Viisikymppinen: ajatteletko, että elämäsi parhaat vuodet ovat takanapäin?
Täytin viime viikolla itse 50 ja täytyy myöntää, että usein ajattelen näin. En sano tätä kuitenkaan katkerana tai siksi, että elämäni olisi ollut huonoa - päinvastoin - mutta monet itselleni tärkeät ja onnea tuottavat asiat (esim. pikkulapsiaika omassa perheessä, ajan viettäminen monien jo edesmenneiden sukulaisten kanssa) ovat nyt jo lopullisesti taaksejäänyttä elämää eikä tilalle oikein ole löytynyt samalla tavalla merkityksellisiä asioita.
Miten muut ajattelette?
Kommentit (126)
En ajattele noin. Olen raskaana ja odottelen tulevaa innolla. Eläkkeelle en aio jäädä koskaan, ellen sairastu vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kestä jos vanhemmat on ainoat läheiset.
Jösses sentään, olisiko vähitellen aika laittaa se napanuora poikki? Tuollainen haikailu ja läheisriippuvuus ei ole enää tervettä eikä edes realistista
Minulla on elämä ihan mallillaan nyt 50-vuotiaana. Ajattelen, että kaikkea ihanaa on vielä edessä. Nyt on viisaampi ja rikkaampi kuin nuorena. Kauneus on toki tavallaan mennyt vaikka aika fitnesskunnossa olenkin. Ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että fyysisesti niin varmaan onkin. Henkisesti en tunne niin.
Itselläni nämä menevät käsi kädessä. Olen psykofyysinen kokonaisuus. Jos fysiikkani alkaa reistailla, se vaikuttaa mieleeni ja koko persoonaani. Siksi huolestuttaa hieman, että tulevaisuudessa joudun jättämään monia asioita pois elämästäni, jos fysiikka ei kestä. Vielä se kyllä kestää onneksi.
Jos vielä kestää, niin satsaa siihen että kestää mahdollisimman pitkään. Viimeistään viisikymppisenä kannattaa satsata puhtaaseen ruokaan, lisätä liikuntaa ja luopua alkoholista. Vaihdevuosioireita voi hoitaa ja henkistä vireyttä vaalia. Kuka vaan voi sairastua, mutta sen murehtiminen etukäteen kannattaa muuntaa teoiksi terveyden eteen.
Kyllä, ja näin teenkin. Olen tottunut tekemään aika kovalla suorituskyvyllä asioita. Pikkuhiljaa siitä on joutunut tinkimään ja olen sen hyväksynyt. En silti osaa esim. vain kävellä leppoisasti vuodesta toiseen, vaan tehdä näitä asioita, joista oikeasti nautin. Täytyy vain hyväksyä, että jossain vaiheessa on luovuttava monesta asiasta, koska ikä tekee sen.
Kyllä. Parhaat vuodet ovat jo takanapäin, ilman muuta on näin. M56
En varsinaisesti ajattele noin. Mutta ajattelen että ne onnellisimmat vuodet olivat silloin kun lapset olivat pieniä. Mutta peruspositiivsesti ajattelen että toivottavasti mulla on vielä monta onnellista vuosikymmentä edessä. Ja itselleni on tärkeää että sain lapset kasvatettua aikuisiksi, eli jos mulle nyt tapahtuisi jotain vaikka sairastuisin vakavasti ja kuolisin, niin ainakin lapseni muistaisivat minut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on elämä ihan mallillaan nyt 50-vuotiaana. Ajattelen, että kaikkea ihanaa on vielä edessä. Nyt on viisaampi ja rikkaampi kuin nuorena. Kauneus on toki tavallaan mennyt vaikka aika fitnesskunnossa olenkin. Ei haittaa.
Ei haittaa, varsinkin jos on rakentanut elämänsä jonkin muunkin kuin ulkonäkönsä varaan. Välillä melkein säälittää nämä julkimot joiden on "pakko" pysyä vielä yhdeksänkymppisenä suurella vaivalla ja rahalla nuorekkaina
Vierailija kirjoitti:
En ajattele. Ainoastaan harmittaa etten ole löytänyt hyvää parisuhdetta. N50
... siis kun olisi se nyt hieman parempi juttu kuin vaihtoehto b) eli toveri Bäckmanin tuleva tsaarius.
-winner-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin hieman alle viisikymppisenä kertoa, että ihmiskunnan parhaat vuodet on takanapäin.
Pahoittelut niille, jotka eivät päässeet niistä nauttimaan.
Itse kyllä olen sitä mieltä että painopiste on muuttumassa. Länsimainen ihmiskunta alkaa olla kaarensa loppupäässä, itä nousemassa.
