Lue keskustelun säännöt.
Tyly työkaveri vai olenko liian herkkä?
05.11.2025 |
Työskentelen pienessä liikkeessä ja meillä on yks mun kanssa saman ikäinen työkaveri joka mua on alkanut hermostuttaa. Hän on aika kiivas luonne ja joskus hänellä on aika tyly tapa sanoa asioita. 99% ajasta hän on tosi mukava ja me tullaan mun mielestä ihan hyvin toimeen mutta kuten sanoin, niin hänellä on tapana olla joskus tosi tyly mun mielestä.
Esimerkiksi yks päivä kun tulin töihin ja kassa näytti että meillä ei olis ollut muka enää voimassa yks tarjous, niin kun kysyin asiasta häneltä, että tietääkö hän, miksi kassa ei näytä enää tarjousta, niin hän kiukkuisena ja turhautuneena sanoo, että no mitä sä multa kysyt, en mä täällä oo ollu!? Ja yks päivä kun tulin töihin ja menin kysäisemään, että ette vissiin oo kerenny purkamaan viellä mitään rullakoista, ajattelin että voisin tänään hoitaa sen. Ni hän siihen mulkasee mua ja ärähtää, että No näyttääkö että oon kerenny, ku oon ollut tässä kassalla koko ajan!? Joskus kun kysyn jotain häneltä, niin hän saa minut tuntemaan oloni vastauksillaan, että olen ihan idiootti.
Hän tosin välillä aina jostain tollasesta tilanteesta kysyy jälkeenpäin, että ethän suuttunut tosta aiemmasta, sori tai enhän mä ollu sulle liian tyly tossa aiemmin, mä oon välillä vähän tämmönen, älä välitä siitä Että hän selvästi osaa pyytää anteeksi ja on tietoinen omasta käytöksestään, mutta silti tuntuu että joudun jotenkin miettimään sanomisiani hänen seurassaan, kun häneltä tulee välillä tämmöisiä tylyjä kommentteja. Hän on luonteeltaan tosi kiva, mutta kiivas ja usein aika hermostunut sekä tosi kontrollifriikki. Jos joku tekee pienenkin virheen ni hän on heti ja pitkään todella turhautunut ja äkäinen.
Olen tosin luonteeltani tosi herkkä ja ylianalysoin ihmisten äänensävyjä ja ilmeitä muutenkin. Hän ei ole vain mulle tämmöinen vaan ihan kaikille. Muutkin töissä ovat sanoneet häntä vähän nauraen silleen, että juu hahhah hän on vähän luonteeltaan tämmönen kiivaampi tapaus. Muut pitää hänestä ja tunnun olevan ainoa, joka vissiin kokee hänet ja hänen sanomiset vähän epämiellyttävänä. Kuten sanoin tulemme hyvin työkavereina toimeen ja suurimman osan ajasta hän on tosi mukava ja kannustava. Usein kyllä valittaa asiakkaista ja työnmäärästä. Olen vähän ujo niin en ole ikinä kehdannut sanoa hänelle, että olen loukkaantunut hänen jostain sanomisistaan.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Vai olenko vain yliherkkä? Onko teillä muilla kokemusta samanlaisista työkavereista?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Toihan on hyvä tilanne, jos työkaveri ymmärtää olevansa välillä tökerö ja pyytää vielä anteeksi. Siitä on hyvä lähteä yhdessä sopimaan uusia käyttäytymismalleja molemmille.
Herkkyys on hankala juttu, kun maailma ei kuitenkaan koskaan tule muuttumaan meille mieluisaksi.
Kyllä asiallista käytöstä voi ja pitää vaatia. Mitä asiakkaatkin ajattelee, jos työntekijät tiuskivat ja ilkeilevät toisilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toihan on hyvä tilanne, jos työkaveri ymmärtää olevansa välillä tökerö ja pyytää vielä anteeksi. Siitä on hyvä lähteä yhdessä sopimaan uusia käyttäytymismalleja molemmille.
Herkkyys on hankala juttu, kun maailma ei kuitenkaan koskaan tule muuttumaan meille mieluisaksi.
Kyllä asiallista käytöstä voi ja pitää vaatia. Mitä asiakkaatkin ajattelee, jos työntekijät tiuskivat ja ilkeilevät toisilleen?
