Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyly työkaveri vai olenko liian herkkä?
05.11.2025 |
Työskentelen pienessä liikkeessä ja meillä on yks mun kanssa saman ikäinen työkaveri joka mua on alkanut hermostuttaa. Hän on aika kiivas luonne ja joskus hänellä on aika tyly tapa sanoa asioita. 99% ajasta hän on tosi mukava ja me tullaan mun mielestä ihan hyvin toimeen mutta kuten sanoin, niin hänellä on tapana olla joskus tosi tyly mun mielestä.
Esimerkiksi yks päivä kun tulin töihin ja kassa näytti että meillä ei olis ollut muka enää voimassa yks tarjous, niin kun kysyin asiasta häneltä, että tietääkö hän, miksi kassa ei näytä enää tarjousta, niin hän kiukkuisena ja turhautuneena sanoo, että no mitä sä multa kysyt, en mä täällä oo ollu!? Ja yks päivä kun tulin töihin ja menin kysäisemään, että ette vissiin oo kerenny purkamaan viellä mitään rullakoista, ajattelin että voisin tänään hoitaa sen. Ni hän siihen mulkasee mua ja ärähtää, että No näyttääkö että oon kerenny, ku oon ollut tässä kassalla koko ajan!? Joskus kun kysyn jotain häneltä, niin hän saa minut tuntemaan oloni vastauksillaan, että olen ihan idiootti.
Hän tosin välillä aina jostain tollasesta tilanteesta kysyy jälkeenpäin, että ethän suuttunut tosta aiemmasta, sori tai enhän mä ollu sulle liian tyly tossa aiemmin, mä oon välillä vähän tämmönen, älä välitä siitä Että hän selvästi osaa pyytää anteeksi ja on tietoinen omasta käytöksestään, mutta silti tuntuu että joudun jotenkin miettimään sanomisiani hänen seurassaan, kun häneltä tulee välillä tämmöisiä tylyjä kommentteja. Hän on luonteeltaan tosi kiva, mutta kiivas ja usein aika hermostunut sekä tosi kontrollifriikki. Jos joku tekee pienenkin virheen ni hän on heti ja pitkään todella turhautunut ja äkäinen.
Olen tosin luonteeltani tosi herkkä ja ylianalysoin ihmisten äänensävyjä ja ilmeitä muutenkin. Hän ei ole vain mulle tämmöinen vaan ihan kaikille. Muutkin töissä ovat sanoneet häntä vähän nauraen silleen, että juu hahhah hän on vähän luonteeltaan tämmönen kiivaampi tapaus. Muut pitää hänestä ja tunnun olevan ainoa, joka vissiin kokee hänet ja hänen sanomiset vähän epämiellyttävänä. Kuten sanoin tulemme hyvin työkavereina toimeen ja suurimman osan ajasta hän on tosi mukava ja kannustava. Usein kyllä valittaa asiakkaista ja työnmäärästä. Olen vähän ujo niin en ole ikinä kehdannut sanoa hänelle, että olen loukkaantunut hänen jostain sanomisistaan.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Vai olenko vain yliherkkä? Onko teillä muilla kokemusta samanlaisista työkavereista?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ehdotan puhumaan huonosta käytöksestä johtajalle ja/tai työsuojeluvaltuutetulle, jos esimies ei käytökseen puutu.
Olisiko kuitenkin fiksuinta keskustella ensin sen tiuskivan työkaverin kanssa. Kysyä ihan suoraan, että miksi tiuskii?
Ensinäkin, työntekijä ei ole vastuussa kollegan huonosta käyyöksestä, vaan työnantaja. Usein nämä keskenään välien selvittelyt poikii isomman riidan. Tämän vuoksi on hyvä pyytää keskusteluun mukaan kolmas taho. Et pysty todentamaan sitä, jos tiuskiva hyökkääkin täysin sanallisesti tai fyysisesti päälle, kun yrität keskustella asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti numero 79 kuulostaa kokeneen HR-ammattilaisen palautteelta työntekijöiden työkäyttäytymisestä. Onko tämä Michaela, se ruotsalainen nainen Lindströmistä?
Kyllä, ensimmäinen kappale osoittaa, ettei hän pidä itseään suomalaisena. Toinen kappale osoittaa, että hän kritisoi parisuhtekumppaneitaan ja että tämä valittaminen oli heidän vikansa. Kolmas kappale osoittaa, että hän tunsi itsensä laiminlyödyksi, mikä ei tietenkään ollut hänen vikansa.
