Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei ota sairauttani huomioon.
07.11.2025 |
Sairastuin muutamia vuosia sitten vaikeaan sairauteen, jonka vuoksi joudun syömään päivittäin 4 erilaista lääkettä, jotka tekevät minusta aamuisin hitaamman kuin ennen ja aiheuttavat muitakin hanlalia sivuvaikutuksia. Sairaus jatkuvine kipuineen on murskannut ja tuhonnut minut täysin, olen menettänyt kaiken puolisoa ja lasta lukuun ottamatta. Yritän pysyä hengissä, mutta päivä päivältä vajoan vain syvemmälle.
Puolisoni aukoo päätään koko ajan. Tiskit, pyykit, siivous, lapsi, auto, pihatyöt, vääränlaiset vaatteet vauvalla, väärän värinen sukka pesukoneessa, päiväpeitto 3cm vinossa, ikkunassa mikroskoopilla näkyvä tahra jne. Listalla ei ole loppua. Ymmärrän, että sairauteni kuormittaa myös häntä, mutta hän on ylipainoa lukuun ottamatta terve. Olen päättänyt, että elämäni loppuu kunhan lapsi on sen ikäinen, että osaa käydä potalla ja syödä itse. En enää jaksa jatkuvaa vttuilua ja nalkutusta. Puoliso ei joko ymmärrä, tai ei halua ymmärtää kroonisen sairauden ja lääkityksen taakkaa. Kaikki on minun syytäni ja hän tiuskii päivät pitkät. Viimeisin on seksistä valitus. Ei minua kiinnosta seksi alistavan valaan kanssa, ei minun ole pakko hänen halujaan tyydyttää. 15 vuoteen häntä ei seksi kiinnostanut, mutta nyt kun sairastuin, pitäisikin yhtäkkiä toimia hieromasauvana hänelle. Ja tällaista pitäisi kymmeniä vuosia kestää? Miksi? Jokainen hetki hereillä on kärsimystä ja odotan kuolemaa enemmän kuin mitään. Rakastan lastani, mutta näin en voi jatkaa.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Kysyn tätä nyt naisilta ja tiedän tämän palstan katkerasta tunnelylmästä ja vihan läpäisemästä mentaliteetista, että valtaosa teistä pitää minua syyllisenä tilanteeseen - itsepähän sairastuin, joten odotan lähinnä vttuilua ja kostonhimoista raivoa. Silti kiinnostaisi tietää, kuinka kauan itse jaksaisitte ja miksi?
Kommentit (93)
Inhoat konflikteja? Alan ymmärtää vaimoasi, välttelykäyttäytyminen tekee puolisosta lopulta sekopäisen. Suosittelen lämpimästi eroa, tulette molemmat voimaan paremmin.
Enkä nyt tarkoita puolustella vaimoa, ei hänenkään käytös ole ok, mutta olen ollut suhteessa kahden miehen, jotka pelkäsi kuollakseen konflikteja, kanssa ja se tekee elämästä todella, todella raskasta. Opettele ap vetämään terveitä rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin lapsen miehen kanssa ja muuttaisin omaan asuntoon elämään omaa elämääni. Lapsi ei ole mikään tekosyy alistua väkivallalle ja seksiväkivallalle. Mies kiusatkoon sitä lasta jatkossa.
Ok. Siis jättäisit naisen lapsen kanssa. Et vissiin huomannut että nainen on se kun noin sanot. Villi veikkaus on että jos olisit tajunnut niin ohje olisi ollut hyvin erilainen.. Mutta syvään ne ennakkoluulot on syöpyneet..
Vierailija kirjoitti:
Inhoat konflikteja? Alan ymmärtää vaimoasi, välttelykäyttäytyminen tekee puolisosta lopulta sekopäisen. Suosittelen lämpimästi eroa, tulette molemmat voimaan paremmin.
Enkä nyt tarkoita puolustella vaimoa, ei hänenkään käytös ole ok, mutta olen ollut suhteessa kahden miehen, jotka pelkäsi kuollakseen konflikteja, kanssa ja se tekee elämästä todella, todella raskasta. Opettele ap vetämään terveitä rajoja.
Vältän konflikteja, sillä en halua loukata puolisoa enkä halua että lapsi altistuu turhalle riitelylle. En täysin ymmärrä, millä tavalla se tekee elämästä hankalaa, jos ei halua riidellä jostain vinossa olevasta matosta kahta päivää?
Vierailija kirjoitti:
Vakava vammauttava sairaus jonka toteamisen jälkeen olet hankkiutunut tiineeksi ja tehnyt mukulan? Eipä oo itsekkyydellä mitään rajaa.
Ja sinä olet niin tyhmä, että et ymmärrä lukemaasi.