Kyllä työkaverit voivat välillä hermostua toisilleen. Asiat kuitenkin kunnossa, jos molemmat ovat mukavia sen 99% ajasta. Asiakkaiden edessä tietenkin ei näytetä tunteita. Ap:n pitää myös miettiä käytöstään.
En ole koskaan edes ollut työpaikassa, jossa EI olisi vähintään yhtä tuollaista tai oikeastaan pahempaa tuittuilijaa. Nuorempana ja herkempänä se olikin hyvin raskasta, nykyään vain ärsyttävää pahimmillaan.
Ette vissiin ole kerenneet: tosi töykeästi kysytty ap.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan edes ollut työpaikassa, jossa EI olisi vähintään yhtä tuollaista tai oikeastaan pahempaa tuittuilijaa. Nuorempana ja herkempänä se olikin hyvin raskasta, nykyään vain ärsyttävää pahimmillaan.
Sitä kutsutaan itsetunnoksi, kun osaa laittaa sanojan sanat käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on vaan tultava toimeen. Ota vastuu rajoistasi. Rajojen asettaminen itsellesi on sinun ja yksin sinun vastuullasi. Kukaan ei tule tekemään sitä puolestasi.
Mitä sinusta itsestäsi aikuisen tulisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin meillä yleensä yhdessä sovitaan mitä kukin tekee sinä päivänä.
Mikä siinä sitten on epäselvää?
Niin, oli sovittu että Sari tyhjentää rullakot mitta eihän se ollut sitä sitten ehtinyt tekemään niin minäpä teen sitten kun olen ensin moittinut muita tekemättömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Ette vissiin ole kerenneet: tosi töykeästi kysytty ap.
Onko? Riippuu hyvin paljon äänensävystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikalle tullaan työnantajan edustajana ja siihen määritellään tietynlaiset käyttäytymiskriteerit. Ei voi sanoa "mä nyt vaan olen tällainen". Kotona ole sellainen kuin olet, mutta työpaikkalla olet työorganisaation käyntikortti ja käyttäydyt sen mukaisesti, ystävällisesti muita työntekijöitä ja asiakkaita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalle tullaan työnantajan edustajana ja siihen määritellään tietynlaiset käyttäytymiskriteerit. Ei voi sanoa "mä nyt vaan olen tällainen". Kotona ole sellainen kuin olet, mutta työpaikkalla olet työorganisaation käyntikortti ja käyttäydyt sen mukaisesti, ystävällisesti muita työntekijöitä ja asiakkaita kohtaan.
Jos et tähän pysty voit pysyä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on 99% mukava, niin ei kai tuossa ole mitään ongelmaa. Kuulostaa siltä, että hän välillä hermostuu sinun ehkä turhiinkin kysymyksiin.
No mäkin mietin, että mikä ongelma jos kuitenkin suurimman osan ajasta kaikki on hyvin.
Ja väitän, että kaikilla on joskus huono päivä ja tulee tiuskittua muille
Aloittajalle ehdotan puhumaan huonosta käytöksestä johtajalle ja/tai työsuojeluvaltuutetulle, jos esimies ei käytökseen puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni työkaveri odottaa, että teen kolmea asiaa valmiiksi siinä ajassa mitä hän hörppii teetä kupista siemauksen. Kehtaa vielä tiuskia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat mitä ovat ja sen kanssa on vaan tultava toimeen. Ota vastuu rajoistasi. Rajojen asettaminen itsellesi on sinun ja yksin sinun vastuullasi. Kukaan ei tule tekemään sitä puolestasi.
Niin, itselleen ja muille pitäisi vähän oppia nauramaankin. Ei minulla (tietääkseni) ole tuttuja, jotka eivät kestä seuraani, koska olen epätäydellinen, inhimillinen ja välillä kerrassaan rasittava.Ihan hyvin me juttuun tullaan. Samoin minä kestän ihmisten iänikuisia komplekseja, koska juuri ne tekevät heistä sen ihmisen.
Kukaan ei ole virheetön, että voisi vaatia muilta täydellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ehdotan puhumaan huonosta käytöksestä johtajalle ja/tai työsuojeluvaltuutetulle, jos esimies ei käytökseen puutu.
Ja jos se ei auta tee suoraan valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalle tullaan työnantajan edustajana ja siihen määritellään tietynlaiset käyttäytymiskriteerit. Ei voi sanoa "mä nyt vaan olen tällainen". Kotona ole sellainen kuin olet, mutta työpaikkalla olet työorganisaation käyntikortti ja käyttäydyt sen mukaisesti, ystävällisesti muita työntekijöitä ja asiakkaita kohtaan.