Kaikki päätelmät väärin. Jos teillä on noin kova into lukea rivien välit, niin voisiko sitä intoa joskus käyttää työkaverinkin hyväksi, eikä aina heittäytyä piruksi lukemaan raamattua?
1. Olen erinomaisen suomalainen ja ihan helvetin ylpeä siitä, mutta osa meistä on vanhemmiten oppinut myös vinoilemaan ongelmakohdille. Tietysti auttaa, jos on nähnyt joskus jotain muutakin. Itselleni järkytys tuli siitä, kun näin englantilaisen työyhteisön. Lämpö työkavereita kohtaan oli melkoinen ja sitä pidettiin aktiivisesti ja ylpeästi yllä. Olin kuvitellut, että meissä on kansallisuuksina paljon samaa, mutta tuli ilmeiseksi, että on paljon erojakin, eikä meidän eduksi.
2. Olen itse ollut se kriittinen katse puolisoa kohtaan, ja oppinut lopultakin pääsemään siitä. Paljolti siksi, että hän taas on täydellisen yliherkkä asialle ja osaa siksi valittaa siitä kovaan ääneen. Nykyäänkin hän saattaa tulkita jonkin ääneenajatteluni vaatimuksena, mutta hänkin on oppinut rentoutumaan ja uskoo nykyisin minusta hyvää. Mahdottoman vaikeasta suhteesta on tullut jotain, mikä kannattelee ja pitää pystyssä vaikeuksissa. Silmät kastuu kun mietin, miten paljon on päästy eteenpäin.
3. Kaikki me tunnemme itsemme joskus laiminlyödyksi, ja on tärkeää osata tehdä tilanteelle jotain. Enemmän minä olin se laiminlyöjä kuin mitä minua on lyöty laimin. Kaunansa päälle ei kuulu jäädä pesimään. Älkää vihatko työkaveria turhaan. Olen itse joutunut erittäin ikävään tilanteeseen työkaverin omien ongelmien sylkykuppina nuorempana, ja nyt olen työnantaja. Tajuan, miten tärkeää työyhteisölle on, että kaikki pystyvät hengittämään siellä, ja miten paljon tuhoa työntekijän elämässä epäluotettava työyhteisö voi aiheuttaa. Muovinen barbimaailmayhteisö näennäisine hyvinkäyttäytymisineen on ehkä lyhyellä tähtäimellä parempi kuin kissakoiratyöpaikka, mutta se jättää kaikki yksin ja vie voimavaroja ja asiakkaita, jotka aistivat olevansa pelkkää saalista hekin. Vaikka töissä voi myös olla kiva käydä, koska siellä kokee olevansa ok ja muidenkin olevan riittävän ok. Ja että työ on järkevää ja tarpeellista.
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa, että näin monen mielestä tiuskiminen ja huono käytös on ok työpaikalla. Vaikka kuinka olisi huono päivä ja ärsyttäisi, niin työpaikalla tulee käyttäytyä asiallisesti. Eikö nämä ole ihan perusasioita jotka opetetaan jo päiväkodissa? Että koulu/työkavereihin ei pureta omaa ärtymystä. Jos joku työkaverin käytösmalli haittaa, se voidaan ottaa asiallisesti puheeksi ja vaikka esihenkilön läsnäollessa. Työpaikalla ei olla niin kuin kotona.
Ei minua haittaa, jos työkaverilla on joskus huono päivä, jos muuten on asiallinen. Ap:n tapauksessakin nämä on vain erittäin harvoja yksittäistapauksia. Ap:n kohdalla en edes miettisi asiaa, jos kuitenkin noin hyvin menee muuten.
Turvallisemman tilan periaatteet jokaisella työpaikalla.
79
1.
Okei, sä oot 95% Michaela 🙊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sun ongelma on ? Jos näet että rullakot on purkamatta miksi kysyt oletko purkanut? Miksei vain sano että purat ne ? Mistä työkaveri voi tietää että tarjoukset on kadonneet koneelta jos ei ole ollut työpaikalla enempää kuin sinäkään ?
Vierailija kirjoitti:
Turvallisemman tilan periaatteet jokaisella työpaikalla.
