen enää suudellut suulle eikä koskaan oma-aloitteisesti halaillut, kun menin sohvalle viereen hyppäsi hetken kuluttua pois, kävi muka vessassa tai keittiöstä hakemassa jotainnja meni kauemmas nojatuoliin istumaan ettei vaan tarvii olla lähekkäin. Aamulla sängystä äkkiä kahvin keittoon ettei vaan tarvii vqivautua jos toi nuori kaunis nainen vaikka halusis vähän helittelyä. Tämä mies kuitenkin vitsaili minulle jo naimisiin menosta ja perheen perustamisesta. No ei helvetissä. Olisin tullut hulluksi hänen kaltaisen frikidin kanssa joka oli muutenkin niin itsekeskeinen ettei mitään rajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin vielä miettimään tätä keskustelua eilisen jälkeen.
Etenkin ketjun alkupäässä monet kosketuksesta pitävät valittelivat sitä, että heidän tarpeensa jäävät varjoon, jos toiset eivät suostu koskettamaan. Olen varmasti puolueellinen tässä asiassa, mutta minusta miinusmerkkinen tarve ohittaa aina plusmerkkisen: on pienempi paha jäädä ilman jotakin haluamaansa kuin joutua osalliseksi johonkin sellaiseen, mitä ei voi hyväksyä. On turvallisempaa välttää pahoja asioita kuin uhkarohkeasti tavoitella hyviä, jos nyt näin kärjistää. Ymmärrän tietenkin vastapuolen argumentit, mutta minun näkökulmani on tällainen. Oikeastaan kyse ei ole vain kosketuksesta, vaan suhtaudun erittäin penseästi kaikkiin inhimillisiin perustarpeisiin aina nälästä ja unesta alkaen. Mielessäni ne assosioituvat heikkouteen.
Heräsipä tästä kiinnostavaa sananvaihtoa!
N33
Hyvä tavaton sentään. Miten niin toisenkaan ei pidä? Pahoittelen, mutta taisit ymmärtää minut väärin; olen ehkä kirjoittanut epäselvästi ja pyydän sitä anteeksi.
Kirjoittamani koskee vain ja ainoastaan omaa tapaani elää ja asennoitua maailmaan. Se ei ole vaatimus muita kohtaan. Tuolla miinusmerkkisen tarpeen ensisijaisuudella tarkoitan sitä, ettei toista voi väkisin pakottaa mukaan sellaiseen asiaan, jota itse haluaa. Aina on oltava kieltäytymisen mahdollisuus. Ytimessähän on ajatus siitä, että jokainen on vapaa valitsemaan oman tapansa toimia sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Kosketus onkin hankala asia juuri siksi, että lajitoveri väistämättä joutuu siihen sekaantumaan. Käytin vain itseäni havainnollistavana esimerkkinä siitä, että koen kosketuksen tarpeen tavoin myös nälän ja väsymyksen merkeiksi heikkoudesta enkä halua niille alistua ja siten menettää kasvojani. Se ei tietenkään muihin ihmisiin liity millään tavalla. Miksi ihmeessä haluaisin vaikuttaa jonkun toisen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin? Nämä tarpeet otin vertailukohdaksi sen tähden, että ketjussa toivottiin perusteluja kosketuksen epämiellyttävyydelle ja tarpeettomuudelle, ja koetin selittää, että pidän kaikkia inhimillisiä perustarpeita yhtä luotaantyöntävinä. Tästä ei aiheudu kenellekään toiselle harmia, koska pidän kaiken välttämättömän, esimerkiksi työhön liittyvän, sosiaalisen kanssakäymisen kliinisellä tasolla. Silloin ei synny väärinkäsityksiä.
Miitä tulee mainitsemaasi onnellisuuteen, en pidä sitä kovin suuressa arvossa.
Ja ne lemmikit! Olen hyvin eläinrakas ja taatusti huolehtisin omistani hyvin, jos minulla niitä olisi. Tällä hetkellä ei ole.
Haluaisin siteerata tähän John Stuart Millin tutkielmaa On liberty vuodelta 1859, mutta ihmiset harvoin jaksavat lukea niin pitkiä sepustuksia. Se puolustaa mielestäni paikkaansa vielä nyt 2020-luvullakin - tai ehkä etenkin juuri nyt.
N33
Joillain on vastenmielinen kosketus, esim läähpuuh-miehillä.