Ero. Et sinä lastasi menetä, ei äiti siitä päätä. Menet vaikka oikeuteen tarvittaessa. Lopeta tuo itsesäälissä rypeminen, aikuinen mies ja vielä isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näin.
Ratkaisu: Eroa naisesta, keskity lapseen.
Perustelu: Lapsi tarvitsee sinua. Lapsen ja vanhemman välinen rakkaus on vilpitöntä. Lapsi tuottaa iloa sinulle ja sinä hänelle.
Aikuisten välinen rakkaus on sitä, että oho pikkujouluissa tuli käytyä vieraissa ja suhde meni siihen. Onpa vilpitöntä.
Vierailija kirjoitti:
Älä tapa itseäsi. Sillä pilaat lapsesi elämän. Hae mielenterveysapua ja myös parisuhdeterapia on ehdottomasti tarpeen. Mikäli parisuhdeterapiasta ei ole apua, niin silloin kannattaa ehdottomasti erota. Parisuhdeterapiasta on myös apua eron hoitamiseen, jotta asia hoituu edes jotenkin rakentavassa hengessä ja lapsella säilyy molemmat vanhemmat.
Olen hakenut apua, mutta sairauteni on sellainen, ettei sitä voi parantaa. Mielenterveyspalveluiden tila on myös sellainen, ettei psykologille käytännössä pääse mitenkään. Olen saanut pari soittoaikaa sairaanhoitajalle ja lääkkeitä. Terapiaan yritin puolisoa saada, mutta hän ei suostunut. Enää en jaksa yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen psyyke toimii niin, että se kuolema nähdään helpotuksena. Olet niin lukossa tavallaan selkä seinää vasten, ettet nää niitä muita vaihtoehtoja. Niitä kyllä on. Koeta nähdä, että se kuolema on vain ajatus. itsellä silloin kun olen ollut aivan uupunut ja rikki niin on tuntunut siltä että olisi hyvä päästä vähäksi aikaa kuolemaan ja sitten tulla takaisin. Se on merkki siitä, että tarvitsee lepoa- on ylikuormittunut.
Sinä olet tärkeä sille pienelle lapsellesi ja sitten isommallekin lapsellesi. Sinä olet tärkeä sille puolisollesi. Puolisosi käyttäytyminen on varmaankin opittu lapsuuden perheestä. Stressiä väsymystä huonommuudentunnetta. Jos et ole sanonut, että laukkaa. Et jaksa enää tuollaista. Niin kerro.
naisen pitäisi mennä johonkin psykologille minun mielestäni puhumaan. Sinunkin olisi hyvä mennä. Ero ei ole kuolemaksi. Se on yksi ratkaisu. Voit silti olla lapsesi kanssa yhteyksissä ja sen vaimosi. Tai voisitko muuttaa? Onko pakko erota?
Joo, ei se kuolema ole ratkaisu. Tai onhan se. Mutta sinulla on kaikkea hienoa elämässäsi. Kuoleman toivo oikeastaan sitä, että on ylirasittunut ja uupunut. Tarvitset levon. Ehdotan, että vuokraat vähäksi aikaa omaan kämpän ja hoidat lasta ja katsot miten se lähtee siitä.
tuo tilanne tuollaisena on lukko. Ei siinä kannata jatkaa. Muutoksen pelko on myös syy sulle kuolema-ajatukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kiinnostaako sinua tai ketään kuulla näkökulmaa hengellisestä (kristillisestä näkökulmasta käsin) mutta kerron silti. Mukana samalla tämän yhteiskunnan tarjoamaa mallia ja näiden kahden näkökulman ristiriitaa.
Tämä maailma ja yhteiskunta antavat meille ihmisille tietynlaisen mallin millaista hyvä ja onnistunut elämä on ja kun se ei onnistukaan tulee viesti että olet pasca, ihmisrosca ja on parempi kuin ei olisi syntynytkään. Pitäisi olla menestynyt eikä ainakaan köyhä ja kipeä. Hengellinen näkökulma on se, että perheessä ja seurakunnassa kaikki on kutsuttu toistemme palvelijoiksi. Kun toinen on heikoilla, niin toinen ottaa enemmän vastuuta ja tukee sitä heikompaa ja joskus se heikompi on mies/isä.
Jokaista ihmistä kutsutaan Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta. Miehet, naiset, lapset, rikkaat, köyhät, menestyneet tai kaikkensa menettäneet. Maallinenkin apu tarjoaa sitä että keskustelussa yritetään löytää asioihin uutta näkökulmaa kun oma kapea tilanne usein saa katsomaan asioita yhdeltä kapealta kantilta. Hengellinen näkökulma on yksi joka avartaa näkökulmia. Toista ihmistä ei voi muuttaa (vaikka kaikissa meissä se halu on). Voimme muuttaa vain itseämme ja omaa ajatteluamme.