No kuka suojelee aloittajan työkaveria tyhmiltä kysymyksiltä ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaltaisesi työkaveri. Sanoi mitä tahansa, niin aina koetaan kokemista ja mennään esimiehelle kertomaan, että taas on oltu ilkeitä.
Älä kysele purkamattomien erien perään, ryhdy niitä purkamaan, koska kaiketi sinulla sen verran on ymmärrystä, että näet siellä liikkeessä, onko uutta tavaraa otettu esille vai ei. Älä kysele toiselta vasta töihintulleelta, että hei, missä meidän tarjoukset - miksi hän tietäisi, hän tuli vasta äsken paikalle eikä ole esihenkilösi, kysy siis pomolta.
Nykyisin me ohjaamme tämän erityisherkän kysymään suoraa pomolta asian kuin asian, me muut selviämme helpommalla, kun työkaveri ei linnoitraudu kolmeksi tunniksi vessaan, kun on niin paha mieli.
En ole ap, mutta noissa kuvailluissa tilanteissa itse ainakin vastaisin ihan vain "joo, pura vaan" ja "en tiedä". Ei ole mikään maailman pakko alkaa ilkeillä ihan tyhjästä. Kaikki kysyvät joskus "tyhmiä" tai itsestäänselviä kysymyksiä ja pohtivat asioita ääneen.
Enemmänkin vaikuttaa siltä, että se tiuskija itse on yliherkkä ihan normaaleista asioista.
Älä aloittaja välitä. Kusipäitä mahtuu joka paikkaan. Hyvät johtajat kitkevät kusipäisyyden kulttuurin pois. Huonot ruokkivat sitä.
Meillä on työllisyyspaleluissa jonkin verran luonnehäiriöistä sakkia töissä. Milloin ei olla duunikavereista pahaa puhumassa, kiusataan sitten asiakkaita. Ollaan tietysti omissa puheissa kuitenkin niitä parhaita työntekijöitä ja muiden töistä on aina jotakin valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun ongelma on ? Jos näet että rullakot on purkamatta miksi kysyt oletko purkanut? Miksei vain sano että purat ne ? Mistä työkaveri voi tietää että tarjoukset on kadonneet koneelta jos ei ole ollut työpaikalla enempää kuin sinäkään ?
Etkö ole huomannut, että jotkut ihmiset kommunikoivat usein kysymysten kautta? Se on ihan yleinen tapa pehmentää sanomisiaan ja välttää konflikteja. Moni sanoo "Avaisinko ikkunan?" sen sijaan, että ilmoittaisi suoraan avaavansa ikkunan. Siinä ei ole mitään epänormaalia.
Kuten ei siinäkään, että ihmettelee jotain asiaa kysymällä sitä toisilta. "Oho, miksiköhän tämä hissi ei toimi?" ei ole vaatimus, että toisen ihmisen pitäisi osata korjata se hissi, vaan ikäänkuin "ilmoitan tässä sinulle, että hissi on muuten rikki, ja voimme yhdessä ihmetellä asiaa". Ihan yleinen kommunikaatiotapa sekin, ei siihen yleensä kukaan normaali ihminen reagoi kiivastumalla.
Sanot 99% ajasta hän on tosi mukava eli työkaverisi on tosi mukava. Leimaat hänet tylyksi parin pikkujutun takia, johon sulla on itselläkin osuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot 99% ajasta hän on tosi mukava eli työkaverisi on tosi mukava. Leimaat hänet tylyksi parin pikkujutun takia, johon sulla on itselläkin osuutta.
Äyskijän lähellä tulee varovaiseksi, kun koskaan ei tiedä mistä tuulee. Olen ollut jo pitkään työelämässä ja välttynyt lähes kokonaan tällaisilta ärähtelijöiltä, kunnes nyt on sitten kollegana sellainen. On aika vastenmielistä työskennellä hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot 99% ajasta hän on tosi mukava eli työkaverisi on tosi mukava. Leimaat hänet tylyksi parin pikkujutun takia, johon sulla on itselläkin osuutta.
Äyskijän lähellä tulee varovaiseksi, kun koskaan ei tiedä mistä tuulee. Olen ollut jo pitkään työelämässä ja välttynyt lähes kokonaan tällaisilta ärähtelijöiltä, kunnes nyt on sitten kollegana sellainen. On aika vastenmielistä työskennellä hänen kanssaan.