Yritetään nyt sentään vaikka päästä siivelle mukaan mongolitaustamme avulla 😅🤭
Afrikka tulee nousemaan, koska siellä on väestöpyramidi terve ja nuoria enemmän kuin vanhoja toisin kuin länsimaissa.
Mutta äly on matala kautta linjan. Ei ole myöskään viidakon läpi meneviä navigoitavia vesireittejä joten kuljetuskustannukset ovat jatkossakin rannikon ulkopuolella liian suuret että kykenisivät kilpailemaan halvoilla kuluilla edes Euroopan kanssa.
Minä olen 52, ja sairastan vaikeasti että etenevästi. Elämä on - ihan oikeasti - pääsääntöisesti kärsimystä, ja kuolisin jo pois todella mielelläni. Siltikin tämä kärsimystäytteinen aika kuolemaa odotellen on ehdottoman parasta aikaa elämässäni. Oli jotenkin ihan helvetin vaikea matka (elämä); ahdistava ja väsyttävä, kaikin puolin paska. Nyt olen pisteessä, jossa kukaan tai mikään ei odota minulta mitään. Ei tarvitse suorittaa, jaksaa tai yrittää. Paskaa on yhä, mutta saan sentään olla rauhassa kärsimyksineni. Ja takaseinäkin paistaa jo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kestä jos vanhemmat on ainoat läheiset.
Jösses sentään, olisiko vähitellen aika laittaa se napanuora poikki? Tuollainen haikailu ja läheisriippuvuus ei ole enää tervettä eikä edes realistista
No onko koko ajan yksin oleminen sitten tervettä? Koko aikuisikäni yritin saada parisuhdetta ja ystäviä siinä onnistumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin hieman alle viisikymppisenä kertoa, että ihmiskunnan parhaat vuodet on takanapäin.
Pahoittelut niille, jotka eivät päässeet niistä nauttimaan.
Itse kyllä olen sitä mieltä että painopiste on muuttumassa. Länsimainen ihmiskunta alkaa olla kaarensa loppupäässä, itä nousemassa.
Yritetään nyt sentään vaikka päästä siivelle mukaan mongolitaustamme avulla 😅🤭
Afrikka tulee nousemaan, koska siellä on väestöpyramidi terve ja nuoria enemmän kuin vanhoja toisin kuin länsimaissa.
Mutta äly on matala kautta linjan. Ei ole myöskään viidakon läpi meneviä navigoitavia vesireittejä joten kuljetuskustannukset ovat jatkossakin rannikon ulkopuolella liian suuret että kykenisivät kilpailemaan halvoi
Äly kyllä paranee ravitsemuksen ja koulutuksen myötä. Ei aliravittu ja kouluttamaton suomalainenkaan kovin hyvin standardoiduissa testeissä pärjäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on elämä ihan mallillaan nyt 50-vuotiaana. Ajattelen, että kaikkea ihanaa on vielä edessä. Nyt on viisaampi ja rikkaampi kuin nuorena. Kauneus on toki tavallaan mennyt vaikka aika fitnesskunnossa olenkin. Ei haittaa.
Ei haittaa, varsinkin jos on rakentanut elämänsä jonkin muunkin kuin ulkonäkönsä varaan. Välillä melkein säälittää nämä julkimot joiden on "pakko" pysyä vielä yhdeksänkymppisenä suurella vaivalla ja rahalla nuorekkaina
Ulkonäkö määrittää pitkälti sen millaista kohtelua saa muilta ihmisiltä. Siksi keski-ikäiset on usein näkymättömiä. Ei ulkonäkö ole millään tavalla yhdentekevää.
"Äly kyllä paranee ravitsemuksen ja koulutuksen myötä. Ei aliravittu ja kouluttamaton suomalainenkaan kovin hyvin standardoiduissa testeissä pärjäisi. "
Tuo on pelkkää satua. Afrikassa on runsaasti maita joissa on hyvä ravitsemustilanne mutta äly on sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on elämä ihan mallillaan nyt 50-vuotiaana. Ajattelen, että kaikkea ihanaa on vielä edessä. Nyt on viisaampi ja rikkaampi kuin nuorena. Kauneus on toki tavallaan mennyt vaikka aika fitnesskunnossa olenkin. Ei haittaa.
Ei haittaa, varsinkin jos on rakentanut elämänsä jonkin muunkin kuin ulkonäkönsä varaan. Välillä melkein säälittää nämä julkimot joiden on "pakko" pysyä vielä yhdeksänkymppisenä suurella vaivalla ja rahalla nuorekkaina
Ulkonäkö määrittää pitkälti sen millaista kohtelua saa muilta ihmisiltä. Siksi keski-ikäiset on usein näkymättömiä. Ei ulkonäkö ole millään tavalla yhdentekevää.