Puoliso varmasti käsittää sairauden ja sen tuomat rajoitukset, mutta hän näkee asiat kuitenkin omasta näkökulmastaan ja alkaa väsyä tilanteeseen varsinkin kun se jatkuu eikä lopusta ole tietoakaan. (Itselläni naisena on tämä tilanne ja nyt parin vuosikymmenen jälkeen alkaa vähitellen väsyä eikä aina jaksa uskovanakaan ymmärtää sitä miehen näkökulmaa kaikessa). Rohkaisen hakemaan apua, keskuteluapua ja etsimään muutaman konkreettisen ratkaisun mitä arjessa voisi tehdä toisin. Mikään ei muutu, jos oma tapa ajatella tai tehdä ei muutu tai jos ei edes halua muutosta. Uskoville se muutos tapahtuu uskoontulossa ensin korvien välissä. Tilalle tulee uusi tapa ajatella ja nähdä asioita ja uskovassa oleva Pyhä Henki on se, joka muuttaa ihmistä ja parantaakin. Se muutos on pysyvämpi ja parempi kuin maallinen apu ikinä. Se on tarjolla kaikille. Maallista apua väheksymättä.
Olet inhonnut lihavaa vaimoasi jo 15 vuotta. Miksi ihmeessä menit hänen kanssaan tekemään lapsen? Nyt sulla on 18 vuotta lapsenhoitoa edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoat konflikteja? Alan ymmärtää vaimoasi, välttelykäyttäytyminen tekee puolisosta lopulta sekopäisen. Suosittelen lämpimästi eroa, tulette molemmat voimaan paremmin.
Enkä nyt tarkoita puolustella vaimoa, ei hänenkään käytös ole ok, mutta olen ollut suhteessa kahden miehen, jotka pelkäsi kuollakseen konflikteja, kanssa ja se tekee elämästä todella, todella raskasta. Opettele ap vetämään terveitä rajoja.
Vältän konflikteja, sillä en halua loukata puolisoa enkä halua että lapsi altistuu turhalle riitelylle. En täysin ymmärrä, millä tavalla se tekee elämästä hankalaa, jos ei halua riidellä jostain vinossa olevasta matosta kahta päivää?
ei sun tarvitse pikkuasioista riidellä, mutta sinun täytyy sanoa sille naiselle, että nyt tämä on ihan vakava paikka, että sinä et enää jaksa tällaista.
Sinä olet arvokas. Sinun pitää puolustaa itseäsi kokonaisuutena, ei niissä pikku tilanteissa. Kun kerrot oman kantasi ihan rauhassa ja päättäväisesti, niin ne pikku asiat sieltä katoavat. Ei se nainen niihin sitten enää puutu, koska hän puuttuu sen takia, kun teillä ei ole sitä ryhtiä. Ei pidä mennä sinne maton alle itse.
-minä ainakin lopetin sen narinan, kun mieheni sanoi todella ryhdikkäästi, että tällainen ei sovi.
- kertoi että olen rakas ja tärkeä hänelle. Kertoi myös, että häntä kohdella näin.
Arvostan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Miksi haluat kiduttaa itseäsi vielä tuollaisella puolisolla?
Lapsi ja pelko puolison pärjäämisestä. Tämä on ristiriitaista, koska syvin toiveeni on kuolla.
Kuule. Väkivaltaisten puolisoiden pärjäämisestä ei tarvitse välittää. Eivätpä hekään välitä toisten pärjäämisestä.
Tuota ristiriitaa voit käsitellä terapiassa, kun valmistelet eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoat konflikteja? Alan ymmärtää vaimoasi, välttelykäyttäytyminen tekee puolisosta lopulta sekopäisen. Suosittelen lämpimästi eroa, tulette molemmat voimaan paremmin.
Enkä nyt tarkoita puolustella vaimoa, ei hänenkään käytös ole ok, mutta olen ollut suhteessa kahden miehen, jotka pelkäsi kuollakseen konflikteja, kanssa ja se tekee elämästä todella, todella raskasta. Opettele ap vetämään terveitä rajoja.
Vältän konflikteja, sillä en halua loukata puolisoa enkä halua että lapsi altistuu turhalle riitelylle. En täysin ymmärrä, millä tavalla se tekee elämästä hankalaa, jos ei halua riidellä jostain vinossa olevasta matosta kahta päivää?
Joo sellainen välttely käyttäytyminen on tosi raskasta sille toiselle. Ei ole tavallaan sitten tukea. On vain katoava välttelevä tyyppi. Keskustelu tuossa pitäisi olla, ja joku siellä kertoikin, että laita rajat. Nyt annat vain matona mennä ylitsesi. Se ei ole hyvä.
-siinä tulee sille toiselle sellainen olo, että hän on vastuussa kaikesta.
ota vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoat konflikteja? Alan ymmärtää vaimoasi, välttelykäyttäytyminen tekee puolisosta lopulta sekopäisen. Suosittelen lämpimästi eroa, tulette molemmat voimaan paremmin.