Tässä tapauksessa ap esittää hieman vittuilevia kysymyksiä. Joku toinen olisi vastannut vähän ärhäkämmin. Ap on tehnyt kärpäsestä härkäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne. Jos joku vastaa kysymykseeni tiuskien, huudan TÄYSILLÄ PÄIN NAAMAA, että jos et pysty normaalisti vastaamaan asialliseen kysymykseen, pidä suusi kiinni tai se turpoaa kiinni saa ta na. Lisäksi otan käteen jotain kättä pidempää asian vakuudeksi.
Yleensä se auttaa ainskin vähän aikaa. Esim. omaan äitiini toimi todella hyvin tuo metodi ihan äskettäin. Ei tarvinnut lyödä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaltaisesi työkaveri. Sanoi mitä tahansa, niin aina koetaan kokemista ja mennään esimiehelle kertomaan, että taas on oltu ilkeitä.
Älä kysele purkamattomien erien perään, ryhdy niitä purkamaan, koska kaiketi sinulla sen verran on ymmärrystä, että näet siellä liikkeessä, onko uutta tavaraa otettu esille vai ei. Älä kysele toiselta vasta töihintulleelta, että hei, missä meidän tarjoukset - miksi hän tietäisi, hän tuli vasta äsken paikalle eikä ole esihenkilösi, kysy siis pomolta.
Nykyisin me ohjaamme tämän erityisherkän kysymään suoraa pomolta asian kuin asian, me muut selviämme helpommalla, kun työkaveri ei linnoitraudu kolmeksi tunniksi vessaan, kun on niin paha mieli.
Tuohan oli häneltä vaan ihan tavallista jutustelua,mitä vikaa siinä oli?
Lotaset turpaan, niin loppuu vittuilu
Kuulostaa vaan tavan mulkulta. En jaksa yhtään näitä "mä nyt oon vähän tämmönen" tyyppejä. Tietävät siis, että heidän käytös on huonoa, mutta samalla ei ole aikomustakaan sitä muuttaa. Selvästi ovat sitä mieltä, että muiden tehtävä on kestää ja sietää sitä heidän paskaa käytöstä. Juttelisin esimiehen kanssa asiasta ja lisäksi alkaisin huomauttaa joka kerta huonosta käytöksestä, jos toinen mulkustelee, kun itse yrittää ihan normaalisti keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ku sipäitä on suomi pullollaan, paras tottua. Pikkujouluissa voi vähän kurmuuttaa ja laittaa kännin piikkiin.
Kusipää ei tosin pyydä anteeksi...
Kyllä "pyytää" jos se on hänen etunsa mukaista toimintaa.
Silloinkin tulee sellainen narskun anteeksipyyntö Purran tyyliin, että "anteeksi, jos joku pahoitti mielensä". Ei pyydetä ikinä aidosti omaa toimintaa anteeksi tai tunnusteta, että nyt tuli mokattua.
Kumpi sinusta on siis parempi: se, että vastataan vai se, että ollaan kokonaan hiljaa kuin sinua ei olisi olemassakaan? Ilmoita ihmeessä, että haluat pomon läsnäollessa puhua työkaverin tylystä käytöksestä ja huomaat aika äkkiä olevasi hyvin, hyvin yksin työyhteisössä. Tyly työkaveri lopettaa kaikenlaisen puhumisen, jotta ei loukkaisi ja muut vastailevat yksisanaisesti. Jos pyydät apua, muut katsovat toisiinsa ja sanovat, että on varmaan parasta, että puhut pomolle avuntarpeesta.
Kukaan ei ole sen jälkeen ilkeä, kukaan ei tiuski, et voi tehdä mistään asiasta valitusta pomolle, mutta työyhteisölle sinua ei ole. Lomatoiveitasi ei kuunnella, työvuoroasi et saa vaihdettua jne. Pomosi vastaa valituksiisi, että tämä on työpaikka, muut eivät valita.
Joten eikö sitä kerran kahdessa viikossa kestä muutaman lyhyen väsyneen kommentin, jos muun ajan asiat ovat hyvin? Tuskin työkaverit ovat täydellisen innoissaan kaltaisestasi uniikista lumihiutaleesta työkaverina, joten miten on, josko sinäkin yrittäisit tehdä työsi.
Alue: Aihe vapaa
Osoitat vastauksellasi olevan se, jota ei kosketa yhteiset säännöt eikä lait?