Ei missään tapauksessa ole, mutta se voi kääntyä myös rasitteeksi ja ei-toivotuksi, häiritseväksi huomioksi. Jos älyä on suotu yhtään pitkäjännitteiseen suunnitteluun sen resurssin vähenevä luonne on paras ottaa ajoissa huomioon
Terveiset viiskymppisille, nauttikaa elämästä, eihän tuo ole ikä eikä mikään.
Olen 60 vee, hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. Eläkeikää odotan innolla ja säästän siihen. Lapset ovat onnellisia, hyvät ammatit ja puolisot. Lapsenlapsiakin 2 kpl. Vanha, hyvä avioliitto on kunnossa. Asuntovelat maksettu ja nykyinen asunto mitoitettu meille sopivaksi. Voimme mökkeillä ja matkustella, tavata ystäviä ja harrastaa.
Ryppyjä on nyt viime aikoina tullut, mutta viis niistä. Kaikista parasta on se, että minulle olisi aivan sama, vaikka huomenna tulisi fudut. Tarkoitan tällä sitä, että olen itse itseni herra, minun ei tarvitse miellyttää ketään. Työelämässä menee hyvin, ei siinä mitään, mutta se tunne, ettei tarvitse enää näyttää mitään, eikä kellekään, on mahtava. Toki kunnianhimo hoitaa työt hyvin, on edelleen vahvasti olemassa.
Tässä iässä itsetunto on kohdillaan, omaan napaan tuijotus on jäänyt vuosia sitten. On avarakatseisempi ja seesteisempi, kuin ennen. Ihan mahtavaa!
Vierailija kirjoitti:
Terveiset viiskymppisille, nauttikaa elämästä, eihän tuo ole ikä eikä mikään.
Olen 60 vee, hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. Eläkeikää odotan innolla ja säästän siihen. Lapset ovat onnellisia, hyvät ammatit ja puolisot. Lapsenlapsiakin 2 kpl. Vanha, hyvä avioliitto on kunnossa. Asuntovelat maksettu ja nykyinen asunto mitoitettu meille sopivaksi. Voimme mökkeillä ja matkustella, tavata ystäviä ja harrastaa.
Ryppyjä on nyt viime aikoina tullut, mutta viis niistä. Kaikista parasta on se, että minulle olisi aivan sama, vaikka huomenna tulisi fudut. Tarkoitan tällä sitä, että olen itse itseni herra, minun ei tarvitse miellyttää ketään. Työelämässä menee hyvin, ei siinä mitään, mutta se tunne, ettei tarvitse enää näyttää mitään, eikä kellekään, on mahtava. Toki kunnianhimo hoitaa työt hyvin, on edelleen vahvasti olemassa.
Tässä iässä itsetunto on kohdillaan, omaan napaan tuijotus on jä
Mistä nauttia jos ei ole puolisoa, lapsia, töitä eikä rahaa?
Olen 49 ja en koe niin. Olen hyvässä kunnossa. Paremmassa kuin 40-vuotiaana. En mielestäni ole edes pahasti rupsahtanut, töissä jaksan erinomaisesti ja raha-asiat on kunnossa. Tietysti sitä miettii näitä vaihdevuosia jne. Ja sitä, että ihan oikeasti lapset alkaa irtaantua lopullisesti. Vanhempi lapsi on 22 ja nuorempikin 17, joten aika pian se nuorempikin tästä lähtee. Toisaalta vielä saamme elää lapsiperheen elämää, mutta vaivaa 17-vuotiaasta on hyvin vähän.
Eniten tässä pelottaa omien vanhempien vanheneminen. Toistaiseksi pärjäävät erinomaisesti itse, mutta välillä tulee jo pyyhtöjä tulla auttamaan jossain sellaisessa, jonka muutama vuosi sitten vielä klaarasivat mainiosti itse. Ongelmanratkaisukyky on heikentynyt, uudet digiasiat tuntuu vaikeilta (vaikka ovat käyttäneet kasarilta tietokonetta) jne.
Minulla on kaikki lapset aikuisia. Asun yksin. Ja käyn töissä. Olen hyvässä kunnossa. Nautin tästä, kun voi elää vain itselleen.
N50
Afrikka tulee nousemaan, koska siellä on väestöpyramidi terve ja nuoria enemmän kuin vanhoja toisin kuin länsimaissa.