Enkä nyt tarkoita puolustella vaimoa, ei hänenkään käytös ole ok, mutta olen ollut suhteessa kahden miehen, jotka pelkäsi kuollakseen konflikteja, kanssa ja se tekee elämästä todella, todella raskasta. Opettele ap vetämään terveitä rajoja.
Vältän konflikteja, sillä en halua loukata puolisoa enkä halua että lapsi altistuu turhalle riitelylle. En täysin ymmärrä, millä tavalla se tekee elämästä hankalaa, jos ei halua riidellä jostain vinossa olevasta matosta kahta päivää?
Se sairastuttaa sinut. Sekä fyysinen että henkinen terveys paranee, kun ihminen puolustautuu terveesti. Etkö ole saanut terapiaa vielä yhtään? Tuo kynnysmattous on luultavasti syy koko sairaudellesi.
Eroa ja ala rakentaa itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tapa itseäsi. Sillä pilaat lapsesi elämän. Hae mielenterveysapua ja myös parisuhdeterapia on ehdottomasti tarpeen. Mikäli parisuhdeterapiasta ei ole apua, niin silloin kannattaa ehdottomasti erota. Parisuhdeterapiasta on myös apua eron hoitamiseen, jotta asia hoituu edes jotenkin rakentavassa hengessä ja lapsella säilyy molemmat vanhemmat.
Olen hakenut apua, mutta sairauteni on sellainen, ettei sitä voi parantaa. Mielenterveyspalveluiden tila on myös sellainen, ettei psykologille käytännössä pääse mitenkään. Olen saanut pari soittoaikaa sairaanhoitajalle ja lääkkeitä. Terapiaan yritin puolisoa saada, mutta hän ei suostunut. Enää en jaksa yrittää.
Eli eroat.
Ja jos sinulla ei ole rahaa omaan hoitoosi, alat kahlata YouTuben opetusvideoita ja kirjoja.
Te ette kumpikaan jaksa huolehtia itsestänne ja sitten tuon tuollaista.
alkakaa huolehtia itsestänne ja alkakaa huolehtia toisistamme. Teillä on perhe. Luuletko, että se lapsi ei näe sitä tai tunne sitä teidän välistänne kitkaa? jos siis lasta haluat suojella.
joko puhutte ja alatte elämään parempaan suuntaan. Tai sitten muutat vuokralle siihen lähelle. Otat etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma sairaus, mies tuollainen ja kuinka uskalsit vauvankin siihen. 😮
Ymmärsin että ap on mies. Siitä kun hän sanoi olevansa puolisonsa hieromasauva. Tiiä sitten.
Kyllä, olen mies ja puolisoni on nainen. t. AP
Et vastannut kysymykseen: oma vakava sairaus todettu vuosia sitten, miksi teit siihen vielä lapsen? Milloin sinulle tehtiin vasektomia? Miten arvelet pärjääväsi yh:na vakavan sairauden ja pienen taaperon kanssa?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kiinnostaako sinua tai ketään kuulla näkökulmaa hengellisestä (kristillisestä näkökulmasta käsin) mutta kerron silti. Mukana samalla tämän yhteiskunnan tarjoamaa mallia ja näiden kahden näkökulman ristiriitaa.
Tämä maailma ja yhteiskunta antavat meille ihmisille tietynlaisen mallin millaista hyvä ja onnistunut elämä on ja kun se ei onnistukaan tulee viesti että olet pasca, ihmisrosca ja on parempi kuin ei olisi syntynytkään. Pitäisi olla menestynyt eikä ainakaan köyhä ja kipeä. Hengellinen näkökulma on se, että perheessä ja seurakunnassa kaikki on kutsuttu toistemme palvelijoiksi. Kun toinen on heikoilla, niin toinen ottaa enemmän vastuuta ja tukee sitä heikompaa ja joskus se heikompi on mies/isä.
Jokaista ihmistä kutsutaan Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta. Miehet, naiset, lapset, rikkaat, köyhät, menestyneet tai kaikkensa menettäneet. Maallinenkin apu tarjoaa sitä että keskustelussa yritetään löytää asioih
Pitkästä viestistäsi puuttui kaikki konkretia. Eikä ap voi vaikuttaa vaimon käytökseen.
T. Toinen uskovainen
Älä tapa itseäsi. Sillä pilaat lapsesi elämän. Hae mielenterveysapua ja myös parisuhdeterapia on ehdottomasti tarpeen. Mikäli parisuhdeterapiasta ei ole apua, niin silloin kannattaa ehdottomasti erota. Parisuhdeterapiasta on myös apua eron hoitamiseen, jotta asia hoituu edes jotenkin rakentavassa hengessä ja lapsella säilyy molemmat vanhemmat.