Lässyn lässyn
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut tällainen. Lapsena olin tosi ujo ja aina pelännyt pieniäkin konflikteja. Olen luonteeltani todella rauhallinen ja joskus edelleen hieman ujo, enkä tosiaankaan osaa puolustaa itseäni.
Toisaalta ihan kiva siedättää itseäni tallaisille tilanteillekkin. Olenkin hieman ajatellut että, nää on hyvää harjotusta itselle. Muutama vuosi taaksepäin, niin olisin varmaan alkanut itkemään kyseisissä tilanteissa, nyt on vähän helpottanut. Osaan jatkaa tilanteesta eteenpäin ja olla välittämättä suurimman osan ajasta, mutta kyllä välillä tulee sellanen olo, että tekis mieli sanoa, että miksi tiuskit minulle?
Ap.
Mua ihmetyttää suomalaisen sosiaalisuuden alkeellisuus näissä keskusteluissa usein. Neuvojat käskevät joko olemaan piittaamatta tai tekemään työpaikasta mulkkuhelvetin, vaikka siellä tällä hetkellä on vain yksi hetkittäin äsähtelevä siili, joka ei kuitenkaan hyökkää vaan puolustautuu ylimitoitetusti. Sä sanoit, että yrität ottaa ystävällisen äänensävyn. Se kuulostaa helposti toiselle siltä, että olet hiukan autisti tai teennäinen tai tyhmä tai pidät toista tyhmänä tai ikävänä ihmisenä, joka hän pääasiassa ei ole. Tai hän olettaa sinun olevan ongelmainen mielistelijä. Epäaitous kuuluu läpi ja ihmiset reagoivat siihen jokainen omalla tavallaan. Täytät silloin heidän ilmatilaansa omalla ongelmallasi, ja ihmettelet sitä, että he eivät ole robotteja vaan ihmisiä, jotka taas paljastavat omat ongelmansa takaisinpäin.
Tiuskija voi esimerkiksi olla parisuhteessa jossa jokainen kysymys on arvostelua. Hän joutuu puolustautumaan kotonaan koko ajan vihamielistä ja vaativaa katsetta vastaan. Oma katseesi voi olla vaikka miten kiltti ja ystävällinen, mutta jos olet riippuvainen työkaverisi lämpimästä reaktiosta, hän kokee sen emotionaalisena vaatimuksena siinä missä kitisevän puolisonsakin jatkuvan kriittisyyden. Eikä hänellä ole voimia tai kykyjä vastata siihen. Sulla on myönteinen ja lämmin asenne muihin vaikka arka oletkin, pidä se. Jonain päivänä voit olla ikäiseni tantti, joka on päässyt peloistaan yli ja osaa suhtautua lämpimästi ihmisiin, jotka ylireagoivat suuntaan tai toiseen. He ovat ihmisiä, joilla on vaikeaa. Eivät vihollisia, vaikka moni on sellainen, että kotona olisi raskasta katsella.
Eikä tarvita kylmää puolisoakaan, monella on ihan riittävä itsepuolustuksellinen hyökkäävyys jäänyt päälle lapsuudesta ihan siinä kuin itsellesi on jäänyt itsepuolustuksellinen epävarmuus. Te molemmat pelkäätte konflikteja, ja niin puoli Suomea muutenkin. Kaikille tekisi hyvää muutama opintomatka Italiaan. Ihmisistä kuuluu välittää ja arvostaa, vaikka joskus se on hyvä tehdä vähän etäämpää. Ei tarvitse kuunnella niitä, jotka käskevät muuttua käveleväksi kylmiöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette vissiin ole kerenneet: tosi töykeästi kysytty ap.
Onko? Riippuu hyvin paljon äänensävystä.
Toki. Mutta teennäisen ystävällinen äänensävy tulkitaan helposti äärimmäiseksi vittumaisuudeksi ja usein ihan aiheestakin. Etenkin kun juuri taloon tullut sanoo noin, se kertoo siitä, ettei hän ainakaan ole tulevaisuudessakaan työkaveri, johon uskaltaa paineen keskellä tukeutua ja saada toisiltaan voimaa. Vaan hänellä on jotain häikkää.
Muutenkin meillä yleensä yhdessä sovitaan mitä kukin tekee sinä päivänä.
Mikä siinä sitten on epäselvää?